Lue keskustelun säännöt.
laitan 9-vuotiaan maksamaan hävittämänsä kotiavaimen. oikein?
06.01.2015 |
perkeleen avain on jatkuvasti hävöksissä, aina se on kuitenkin löytynyt tuolta huoneestaan tai jostain. nyt ei löydy.
se on sitten 30-35e lapsen kaivettava omista rahoistaan, olkoon se opetus, että ei ne ilmaisia ole hukata. että ärsyttää. tuolla se nyt etsii sitä avainta, sanoin että etsii vaikka yöhön asti. ja samalla siivoaa huoneensa, joka on kuin kaatopaikka jatkuvasti. saa väsyttääaamulla kouluunmeno, ihan sama!!
Kommentit (123)
Jos kerran lapsella on toistuvasti avain hävikissä, niin miksi ihmeessä et ole hankinut avaimen perää joka piippaa tarvittaessa?
Ja jos avain tuppaa häviämän kodin ulkopuolelle niin on olemassa myös esim kännykkä sovellus jolla voi avaimet paikantaa.
Jos asutte omakotitalossa/rivitalossa niin voisi avaimen piilottaa, ettei tarvitsisi kantaa mukana.
Ja jos kerrostalossa niin ketjulla jonnekin takin povariin kiinni tai repun sisätaskuun.
Ja mitä tulee rangaistukseen, se on mielestäni täysin kohtuuton.
Se on vain avain, joka myös aikuisilta usein katoaa.
T.kaupan hyllylle koko käsilaukkunsa unohtanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti mitä porukkaa täällä. Olen itse syntynyt tuossa 90-luvun alkupuolella ja kun minä 10-vuotiaana hävitin avaimeni olin ilman avainta pari viikkoa. Koulun jälkeen odotin pihalla, että vanhemmat tulevat töistä kotiin. Enkä traumatisoitunut, opin vain olemaan hukkaamatta avaintani.
Ja kyllä minä pelkäsin vanhempiani jos he suuttuivat. Siitäkään en traumatisoitunut. Tässä olen nyt 23-vuotiaana, normaalina opiskelevana nuorena aikuisena. Minulla on lämpimät välit vanhempiini.
Missä avaimet noin pirusti maksaa? Just teetin kaksi abloyn mustaa avainta ja 26 euroa yhteensä. Tikkurissa, Vantaalla.
Itse olen kohta 17-vuotias, ja jos sanoisin äidilleni, että olen hukannut kotiavaimen, hän ainakin auttaisi sen etsimisessä (usein hänellä on myös tapana löytää hukassa olevat tavarat) ja jos avainta ei löytyisi, sanoisi hän todennäköisesti että aamulla ovi pitää muistaa jättää auki jotta pääsen koulun jälkeen kotiin tai tarjoaisi omaa avaintaan. Sekoaminen ei auta mitään, hermostuttaa vain.
Siis ihan oikeastiko täällä on porukkaa, joiden mielestä avaimen hukkaaminen on ihan pikkujuttu? Jos lapsi hukkaa avaimen, annetaan hänelle vain uusi. Nyt kuitenkin puhutaan KOTIAVAIMISTA eikä mistään piposta tai huulirasvasta. Tarpeeksi monta kertaa kun avaimia viljelee kodin lähiympäristöön, niin kyllä niistä joku sattuu väärän ihmisen käsiin, ja saatte tulla töiden jälkeen tyhjennettyyn kotiin. Ja mitä korvaa kotivakuutus? Ei todennäköisesti mitään.
Mielestäni tuo 35e on ihan naurettavan pieni summa avaimesta, ja 10 vuotiaalle ihan ok maksettavaksi. Mielipiteeni voi toki johtua siitäkin, että olen koko ikäni asunut kerrostalossa, ja pahimmillaan olisi avaimen hukkaamisesta joutunut pulittamaan 1800e (kyllä, tuhatkahdeksansataa euroa), koska koko taloon olisi jouduttu vaihtamaan lukot.
