Lue keskustelun säännöt.
Voiko hoitaja ohittaa lääkärin päätöksen missään tilanteessa?
29.10.2021 |
Tilanne on se, että meitä ei päästetty katsomaan äitiäni tk:n vuodeosastolle vierailuajan ulkopuolella. Olen omaishoitaja ja meille kerrottiin äidin siirtyessä palliatiivisen poliklinikan potilaaksi moneen otteeseen kotisairaanhoidon taholta, että jos äidin pitää mennä osastolle, meillä on sinne vapaa pääsy. Ovella on joutunut ilmoittamaan useamman kerran soittaessaan, että lupapaikkapotilaan omaisina meille on ilmoitettu ettei vierailuaikasäännös koske meitä. Ovat vilkaisseet papereita ja tokaisseet puhelimeen, että joo unohda äskensanottu ja tervetuloa, tullaan päästämään teidät sisälle.
Nyt lääkäri oli mennyt kirjaamaan meille vierailuajat keskustelematta kanssamme ja meitä ei päästetty sisälle . Ajomatkaa kolme varttia ja seisomme hoomoilasena. Joku oli laitettu asialle ilmoittamaan päätöksestä mutta ilmoitin eilen, etten asiaa hyväksy ja haluan keskustella lääkärin kanssa asiasta, ja soittopyyntö luvattiin välittää. Ex-mies kävi päivällä (myös vierailuajan ulkopuolella) paikalla ja kysyi onko tässä ongelmaa ja hänelle väitettiin, ettei ole ja että sänkyä he vain eivät pysty takaamaan joten pitää ilmoittaa jos haluaa yöpyä.
Nyt minulle väitettiin, että koko ajan heillä on ollut tällainen sääntö että vasta kun on kirjattu siirtyminen saattohoitovaiheeseen, vierailuajat eivät sido omaisia. Eli lääkäri päättää, ja meitä on vain jostain syystä tähän asti suosittu tai jotain. Mutta kun tämä ei ole se mitä meille on sanottu, eikä meiltä heru ymmärrystä siihen että lääkäri painelee viikonlopun viettoon ja jättää hoitajat pulaan huonon päätöksen kanssa.
Hoitajan näkemys kääntyi niin paljon että hän yritti saada lääkärin kiinni perjantai-iltansa iloksi, mutta ei saanut. Hän keskusteli kollegoidensa kanssa sen sijaan ja jankutti sitten samaa, ettei hän voi mennä kirjauksen ohi. Ja että vaikka lääkäri on tehnyt virheen kun ei ole soittopyyntöön reagoinut, meidän kuitenkin pitäisi tyytyä siihen ettei hän voi mitään asialle ennen maanantaita. Pääsemme huonosti paikalle vierailuaikoina, ja äidin kunto on niin heikko että hän ei välttämättä silloin ole hereilläkään jos ehdimme tunniksi, joten tilanne on oikeusmurha.
Eikö hoitajilla tosiaan ole mahdollisuutta ohittaa huonoa päätöstä millään tapaa? Edes kirjata, että tilanne johti konfliktiin ja epäinhimillisiin seurauksiin ja päätettiin lykätä toimeenpanoa kunnes lääkäri saadaan kiinni. Äitiä pelottaa osastolla, hän ei ymmärrä missä on eikä rentoudu nukkumaan kun ei ymmärrä, että sänky on hänelle varattu eikä kukaan tule ajamaan häntä siitä pois. Hän ei muista missä on vessa ja pelkää kaatuvansa etsiessään sitä.
Voiko joku estää meitä viemästä äitiä takaisin kotiin ilman lääkärin kotiutuspäätöstä? Äiti on heikko mutta hänen hoitonsa voidaan toteuttaa kotona. Hän on osastolla koska piti saada apua hänen nukkumiseensa, jotta hänet voidaan ottaa takaisin kotiin. Nyt hänet on ikään kuin kaapattu heidän omaisuudekseen ja meiltä viedään kaikki valta vaikka meillä edelleen on tietenkin tunne, että olemme vastuussa hänen hoidostaan. Eihän se mihinkään poistu viiden vuoden omaishoitajuuden jälkeen. Minulla on tietoa äidin tilanteesta, joka lääkäriltä puuttuu, eikä hän pysty tekemään perusteltuja päätöksiä keskustelematta kanssani. Mutta hän ei ilmeisesti vain ehdi.
