Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää huono-osaisuutta, joka ei johtu omista teoista?
08.01.2015 |
Haluaisin kuulla kohtalotovereilta, miten olette selvinneet tyytyväisinä vastaavankaltaisissa elämäntilanteissa, joista ei ole poispääsyä.
Olen hyvin varattomasta kodista, vanhemmat olivat alkoholisteja. Jouduin muuttamaan nuorena pois kotoa ilman tukea. Kuvittelin, että koska olen järkevä, ahkera ja säästäväinen, saisin turvatun elämän (siinä määrin, kun se on keskituloiselle mahdollista).
Jouduin nuorena aikuisena auto-onnettomuuteen, josta kyllä toivuin, mutta hyvin hitaasti. Opiskelut venyivät ja jouduin vaihtamaan alaa. Valmistuin, sain työn, sairastuin vakavasti. Kaikki se turvallisuus, mitä olin saavuttanut, valui sairauskulujen ja ansionmenetyksen myötä viemäriin. Vakava sairaus parani, mutta kuvioon tuli mukaan muita fyysisiä vaivoja, jotka aiheuttavat kroonisia kipuja.
Olen lähemmäs nelikymppinen, enkä omista mitään. Jouduin laskemaan pennejä joka kuukausi. Kirpaisee kuulla ystävien keskustelua omakotitaloistaan ja säästöistään. Oletan, että vieraammat ihmiset kuvittelevat minun tuhlailleen tai olleen muuten vastuuton, kun olen näin ressukka taloudellisesti. Töissä en etenkään puhu sairauksistani, koska en halua profiloitua sairaaksi, joka kannattaa irtisanoa (tekninen ala, jolla on paljon työttömyyttä). Kivut ovat päivittäisiä ja hankaloittavat töitä.
En ole katkera ja useimmiten osaan iloita siitä mitä minulla on. Ajoittain tuntuu silti todella raskaalta, että elämä meni näin. En koskaan tule saavuttamaan taloudellisesti turvallista tilannetta, koska terveys heittelee jatkossakin.
Millaisilla ajatuksilla olette kohentaneet mielialaanne? Olisi ylipäänsä lohdullista kuulla, että joku muukin on selvinnyt tavalla tai toisella tyytyväisenä siitä huolimatta, että käteen osui lyhyt tikku kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Kommentit (62)
Kiitos kun kerrot tästä, tsemppiä sinulle. Minä toisinaan katson läpi ihmisiä, jotka kiinnittävät elämänsä materiaan. Vaikka se tuntuu olevan ajanhenki ja mittari, monet peittää tyhjyyttä elämässään ns. Elintason merkeillä, kuka milläkin. Tosi rikkautta tai köyhyyttä ei voi numeroin tai vuosimallein mitata. Omaat sen verran aitoa tuntemusta ja rehellisyyttä, että voit löytää iloa (sitä vauraat kovasti tavottelee) ympäriltäsi, eikä siinä ole hintalappua. Hymy/ katse, kädenpudistus.. Olet elossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 08:46"]
Pakko sanoa, että et sinä kovin huono-osainen ole, koska sinulla on kuitenkin työpaikka.
Olen nelikymppinen nainen, matalapalkka-alalla, sinkku. Ei minullakaan ole omaa asuntoa eikä säästöjä. Tosin en koskaan ole pitänyt taloudellisisa asioita elämän merkittävimpinä ja siitä syystä en ole hakeutunutkaan aloille, joissa tienaisi hyvin. Mielenrauha, ihmisenä kasvaminen, hyvät ihmissuhteet ovayt minun elämäni kovaa valuuttaa.
Ehkä sinu olisi aika tarkistaa arvomaailmaasi?
[/quote]
Että on paskaa tuo viesti.
ap:lle minulla ei valitettavasti ole tarjota neuvoja, mutta olen syvästi pahoillani tilanteestasi. Olisit ansainnut parempaa. Toivottavasti ainakin terveys kestää ja jonkin kanavan kautta - kenties täydennyskoulutuksen tai onnekkaan sattuman kautta - pääsisit paremmin palkattuihin tai kevyempiin työhön.
Hei
Minulla on omaisuutta perhe työ etc. Silti tiedän, että minulla on joku sellainen uskomus/kokemus päässä, että en voi saavuttaa sitä, mitä muut. Että mun parisuhde ei ole sitä mitä halusin, että muilla on paremmat. Tai että en saavuta sitä onnelliseksi tekevää ammattia, koska mulle ei vaan käy niin.
Jostain olen kerännyt tällaiset ajattelumallit itselleni. En ole niitä aktiivisesti aiemmin tiedostanut. Olen ehkä kehittänyt ne lapsena, kun olen tarpeeksi kuullut rumia kommentteja ulkonäöstäni tms., jonka seurauksena kehitin itselleni uskon, että pojat eivät ole minusta kiinnostuneita. Jne. jne.
