Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää huono-osaisuutta, joka ei johtu omista teoista?
08.01.2015 |
Haluaisin kuulla kohtalotovereilta, miten olette selvinneet tyytyväisinä vastaavankaltaisissa elämäntilanteissa, joista ei ole poispääsyä.
Olen hyvin varattomasta kodista, vanhemmat olivat alkoholisteja. Jouduin muuttamaan nuorena pois kotoa ilman tukea. Kuvittelin, että koska olen järkevä, ahkera ja säästäväinen, saisin turvatun elämän (siinä määrin, kun se on keskituloiselle mahdollista).
Jouduin nuorena aikuisena auto-onnettomuuteen, josta kyllä toivuin, mutta hyvin hitaasti. Opiskelut venyivät ja jouduin vaihtamaan alaa. Valmistuin, sain työn, sairastuin vakavasti. Kaikki se turvallisuus, mitä olin saavuttanut, valui sairauskulujen ja ansionmenetyksen myötä viemäriin. Vakava sairaus parani, mutta kuvioon tuli mukaan muita fyysisiä vaivoja, jotka aiheuttavat kroonisia kipuja.
Olen lähemmäs nelikymppinen, enkä omista mitään. Jouduin laskemaan pennejä joka kuukausi. Kirpaisee kuulla ystävien keskustelua omakotitaloistaan ja säästöistään. Oletan, että vieraammat ihmiset kuvittelevat minun tuhlailleen tai olleen muuten vastuuton, kun olen näin ressukka taloudellisesti. Töissä en etenkään puhu sairauksistani, koska en halua profiloitua sairaaksi, joka kannattaa irtisanoa (tekninen ala, jolla on paljon työttömyyttä). Kivut ovat päivittäisiä ja hankaloittavat töitä.
En ole katkera ja useimmiten osaan iloita siitä mitä minulla on. Ajoittain tuntuu silti todella raskaalta, että elämä meni näin. En koskaan tule saavuttamaan taloudellisesti turvallista tilannetta, koska terveys heittelee jatkossakin.
Millaisilla ajatuksilla olette kohentaneet mielialaanne? Olisi ylipäänsä lohdullista kuulla, että joku muukin on selvinnyt tavalla tai toisella tyytyväisenä siitä huolimatta, että käteen osui lyhyt tikku kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Kommentit (62)
5/6, tuo "miten sinulle ei kerry mitään jos olet töissäkin?" on juuri se, mitä saan loputtomiin kuulla. Keskituloinen ihminenkin voi joutua tähän tilanteeseen, jos on sairastelun takia joutunut opiskelemaan pitkään ja on riittävän kauan sairaana ja kertyy pitkiä poissaoloja. Ihan oikeasti tämä on mahdollista. Olen lukemattomia kertoja kuunnellut hyvää tarkoittavia neuvoja, joilla en tee mitään, koska kyse ei ole siitä, että en tietäisi miten rahaa *pitää* käyttää/säästää/sijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on yli 40 ja ostaa asunnon... Mikäs sua estäisi...
Ei mullakaan lähes nelikymppisenä ole mitään omaisuutta, edes sitä asuntoa. Olen myös sairastanut, ja välillä elänyt aika lailla kädestä suuhun. Nyt olen terve, joten tilanteeni on sikäli erilainen.
Minä en kyllä ole koskaan sen omaisuuden perään itkenytkään, ei ole tullut mieleen. Ei täältä sitä omaisuutta kuitenkaan mukaansa aikanaan saa. Olen ollut onnellinen jokaisesta paremmasta päivästä, perheestä, ystävistä. Jotenkin en osaa samaistua ajatuksiisi ollenkaan, anteeksi. Miksiköhän siis vastasin ollenkaan...
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 08:59"]
Olet oikeassa, että en ole huono-osainen niihin verrattuna, joilla ei ole työtä eikä ihmisiä, joista välittää. Olen tyytyväinen elämääni suurimman osan aikaa juuri siksi, että arvostan niitä asioita, joita minulla on, harmi jos se ei näkynyt tuosta viestistä.
Kaikesta huolimatta on aikoja, jolloin tuntuu vaikealta, että en ole pystynyt takaamaan itselleni minkäänlaista turvaa. Erona sinuun on se, että olisin turvattoman lapsuuden jälkeen halunnut jonkinlaisen tiedon siitä, että pärjään ihan hyvin = ei tarvitsisi murehtia rahasta koko ajan.