Ja jos avaimen unohtaa kotiin ja pitää soittaa huoltomies avaamaan ovi, niin sekin jo on maksanut aina 20-200e, riippuen vuorokauden ajasta ja asuinpaikasta.
Eli siis; minun mielestäni ap toimi täysin oikein. Jos avain hukkuu, se etsitään. Jos avain on toistuvasti hukassa, siitä tulee jotain sanktiota, vaikka sitten tuo että joutuu vähän pidempään valvomaan avainta etsien, ja jos avainta ei löydy, niin sitten lapsi saa sen muutamakymppiä pulittaa hajamielisyydestään. Eiköhän se avain ala pysymään mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävin lapsen kanssa keskustelut ekoista avainten hukkaamisista. Lapsi vähätteli asiaa ja piti sitä turhana. Painotin hukkaamisen vakavuutta ja plaaplaaplaa. Kolmannen hukkaamisen jälkeen suutuin ja lapsi suuttui minulle ja sanoi "mitä väliä, ei se avain niin suuri asia ole, sehän maksaa vaan sen 20e". Sanoin, että selvä.
Eli ilman avainta varmaan vuoden. Käytti vara-avainta. Sen hukkaamisesta suutuin kunnolla kun ei kertonut siitä ja jäin itse ulos tuulen vetäessä oven kiinni.
Arvatkaa oppiko lapsi tuolla tämän palstan päänsilitystekniikalla _mitään_. No ei.
Avain samantien maksettavaksi lapselle tokasta hukkaamisesta eikä mitään lässytystä. Jos lapsi on tarpeeksi vanha vastaanottamaan avaimen, hänen pitää myös siitä huolta pitää.
Älkää aliarvioiko niitä 9-vuotiaitanne. Rutiineja, avainkaaappeja ym käyttöön vain alkuun ja tiukat otteet jos ei toimi.
Minusta on ihmeellistä että ap antaa lapsensa sotkea huoneensa kaatopaikkakuntoon. Eikö lasta tule opettaa korjaamaan jälkensä! Haiskahtaa siltä, että ongelmana on ap:N oma kyvyttömyys hallita omaa elämäänsä. Ehkä siellä kotona ei niin siistiä ole muuallakaan. On paha mennä vaatimaan lapselta sellaista, mihin ei itsekkään pysty. Ei kukaan normaali ihminen katsele 9 -vuotiaan kaatopaikkahuonetta jatkuvasti, puuttumatta asiaan.
se puuttuminen on oma esimerkki, rutiinien luominen, apu siivouksessa. Nämä taitavat nyt kaikki puuttua ap:ltä, joten oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:27"]Hirveä mutsi. Et rakasta etkä ajattele lapsesi tunteita ollenkaan. Mutta kyllä hän tämän ja sinun muunkin paskan käytöksesi muistaa sitten aikuisena, kun pitäisi miettiä, kuka sinut vanhana hoitaa.
t. Erään ikäkauteen ja ennenkaikkea omaan kasvattamiseensa suhteutettuna ylipaljon lapseltaan vaatineen äidin aikuinen lapsi
[/quote]
Olen samaa mieltä. Mulle pidettiin lapsena erittäin tiukka kuri ja oli kaikenlaisia rangaistuksia (ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa paitsi luunappeja ja tukistamista) Mutta sen verran vanhempieni kohtuuttomuus vituttaa edelleen että on kyllä erittäin etäiset välit. (Isäni soittaa vaimolleni kun haluaa kysellä meidän ja lasten kuulumisia...)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 07:29"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 23:27"]Hirveä mutsi. Et rakasta etkä ajattele lapsesi tunteita ollenkaan. Mutta kyllä hän tämän ja sinun muunkin paskan käytöksesi muistaa sitten aikuisena, kun pitäisi miettiä, kuka sinut vanhana hoitaa.
t. Erään ikäkauteen ja ennenkaikkea omaan kasvattamiseensa suhteutettuna ylipaljon lapseltaan vaatineen äidin aikuinen lapsi
[/quote]
Olen samaa mieltä. Mulle pidettiin lapsena erittäin tiukka kuri ja oli kaikenlaisia rangaistuksia (ei kuitenkaan fyysistä väkivaltaa paitsi luunappeja ja tukistamista) Mutta sen verran vanhempieni kohtuuttomuus vituttaa edelleen että on kyllä erittäin etäiset välit. (Isäni soittaa vaimolleni kun haluaa kysellä meidän ja lasten kuulumisia...)