Meille markkinoitiin kotisairaalaa loistavana yhteistyönä ja miten heidän tehtävänsä on auttaa meitä selviämään äidin hoidossa mahdollisimman pitkään. Nyt olemmekin äkkiä pelkkää roskaa rattaissa.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Äiti uinuu nyt kotona onnellinen hymy naamalla. Lääkäri oli tavoitettu tänään ja allekirjoitin paperin ja sain lääkkeet mukaan ja reseptit seuraavat maanantaina. Antibiootti oli alkanut vaikuttaa ja äiti on huomattavasti paremmassa kunnossa kun tulehdus on talttunut. Syö, juo ja on paremmin kartalla, jaksoi matkan kotiin hyvin. Heti tultuaan istui kissan kanssa kuistilla kun siellä on hyvä hengittää, ja molemmat olivat onnellisia jälleennäkemisestä.
Silti osastolta poistuessa joku ahdistunut kettutyttöhoitaja meinasi mennä solmuun lähdöstämme ja hyvä ettei laittanut eteen maate. Kävi tivaamassa haluaako ja jaksaako mamma varmasti mennä kotiin (hän on koko ajan kysynyt, milloin pääsee ja joko mennään). Valehteli hyvin läpinäkyvästi ja paheksuvasti naukuen, ettei täydelle osastolle pääse takaisin, vaikka meille on kerrottu, ettei sellaista tilannetta voi tulla. Hölmistyin moisesta niin, etten älynnyt kysyä, miksei hän siinä tapauksessa ole onnellinen että seuraava hädänalainen saa nyt paikan hänen hellästä huomastaan.
Kiitos kommenteista, tilanne oli tosi tosi ahdistava. Maanantaina on toivoakseni eri tilanne neuvotella lääkärin kanssa jatkosta, ehkä hänen on nyt pakko ottaa huomioon se, että omaiset menevät seinille jos heitä halvennetaan riittävästi.
Ymmärrän että hoitajan pitää perustella jotenkin tiukassa paikassa asioita omaisille eikä ilmeisesti aina voi puhua ihan suoraan, ja käsitän johonkin mittaan tekosyidenkin esittämisen. Mutta on vaikea käsittää suoraa valehtelua, valheilla painostamista ja siihen vetoamista, että olen suostunut johonkin mistä olen heti ilmoittanut, etten hyväksy asiaa. Tätä yritettiin jo eilen niin pitkään että ilmoitin, että pidän perustelua valheena ja sen edelleen toistamisen otan suorana loukkauksena. Eiliselle hoitajalle kiitos siitä, että hän otti siitä onkeensa ja lopetti lisävalehtelun sillä erää, vaikkei voinut tottakaan puhua.
Minusta tässä on turvauduttu aika rajuun henkiseen väkivaltaan ja ihmettelen kovasti, mikä sellaiseen ajaa. Huono työilmapiiri, karisevan idealismin kuristusote, uskonnollisuus, mikä?
En ihmettele, että tollasta höyryäjää ei ole osastolle haluttu. Hengitä välillä hoitohenkilökunnan solvaaminen ei todellakaan anna sinusta järkevää kuvaa. Onko lääkkeet jäänyt sinulla ottamatta, sellasta settiä toi sun vuodatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Äiti uinuu nyt kotona onnellinen hymy naamalla. Lääkäri oli tavoitettu tänään ja allekirjoitin paperin ja sain lääkkeet mukaan ja reseptit seuraavat maanantaina. Antibiootti oli alkanut vaikuttaa ja äiti on huomattavasti paremmassa kunnossa kun tulehdus on talttunut. Syö, juo ja on paremmin kartalla, jaksoi matkan kotiin hyvin. Heti tultuaan istui kissan kanssa kuistilla kun siellä on hyvä hengittää, ja molemmat olivat onnellisia jälleennäkemisestä.
Silti osastolta poistuessa joku ahdistunut kettutyttöhoitaja meinasi mennä solmuun lähdöstämme ja hyvä ettei laittanut eteen maate. Kävi tivaamassa haluaako ja jaksaako mamma varmasti mennä kotiin (hän on koko ajan kysynyt, milloin pääsee ja joko mennään). Valehteli hyvin läpinäkyvästi ja paheksuvasti naukuen, ettei täydelle osastolle pääse takaisin, vaikka meille on kerrottu, ettei sellaista tilannetta voi tulla. Hölmistyin moisesta niin, etten älynnyt kysyä, miksei hän siinä tapauksessa ole onnellinen että seuraava hädänalainen saa nyt paikan hänen hellästä huomastaan.