Tarkoitukseni oli kysyä vinkkejä niihin hetkiin, kun tuntuu vaikealta, etten ole onnistunut elämän yhdellä osa-alueella lainkaan, vaikka olen yrittänyt kovasti. En siis ole kovapalkkainen rahan perässä juoksija, ihan tavallinen elämä olisi tarpeeksi. Sellainen, että en koko ajan joutuisi laskemaan, miten rahat riittävät lääkkeisiin yms.
ap
[/quote]
Ymmärrän, että turvaton lapsuutesi on tuonut sellaisen tunteen, että edes raha turvaisi jotakin. (Vaikka oikeasti niin ei edes ole niin kuin joku ehti tuossa välissä jo sanoa.) Eikö lääkkeillä kuitenkin ole joku maksukatto vuodessa, että ei niitä ihan tolkuttomasti joudu omasta pussistaan maksamaan?
Jos siis käyt ihan kokopäivätyössä, niin todennäköisesti saat kyllä asuntolainaakin jos vaan on joku joka voisi ryhtyä takaajaksi omaisuudellaan (talolla, mökillä tms.). En ymmärrä miten aiempi sairastelutausta ja pitkä opiskelu vaiktuta nykyiseen asuntolainan saantiin, ellet sitten em. aikoina ole ottanut paljon muuta velkaa joka nyt on maksettavana? Mutta tosiaan, jos sulla ei ole muita lainoja ja käyt töissä, niin omistusasuminen voi tulla vuokra-asumista halvemmaksikin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tilanne että ikää 40 v, ei mitään omaisuutta (vuokralla asun), sinkku, ei yhtään läheistä ihmistä, pienipalkkainen työ.
Mutta minä olen onnellinen, eikä minun ole mitenkään vaikeaa kestää tilannettani. Tiedän, että aina jollain tavalla elämä kantaa, kuten on tähän astikin tehnyt, en pelkää taloudellisen toimeentuloni puolesta ollenkaan. Meillä oli YT:tkin työnantajalla tässä hiljattain, mutta en pelännyt yhtään potkuja, miksi olisin pelännyt, kun asun maassa jossa ketään ei jätetä kuolemaan viluun tai nälkään vaan pahimmassakin tilanteessa elämiseen tarpeelliset asiat turvataan yhteiskunnan puolesta?
Sinua on ap kyllä näköjään koeteltu jo vähän liikaakin, mutta annan silti tämän neuvon: älä vertaa itseäsi yksittäisissä asioissa muihin. Meillä kaikilla on asioita, jotka ovat hyvin ja jotka ovat huonosti. Monet murehtivat sitä, että jollain on joku yksittäinen asia paremmin ja toisella toinen, mutta eivät näe kokonaisuutta. Vanha viisaus onkin, että älä kadehdi sitä, jonka murheita et tunne. Eli yritän sanoa, että sulla on kuitenkin elämässä moni asia hyvin ja niillä, keiden taloja sinä kadehdit, on monia asioita huonosti. He eivät vain niistä huutele kuten et sinäkään omista kivuistasi töissä. Jos haluat parantaa oloasi, niin etsi ilmaisia merkityksellisiä asioita elämääsi. Lähde esim. mukaan vapaaehtoistyöhön ja pian näet, kuinka tarpeellinen olet, millä tavalla asiat voisivat olla huonommin ja millaisista pienistä asioista voi löytää iloa.
Oho, tulipas tästä jotenkin turhan siirappinen, mutta idea on kuitenkin se, ettei kateudella pääse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti pystyisitkö jostain säästämään/ hankkimaan lisätuloja? Asuntojen hinnat ovat nyt todella alhaalla ja asunnon voi saada joillain paikkakunnilla jopa 10llä tuhannella. Eli lainan saadaksesi sinulla tarvitsisi olla vain 1000€. Tsemppiä! Onko sinulla miesystävää tai muita perheenjäseniä?
7, tuo on ihan totta, että kenelle vain voi käydä niin että tipahtaa, vaikka asiat olisivat olleet hyvin. Pitäisi muistaa se.
Tässäkin ketjussa huomaa, miten osalle ihmisistä on tärkeää kertoa, miten he ovat kyllä pärjänneet ja kuinka kaikki pärjäisivät kuten he, kun vain olisi halua.
Onko osalle ihmisistä ihan mahdotonta ymmärtää tai hyväksyä sitä, että kaikesta ei voi selvitä? Enkä nyt tarkoita, että olisin jotenkin tosi surkuteltava enkä selviäisi *mistään*, vaan sitä, että osa ihmisistä ei ilmeisesti tajua, että riittävästi huono-onnisuutta johtaa ikävään lopputulokseen, vaikka tekisi mitä?