[/quote]
Tiukka kuri on eri asia kuin tunteettomuus. Lapsen kehuminen ja palautteen antaminen kasvattavat. Sinun ja vanhempiesi välillä on varmasti ollut muutakin kuin joskus joku vaadittu asia. Tässä ap:n tapauksessa tuskin kuri on ollut liian kova, joten et voi suoraan verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ton ikäisellä edes on avain? Meillä oli aina joku kotona odottamassa tai haki koulusta ala-asteen ajan, avain oli käytössä vasta yläasteella.
T synt 1981
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 07:55"]
Miksi ton ikäisellä edes on avain? Meillä oli aina joku kotona odottamassa tai haki koulusta ala-asteen ajan, avain oli käytössä vasta yläasteella.
T synt 1981
[/quote]
Ja meillä vanhemmat töissä eli oma avain ekaluokasta asti. Minä olin vanhin lapsista, kuka kotona ois ollut?
T synt 1986
Lapsen kuuluu opetella huolellisuutta. Voisiko avaimen kiinnittää reppuun renkaalla eli ei irtoa repusta ollenkaan? Tuskin tarvitsee avainta muulloin kuin koulun jälkeen. Vaikka ois hankala avata ovea reppu avaimenperänä, niin järkevämpää ja turvallisempaa silti kuin että kotiavaimia pitkin pitäjää lapsen jäljiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:56"]
Yhden kerran hävitin avaimet ikää oli 7-8v hiukset meinas päästä lähtee kun kotona kerroin ja korvalehti oli kipeä sen illan. En hävittänyt avaimia enkä mitään muutakaan enää. 12v heittelin avain ketjua (jep, ketju oli siitä ensimmäisestä häviämisestä lähtien käytössä) koulun pihalla ja jäi puuhun kiinni, ihana paniikki iski ja ei muuta kun kiipeämään.
Kiva. En tiedä yhtään lasta joka hävittää tavaroitaan tai muuten epäonnistuu tahallaan. Ja vahingosta on törkeää rankaista. Vaikka siinähän se lapsuus varmaan mukavasti meneekin, tavaroista panikoidessa. Onko sun mielestä muutenkin elämässä ihan ok käyttää väkivaltaa? Mun vanhemmat harrastivat tuollaista "kasvatus"väkivaltaa, en edelleenkään pysty kunnioittamaan heitä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 05:46"]
Siis ihan oikeastiko täällä on porukkaa, joiden mielestä avaimen hukkaaminen on ihan pikkujuttu? Jos lapsi hukkaa avaimen, annetaan hänelle vain uusi. Nyt kuitenkin puhutaan KOTIAVAIMISTA eikä mistään piposta tai huulirasvasta. Tarpeeksi monta kertaa kun avaimia viljelee kodin lähiympäristöön, niin kyllä niistä joku sattuu väärän ihmisen käsiin, ja saatte tulla töiden jälkeen tyhjennettyyn kotiin. Ja mitä korvaa kotivakuutus? Ei todennäköisesti mitään. Mielestäni tuo 35e on ihan naurettavan pieni summa avaimesta, ja 10 vuotiaalle ihan ok maksettavaksi. Mielipiteeni voi toki johtua siitäkin, että olen koko ikäni asunut kerrostalossa, ja pahimmillaan olisi avaimen hukkaamisesta joutunut pulittamaan 1800e (kyllä, tuhatkahdeksansataa euroa), koska koko taloon olisi jouduttu vaihtamaan lukot. Ja jos avaimen unohtaa kotiin ja pitää soittaa huoltomies avaamaan ovi, niin sekin jo on maksanut aina 20-200e, riippuen vuorokauden ajasta ja asuinpaikasta. Eli siis; minun mielestäni ap toimi täysin oikein. Jos avain hukkuu, se etsitään. Jos avain on toistuvasti hukassa, siitä tulee jotain sanktiota, vaikka sitten tuo että joutuu vähän pidempään valvomaan avainta etsien, ja jos avainta ei löydy, niin sitten lapsi saa sen muutamakymppiä pulittaa hajamielisyydestään. Eiköhän se avain ala pysymään mukana.