Kiitos kommenteista, tilanne oli tosi tosi ahdistava. Maanantaina on toivoakseni eri tilanne neuvotella lääkärin kanssa jatkosta, ehkä hänen on nyt pakko ottaa huomioon se, että omaiset menevät seinille jos heitä halvennetaan riittävästi.
Ymmärrän että hoitajan pitää perustella jotenkin tiukassa paikassa asioita omaisille eikä ilmeisesti aina voi puhua ihan suoraan, ja käsitän johonkin mittaan tekosyidenkin esittämisen. Mutta on vaikea käsittää suoraa valehtelua, valheilla painostamista ja siihen vetoamista, että olen suostunut johonkin mistä olen heti ilmoittanut, etten hyväksy asiaa. Tätä yritettiin jo eilen niin pitkään että ilmoitin, että pidän perustelua valheena ja sen edelleen toistamisen otan suorana loukkauksena. Eiliselle hoitajalle kiitos siitä, että hän otti siitä onkeensa ja lopetti lisävalehtelun sillä erää, vaikkei voinut tottakaan puhua.
Minusta tässä on turvauduttu aika rajuun henkiseen väkivaltaan ja ihmettelen kovasti, mikä sellaiseen ajaa. Huono työilmapiiri, karisevan idealismin kuristusote, uskonnollisuus, mikä?
En ihmettele, että tollasta höyryäjää ei ole osastolle haluttu. Hengitä välillä hoitohenkilökunnan solvaaminen ei todellakaan anna sinusta järkevää kuvaa. Onko lääkkeet jäänyt sinulla ottamatta, sellasta settiä toi sun vuodatus.
Miten sinun mielestäsi pitäisi kuolemassa olevan ihmisen omaisten käyttäytyä tässä tilanteessa? Keskustelen mielelläni kanssasi jos haluat yrittää käyttäytyä. Jopa lapseni äärirauhallinen isä alkoi kuumeta tässä kuviossa. Muistutan vielä, etten ole solvannut kaikkia hoitajia. Tähän asti meitä oli kohdeltu erittäin hienosti, siksipä suutuimme totaalisesti kun äkkiä meno muuttui. Sen jälkeenkään kaikki kohtelu ei ollut huonoa, emmekä syytä hoitajia lääkärin virheistä. Ymmärrämme että he olivat puun ja kuoren välissä ja alun perin saattaa olla kysymys pelkästä kiireessä tehdystä virheestä, jota ei uskalleta myöntää. Itse asiassa jopa ihailen hoitajien kykyä luovia siinä välissä. Mutta parilla tyypillä ilmeisesti on ollut jotain omia ongelmia ja heidän ammattiotteensa petti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Äiti uinuu nyt kotona onnellinen hymy naamalla. Lääkäri oli tavoitettu tänään ja allekirjoitin paperin ja sain lääkkeet mukaan ja reseptit seuraavat maanantaina. Antibiootti oli alkanut vaikuttaa ja äiti on huomattavasti paremmassa kunnossa kun tulehdus on talttunut. Syö, juo ja on paremmin kartalla, jaksoi matkan kotiin hyvin. Heti tultuaan istui kissan kanssa kuistilla kun siellä on hyvä hengittää, ja molemmat olivat onnellisia jälleennäkemisestä.
Silti osastolta poistuessa joku ahdistunut kettutyttöhoitaja meinasi mennä solmuun lähdöstämme ja hyvä ettei laittanut eteen maate. Kävi tivaamassa haluaako ja jaksaako mamma varmasti mennä kotiin (hän on koko ajan kysynyt, milloin pääsee ja joko mennään). Valehteli hyvin läpinäkyvästi ja paheksuvasti naukuen, ettei täydelle osastolle pääse takaisin, vaikka meille on kerrottu, ettei sellaista tilannetta voi tulla. Hölmistyin moisesta niin, etten älynnyt kysyä, miksei hän siinä tapauksessa ole onnellinen että seuraava hädänalainen saa nyt paikan hänen hellästä huomastaan.
