Hei te työttömät, miten menee?

itte valmistuin just viimekuussa ammattiin jonka pitäis työllistää mut nii vaa koko etelä-pohjanmaan alueella ei oo töitä. Kauhee motivaatio OMAN ALAN hommiin mutku ei oo. Yksiki lyhyt sijaisuus loppuu ylihuomenna ni sitte sitä ollaanki puilla paljailla. Työkkärii ilmottauduin ja kelan tuen hakemista oon alottanu. Mielelläni en tästä opiskelemaa enää lähtis ainakaa uutta ammattia. Yrittäjyys on alkanu pohdituttaa ja tässä mietinki et uskaltaisko/pystyiskö/viittiskö....

Toisin sanoen ahistaa iha älynä ku ei oo töitä. En koskaa kuvitellu että jään työttömäksi. Paljon soittoja ja esittelyjä pomille jos sitä jotaki löytäis:)

Hyvin menee. Syljeskelen kattoon ja nautin ilmaisesta rahasta.

Paskaa on, rahaa tulee kuussa 500 josta 300e menee ulosottoon.. Laina pitäis maksaa ja muut laskut, eläminen myös. Olen siis työmarkkinatuella "töissä" mutta työtön siis. Kohta myös puolivuotta työttömänä. T.22v muija

eikö kannata tarjota hoitoapua vanhuksille jos ei mitään tuloja ole?

Vasta viikon verran ollut työtön, toistaiseksi nautin tästä "lomasta". Rahahuolia ei ole. Ei haittaisi, vaikka löytäisin työpaikan vasta joskus syksyllä. Tiedän, että voi olla, etten löydä silloinkaan.

Useampi kuukausi takana ja olo on jotenkin lannistunut. Olen käynyt läpi näitä klassisia surun oireita raivosta itkuun työttömyyden aikana, nyt olen tullut siihen tasaiseen olotilaan, että mikään ei auta. Kun se kolme kuukautta tuli täyteen, niin olo tuntui ihan kuolemaantuomitulta, kun joka paikassa sanotaan, ettei sen jälkeen enää saa töitä kuin pieni prosentti työnhakijoista. Haen töitä kaikkialta Suomesta, lisäksi lyhyitä pätkiä ja pienipalkkaisia töitä miltä tahansa alalta lähialueeltani. Ei vain onnista. Ja kaikki sijaisuudet ovat jostain syystä kadonneet jäljettömiin, vielä pari vuotta sitten sentään sijaisia aina haettiin ja niihin pääsi vähemmälläkin kokemuksella.

Kevääksi suunnitelmana olisi ottaa vähän koulutusetuuksista selvää. Jos sosiaalityötä hakisi opiskelemaan, vaikka ala sinänsä ei niin kiinnostakaan. Uskoisin kuitenkin olevani tyytyväinen elämänlaatuuni, jos pääsisin esim. etuuskäsittelijäksi jonnekin papereiden sekaan. Toinen, kivemmalta tuntuva vaihtoehto olisi yrittää ottaa selvää, että voisiko työkkärin kautta päästä tekemään pari omaan alaani liittyvää pätevöittävää koulutusta, jotka varmaan veisivät minua hakijoiden joukossa vähän ylöspäin. Toisaalta lisäkouluttautumisessa on ongelma se, ettei se nollaa takana ollutta pitkää työttömyysjaksoa työnantajien silmissä samalla tavalla kuin oikea työpaikka. Kolmas suunnitelma olisikin jokin työkkärin koulutus, jonka varjolla voisi päästä oman alan yritykseen töihin. Se olisi cv:n kannalta paras ratkaisu, mutta kurssivalikoimasta ei oikein löydy sopivaa.

Talous on lyhyellä tähtäimellä ihan kunnossa, on ruokaa ja sähköt ja netti. Pitemmällä tähtäimellä siinäkin on tulossa isoja ongelmia, joista en mitenkään pysty selviytymään ilman palkkaa. Saan pientä ansiosidonnaista, eli mistä tahansa työstä maksettaisiin enemmän ja lisäksi veroja menisi vähemmän, joten kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö olisi valmis tekemään töitä.

No mitäs luulisit, ap? Vituttaa tietenkin lojua kotona toimettomana.

Tunnen suurta myötätuntoa teitä nuoria kohtaan. Minulla on laaja työnhakualue, koko maailma.

Itse olen M61 ja ns putkessa. Kohta lähdetään lastenlasten kanssa Thaimaaseen ja sen  jälkeen Espanjaan. Uidaan ja heilutellaan golfmailoja ja NAUTIN ELÄMÄSTÄ.

Kohta vuosi täynnä ja hyvin pyyhkii. Ehdin olla yli 10 v työelämässä kunnes putiikki ajettiin alas. Oli iso helpotus monien yt:den jälkeen päästä pois. Stressitasot pudonneet ja painoa lähtenyt 10 kg. Urheilen ja opiskelen joka päivä. Sain juuri kandin valmiiksi. Aloittelen gradua. Keskiarvo 4/5. Ehkä 2016 palailen työelämään. Varmaan suoraan Ruotsiin, Norjaan tai Sveitsiin kun osaan kieliä ja maat on tuttuja ex-töiden kautta. Talous on kunnossa. Kulutusta olen tietysti joutunut leikkaamaan. Vararahasto on tärkeämpi kuin työssäkäydessä yllätysten varalle.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:01"]

Paskaa on, rahaa tulee kuussa 500 josta 300e menee ulosottoon.. Laina pitäis maksaa ja muut laskut, eläminen myös. Olen siis työmarkkinatuella "töissä" mutta työtön siis. Kohta myös puolivuotta työttömänä. T.22v muija

[/quote]

Totaa... Mitenkä siitä työmarkkinatuesta mitään ulosottoon menee? Vapaaehtoisestiko maksat?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:02"]

eikö kannata tarjota hoitoapua vanhuksille jos ei mitään tuloja ole?