Mitä yritän sinulle sanoa, niin olemme ajatustemme vankeja. Se, mitä voit ihan oikeasti ryhtyä tekemään, on tarkkailla ajatuksiasi. Tarkkailla kateuden tuntoja. Esim. kun olet kateellinen toisten omaisuudesta, on se sinulle merkki, että ehkä haluaisit omistaa talon. Kannattaa alkaa huomaamaan KAIKKI omat ajatukset ja uskomukset.
Minä olen ryhtynyt kiinnittämään omiin ajatuksiini nyt huomiota. Heti kun huomaan, että ajattelen negatiivisesti, että "mun parisuhde ei vaan ole niin hyvä", niin alankin ajatella, että miten haluan suhteessani tuntea (tämä ei tarkoita eroa, vaan aion vaan alkaa visualisoimaan sitä mitä haluan), ja asiat alkavat itsestään muuttumaan.
Kannustan sinua keskittymään unelmiisi! Mutta vain niin, että mietit vain sitä mitä haluat. Älä mieti sitä, että onko se "realistista". Älä torppaa unelmiasi siksi,että ne eivät muka voisi toteutua.
Kaikki menestyneet ihmiset ovat uskoneet itseensä.
Minusta on myös ok haluta materialistista hyvinvointia. Jos auto, matka tms. tekee sinut onnelliseksi, ajattele niitä. Ehkä voitat huomenna lotossa. Mitä tahansa voi tapahtua.
Sulla on kaikki mahdollisuudet! Jos kiinnostuit, niin tutustu aarrekarttoihin tai vetovoiman lakiin.
Onnea tiellesi!
Kiitos viestistäsi, 49. Olen tuota kaikkea jo tehnyt, ja siltikin olen tässä: se, että on positiivinen ja yrittää, ei vain aina riitä. Siksi kaipasin enemmänkin keinoja sietää tätä tilannetta niinä päivinä, kun se on vaikeampaa.
Se olisi suorastaan oma oppianeensa, nyt kun miettii. "Miten sietää sitä, että aina ei onnistu saavuttamaan haluamaansa, vaikka kuinka uskoisi ja toivoisi ja ennenkaikkea toimisi asioiden eteen".
En aio lakata yrittämästä elää onnellista elämää, siitä ei siis ole tosiaan kyse. Kuten ketjun lukemalla voi huomata, tässä on tullut jo oivalluksia siitä, mihin huomiota kannattaa kiinnittää. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, kiva kun vastasi mulle (49).
Oletko ihan varma, että todella uskot siihen, että voit saavuttaa haluamasi? Niin sanotaan, että jos miettii sitä, mitä puuttuu ("minulla ei ole taloa") sen sijaan että miettiin sitä mitä haluan ("haluan asua valkoisessa kauniissa talossa"), niin silloin pysyy kiinni siinä, että 'ei ole taloa'.
Jos siis keskittyy puutteeseen, niin saa puutetta.
Oletko varma, että olet miettinyt TARKASTI mitä haluat? Pystytkö esim. nyt kirjoittamaan sen?
Voit harjoitella asiaa alkamalla kirjoittamaan listaa kaikesta siitä mitä haluat.
Huomio kannattaa mun käsityksen mukaan kiinnittää siihen, mitä haluaa.
Hienoa, että haluat oppia ja olet vastaanottavainen! Sillä pääset pitkälle.
Kyllä, 49/51, olen keskittynyt suurimman osan elämääni nimenomaan niihin asioihin, joita haluan. Eli vastauksena kysymykseesi, kyllä, tiedän tarkasti mitä haluan ja toimin sen eteen. Valitettavasti vain nyt on tilanne, että en olu pystynyt siihen.
En vello itsesäälissä, surkeudessa tai kateudessa jatkuvasti, vaikka tämä viestiketju saattaa antaa sellaisen kuvan. Joskus vain on päiviä, jolloin tuntuu, että en jaksa, kun vastoinkäymisiä (erityisesti sairauksia) tuntuu aina vaan tulevan lisää hidastamaan ja estämäänkin niitä asioita, joita olisin tahtonut.
Minulla on edelleen tallessa yksi lista, joka auttoi orientoitumaan erään suuren tavoitteen saavuttamisessa. Iso osa listaa oli tuolloin armollisuus itseä kohtaan, kun tiesin että toipuminen hidastaa kaikkia suunnitelmien toteutumisia. Ehkä pitäisikin tehdä lista siitä, mihin voin pahoina hetkinä kiinnitää huomion?