[/quote]
No, KOTIAVAIN ja sen hukkaaminen on kyllä pikkujuttu. Vahingosta ei pidä rankaista. Ja mitä tuolla joku puhui pullamössöstä. Mulla on kolme lasta ja koira. Kaikki hyvin kasvatettuja ja varsinkin lapset vastuuntuntoisia :) Emme ole koskaan rankaisseet tai syyllistäneet heitä mistään. Kannustaneet ja kehuneet vain. Sen sijaan itse olen saanut vanhemmiltani mielivaltaisen kasvatuksen raivokohtauksineen, mitä kummallisempine rangaistuksineen ja syyllistämisineen. Täysin perseestä. Lapsemme ovat paljon onnellisempia ja pärjäävämpiä kuin itse olen koskaan ollut. JOnkilaisen johtopäätöksen olen tästä tehnyt. Rangaistukset eivät kasvata, eivät varsinkaan kiukuspäissään annetut. Korkeintaan lisäävät lapsen taipumusta valehdella ja mielistellä. Tai vievät itsetunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka kutsutte kritisoijia "päänsilittelijöiksi" jne, ette ymmärrä, että ongelma ei ole siinä, että lapsi halutaan saada vastaamaan seurauksista. Ongelma on siinä, että se tapahtuu keskellä yötä! Lapsen kuuluisi mennä nukkumaan n. klo 21 - 22.
Ja sitten ihmetellaan, miksi nuoret ja aikuiset kestaa vastoinkaymisia niin huonosti ja yrittaa loytaa myos omille virheilleen vastuullisen muualta kuin itsesta.. Jos avain olis ensimmaista kertaa hukassa, toiminta olis kohtuutonta, mutta kun kyse on toistuvasta ongelmasta, ni lapsi ei selvastikaan ymmarra asian vakavuutta eika merkitysta. Ja voin kylla itsekin aitina sanoa, etta ihan aina rakentava keskustelu ei pelkastaan auta. Se, joka vaittaa, etta se riittaa joka tilanteessa, sulkee silmansa totuudelta tai valehtelee. Lapsen oikeustaju on vahva ja jos oikeasti tietaa, etta rangaistus tulee aiheesta, ei siita jaa traumoja. Sina, joka sanoit kasvattavasi pelkalla kannustamisella ja kehumisella, miten arvelet lastesi kestavan, jos esim tyonantaja antaakin negatiivista palautetta? Miten sen osaa kasitella aikuisena, jos kotona ei ole oppinut asiaa? Se on sama juttu kaikkien tunteiden kasittelyn kanssa, ne pitaa oppia ja mita aikaisemmin ne oppii, sita helpompaa se on. Pelkka kehuminen myos vaaristaa lapsen minakuvaa. Siita ei ole edes kauan, kun siita oli juttu jossain lehdessa. Ensimmainen moite voi tappaa lapsen itsetunnon kokonaan, jos ei oo ikina ennen saanu negatiivista palautetta. Jos on oppinu kasittelemaan noita asioita, osaa eritella asian niin, etta kyse on yksittaisesta teosta, ei koko ihmisesta. Anteeksi valien puute: mobiili
Mä kuulun noihin, joita sanottiin pullamössön kasvattajiksi, ja myönnän, että ehkä kirjoituksestani saattoi saada sen kuvan. Todellisuudessa puolustin vain tätä avaimet hävittänyttä poikaa, sillä rangaistus oli mielestäni liian julma eikä sillä saavutettaisi yyvää. Meillä siis on myös tiukka kasvatus ja rajat ja korotan ääntäni mikä ei kylläkään ole ylpeyden aihe, itsekin hermostun joskus liikaakin, koska käyttäytymismallini tulee äidiltäni varmaan, ja en halua samanlaiseksi raivoajaksi tulla. Lapsemme ovat saaneet usein kehuja ja en tiedä mistä se johtuu, mutta ei ole kertaakaan saanut raivareita karkki-tai leluhyllyillä. Koiriakin sattuu olemaan, joista molemmat tottelevat hyvin, toinen kyllä rähjää remmissä kuten arvelitkin, ja on alusta asti pelännyt muita, mitä lietapahtunut ennen meille tuloa..