[/quote]

Alapeukuttaja pliis. Kerro sinä hyviä vinkkejä. Jostainhan ihmisen pitää rahaa saada.

Olen ollut valmistumiseni jälkeen kaksi vuotta työtön. Opiskelin vasta aikuisena, kun nuorena jäi opinnot kesken ja sen jälkeen olin vähän aikaa töissä ja lapsen kanssa kotona. Olen huomannut suurimmaksi ongelmaksi itseni johtamisen taidot. Kirjoitan tätä yöpaidassa, vaikka heräsin jo kyllä kymmeneltä. Työn hakeminen on vaikeaa, koska pelkään epäonnistumista ja yrittämättä jättäminen on suojelumekanismini.

Talouden puolesta ei ole heikkoa, koska miehellä on työpaikka. Mutta kyllä hänestäkin näkee, että alkaa pikku hiljaa jo hermoa kiristää. Meillä oli paljon tiukempaa kun opiskelin enkä saanut edes opintotukea. Se aika sinniteltiin siinä toivossa, että opintojen jälkeen pääsisin töhin tienaamaan.

Olen jo melkein vuoden ollut työmarkkinatuella. Veroja ei onneksi tarvitse juuri maksella, koska minulla on niin paljon vähennyksiä.

Huomaan käyttäväni paljon aikaa siihen, että mietin miten rahat riittävät. Sen sijaan että ponnistelisin sen eteen, että saisin töitä, mistä saisi rahaa.

jäin työttömäksi elokuussa, kävin syyskuussa kuukauden mittaisen kurssin, lomailin loka-marras-joulu, ja nyt aloitin opiskelemaan, 1.5v työkkärin rahoilla

Jäin 5 vuotta sitten jouluna äitiyslomalle ja sain 2 lasta, ikäeroa on heillä 1,5 vuotta. Jäin äitiyslomalle suoraan hoitovapaalta ja lähes heti toisen lapsen syntymän jälkeen teki työpaikka konkurssin.

Kun toinen lapsi täytti 9 kk, aloin etsimään töitä. Äitini on eläkkeellä ja lupasi ottaa lapset hoitoon siksi kunnes saan heille hoitopaikan.

Syksyllä aloitti vanhempi tarhassa, nuorempi käy kerhossa 3 krt viikossa. Naapuristossa asuu toinen vst perhe, vuoroviikkoinan kuljetamme lapset, eli vapaa-aikaakin on.

Aloitin vuosi sitten tavaran raivaamisen ja olen ahkera myyjä alueen FB sivustolla. Siihen olen jäänyt jo täydellisesti koukkuun ja tein vuonna 2014 yli 1000 kauppaa. Tämä tietenkin näkyy kotimme yleisilmeessä.

Samoin äitini on antanut säkkikaupalla myytävää kotoaan, samoin mökistä, eli pientä extratuloa tulee jatkuvasti.

Käyn työväenopistossa opiskelemassa kerran viikossa ranskaa, samoin lasten nukkumaan menon jälkeen käyn aina juoksemassa, lähes säällä kuin säällä.

Syksyllä aloittaa nuorempikin tarhassa, jos siihenkään mennessä en ole saanut töitä, sitten alkaa näyttää jo huolestuttavalta. Lisätulot myynneistä tippuu jatkuvasti, koska ei ole mitään arvokasta myytävää. Kaikki ne on jo myyty. Onneksi laskut tulee maksettua, parisuhde voi hyvin ja lapset ovat terveitä.

Onko tarinoita pitkään työelämässä olleillta ja työttömäksi joutuneilta?

Mä olin 10 vuotta työelämässä ja jäin työttömäksi 6kk sitten. Huomenna alkaa koulu ja saan uuden ammatin.

Jeee, pääsin töihin, aloitan huomenna. Vähän tuo koe-aika pelottaa. (lähinnä työnantajan väärinkäyttö Vs. Te-toimiston rangaistus karenssi)

T: M45

Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2014 joulukuussa 232 000 (virhemarginaali ±18 000) eli kertomuksia tuntuisi riittävän jatkossakin

.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 20:53"]

Mikä estää muuttamasta töiden perässä?? Vaikka ulkomaille

[/quote]

Ei mikään. Mutta ei niitä töitäkään ole mamuille itsestäänselvästi tarjolla ulkomailla. Itse muutin paskan työtilanteen vuoksi vuosi sitten takaisin Suomeen. Ihan vaan huomatakseni, ettei täälläkään hyvin pyyhi. Työnhakualue on koko maailma, mutta haluaisin kovin mielelläni asua Suomessa, kun olen viimeiset 10 vuotta asunut muualla (muutamassa eri maassa). Elämän nollasta aloittaminen on raskasta, minä jos joku sen tiedän.