Tässä jutussa on kuvailtu narsistista vanhempaa, itse olen kertonut omasta äidistäni paljon pahempiakin esimerkkejä

Ei sellaista kommenttia ole tullut hellämielisiltäkään, joka parantaisi tämän vaivan. Miksi syyllistää varsinkaan tuntemattomia mahdottomasta.

Kuinka monen vanhemmat on pitäneet teitä ihan täydellisinä, ja ettei yhtään epäoikeudenmukaista tukkapöllyäkään ole vastaanotettu? Oliko ap:n äidin käytös johdon- vai epäjohdonmukaista?

Vierailija kirjoitti:

Minusta oman, pienen lapsensa syyllistäminen on pahinta, mitä oma vanhempi voi lapselleen tehdä. Ja minun äitini syyllisti minua ihan koko ajan, aina. Hän ei rakastanut minua, eikä koskaan hyväksynyt minua ja silti itse kuvittelee edelleen toista. Hän on ollut mielestään hyvääiti, kun oli ilkeä, satuttava, syyllistävä, manipuloiva ja negatiivisesti vertaileva.

En ole koskaan saanut hoitoa, apua enkä tukea hänen aikaansaaamiinsa haavoihini.

Ap

Kerran tiedostat asian noin hyvin niin oletko hakenut apua? Ei kukaan tule oven taakse apua tuomaan , sitä pitää hakea. Ja sitä myös saa. Täytyy itsekin olla vastaanottavainen avulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oman, pienen lapsensa syyllistäminen on pahinta, mitä oma vanhempi voi lapselleen tehdä. Ja minun äitini syyllisti minua ihan koko ajan, aina. Hän ei rakastanut minua, eikä koskaan hyväksynyt minua ja silti itse kuvittelee edelleen toista. Hän on ollut mielestään hyvääiti, kun oli ilkeä, satuttava, syyllistävä, manipuloiva ja negatiivisesti vertaileva.

En ole koskaan saanut hoitoa, apua enkä tukea hänen aikaansaaamiinsa haavoihini.

Ap

Kerran tiedostat asian noin hyvin niin oletko hakenut apua? Ei kukaan tule oven taakse apua tuomaan , sitä pitää hakea. Ja sitä myös saa. Täytyy itsekin olla vastaanottavainen avulle.

Olen eri, mutta apua EI SAA.

Mulla on aito psykonarsisti vanhempi,sata kertaa pahempi kuin ap:n, paljon fyysistä väkivaltaa, alistamista, nöyryytystä, kaiken rajoittamista (syöminen, juominen, wc käynnit), siis jo sadistista menoa.

En saa mitään apua koska en ole masentunut. Kaikki yritykset tyssää tähän. Kelan terapiatukea ei voi saada jos ei ole joku tietty vaadittu diagnoosi kuten masennus. Vaikka mulla on monenlaista oireilua niin silti lääkärin silmiss olen liian reipas ja työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani en epäile aloittajan äidin narsistisuutta, koska narsistisuus on valitettavasti tainnut periytyä. Harvoin näkee näin äärimmäisen näköalatonta minä-minä-valitusta = klassista uhriutuvaa narsismia.

Ja ihme kuvitelmaa, että muut olisivat tälle kirjoittajalle velkaa jotain lohdutusta ja parannusta, vaikka hän ei yhtään itse mieti, miten loukkaavasti kirjoittaa muille.

Samaa mieltä. Narsistinen käytös periytyy kasvatuksen kautta ja nyt se vahvasti näyttää periytyvän. Ap on sairaudentunnoton.

Ap hyvä, me ei tällä palstalla osata sinua auttaa. Meillä ei ole sellaisia kykyjä, osaamista tai taitoa, että pystyisimme sinua auttamaan pääsemään eteenpäin elämässä. Olen siitä todella pahoillani, ja toivon, että saat tarvitsemasi avun joltakin toiselta taholta. Toivon sydämestäni, että pääset joskus, tavalla tai toisella, yli raastavista lapsuuden kokemuksistasi ja saat rauhan äidistäsi eikä lapsuusmuistosi riivaa sinua loputtomiin. Rukoilen iltaisin puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman ihmetyttää, kuka sinulle on sanonut, että narsistinen äiti olisi ihana ja hyvä.

Onko joku ihan noilla sanoilla sen sanonut?

On, täällä palstalla. Mun äitiäni koskevissa ketjuissani. Kun olen kertonut olevani haavoilla äitini takia. Minua on ruvettu pilkkaamaan ja satuttamaan ihan kansanhuvi -tyyppisesti. Ja samalla kiusaajilla on kuulemma itsellään ollut monilla juopot vanhemmat.

Se ilmeisesti aikaan saa sen, että vain heillä voi olla haavoja lapsuudestaan, mutta ne eivät kuulemma haittaa menoa enää. Siksi minua saa kiusata, koska mä kerron, miten mun äidin teot haittaavat itseäni yhäkin.

Ap

Minä minä minä minä minä ja mun kriisi.

Minä minä minä minä minä ja mun äiti.

