Voiko masennuksesta oikeasti parantua koskaan

Voi toipua. Tosin uusimisen riski on iso. Sen sijaan oleellista onkin, että taipumuksensa kanssa oppii elämään. Lääkkeitäkään ei ole turha kaihtaa. Nimin. Eka depressiodiagnoosi parikymppisenä. Sen jälkeen akateeminen tutkinto, hyvä työ, kaksi lasta, paljon iloa. Masennus on uusinut välillä, ja esim. tällä hetkellä tuntuu yleisenä ahdistuksena. Lääke tasoittaa. Elämäni on silti tosi hyvää. Liikun. Nauran. Ja kestän huonot hetket. Tsemppiä ♥️.

Olen päästänyt irti ihmisistä jotka ei sovi mulle.

Esim päihdeongelmaiset ja vähättelijät.

Isottelijat myös.

Mietin mikä on mulle ok ja elän sen mukaan.

Voi parantua. Olen parantunut. Ensimmäisen masennusjakson jälkeen masennus uusi noin 4 vuoden kuluttua. Sen jälkeen en ole ollut masentunut. Hyvää aikaa ton ollut jo 16 vuotta.

Terapia auttoi lopulta.

Kun et tee mitään huomionhakuista tienylitystä, niin ei se sen suuremmin kummittele. Ei se muistista poistu, mutta sitten paremmalla ajalla ei haittaakaan. 

Jos löytää parempaa tilalle.

Mulla elämä samaa saastaa alusta loppuun.

Aina saa niskoillensa, vaikka vähän nostaa päätään pensaasta.

Määrä sama kohde vain vaihtuu.

Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

En usko, että koskaan voi täydellisesti toipua. Jossain vaiheessa masennus johtaa ennenaikaiseen kuolemaan

Pian 20 vuotta ollut päällä joten en osaa sanoa.

Voi parantua!

Todellakin jos juurisyy on jotain muuta,esim asperger yms.

Oman kokemukseni perusteella masennus muuttaa muotoaan.... Tarkoitan sitä, että just kun elämä tuntuu ns. helpolta ettei tarvitse murehtia terveydestä, taloudellisesta toimeentulosta jne, niin sitten tulee AINA jotain mikä vie takaisin suohon. 

No minulla parani.. työpaikkakiusaaminen / työpaikka jossa oli kaikki asiat pielessä johtamista myöten.

Jaksoin tuolla 8 vuotta (vaikka ensin ajattelin olla vain kesän ajan) ja pikku hiljaa vain totuin tuohon sairaaseen työyhteisöön.

Läpensä mätä johtaminen ja esimiehen suosikkityöntekijät kiusasivat muita. Mm tupakkapaikalla esimies esitteli uusien työntekijöiden työhakemuksia joita siellä naurettiin.

Päästessäni tuolta pois (irtisanoin itseni) jäin sairaslomalle vuodeksi. Sairaslomalla toivuin pikkuhiljaa vuosien kauheuksista.

Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin työt terveessä työyhteisössä.

Ei ole 15 vuoteen ollut merkkiäkään mielen alakuloista tai masennuksesta. Enkä ole ollut näinä vuosina sairaslomilla kuin 5 päivää flunssan vuoksi.

Jos saa vakituisen työpaikan ja pääsee toteuttamaan haaveitaan sekä syömään terveellistä ruokaa, joka on kallista. Sekä jos pääsee kamalista ihmisistä eroon, he yleensä aiheuttavat masennusta muille määräilemällä ja arvostelemalla.

Tietysti voi parantua.

Itse olen ollut aina vähemmän masentunut kun olen lähtenyt ulkomaille. En väitä, että Suomi olisi masennuksen syy, mutta kun olen Suomessa, niin elämä on tavallaan liian helppoa niin siinä jotenkin passivoituu ja ajattelee vain sitä omaa oloa. Ulkomailla kun tulee omat haasteensa, niin ne vie huomion pois omasta olosta kun keskittyy niihin haasteisiin. Tälläkin hetkellä mietin, mihin muuttaisin Euroopan sisällä vähäksi aikaa.

Harrastukset ja kauniiden ja positiivisten asioiden ajattelu auttavat ainakin hetkellisesti. Itselläni auttaa myös työ, joka on helppoa ja hauskaa, mutta tulosvastuullista ja henkisesti sillä tavalla vaativaa, että pitää keskittyä asiaan hyvin ja huolella. Siinä unohtuvat päivän ajaksi omat murheet 

Voi parantua mutta se vaatii aikaa ja aktiivista työskentelyä siitä pois pääsemiseen. Aivot pitää ohjelmoida uudelleen pois negatiivisuuden kierteestä.

Masennuksiin on myös eri syitä. Olen parantunut useammanlaisesta. Viimeisin liittyivotamiini ja hivenainepuutoksiin.