Kiitos kommenteista, tilanne oli tosi tosi ahdistava. Maanantaina on toivoakseni eri tilanne neuvotella lääkärin kanssa jatkosta, ehkä hänen on nyt pakko ottaa huomioon se, että omaiset menevät seinille jos heitä halvennetaan riittävästi.
Ymmärrän että hoitajan pitää perustella jotenkin tiukassa paikassa asioita omaisille eikä ilmeisesti aina voi puhua ihan suoraan, ja käsitän johonkin mittaan tekosyidenkin esittämisen. Mutta on vaikea käsittää suoraa valehtelua, valheilla painostamista ja siihen vetoamista, että olen suostunut johonkin mistä olen heti ilmoittanut, etten hyväksy asiaa. Tätä yritettiin jo eilen niin pitkään että ilmoitin, että pidän perustelua valheena ja sen edelleen toistamisen otan suorana loukkauksena. Eiliselle hoitajalle kiitos siitä, että hän otti siitä onkeensa ja lopetti lisävalehtelun sillä erää, vaikkei voinut tottakaan puhua.
Minusta tässä on turvauduttu aika rajuun henkiseen väkivaltaan ja ihmettelen kovasti, mikä sellaiseen ajaa. Huono työilmapiiri, karisevan idealismin kuristusote, uskonnollisuus, mikä?
En ihmettele, että tollasta höyryäjää ei ole osastolle haluttu. Hengitä välillä hoitohenkilökunnan solvaaminen ei todellakaan anna sinusta järkevää kuvaa. Onko lääkkeet jäänyt sinulla ottamatta, sellasta settiä toi sun vuodatus.
Miten sinun mielestäsi pitäisi kuolemassa olevan ihmisen omaisten käyttäytyä tässä tilanteessa? Keskustelen mielelläni kanssasi jos haluat yrittää käyttäytyä. Jopa lapseni äärirauhallinen isä alkoi kuumeta tässä kuviossa. Muistutan vielä, etten ole solvannut kaikkia hoitajia. Tähän asti meitä oli kohdeltu erittäin hienosti, siksipä suutuimme totaalisesti kun äkkiä meno muuttui. Sen jälkeenkään kaikki kohtelu ei ollut huonoa, emmekä syytä hoitajia lääkärin virheistä. Ymmärrämme että he olivat puun ja kuoren välissä ja alun perin saattaa olla kysymys pelkästä kiireessä tehdystä virheestä, jota ei uskalleta myöntää. Itse asiassa jopa ihailen hoitajien kykyä luovia siinä välissä. Mutta parilla tyypillä ilmeisesti on ollut jotain omia ongelmia ja heidän ammattiotteensa petti.
Hengitä ja lue omat kirjoituksesi läpi ymmärrät mitä yskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Äiti uinuu nyt kotona onnellinen hymy naamalla. Lääkäri oli tavoitettu tänään ja allekirjoitin paperin ja sain lääkkeet mukaan ja reseptit seuraavat maanantaina. Antibiootti oli alkanut vaikuttaa ja äiti on huomattavasti paremmassa kunnossa kun tulehdus on talttunut. Syö, juo ja on paremmin kartalla, jaksoi matkan kotiin hyvin. Heti tultuaan istui kissan kanssa kuistilla kun siellä on hyvä hengittää, ja molemmat olivat onnellisia jälleennäkemisestä.
Silti osastolta poistuessa joku ahdistunut kettutyttöhoitaja meinasi mennä solmuun lähdöstämme ja hyvä ettei laittanut eteen maate. Kävi tivaamassa haluaako ja jaksaako mamma varmasti mennä kotiin (hän on koko ajan kysynyt, milloin pääsee ja joko mennään). Valehteli hyvin läpinäkyvästi ja paheksuvasti naukuen, ettei täydelle osastolle pääse takaisin, vaikka meille on kerrottu, ettei sellaista tilannetta voi tulla. Hölmistyin moisesta niin, etten älynnyt kysyä, miksei hän siinä tapauksessa ole onnellinen että seuraava hädänalainen saa nyt paikan hänen hellästä huomastaan.
Kiitos kommenteista, tilanne oli tosi tosi ahdistava. Maanantaina on toivoakseni eri tilanne neuvotella lääkärin kanssa jatkosta, ehkä hänen on nyt pakko ottaa huomioon se, että omaiset menevät seinille jos heitä halvennetaan riittävästi.