Minä minä minä minä minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oman, pienen lapsensa syyllistäminen on pahinta, mitä oma vanhempi voi lapselleen tehdä. Ja minun äitini syyllisti minua ihan koko ajan, aina. Hän ei rakastanut minua, eikä koskaan hyväksynyt minua ja silti itse kuvittelee edelleen toista. Hän on ollut mielestään hyvääiti, kun oli ilkeä, satuttava, syyllistävä, manipuloiva ja negatiivisesti vertaileva.

En ole koskaan saanut hoitoa, apua enkä tukea hänen aikaansaaamiinsa haavoihini.

Ap

Kerran tiedostat asian noin hyvin niin oletko hakenut apua? Ei kukaan tule oven taakse apua tuomaan , sitä pitää hakea. Ja sitä myös saa. Täytyy itsekin olla vastaanottavainen avulle.

Olen eri, mutta apua EI SAA.

Mulla on aito psykonarsisti vanhempi,sata kertaa pahempi kuin ap:n, paljon fyysistä väkivaltaa, alistamista, nöyryytystä, kaiken rajoittamista (syöminen, juominen, wc käynnit), siis jo sadistista menoa.

En saa mitään apua koska en ole masentunut. Kaikki yritykset tyssää tähän. Kelan terapiatukea ei voi saada jos ei ole joku tietty vaadittu diagnoosi kuten masennus. Vaikka mulla on monenlaista oireilua niin silti lääkärin silmiss olen liian reipas ja työkykyinen.

Aikuisille lapsiomaisille on terapiaryhmiä, ks. Finnfami.

Katso myös Mielenterveyden keskusliitto ja Mieli ry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani en epäile aloittajan äidin narsistisuutta, koska narsistisuus on valitettavasti tainnut periytyä. Harvoin näkee näin äärimmäisen näköalatonta minä-minä-valitusta = klassista uhriutuvaa narsismia.

Ja ihme kuvitelmaa, että muut olisivat tälle kirjoittajalle velkaa jotain lohdutusta ja parannusta, vaikka hän ei yhtään itse mieti, miten loukkaavasti kirjoittaa muille.

Tässä tapauksessa narsismi tulee isän suvun puolelta. Toistuvasti hokee sitä, miten ovat parempaa väkeä kuin muut ja parempaa väkeä kuin äitinsä, koska mummolla on ollut jonkin verran varallisuutta, mitä on siirretty eteenpäin. Ja on korostettu näissä keskusteluissa, miten äiti on saanut elää armopaloilla isän suvun omistamassa asunnossa.

Äiti vaikuttaa olleen harvinaisen vahva ja puolensa pitävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nimitys "äitihullu" ei ole mitenkään sinua ihmisenä arvottava vaan kuvaa käytöstäsi palstalla.

Jos tekisit paljon avauksia vaikkapa pannukakkuresepteistä, siis enemmän kuin ihmiset jaksavat lukea, sinut alettaisiin tuntea nimityksellä "pannukakkuhullu". Tiedätkös, samalla lailla kuin esimerkiksi opettajat tunnetaan "opettajina", joska he opettavat.

Tämä on palstaterminologiaa eikä kiusaamista!

Nou nou nou nou nou. Siinä on kyse siitä, että vastaajat kokevat oikeudekseen kutistaa ja vähätellä minun kokemukseni jonkinlaiseksi vitsiksi, johon heillä on mielestään oikeus suhtautua piittaamattomasti. Toki onkin, mutta en voi kokea sellaisia ihmisiä arvostavina tai hyväksyttävinä. Jos ei osaa suhtautua tukien ja auttane, mitäpä jos olisi vain ihan hiljaa?

Toisten kokemukset eivät ole mikään pilajuttu.

Ap

Asia on vaan niin, että kokemuksesi eivät kiinnosta ketään. Koska me emme ole terapeutteja, joiden tehtävä olisi parantaa haavasi. Eihän se virallinenkaan terapeutti ole pystynyt.  Kukaan ei jaksa kuunnella ilman palkkaa ihmistä, jolla on jatkuvasti sama valituksen aihe ja joka vaatii jotain erityiskohtelua. Ei monia meitä muitakaan ole ymmärretty eikä tulla ymmärtämään. Ainoa joka voi parantaa olosi, olet sinä itse. Nimittäin muuttamalla asennetta ja lopettemalla uhriutumisen.

Älä käytä viattomia sivullisia terapeutteina! Älä syyllistä palstalaisia äitisi mahdollisesta narsismista tai omasta pahasta olostasi.

Traumaterapia. Taideterapia.

Äitisi ei anteeksi pyydä mitään koska on mikä on.

Kaikki valinnat kantsii pohtii tosi tarkkaan.

Meidän perheterapeuttimme sanoi, että uskoo mulla olevan kiintymyssuhteen trauman. Johtuen siis äitini käytöksestä minua kohtaan, kun olin lapsi.

Mutta tämäkin ketju vain kertoo, miten häijysti ja ilkeästi ns. ilkeiden vanhempien lapsia aikuisinakin kohdellaan. Se kertoo aika paljon kohtelijoista itsestään. Huono psykologinen tietämys, tarve korostaa omaa hyvyyttä valheellisesti jne.