Sehän tässä nimenomaan huonoina päivinä harmittaakin, että se "oikein" tekeminen ei ole johtanut omaisuuden kertymiseen tai edes jonkinlaiseen taloudelliseen tasapainoon. Onnekkaampien ihmisten viisastelua saan kuulla ihan oikeassakin elämässä, että olen tottunut. Nyt olisin toivonut viestejä kohtalotovereilta, kiitos teille jotka olette vastanneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:06"]
Jos siis käyt ihan kokopäivätyössä, niin todennäköisesti saat kyllä asuntolainaakin jos vaan on joku joka voisi ryhtyä takaajaksi omaisuudellaan (talolla, mökillä tms.). En ymmärrä miten aiempi sairastelutausta ja pitkä opiskelu vaiktuta nykyiseen asuntolainan saantiin, ellet sitten em. aikoina ole ottanut paljon muuta velkaa joka nyt on maksettavana? Mutta tosiaan, jos sulla ei ole muita lainoja ja käyt töissä, niin omistusasuminen voi tulla vuokra-asumista halvemmaksikin :)
[/quote]
Aika monella kaupan- ja ravintola-alalla työskentelevällä on vedätystyösopimus eli ei taata läheskään täysiä tunteja ja tulot ovat niin mitättömät, että lainaan ei täyty edellytykset. Nimimerkki koettu on. Se oli elämäni kohokohtia kyllä, kun pankissa ihmeteltiin, että "miten joku voikin tienata töissä näin vähän".
Olet kuitenkin töissä. Mä olen hakenut ja hakenut työpaikkaa vuosikausia mutta minua ei huoli kukaan. Murheensa se on kullakin. Olet kuitenkin selvinnyt ja selviät koska sulla on TYÖPAIKKA. Töissä käyvät eivät näytä tajuavat kuinka onnekkaita ovat. Sairauksia ja kipuja on muillakin ja huonoja ja köyhiä lähtökohtia. Elämän tarkoitus ei ole rikastua. Pitää etsiä sellaisia harrastuksia ja ajanvietteitä jotka rakentavat psyykeä. Mun mielestä sulla menee nyt ihan riittävän hyvin. Elämä ei ole täydellistä. Voit aivan hyvin olla tyytyväinen ja onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kannattaa kiinnittää huomio hyviin asioihin elämässään ja unohtaa muihin vertaileminen. Mistä tietää milloin jonkun omakotiasujan talo onkin homeessa ja omaisuus katoaa sitä kautta. Terveyskään ei ole itsestäänselvyys. Kadehtimasi ihminen voi jo huomenna saada syöpädiagnoosin. Ehkä vaan pitää olla kiitollinen saamastaan hyvästä ja hyväksyä menneisyytensä. Harvalla on täydelliset lähtökohdat elämässään.
Kuuluthan työttömyyskassaan JA liittoon? Sinun tilanteessasi (sairaudesta johtuen) se olisi hyvä turva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono-osaisuus, joka ei johdu omista teoista on hyvä syy ainakin olla syyttämättä itseänsä tilanteesta. Vai tuntuuko sinusta että olisit voinut valita jossain kohtaa toisin. Vanhempia ei pysty valitsemaan eikä auto-onnettomuutta. Ikävää että etä myöskään ole saanut kavereita, jotka olisivat tukeneet sinua taloudellisesti tai et ole taustasi vuoksi luottanut muihin kuin itseesi. Minuakin elämä on kolhinut, mutta tiedän että en ympäristölläni on ollut myös iso osansa eikä se ole minun vikani. Elämä vain on elämää.
Hei, sinulla on huonommat lähtökohdat elämällesi kuin monella muulla. Itse olen keskiluokkaisesta perheestä mutta elämäntarinani on samantyyppinen kuin sinulla, kipuja myös päivittäi, mutta ei työpaikkaa tällä hetkellä. Yritä pyristellä eroon menneisyyden haamuista omistusasunto ei ole tie onneen, meillä se on mutta yhtä hyvin voisin itse asua kivassa vuokra-asunnossa, se ei nyt taloudelliseen tilanteeseemme silti vaikuttaisi kohentavasti. Uskon, että tuo huono-osaisuus on "jäänyt" sinuun lapsuudestasi. Luin juuri Vaskivuorntie 20, ja siinä oli hyvin vahvana kirjailijan kokemus huono-osaisuuden leimasta, josta yritti pyristellä eroon. Sinä et ole köyhä, etkä huono-osainen, mutta silläkään ei mitata ihmisarvoa. Arvosta itse omaa elämääsi, kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos teille hyväätarkoittavat neuvojat, mutta en tosiaan tarvitse neuvoja. Olen kartoittanut kaikki mahdollisuuteni erittäin laajasti. Lisätöihin en kykene, koska kipujen kanssa yksikin työ on hyvin haastavaa.
