Lue keskustelun säännöt.
Parhaat miehet kasvaneet yh-perheissä?
30.10.2021 |
Onko joku muu tehnyt saman havainnon? Mun tuntemista miehistä parhaat avioimiehet, perheenisät, ystävät ja työkaverit on yleensä kasvaneet yh-perheissä. Puolisoina he ymmärtävä kumppaniaan, isinä he kantavat vastuuta arjesta ja hoitavat lapsiaan, ystävinä he osaavat olla naisseurassa ilman takia-ajatuksia ja työkavereina he eivät liity äijäkerhoihin.
Kommentit (38)
Uskoisin, että miehellä jolla on läheisiä siskoja suhtautuminen naisiin on luonnollisempaa ja tasa-arvoisempaa. Lisäksi isän ja äidin suhde vaikuttanee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin yh-perheessä on paljon leppoisammat kotiolot kuin yhdelläkään tuntemistani ydinperheissä.
Minun miesystävä on yh-äidin kasvattama. Muuten hyvä mies mutta menee joka ikisestä vastoinkäymisestä / konfliktista aivan totaaliseen lukkoon. Pakenee tilanteesta mielellään moneksi päiväksi niin ettei vastaa edes viesteihin tms.. on raskasta kumppanille. Mutta itse kokee niin että on ”hyvä mies” kun ei räyhää, riitele tai lyö. Totaalinen vaikeneminen on mielestäni välillä jopa pahempaa 😞…
Vierailija kirjoitti:
Vastikään uutisoitiin, että eroperheiden lapset eroavat selvästi herkemmin omista liitoistaan. Pysyvintä aviomiesainesta kasvaa tämän perusteella perheissä, joissa on molemmat vanhemmat.
Se, että koettelemukset tekevät ihmisestä jotenkin automaattisesti paremman, taitaa olla haihattelua.
Ero ei ole huono asia. Se on paljon parempi, kuin kasvattaa lapset huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Omien havaintojen perusteella ne miehet joilla on siskoja ovat parhaita. Veljesporukassa kasvaneet ovat toisinaan asenteiltaan aivan nulikoita vielä aikuisinakin. Äidin panos vaikuttaa myös, jos vanhempien parisuhteessa on ollut kunnioitus ja muu kohdillaan niin pojatkin ovat hyvää matskua.
Yh- vanhempien pojista löytyy helmiä ja sikoja, riippuu kotioloista ja suhteesta etävanhempaan.
Mun miehellä on sisko ja veli ja on kasvanut tosi konservatiivisiin sukupuolirooleihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jos tuo yh on ollut isä. Äitien kanssa kasvaneet enemmän repaleisia.
Oman kokemuksen mukaan juuri näin. Jos olisin joutunut asumaan äitini kanssa, niin olisi varmastikin jo nuorena alkoholisoitunut työtä tekemätön luuseri. Kuten oli äiti-vainajakin. Isä taas oli reipasotteinen yrittäjä, sieltä sain hyvät eväät ja olen nykyään samanlainen.
Aloitus koski miehen hyvyyttä kummpanina, isänä, ystävänä jne. Ei sitä, kasvaako reipasotteinen yrittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat sarjamurhaajat ovat yksinhuoltajaäidin ja/tai heikon isän poikia.
Yleensä he ovat väkivaltaisista perheistä ja heitä on kunnolla pahoinpidelty lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut! Isäni, jonka olen tällä palstalla kehunut moneen kertaan, on äidin, isosiskojen ja oman vastuunoton kasvattama. Silloin kun tuo isä oli vielä kuvioissa, ei se kasvattajuus nyt mitään kovin ylentävää ollut, jouti mennä. Itse en olisi voinut toivoa parempaa isää itselleni. En ole yhtään vertaista löytänyt oman sukupolveni miehistä.
Huonoimpia miehiä ovat maatalojen pojat, ehkä liikaa paineita jo varhaislapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh:n kasvattama mies.
Vaimolleni oli ikävä yllätys kun en pilaillut sanoessani etten tee lapsia.
No ei riipu vanhempien määrästä, muut asiat vaikuttaa siihen, tuleeko hyvä mies vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastikään uutisoitiin, että eroperheiden lapset eroavat selvästi herkemmin omista liitoistaan. Pysyvintä aviomiesainesta kasvaa tämän perusteella perheissä, joissa on molemmat vanhemmat.
Se, että koettelemukset tekevät ihmisestä jotenkin automaattisesti paremman, taitaa olla haihattelua.
Itsekin olen eronnut, ja omat vanhempani ja mieheni vanhemmat. Luulen, että me erosimme lähinnä siksi, että se oli koko ajan vaihtoehto, kun kumpikin oltiin todistettu avioero lapsuuden perheessä. Ollaan nykyään hyvissä väleissä ja kannatti kyllä erota. Lapsillekin mukavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:n lapset todella pärjäävät elämässä paremmin, mutta niin kun järkikin sanoo, ni ne lapset, joilla on lämmin, fiksu koulutettu vanhempi.