Ehkä se tavoite ei tällä kertaa olekaan suoraan asia x, vaan se, että pyrkisin hyväksymään tosiasiat niin, että useampi päivä olisi miellyttävä? Kiitos tämän ajatuksen herättämisestä. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti kirjoittaa tähän pitkä värssy, mutta totean, että elämä on toisilla parempaa kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 12:59"]
Kyllä, 49/51, olen keskittynyt suurimman osan elämääni nimenomaan niihin asioihin, joita haluan. Eli vastauksena kysymykseesi, kyllä, tiedän tarkasti mitä haluan ja toimin sen eteen. Valitettavasti vain nyt on tilanne, että en olu pystynyt siihen.
En vello itsesäälissä, surkeudessa tai kateudessa jatkuvasti, vaikka tämä viestiketju saattaa antaa sellaisen kuvan. Joskus vain on päiviä, jolloin tuntuu, että en jaksa, kun vastoinkäymisiä (erityisesti sairauksia) tuntuu aina vaan tulevan lisää hidastamaan ja estämäänkin niitä asioita, joita olisin tahtonut.
Minulla on edelleen tallessa yksi lista, joka auttoi orientoitumaan erään suuren tavoitteen saavuttamisessa. Iso osa listaa oli tuolloin armollisuus itseä kohtaan, kun tiesin että toipuminen hidastaa kaikkia suunnitelmien toteutumisia. Ehkä pitäisikin tehdä lista siitä, mihin voin pahoina hetkinä kiinnitää huomion?
Ehkä se tavoite ei tällä kertaa olekaan suoraan asia x, vaan se, että pyrkisin hyväksymään tosiasiat niin, että useampi päivä olisi miellyttävä? Kiitos tämän ajatuksen herättämisestä. :)
ap
[/quote]
Hei vielä,
kiva kun vastaat. Meinasin vielä ehdottaa sinulle myötätuntoa itseä kohtaan, mutta mainitsitkin tuon armollisuuden, jota jo harjoitat.
Tiedät varmaan mitä tarkoittaa myötätunto itseä kohtaan, mutta selitän silti vähän :). Esim. kun näyttää nyt ottavan päähän, että et saavuta jotain tavoitetta, niin voit ihan kirjaimellisesti silittää ja taputella olkavarsiasi tai laittaa kädet sydämen päälle ja sanoa itsellesi, että 'juuri nyt tuntuu vaikealta' 'juuri nyt tunnen surua' 'tuntuu vaikealta kun epäonnistuu' tms. Tunteminen auttaa pääsemaan pettymysten yli.
Sulla on täysi oikeus tuntea myös surua. Positiivisuutta ei voi väkisin puskea.
Mieti ap mitä oikeasti haluat elämältä? Mikä on se sinun taloudellinen turva? Velaton asunto? 50 000e rahaa tilillä? Vai joku muu?
Olen itse yli neljkymmentä, säästötilillä ei mitään, joka kuukausi mietin onko tähän elämääni varaa. Ei materia ole tavoittelemisen arvoista. Jos nyt valitsisin tiettyjä asioita elämässäni uudestaan, niin valitsisin toisin. Mutta silti en voi väittää etten olisi elänyt onnellista elämää, sen varjopuolista huolimatta.
Keskity siihen mitä sinulla on, tulevaan voi varautua, esim. kuulumalla liittoon, vakuutuksilla tai säästöillä. Silti voi olla ettei niistä ole mitään apua. Ap, sinulla on vielä elämä, työpaikka ja koti. On lääkkeitä, ruokaa ja ihmisä ympärillä. Kateus kuluttaa voimia ja ankeuttaa elämää, opettele siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
56, jos nyt luet tämän, niin sillä ei ole väliä, mikä se haluamani turva olisi, koska sitä ei ole eikä myöskään tule.
Siksi etsinkin keinoja hyväksyä nykytila, mihin olen saanut hyviä ajatuksia.
Jäin miettimään viestistäsi, että oletko siis panostanut asuntoon yms. vai nimenomaan et ole, se ei käy ilmi. Minullakaan ei jää rahaa säästöön, mutta se johtuu siitä että olen pitkillä sairaslomilla joutunut taloudelliseen kuoppaan, josta ei nousta ihan heti. Tästä tosin mainitsin jo aiemminkin, joten en ala kertoa asiasta pidemmin (eikä se ole varsinaisesti edes aihe vaan sivujuonne).
Itseäni en voi mitenkään huono-osaiseksi laskea, muuta kuin omassa viiteryhmässäni.
Olen eroperheestä, isääni en tunne, joku rapajuoppo ilmeisesti, perheellä/suvulla ei mitään omaisuutta, sukulaisista puolet tyhmiä juoppoja, osa rikollisia, holtittomia teiniäitejä jne. Olen elänyt maalaiskylässä hyvin suppeaa elämää. Ei meillä ollut autoakaan, että olisi lähikaupunkiin päässyt. Mulla ei koskaan lapsena/teininä ollut mitään harrastusta, en ole matkustellut, opintolainaa jouduin ottamaan jo lukioiässä, se käytettiin perheen menojen kustantamiseen jne.
