Onko jotenkin outoa mennä naimisiin ilman kosimisia?

Kuitenkin useimmilla naisilla tuntuu odotukset olevan jossain saippuasarjamaailmassa. Lueskelin välillä noita hääkeskustelupalstoja ja minusta oli outoa, että sinne kirjoitti ihmiset, jotka olivat jo kihloissa, mutta odottivat kosintaa, joka kai tarkoitti juuri tuota polvillaan kukkien kanssa vaimoksi pyytämistä ja hääpäivän päättämistä.



Avioliitossa kuitenkin ihan muut asiat ratkaisevat kuin miten on kosittu. Meillä oli aivan arkinen keskustelu, jossa kerroin kantani, miksi olisi parempi avioitua ja mies vastasi että no jos se on noin, ni kai se on pakko.



Tästä oli romantiikka kaukana. Me olemme kuitenkin hyvä tiimi. Järjestimme innolla hääjuhlia (siis en vain minä morsia, vaan myös mies oli täysillä mukana) ja niistä tuli, sorry jos kehun, aivan mahtavat. Olen samalla myös aivan varma, että olisimme aivan yhtä paljon yhdessä, vaikka olisi ollut vain pieni maistraattivihkiminen, olisimme jaktaneet avoparina tai vaikka mies olisi kosinut päällään seisten. Avio-onnemme kanssa noilla asioilla ei ole mitään merkitystä.

..viettäväthän monet suuressa maailmassa avioliiton vahvistamisia ja vuosipäiviä yms.

Kerran huokailin miehelleni, että me mentiin sitten naimisiin ihan asiapuheella ilman romanttista kosintaepisodia. Mies hankki vihkisormukseeni timantin (vastasyntyneen lapsemme symboliksi) ja yllättäen heittäytyikin lattialle prinssipolvistukseen sormusrasian kanssa ja kosi komeasti, vakavasti ja tyylikkäästi. Kyllä tietysti sitten naurattikin ja oli hauskaa - ja tavallaan tämä kyllä kompensoi tuon " kosinnan puutteen" . Ja hauska oli pujottaa uusivanha vihkisormus sormeen.

Jotenkinhan te olette siitä kihloihinmenoista sopineet. Kai sitä voi pitää kosintana - ei kai se aina tarvitse olla sitä että mies polvillaan pyytää.

Meillä mies kosi aika perinteisesti mutta kaikki variaatiot lievee mahdollisia.

Vierailija:

Kihloissa ollaan oltu nämä 6 vuotta. Vaatiiko se sitten aina välttämättä sen kosinnan? Jotenkin nyt vuosien jälkeen tuntuisi teennäiseltä jos mies polvistuisi ja kosisi. :D Ehkä parempi ottaa avioliitto vaan konkreettisesti luonnollisena siirtymävaiheena ja viimeisenä sinettinä...eipä sitä romantiikkaa arjessa kuitenkaan paljoa ole lasten kanssa.

ap

Olin niin hämmentynyt, että sanoin miehelle monta kertaa: " hullu!" . :) Syy edelliseen kommenttiin oli se, että olimme seurustelleet vasta kaksi viikkoa. Suostuin kuitenkin kosintaan.



Nyt olemme olleet jo kahdeksan vuotta naimisissa ja meillä on kolme lasta. Onnellisia ja rakastuneita toisiimme olemme edelleenkin!