Minulla on opintolainaa (opintoihin otettua, meni "hukkaan" Kun jouduin onnettomuuden jälkeen alanvaihtoon). Ei ole takaajia, ja pitkä sairauspoissaolo poltti kaikki säästöt. Ilmeisesti kukaan vastaajista, jotka ihmettelevät, eivät ole olleet useita kertoja pitkillä sairaslomilla, jossa tippuu kelan rahoille. Tarpeeksi pitkä sairausrumba tiputtaa talouden pohjan sen verran totaalisest, että selviytymiseen menee vuosia. Useammasta kerrasta seuraukset kertaantuvat. Toivon, että ette joudu kokemaan vastaavaa, koska ilman isoa omaisuutta seuraukset ovat aika kurjia.
Kiitos tsemppaajille ja myös teille, jotka olette samassa tilanteessa ja eivät ymmärrä murehtimistani. Annatte myös perspektiiviä, jotka kaipasin. :)
Muista myös, että omien lasten kautta saa aina ikään kuin uuden mahdollisuuden: pystyt tarjoamaan omalle lapsellesi sen mitä et itse kotoasi saanut, eli rakastavan, selvän vanhemman. Käyt kuitenkin töissä, eli ette ole puilla paljailla.
Minusta tämä ketju on osoitus siitä, että miten hyviä näkökulmia muilta, aivan vierailta, ihmisiltä voi saada. Ihan pistää miettimään omaakin elämäänsä, sen hyviä ja huonoja puolia.
Paljon tsemppiä ap:lle ja valoisaa tätä vuotta! :)
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 09:11"]
7, tuo on ihan totta, että kenelle vain voi käydä niin että tipahtaa, vaikka asiat olisivat olleet hyvin. Pitäisi muistaa se.
Tässäkin ketjussa huomaa, miten osalle ihmisistä on tärkeää kertoa, miten he ovat kyllä pärjänneet ja kuinka kaikki pärjäisivät kuten he, kun vain olisi halua.
Onko osalle ihmisistä ihan mahdotonta ymmärtää tai hyväksyä sitä, että kaikesta ei voi selvitä? Enkä nyt tarkoita, että olisin jotenkin tosi surkuteltava enkä selviäisi *mistään*, vaan sitä, että osa ihmisistä ei ilmeisesti tajua, että riittävästi huono-onnisuutta johtaa ikävään lopputulokseen, vaikka tekisi mitä?
Sehän tässä nimenomaan huonoina päivinä harmittaakin, että se "oikein" tekeminen ei ole johtanut omaisuuden kertymiseen tai edes jonkinlaiseen taloudelliseen tasapainoon. Onnekkaampien ihmisten viisastelua saan kuulla ihan oikeassakin elämässä, että olen tottunut. Nyt olisin toivonut viestejä kohtalotovereilta, kiitos teille jotka olette vastanneet.
ap
[/quote]
Niin... se tulee ehkä ilmi tuossa viimeisessä kappaleessasi: sinulle kaikki olisi kunnossa, jos talous olisi kunnossa. Saat sen kuulostamaan siltä, että vain se on pääasia, se raha. Se onni vaan nyt täytyy löytää jostain muualta, jos sitä rahaa ei ole. Senkin jo joku aiemmin hyvin sanoi, että älä ihmeessä kadehdi niitä omakotitaloja, koskaan ei voi tietää mitä siellä seinien sisäpuolella tapahtuu, omat murheet ne on sielläkin. :-D -10-
Elämässäni en ole antanut kovin suurta painoarvoa rahalle. Ja tämä ei ole pelkkä klisee. Ulkoilua, lenkkeilyä ja kirjojenlukua voi harrastaa ilmaiseksi. Lapsen kanssa voi vielä touhuta kaikkea mukavaa ilman rahaa ja kirppareilta löytyy vaatteet ja lelut (se kyllä pelottaa, kun lapsi kasvaa ja kohtaa sosiaalisen paineen).
Ajottain ärsyttää kyllä nämä vuokrakämppien tasot, meilläkin selvästi homeessa ja uutta ei tahdo löytyä järkevällä hinnalla.
Ja toisaalta ajattelen, ettei mitään "taloudellista turvaa" ole oikeasti olemassa. Kaikki voi kadota hetkessä: tutut "menestyneet" perheet ostaneet niitä hometaloja, tullut riitaisia avioeroja, se puoliso saattaa kuolla jne... Omaisuus sitä paitsi tuo myös huolta.