Ymmärrän että hoitajan pitää perustella jotenkin tiukassa paikassa asioita omaisille eikä ilmeisesti aina voi puhua ihan suoraan, ja käsitän johonkin mittaan tekosyidenkin esittämisen. Mutta on vaikea käsittää suoraa valehtelua, valheilla painostamista ja siihen vetoamista, että olen suostunut johonkin mistä olen heti ilmoittanut, etten hyväksy asiaa. Tätä yritettiin jo eilen niin pitkään että ilmoitin, että pidän perustelua valheena ja sen edelleen toistamisen otan suorana loukkauksena. Eiliselle hoitajalle kiitos siitä, että hän otti siitä onkeensa ja lopetti lisävalehtelun sillä erää, vaikkei voinut tottakaan puhua.
Minusta tässä on turvauduttu aika rajuun henkiseen väkivaltaan ja ihmettelen kovasti, mikä sellaiseen ajaa. Huono työilmapiiri, karisevan idealismin kuristusote, uskonnollisuus, mikä?
En ihmettele, että tollasta höyryäjää ei ole osastolle haluttu. Hengitä välillä hoitohenkilökunnan solvaaminen ei todellakaan anna sinusta järkevää kuvaa. Onko lääkkeet jäänyt sinulla ottamatta, sellasta settiä toi sun vuodatus.
Miten sinun mielestäsi pitäisi kuolemassa olevan ihmisen omaisten käyttäytyä tässä tilanteessa? Keskustelen mielelläni kanssasi jos haluat yrittää käyttäytyä. Jopa lapseni äärirauhallinen isä alkoi kuumeta tässä kuviossa. Muistutan vielä, etten ole solvannut kaikkia hoitajia. Tähän asti meitä oli kohdeltu erittäin hienosti, siksipä suutuimme totaalisesti kun äkkiä meno muuttui. Sen jälkeenkään kaikki kohtelu ei ollut huonoa, emmekä syytä hoitajia lääkärin virheistä. Ymmärrämme että he olivat puun ja kuoren välissä ja alun perin saattaa olla kysymys pelkästä kiireessä tehdystä virheestä, jota ei uskalleta myöntää. Itse asiassa jopa ihailen hoitajien kykyä luovia siinä välissä. Mutta parilla tyypillä ilmeisesti on ollut jotain omia ongelmia ja heidän ammattiotteensa petti.
Vai oliko viimeinkin hoitaja, joka asiallisesti uskalsi asettaa teille samat säännöt kuin muillekin? Työskentelin aikoinani eräässä hoivayksikössä, jossa erään asukkaan omaiset sanelivat kaiken. Mm. sen, ketkä hoitajista saivat tätä asukasta hoitaa ja kuka sai astua jalallaankaan huoneeseen. Tämä sekoitti koko työvuorosuunnittelun, kun jonkun noista "onnekkaista" valituista tuli aina olla vuorossa ja hoitaa tätä tiettyä asukasta. Kuvio oli aivan sairas.
Te pystyitte käymään vierailuaikana. Mikä tässä oli ongelma ja miksi se mummo piti osastolta väkisin viedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ketään voida pitää väkisin hoidossa, ellei sitten ole päässä vikaa.
Kyllä me aikanaan haettiin äiti kotiin esim. jouluksi vaikka sairaala ei olisi päästänyt. Sanottiin vaan, että tämä rouva lähtee nyt ja palaa huomenna sänkyynsä. Omalla vastuullahan se on muuta ei se sairaalan hoitokaan aina niin hyvällä tolalla ole.
Nykypäivänä paikat on yleensä vähintään 100% täyttöasteella. Jos potilas kirjautuu ulos, ei yleensä ole mahdollisuuksia pitää ”sänkyä” vapaana, vaan siihen kuuluu ottaa uusi potilas sisään. Siksi omaisia usein ohjaamme, että ei yhden tai kahden päivän takia kirjauduta ulos hoidosta.
Keksittyä tarinaa koko kirjoitus alusta loppuun. Selvää trollausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman toisenlaista tilannetta, itse koettuna ja nähtynä.
Olin taas osastolla. Huoneeseen kärrättiin vanhempi täti-ihminen, joka oli kovin tuskainen ja pelokas.
Lääkäri oli määrännyt hänelle lääkkeitä pillerimuodossa ja antanut samalla nesteytyskiellon.
Siinä sitten hoitajat likimain pakkosyöttivät hänelle pillereitä, jotka tietysti jäivät suuhun ja nieluun.