Ap

Itse olen koko ajan tiennyt, että minulla on äitini syytä oleva trauma, jota eivät ole terapeutit osanneet parantaa ja joka vaikuttaa omaan äitiyteeni lapsiani kohtaan. Äitini syytä ovat siis vaikutukset hänen käytöksestään mun lapsiini, kuten olen AINA sanonut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun luettuani en epäile aloittajan äidin narsistisuutta, koska narsistisuus on valitettavasti tainnut periytyä. Harvoin näkee näin äärimmäisen näköalatonta minä-minä-valitusta = klassista uhriutuvaa narsismia.

Ja ihme kuvitelmaa, että muut olisivat tälle kirjoittajalle velkaa jotain lohdutusta ja parannusta, vaikka hän ei yhtään itse mieti, miten loukkaavasti kirjoittaa muille.

Tässä tapauksessa narsismi tulee isän suvun puolelta. Toistuvasti hokee sitä, miten ovat parempaa väkeä kuin muut ja parempaa väkeä kuin äitinsä, koska mummolla on ollut jonkin verran varallisuutta, mitä on siirretty eteenpäin. Ja on korostettu näissä keskusteluissa, miten äiti on saanut elää armopaloilla isän suvun omistamassa asunnossa.

Kiintymyssuhteen traumoja aiheuttavat vanhemmat ovat kylläkin jossain määrin narsisteja, sen sijaan mulla on ollut isääni ihan normaali kiintymyssuhde mielestäni. Ainakin häneen olin kiintynyt ja koen hänen aina kohdelleen minua hyvin.

Näin häntä vain kerran viikossa ja lomilla, koska vanhempani olivat eronneet, lisäksi isäni ei koskaan saanut tietää äitini kohtausten laadusta, koska kiintymyssuhdetrauman aiheuttava vanhempi ei esiinny sellaisena muiden aikuisten (jotka voisivat tuomita hänet ja pelastaa lapsen) läsnäollessa, jos nämä eivät rutiininomaisesti kuulu arkeen.

Minunkin äitini hymyili läpi aina kaikki kutsut ja vierailut, vaikka olisi juuri hetkeä aikaisemmin karjunut minulle miten pahasti tahansa. Samoin jos karjui kutsujen jälkeen.

Ap

Enta omien lastesi kiintymyssuhdetrauma...

No. Eihän se kiinnosra. Perheterapian pitää keskittyä minuun. Minä minä minä.

Mielestäni, kun mä nyt aikuisena sanon äidilleni, että hän on satuttanut minua käytöksellään, kun olin lapsi, hänen pitäisi järkyttyä ja olla pahoillaan. Mutta ei. Hän suuttuu edelleen, jos hänen käytöstään arvostellaan, vaikka hän itse on traumatisoinut oman lapsensa. Olen sen takia sanonut häntä narsistiksi, koska hän ei pysty lainkaan tuntemaan niitä tunteita, joita hän on aiheuttanut omalle lapselleen. Ja olemaan pahoillan. Hän ei siis osaa tuntea empatiaa. Hän on paha ja ilkeä ihminen minun mielestäni.

Palstalla puolustetaan siis lapsilleen kiintymyssuhdetraumoja aiheuttanutta naista, tämä ei sinänsä yllätä minua, kun tiedetään monien naisten olevan varsinaisia epätasapainoisia hulluja, jotka salaavat taipumuksiaan ulkopuolisilta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Enta omien lastesi kiintymyssuhdetrauma...

No. Eihän se kiinnosra. Perheterapian pitää keskittyä minuun. Minä minä minä.

Niin, mitä siitä? Mietihän, pitäisikö minun itseni saada ensin apua voidaksen toimia ilman tuota trauma äitinä? Vai miten sä ajattelit sen trauman esiintyvän? Valitsemalla niin?

Totta kai on tärkeintä, että mä käsittelen mun äitini mulle aiheuttamat traumat ENSIN.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinulle ei välttämättä tee hyvää märehtiä näitä asioita päivät pitkät.

Ja miten niin "et ole saanut" apua tai hoitoa? Kyllähän terapiaan voi aktiivisesti hakeutua. Oletko yrittänyt eikä sinua ole otettu vastaan?

”Se on äidin vika että en terapiaa hakeudu.”

Aloittajan siirtää kaiken vastuun omasta elämästään muille ja uhriutuu palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Enta omien lastesi kiintymyssuhdetrauma...

No. Eihän se kiinnosra. Perheterapian pitää keskittyä minuun. Minä minä minä.

Plus että vaikuttaa vähän älyllisesti epärehelliseltä, että et myönnä, että tiedät mun olevan äitinä lasten tilanteelle sata kertaa herkempi, kuin mun äitini oli ja paljon lapsia ajattelevampi kasvattaja. Mun äiti ei, kuten sanottu, myönnä edes NYKYÄÄN minuun sattuneen hänen toimintansa takia! Mä en ole koskaan kiistänyt sitä, etteikö mun käytös satuttaisi mun lapsia. Olen ainoastaan sanonut, että se on äitini syytä. Kuten onkin.

Ap