Hei te työttömät, miten menee?
Itselläni alkaa olla puoli vuotta täynnä työttömänä. Aluksi se oli ihan mukavaa, ehdin tehdä paljon asioita, opiskella kotona jne. Nyt olo on vain turhautunut, rahaa ei ole (en saa tällä hetkellä rahaa mistään), laskut painaa päälle, työkkäristäkin sanottiin että tällä paikkakunnalla ei töitä ole. Aluetta olenkin laajentanut paljonkin, siltikään ei töitä meinaa löytyä.
Päivät tuntuvat pitkiltä ja väsyttää koko ajan, tuntuu, että mitään ei saa aikaan.
No, ainakin olen koittanut ommella ja kutoa ja saanut sitten hieman ruokarahaa niitä myymällä.
Olen 20v ja haen yhteishaussa opiskelemaan.
Millaisia tuntemuksia muilla on?
Kommentit (97)
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 23:04"]
Vuosi työttömänä ja luulin että ehtisin tehdä kaikkea kivaa, mutta minusta tulikin saamaton. Enemmän sain aikaan ennen työpäivän päälle. Päivät humisee ohi..
[/quote]
Tämähän se on se harha. Minullekin töissäkäyvät selittivät, miten he vaan keksisivät hirveästi puuhasteltavaa työttömänä. Vähitellen siinä käy vaan niin, että kaupassa käyminenkin on suoritus.
Töissäkäyvät kaverit vituttavat. Olen tosi katkera siitä, että he ovat töissä ja minä en, vaikka tiedän olevani monia parempi monessa suhteessa. Silti moni töissäkäyvä tuntuu elävän siinä harhassa, että he ovat jotenkin ansainneet asemansa.
Hei ap!
Ei kauhean hyvin. Opintotukikuukauden on käytetty, opintolaina painaa päälle eikä alalla enää ole töitä. Päivät menee netissä ja jonkun verran lukiessa. Ja tietty toistuvia "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"- sähköpostien lukiessa. Muuta kaverit on töissä ja osa perheellisiä joten ei ole oikein mitään kavereita kenen kanssa aikaa kuluttaa. Sinullahan on vielä hyvä tilanne jos vasta elämä edessä! Kannattaa vaan miettiä kahdesti mitä lähtee opiskelemaan...
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:53"]
Mikä estää muuttamasta töiden perässä?? Vaikka ulkomaille
[/quote]
Perhe, eli mies ja lapsi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:52"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:48"]ihan hyvin menee. koitan huolehtia itsestäni, syön terveellisesti, liikun ja nukun riittävästi. Pienet lapset pitää myös aktiivisena. Ystävät on henkireikä ja satunnaiset työkeikat. Uskon että töihin pääsen kun oikein otan asiakseni. Edes niihin "vähemmän arvostettaviin". [/quote] Ei oo helppoa enää se niihinkään pääsy jos ei satu olemaan koulutusta tai vähintään reippaasti kokemusta.. [/quote] Voi kuinka kannustavaa. :) En suostu masentumaan. Minähän pääsen ja that' s it. [/quote] Tarkotus ei ollutkaan masentaa :D Itse vaan oon etsimässä tällä hetkellä töitä ja siivousfirmastakin käännyttivät pois kun ei ollut sitä koulutusta eikä edes kokemusta. Etsintä jatkuu. [/quote] No mulla on erilaiset kokemukset. Joka kerta olisin päässyt kun oon hakenut mutta olen saanut oman alan töitä tai päättänyt jäädä vielä kotiin lasten kanssa tms..
[/quote]
En ole tuo edellinen, mutta kyllä minullakin ennen oli noin että tyyliin aina sai töitä kun haki, mutta eipä ole enää. Maailmanmeno on muuttunut.
Harmi että kokoomustrollit käyvät täällä heittämässä noita "ansiosidonnaisella elämä maistuu" - kommentteja. Se halventaa oikeiden työttömien kokemusta mikä on lähtökohtaisesti varmaan negatiivinen. Niinhän se menee yleensä että ensimmäiset viikot lähinnä hengittelee ja nukkuu univelkoja, sitten keksii tekemistä ja sitten turhautuu kun työllistyminen ei tunnukaan tapahtuvan. Toivon menettäminen voi tapahtua enemmin tai myöhemmin, mutta musertavaa se on niin miehille kuin naisille. Ansiosidonnainen toki helpottaa vähän työttömyyteen sopeutumista, mutta rahallinen etu ei ole mitään työssäoloon verrattuna.