Täti itki ja aneli vettä, mutta hoitajat kylmästi totesivat, että hänellä on lääkärin antama nesteytyskielto.
Muutaman ajan kuluttua hoitajat olivat tehneet rohkean päätöksen ja vastoin ohjeita toivat hänelle muovimukillisen vettä. Lisää ei saanut koska nesteytyskielto...
Kiitokset hoitajille järjen käytöstä tai asian selvittämisestä muulla tavalla. Ehkä rohkenivat kysyä lääkäriltä.
Ottakaapa yhteyttä ko paikan vastaavasn lääkäriin ja tehkää valitus asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhakyynikko kirjoitti:
Hieman toisenlaista tilannetta, itse koettuna ja nähtynä.
Olin taas osastolla. Huoneeseen kärrättiin vanhempi täti-ihminen, joka oli kovin tuskainen ja pelokas.
Lääkäri oli määrännyt hänelle lääkkeitä pillerimuodossa ja antanut samalla nesteytyskiellon.
Siinä sitten hoitajat likimain pakkosyöttivät hänelle pillereitä, jotka tietysti jäivät suuhun ja nieluun.
Täti itki ja aneli vettä, mutta hoitajat kylmästi totesivat, että hänellä on lääkärin antama nesteytyskielto.
Muutaman ajan kuluttua hoitajat olivat tehneet rohkean päätöksen ja vastoin ohjeita toivat hänelle muovimukillisen vettä. Lisää ei saanut koska nesteytyskielto...
Kiitokset hoitajille järjen käytöstä tai asian selvittämisestä muulla tavalla. Ehkä rohkenivat kysyä lääkäriltä.
Tarinasi ei pidä.paikkaansa, jokainen ammattilainen tietää miksi. Huono.
Luojan kiitos toivottavasti ei tarte enää koskaan palata vääntämään vähä-älyisten omaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hieman toisenlaista tilannetta, itse koettuna ja nähtynä."
Eiköhän satuja ole kerrottu tässä ketjussa jo ihan tarpeeksi.
Kiitokset hoitajille järjen käytöstä tai asian selvittämisestä muulla tavalla. Ehkä rohkenivat kysyä lääkäriltä.[/quote]
Tarinasi ei pidä.paikkaansa, jokainen ammattilainen tietää miksi. Huono.[/quote]
Kyllä pitää täsmälleen paikkaansa.
Kerro toki mikä siinä ei pitäisi pitäisi paikkaansa.
Olen kiinnostunut kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hieman toisenlaista tilannetta, itse koettuna ja nähtynä."
Eiköhän satuja ole kerrottu tässä ketjussa jo ihan tarpeeksi.
En ole satusetä, olin paikalla. Tilanne oli itseasiassa aika karmea.
Kerro sinäkin, miksi tämä ei pidä paikkaansa.
Olen kiinnostunut kuulemaan sinun versiosi asiasta.
Voi ohittaa, mutta saa kyllä nuhteet tai varoituksen jopa. Myös silloin, jos on jonkun lääkeasian kanssa oikeassa (lääkäri määrännyt yliannostuksen, hoitaja huomannut, ja ilmoittanut asiasta, eikä ole suostunut antamaan määrättyä lääkettä). Näin ainakin 2000-luvun alussa.
Katkaskaa se napanuora siihen muoriin nyt tässä vaiheessa. Siinä teille neuvo.
vanhakyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hieman toisenlaista tilannetta, itse koettuna ja nähtynä."
Eiköhän satuja ole kerrottu tässä ketjussa jo ihan tarpeeksi.
En ole satusetä, olin paikalla. Tilanne oli itseasiassa aika karmea.
Kerro sinäkin, miksi tämä ei pidä paikkaansa.
Olen kiinnostunut kuulemaan sinun versiosi asiasta.
Nesteytyskielto tarkoittaa sitä, että potilaalle ei aloiteta suonensisäistä nesteytystä. Nesterajoitus määrätään kyllä usein esim. sydämenvajaatoimintapotilaalle, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö potilaalle anneta lainkaan nesteitä.
En ole satusetä, olin paikalla. Tilanne oli itseasiassa aika karmea.
Kerro sinäkin, miksi tämä ei pidä paikkaansa.
