Ihastun liian helposti ihmisiin – alkaa ottamaan jo kupoliin...
Olen hyvinvoivassa parisuhteessa, mutta ihastun jatkuvasti toisiin ihmisiin – useimmiten kollegoihin. Joskus se on platonista, joskus myös romanttista. Näen usein mielessäni, kuinka ihastuksen kohteen kädet ovat ympärilläni ja kuinka katsomme toisiamme kuin vastarakastuneet. Olen pyrkinyt ajattelemaan ihastuvani vain mielikuvaan, jonka luon toisesta. Jos oppisin tuntemaan kyseisen ihmisen kunnolla, olisivatko tunteet samankaltaisia? Parisuhteessani ei ole mitään vikaa, joten siitä ei voi olla kaikki kiinni. Alkaa ottamaan jo päähän, kuinka helposti lankean ihmisten viehätysvoimaan... Mitä olette tehneet, jos olette varattu ja ihastuneet toiseen?
PS: Minulla ei ole aikomustakaan pettää kumppaniani.
Kommentit (11)
Lisäkeskustelua aiheesta? Muilla samaa?
Menee asian vierestä koska en ole varattu, mutta olen kyllä sarjaihastuja. Tiedän jo, että ihastukseni menevät parissa kuukaudessa ohi ja ovat nimenomaan mielikuvaihastuksia eivätkä oikein todellisia, joten pyrin siihen ettei ulospäin näy mitään ja jatkan elämää.
Onko ap muuten nainen vai mies? Tuosta kupolista päätellen mies?
Vierailija kirjoitti:
Sanoi hyttynen.
mitähän tämäkin tarkoitti
Olen ihastunut työkaveriini ja olen niin hölmö että en pysty peittelemään tunteitani hänen seurassa vaikka kuinka yritän 🙈 pahinta tässä on se kun en tiedä onko ihastukseni huomannut asian käytöksestäni. Mies ei edes juurikaan vastaa ihannettani ulkoisesti, mutta jotenkin se ihminen sen kuoren alla on vain niin ihana. Tässä tuntee itsensä ihan teiniksi vaikka ikää yli 30.
Vierailija kirjoitti:
Olen ihastunut työkaveriini ja olen niin hölmö että en pysty peittelemään tunteitani hänen seurassa vaikka kuinka yritän 🙈 pahinta tässä on se kun en tiedä onko ihastukseni huomannut asian käytöksestäni. Mies ei edes juurikaan vastaa ihannettani ulkoisesti, mutta jotenkin se ihminen sen kuoren alla on vain niin ihana. Tässä tuntee itsensä ihan teiniksi vaikka ikää yli 30.
Siinähän se on, kun ihastusta ei oikein pysty varmasti peittelemään, vaikka kuinka yrittäisi.
Ap sanoo, että joskus ihastuminen on platonista. Millaista on platoninen ihastuminen? Henkilön taitojen tai älyn ihailua vai mitä?
Ap ei tainnutkaan enää lukea ketjuansa?
Minulla sama tilanne sillä erotuksella, että edellisestä ihastumiskerrasta on noin kymmenen vuotta. Minäkään en tekisi mitään, mutta mielikuviin hän tulee. En yhtään osannut odottaa, että ihastuisin. Tunnen itseni vähän höhläksi, enkä niin vähänkään. Tällä hetkellä puntaroin, olenko mennyt näyttämään ihastukseni ja onko toinen osapuoli siitä tullut vaivautuneeksi. Siltä ei tosin onneksi vaikuta, mutta ihmiset osaavat hyvin peittää kaikenlaista. Ihastusta sen sijaan on vaikea peittää.