Täällä menee ehkä paremmin kuin kuukausi sitten, kiitos kysymästä!
Vuoden alusta saakka ollut "työttömänä", eilen tuli päätös että olen vihdoin oikeasti työtön työnhakija. Nyt voin hakea kelalta peruspäivärahaa, josta jää laskujen jälkeen ruhtinaalliset 15e/kk tuhlattavaksi. Olen pettynyt itseeni ja omiin valintoihini, mutta nämä kortit nyt vaan tuli jaossa. Olen opiskellut kaksi ammattia, joista kumpikaan ei työllistä. Jäin työttömäksi unelma-ammatistani. En edes enää keksi mitä haluaisin opiskella, vaikka muuta vaihtoehtoa ei ole. Tilannetta ei auta synkkä työllisyystilanne, reilut 1000 hakijaa per työpaikka.
Voisi tehdä sitä ja tätä, mutta mitään ei saa aikaseksi. Yritän pitää rutiineja yllä ja teenkin viikosta toiseen samat asiat. Tuntuu että kaikesta on tehty hankalaa ja monimutkaista, vaikka eikai se todellisuudessa ole ihan niinkään.
Ystäväpiiri lisääntyy, rakentaa ja sisustaa, nauttii huolettomasta elämästä. Minä mietin miksi olen edes olemassa.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:02"]
eikö kannata tarjota hoitoapua vanhuksille jos ei mitään tuloja ole?
[/quote]
Alapeukuttaja pliis. Kerro sinä hyviä vinkkejä. Jostainhan ihmisen pitää rahaa saada.
[/quote]
Tiesitkös, ettei ihan kuka tahansa voi mennä antelemaan vanhuksille "hoitoapua".
Vai ilmasiksko sitä pitäs tehä?
Miksei vaan aletaan ostamaan kotimaista, tukemaan kotimaista yritystoimintaa ja sitä kautta aleta turvaamaan kotimaaham työpaikkoja?
Jos tunget rahasi ulkomaille, niin älä vingu työttömille heidän työttömyydestään.
Itse useamman vuoden jo työttömänä olleena olen luovuttanut kaiken suhteen. En jaksa enää hakea töitä, joita en kuitenkaan saa. En jaksa kouluttautua, koska tuskin siitä mitää apua olis kuitenkaan. Ei vaan nappaa enää mikään. Kämppä on räjähyksen kauhistus ja mitään en vaan jaksa tehdä.
Masennus on läsnä joka päivä, jokainen päivä on suoriutumista aamusta iltaan.
Eihän tämä ihmisen elämää ole, mut minkäs teet.
Kiva kuunnella kavereiden puheita miten töitä kyllä on kun vaan hakee. Helppohan se on vakityöpaikan saaneen tota sontaa huudella.
Kaverit myös valittavat miten mulla on helppoa!! On päivät aikaa tehdä mitä vain huvittaa ja voi miten mulla onkaan elämä niin hienoa ja makeeta!
En enää ees jaksa vastailla niille mitää noihin täysin idiootteihin kommentteihin. En vaan jaksa välittää. Muut saa suunnitella kyllä mun elämän miten haluaa, minä vaan olen se joka sitä elää.
Moi,
Työttömyyden pitkittyessä mikä estää hakemasta rakennusapumiehen-, rakennussiivoojan,- ammattimiesharjoittelija paikkoja?
Noissa töissä tarvitaan vain työturvakortti, jonka suorittaminen on helppo ja halpa homma!
-voimia kuitenkin kaikille vastoin tahtoaan oleville työttömille!
Voisin maata vaikka loppu ikäni kotona tekemättä mitään. Eivät vaan anna olla rauhassa, työkkäristä ahdistellaan kokoajan.