Olen kiinnostunut kuulemaan sinun versiosi asiasta.[/quote]
Nesteytyskielto tarkoittaa sitä, että potilaalle ei aloiteta suonensisäistä nesteytystä. Nesterajoitus määrätään kyllä usein esim. sydämenvajaatoimintapotilaalle, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö potilaalle anneta lainkaan nesteitä.[/quote]
Käytin ilmeisesti tahattomasti väärää termiä nesteytyskielto. My mistake.
Selvää oli kuitenkin se, että tädille syötettiin pillereitä melko rajusti, eikä annettu pyynnöstä huolimatta vettä. Jos hoitaja sanoo, ettei rouvalle saa antaa vettä koska lääkäri on kieltänyt, niin minulle se näyttäytyi nesteytyskieltona.
Täti oli aivan sekaisin ja peloissaan.
Tädille ei tosiaankaan annettu vettä, jotta hän olisi saanut pillerit nieltyä. Ajattele, suu kuiva ja pahanmakuisia pillereitä suussa ja nielussa. Hoitajat tietysti tiesivät tämän oikein hyvin.
Loppu meni siten kuin edellä kirjoitin.
Kiitoksia selvityksestä koskien "nesteytys" termiä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ohittaa, mutta saa kyllä nuhteet tai varoituksen jopa. Myös silloin, jos on jonkun lääkeasian kanssa oikeassa (lääkäri määrännyt yliannostuksen, hoitaja huomannut, ja ilmoittanut asiasta, eikä ole suostunut antamaan määrättyä lääkettä). Näin ainakin 2000-luvun alussa.
Tämän tädin tapauksessa arvelin että, hoitajat tekivät siinä tilanteessa ratkaisun itsenäisesti tai konsultoivat lääkäriä.
Ap jatkaa. Äiti uinuu nyt kotona onnellinen hymy naamalla. Lääkäri oli tavoitettu tänään ja allekirjoitin paperin ja sain lääkkeet mukaan ja reseptit seuraavat maanantaina. Antibiootti oli alkanut vaikuttaa ja äiti on huomattavasti paremmassa kunnossa kun tulehdus on talttunut. Syö, juo ja on paremmin kartalla, jaksoi matkan kotiin hyvin. Heti tultuaan istui kissan kanssa kuistilla kun siellä on hyvä hengittää, ja molemmat olivat onnellisia jälleennäkemisestä.
Silti osastolta poistuessa joku ahdistunut kettutyttöhoitaja meinasi mennä solmuun lähdöstämme ja hyvä ettei laittanut eteen maate. Kävi tivaamassa haluaako ja jaksaako mamma varmasti mennä kotiin (hän on koko ajan kysynyt, milloin pääsee ja joko mennään). Valehteli hyvin läpinäkyvästi ja paheksuvasti naukuen, ettei täydelle osastolle pääse takaisin, vaikka meille on kerrottu, ettei sellaista tilannetta voi tulla. Hölmistyin moisesta niin, etten älynnyt kysyä, miksei hän siinä tapauksessa ole onnellinen että seuraava hädänalainen saa nyt paikan hänen hellästä huomastaan.
Kiitos kommenteista, tilanne oli tosi tosi ahdistava. Maanantaina on toivoakseni eri tilanne neuvotella lääkärin kanssa jatkosta, ehkä hänen on nyt pakko ottaa huomioon se, että omaiset menevät seinille jos heitä halvennetaan riittävästi.
Ymmärrän että hoitajan pitää perustella jotenkin tiukassa paikassa asioita omaisille eikä ilmeisesti aina voi puhua ihan suoraan, ja käsitän johonkin mittaan tekosyidenkin esittämisen. Mutta on vaikea käsittää suoraa valehtelua, valheilla painostamista ja siihen vetoamista, että olen suostunut johonkin mistä olen heti ilmoittanut, etten hyväksy asiaa. Tätä yritettiin jo eilen niin pitkään että ilmoitin, että pidän perustelua valheena ja sen edelleen toistamisen otan suorana loukkauksena. Eiliselle hoitajalle kiitos siitä, että hän otti siitä onkeensa ja lopetti lisävalehtelun sillä erää, vaikkei voinut tottakaan puhua.
Minusta tässä on turvauduttu aika rajuun henkiseen väkivaltaan ja ihmettelen kovasti, mikä sellaiseen ajaa. Huono työilmapiiri, karisevan idealismin kuristusote, uskonnollisuus, mikä?