Myytti yh:iden lasten vankilakierteestä on suoraan yhteydessä päihde- ja mielenterveysongelmiin ja kouluttamattomuuteen kuin siihen, että on kasvanut yhden vanhemman kanssa.
Se ei ole ikävä kyllä myytti vaan päivän selvä fakta, lapsuus yh perheessä ja vankilaan päätymisen todennäköisyys korreloivat selvästi. Ketjussa välivaiheina on päihde-, milenterveys ja muita ongelmia. Sillä, että tosiasioita kielletään ei ainakaan voida ehkäistä ongelmia, jos niitä ei suostuta tunnustamaan edes olevan olemassa.
Päihde- ja mielenterveysongelmat taas on usein yhteydessä esim. hoitamattomiin nepsyongelmiin. Vangeista jopa 50% on diagnosoitu tai diagnosoimaton adhd.
Eli nämä ovat olleet niitä lapsia jotka olisivat jo lapsena tarvinneet yhteiskunnan tukea sekä kouluun että perheeseen. Erityislasten vanhemmista taas jopa 80% päätyy tutkimusten valossa eroon. Erityislapsen vanhemmuus on usein raskasta ja väärinymmärrettyä (yhteiskunta syyllistää vanhempia lapsen haasteista). Joka johtaa tyypillisesti siihen että äiti kuormittuu ja isä lamaantuu. Vanhemmat etääntyy ja riintaantuu. Lopputuloksena usein isä lähtee ja äiti jää yksin kantamaan vastuun.
Yh-äitien vika toki kaikki on aina ollut kautta aikojen…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltajien lapsista tulee laitapuolenkulkijoita, kun ei ole ressukoilla miehen mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh:n lapset todella pärjäävät elämässä paremmin, mutta niin kun järkikin sanoo, ni ne lapset, joilla on lämmin, fiksu koulutettu vanhempi.
Myytti yh:iden lasten vankilakierteestä on suoraan yhteydessä päihde- ja mielenterveysongelmiin ja kouluttamattomuuteen kuin siihen, että on kasvanut yhden vanhemman kanssa.
Se ei ole ikävä kyllä myytti vaan päivän selvä fakta, lapsuus yh perheessä ja vankilaan päätymisen todennäköisyys korreloivat selvästi. Ketjussa välivaiheina on päihde-, milenterveys ja muita ongelmia. Sillä, että tosiasioita kielletään ei ainakaan voida ehkäistä ongelmia, jos niitä ei suostuta tunnustamaan edes olevan olemassa.
Päihde- ja mielenterveysongelmat taas on usein yhteydessä esim. hoitamattomiin nepsyongelmiin. Vangeista jopa 50% on diagnosoitu tai diagnosoimaton adhd.
Eli nämä ovat olleet niitä lapsia jotka olisivat jo lapsena tarvinneet yhteiskunnan tukea sekä kouluun että perheeseen. Erityislasten vanhemmista taas jopa 80% päätyy tutkimusten valossa eroon. Erityislapsen vanhemmuus on usein raskasta ja väärinymmärrettyä (yhteiskunta syyllistää vanhempia lapsen haasteista). Joka johtaa tyypillisesti siihen että äiti kuormittuu ja isä lamaantuu. Vanhemmat etääntyy ja riintaantuu. Lopputuloksena usein isä lähtee ja äiti jää yksin kantamaan vastuun.
Yh-äitien vika toki kaikki on aina ollut kautta aikojen…
LIsäksi perinnöllinen taipumus on merkittävä riskitekijä. Monesti vankien ja muiden päihdeongelmaisten vanhemmat ovat eronneet siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat itsekin adhd- ja päihdeongelmaisia. Kaikkien eroperheiden syyttely siitä, että heidän lapsensa päätyvät vankilaan tai ojan pohjalle, on typerää, koska vanhempien eroamisella tuskin on mitään syy-seuraus-yhteyttä asiaan. Se on vaan yksi oire samasta neurologisesta piirteestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut. Jokainen tuntemani kotitöitä tekevä ja naisiin tasa-arvoisesti suhtautuva mies on yh-äidin kasvattama.
Näin on! Ja nimeenomaan äidin, ei yh-isän kasvattama.
Täällä ne yh-mammojen "kasvattamat" yh-mammat ja lapsettomat kehuvat kilpaa toisiaan.
Ihmiset ovat yksilöitä, yksinhuoltajaperheissä lapset ovat nähneet menetykset ja realiteetit varhain ja ovat oppineet käsittelemään ja kohtaamaan tunteitaan ja hämmennystä. Ts. oppivat olemaan itsensä kanssa, mikä on kasvulle tärkeää. Toki kaikilta se ei onnistu, mutta useammalta kyllä. Ydinperheissä on usein tätä pullamössöainesta, toki niissäkin on eroja.