Jaa-ah, te olette jotain parikymppisiä vastavalmistuneita. Palataan asiaan sitten kun olette nelikymppisiä pitkän työuran tehneitä ja tässä supersuositussa yt-humpassa irtisanottuja. Itse perustin yrityksen parikymppisenä mutta siitä on aikaa, tässä taloustilanteessa en ala uudestaan yrittäjäksi. Että ihan hyvin menee, tämä Suomen paska tilanne ei todellakaan ole minun vikani.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 07:43"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 00:11"] Olen ollut vuodesta 2000 työelämässä kunnes jäin viime syksynä työttömäksi. Olin työttömänä kolme kk ja nyt huomenna aloitan työt. Hain kuutta eri työtä. Kaksi haastattelua ja molemmat sain. Alkuun työttömyys ahdisti todella paljon mutta aloitin kuntoilun ja touhusin koko ajan jotain, jos en muuta niin siivosin vaikka parin päivän välein. Lannistua ei saa. [/quote] Ei kai. Mutta entä jos olet vuoden aikana hakenut helposti satoja paikkoja, eikä edes haastattelukutsuja tipu? Ensimmäiset puoli vuotta elin tiukan rutiininalaista elämää ja kuntoilin, joulun alla masennus alkoi syödä naista. Nyt hyvä jos jaksan sängystä ylös, kaikki tuntuu turhalta. En mä tätä varten hankkinut akateemista koulutusta ja vuosien kansainvälistä työkokemusta. En pääse edes kouluttautumaan. Tai pääsisin, mutta en saa mistään taloudellista tukea siihen. Ainoa mahdollisuus olisi elättää itsensä työllä, jota en jostain syystä saa. [/quote] Eikö kannattaisi hakeutua mihin työhön tahansa ja niellä ylpeytensä koulutuksesta ja KV urasta? Vaikka sitten koko aika samalla hakien osaamista vastaavaa työtä.
[/quote]
Luuletko, että niitä "mitä töitä tahansa" on tarjolla kenelle tahansa? Ei ole. Eikä niihin vähiin oteta kansainvälistä uraa tehnyttä akateemista, kun sillä uskotaan olevan asenneongelmia vähintään. Ja onhan se koko Suomelle kansantaloudellisesti järjetöntä, ettei paluumuuttajia osata hyödyntää. Vientiin suuntautuvalle firmalle hankitaan joku kallis konsultti kertomaan ikänsä Suomessa asuneelle Ritvalle ja Pertille, miten ranskalaisten kanssa puhutaan, sen sijaan että taloon palkattaisiin joku, jolla on maassa työskennellyt.
t: samassa tilanteessa ollut
Kohta tulee taas juhannus ja toinen työttömyysvuosi alkamassa..
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 09:09"]
Moi, Työttömyyden pitkittyessä mikä estää hakemasta rakennusapumiehen-, rakennussiivoojan,- ammattimiesharjoittelija paikkoja? Noissa töissä tarvitaan vain työturvakortti, jonka suorittaminen on helppo ja halpa homma! -voimia kuitenkin kaikille vastoin tahtoaan oleville työttömille!
[/quote]
Kerropa sinä, oi viisas tietäjä, mistä merkillisestä syystä joku työnantajan ottaisi töihin minut, yli 50v maisterin,kun ei ota noihin töihin minun 20 vuotiasta lainauksessa mainittuihin töihin ammattikoulusta valmistunutta lastani?
Ulkomaille en lähde näistä syistä:
- kielitaito on olematon
- koulutukseni ja ammattini niin perusteellisesti suomalainen, että sitä on hyvin vaikeaa hyödyntää muualla
- ei ole enää minulle sopivaa työtä ulkomaillakaan, vaikka ei huomioida edellistä kohtaa. Eikä sille minun 20-vuotiaalle lapselleni toisin kuin silloin, kun olin 20 v. Silloin kävin ulkomailla töissä, mutta nyt ei oikein ole missään suosiossa nämä maahanmuuttajat ja elintasopakolaiset
- työttömällä ei ole varaa maksaa muuttokustannuksia
- koti ja perhe täällä, vaikka perheellä ei enää ole niin väliä, onhan kuopuskin täysi-ikäinen.
Mutta kiitos kysymästä, mukavasti minulla menee juuri tänään. Ansiosidonnaista on jäljellä noin puoli vuotta, vaikka ei kaksinen olekaan. Miehellä on sentään vielä työtä, vaikka ei hän sinne kovin iloisesti mene, ja huomenna tilipäivä.
Tänään keittelen marjahilloa samalla kuin tässä nettailen, käyn poimimassa lisää marjoja, nostan perunoita, kudon villaista talveksi. Jos joku tuohon kutomiseen takertuu, niin kangaspuutkin löytyy, mutta myös sukat kudon.
Työhakemuksiakin teen. Tänään teen jo 3. kerran samaan paikkaan tämän työttömyysjakson aikana enkä usko, että vieläkään pääsen edes haastatteluun. Toisilla on vaan varaa valita töitään .
Päivitystä kuulumisiin, syksy edessä..
Kesää odotellessa...