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 07:55"]
Miksi ton ikäisellä edes on avain? Meillä oli aina joku kotona odottamassa tai haki koulusta ala-asteen ajan, avain oli käytössä vasta yläasteella.
T synt 1981
[/quote]
Ja meillä vanhemmat töissä eli oma avain ekaluokasta asti. Minä olin vanhin lapsista, kuka kotona ois ollut?
T synt 1986
Lapsen kuuluu opetella huolellisuutta. Voisiko avaimen kiinnittää reppuun renkaalla eli ei irtoa repusta ollenkaan? Tuskin tarvitsee avainta muulloin kuin koulun jälkeen. Vaikka ois hankala avata ovea reppu avaimenperänä, niin järkevämpää ja turvallisempaa silti kuin että kotiavaimia pitkin pitäjää lapsen jäljiltä.
[/quote]
Kodinhoitaja, jos vanhemmat ei ehdi. Miksi jo 9 v:ltä vaaditaan miltei aikuisen vastuuta? Miksei lapset saa olla lapsia? Ja miksi lapsen pitää olla kotona YKSIN? Lapset pois, jos tuonikäistä pitää aikuisena :(
Vastuu ja vapaus kulkee käsi kädessä. Avainta ei anneta lapselle ennenkuin siitä osaa huolehtia, koska ei ole mikään pikkujuttu kun sen avaimen hukkaa, joutuu vääriin käsiin ja kämppä keikataan tyhjäksi.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:44"]Mä kuulun noihin, joita sanottiin pullamössön kasvattajiksi, ja myönnän, että ehkä kirjoituksestani saattoi saada sen kuvan. Todellisuudessa puolustin vain tätä avaimet hävittänyttä poikaa, sillä rangaistus oli mielestäni liian julma eikä sillä saavutettaisi yyvää. Meillä siis on myös tiukka kasvatus ja rajat ja korotan ääntäni mikä ei kylläkään ole ylpeyden aihe, itsekin hermostun joskus liikaakin, koska käyttäytymismallini tulee äidiltäni varmaan, ja en halua samanlaiseksi raivoajaksi tulla. Lapsemme ovat saaneet usein kehuja ja en tiedä mistä se johtuu, mutta ei ole kertaakaan saanut raivareita karkki-tai leluhyllyillä. Koiriakin sattuu olemaan, joista molemmat tottelevat hyvin, toinen kyllä rähjää remmissä kuten arvelitkin, ja on alusta asti pelännyt muita, mitä lietapahtunut ennen meille tuloa..
[/quote] kylla meidankin lapsia kehuvat niin paivakodissa, kerhoissa, neuvolassa kuin tuntemattomat kaupassa. Eika nekaan oo saanu mitaan itkupotkuraivareita karkkihyllyn luona, joskus oon miettiny, etta taitavat hakea rajat kotona ni osaavat sitren kodin ulkopuolella kayttaytya. Kylla meilla lapset saa positiivista palautetta, mutta en kylla tieda miten annetaan positiivista palautetta, kun olivat repineet leikeissaan lakanan. Ja kylla, olimme keskustelleet asiasta etukateen ja keskustelimme jalkikateen ja silti myos annoin rangaistuksen. Sen jalkeen ei oo repineet, vaikka leikeissa on ollu lakanakin. 110
Kuulostat äidiltäni.