Luin ns. hyvän ammatin ja ajattelin, että kyllä minä tästä ponnistan. Mutta ei se olekaan niin yksinkertaista. En IKINÄ tule saavuttamaan ystävieni ja työkaverieni taloudellista asemaa ellen sitten voita lotossa paria sataatuhatta vähintään. Teen töitä tosi kovasti, mutta tuntuu ettei se auta. Tulen aina olemaan omissa sosiaalisissa ympyröissäni se outolintu. (Siis mitä, sä et tiedä kuka sun isä on? Ai etkö sä ollut koskaan vaihto-oppilaana? Etkä ole edes reilannut? Et edes käynyt Lontoossa, Pariisissa tai Berliinissä? Ai mikset sä käy hierojalla, se on ihan parasta? Ai sä oot juhannuksen töissä, eiks teillä oo mitään mökkiä vai? Häh, siis miks ihmeessä oot ottanut opintolainaa? Siis miksi sä oot asunut vuokralla monta vuotta, etsä tiedä että on filksumpaa maksaa omaa pois? Mä kato muutin 19-vuotiaana yksiöön ja valmistuttuani myin pois ja tein nelkyttonnii voittoa! Mikset sä osta osakkeita, kiva kun joka kevät tulee monta tonnia osinkoja? Oho, aika vanha puhelin sulla! Ja miksei sulla oo tablettia, se on tosi kätevä? jne jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, 58, itselläni vielä sairastelun tuohon päälle. Jos on taloudellisesti hyvistä tai edes normaaleista lähtökohdista, saa sellaista etua, mitä heikoista oloista lähtenyt ja jo nuorena velaksi elänyt ei pääse (viittaan siis aiheellisiin, esim välttämättömiä huonekaluja yms. kuluja varten otettuihin opintolainoihin, en turhaan tuhlailuun). Tästäkin ketjusta on saanut lukea hyvää tarkoittavia kommentteja, joiden kirjoittaja ei tajua tätä asiaa. Onni heille.
Kuten sanottu, suuntaan oman huomioni nykytilan hyväksymiseen, koska tässä tulen viettämään lopunkin elämääni, ellen sitten tosiaan voita lotossa tms.
ap
Pakko sanoa, että et sinä kovin huono-osainen ole, koska sinulla on kuitenkin työpaikka.
Olen nelikymppinen nainen, matalapalkka-alalla, sinkku. Ei minullakaan ole omaa asuntoa eikä säästöjä. Tosin en koskaan ole pitänyt taloudellisisa asioita elämän merkittävimpinä ja siitä syystä en ole hakeutunutkaan aloille, joissa tienaisi hyvin. Mielenrauha, ihmisenä kasvaminen, hyvät ihmissuhteet ovayt minun elämäni kovaa valuuttaa.
Ehkä sinu olisi aika tarkistaa arvomaailmaasi?
Olet vielä melko nuori. Elämää on vielä jäljellä. Toivottavasti terveytesi kestää. Mitä tahansa voi olla vielä edessä
Itse olen samankaltaisista oloista ja sairasteluakin ollut, onneksi kuitenkin vielä olen työkykyinen ja omaisuuttakin kerrytän koko ajan. Miten sinulle ei kerry mitään jos olet töissäkin?
Olet oikeassa, että en ole huono-osainen niihin verrattuna, joilla ei ole työtä eikä ihmisiä, joista välittää. Olen tyytyväinen elämääni suurimman osan aikaa juuri siksi, että arvostan niitä asioita, joita minulla on, harmi jos se ei näkynyt tuosta viestistä.
Kaikesta huolimatta on aikoja, jolloin tuntuu vaikealta, että en ole pystynyt takaamaan itselleni minkäänlaista turvaa. Erona sinuun on se, että olisin turvattoman lapsuuden jälkeen halunnut jonkinlaisen tiedon siitä, että pärjään ihan hyvin = ei tarvitsisi murehtia rahasta koko ajan.
Tarkoitukseni oli kysyä vinkkejä niihin hetkiin, kun tuntuu vaikealta, etten ole onnistunut elämän yhdellä osa-alueella lainkaan, vaikka olen yrittänyt kovasti. En siis ole kovapalkkainen rahan perässä juoksija, ihan tavallinen elämä olisi tarpeeksi. Sellainen, että en koko ajan joutuisi laskemaan, miten rahat riittävät lääkkeisiin yms.
ap
Jos joku haluaa vielä kertoa omia kokemuksiaan ilon ja tasapainon löytymisestä, kuulisin mielelläni.
ap