Kun kaverit onnittelee kihla-uutisista sanomalla "No jo oli aikakin"
Ollaan jo kahdenkympin paremmalla puolella oleva pari ja yhdessä ollaan oltu 5 vuotta kunnes nyt uuden vuoden yönä mieheni polvistui ja kosi minua :) Olin jo kyllä odotellut kosintaa jo parin vuoden ajan, mutta en painostanut tai puhunut häistä miehelleni tai muille paljoakaan, odottelin vaan rauhassa koska tiesin sen, että mies aikoo kosia mutta en tiennyt et milloin.
Nyt ollaan sit alettu kertoa näitä kihla-uutisia kavereille ja perheille ja laitettiin sitten facebookkiinkin tämä uutinen ja useampi on onnitellut nyt meitä sanomalla no jo oli aikakin. Jopa yksi kaverini tuhahti päin naamaa saman onnittelun ja sanoi kyl sitten että onnea vaan kuitenkin mut kyl mä jo mietin, että onkohan siitä sun miehestä kosimaan.
Mua oikeesti loukkaa tämä "jo oli aikakin" onnittelut :( Kuka sen tietää että milloin oli meidän aika mennä kihloihin! Olenko vaan liian herkkä vai onko teidänkin mielestä jotenkin vähän outo tapa ilmaista onnittelut tuolla tapaa?
Kommentit (18)
Minusta tuo olisi ihan positiivista. Ajattelisin niin, että muutkin ovat huomanneet meidän sopivan yhteen ja miksi vitkutella väistämätöntä.
Tiedä miksi. Ekana tulee mieleen, että nykyään kihlaudutaan nopeasti. Eli jo muutaman kk seurustelun jälkeen. Tuliko kuitenkin niin yllättäin, että häkeltyneenä ei ajattele mitä ja miten sanoo.
Itse, kun kihlaudun mieheni kanssa niin tulu ihan perus onnitteluja. Ja joukkoon myös aika tyly. Ystäväni sanoi et onnee nyt vaan. vaikka ei tuo kestä. On muuten ex ystävä. Noo tässä tätä on kestänyt 19v.
Onnea sinulle.
Olet liian herkkä. Tuollainen kuittalu on hyväntahtoista huumoria. Samalla tavalla olemme kuittailleet itsemme kustannuksella, kun kesti 8 vuotta ja 2 lasta mennä naimisiin. "Että turha sitä on hötkyillä".
Olet turhan herkkä, sinä ja miehesi teette päätöksenne milloin teidän mielestänne on paras aika ja sellaisia päätöksiä mitkä ovat teidän mielestänne parhaita. Jonkun mielestä se on aina väärin tai väärä ajoitus.
Älkää loukkantuko kaikesta, ihan oikeasti. Alkaa olla tosi rasittavaa, kun joka sanaan tartutaan niin kiivaasti ja loukkaannutaan. Ei tässä oikein nykyisin uskalla sanoa yhtään mitään, kun kaikki on niin loukkaavaa - mutta pidäpä turpasi kiinni, niin jo ihmetellään, että pitäisikö loukkaantua kun ei sanonut mitään! Rasittavaa!
En mä tajunnut pahoittaa mieltäni vastaavissa tilanteissa kun me kihlauduttiin. Tottahan se vaan on, että jos vuosia ollaan yhdessä oltu niin jengi odottaa kihloja. En millään tajua, miten tuosta voi loukkaantua?!
Ei kannata jäädä noita murehtimaan, iloitse kihlautumisesta vaan. Ihmiset tulee elämässä töksäyttelemään kaikenlaista mutta ei niitä kannata pitkään märehtiä, porskutat eteenpäin vaan.
No, joo joo. On ne kateellisia ja siksi "vähättelevä" kommentti.
Voi taivas näitä elämäntapa-mielensäpahoittajia. Ihan samoilla sanoilla lähipiiri kuittaili meidän kihlautumisuutista, mukaan lukien oma äitini. Eikä kyllä tullut mieleenkään siitä ottaa mitenkään nokkiini. Sanoithan itsekin, että olit jo jonkun aikaa odottanut kosintaa, tuo kommenttihan vaan tarkoittaa että niin olivat muutkin.
Ei niitä oikeesti kiinnosta, kuhan muodollisesti jotain kommentoivat. Ei kihlat taida enää nykyään olla mikään juttu, että se olis ihquu!<3
Älkää loukkantuko kaikesta, ihan oikeasti. Alkaa olla tosi rasittavaa, kun joka sanaan tartutaan niin kiivaasti ja loukkaannutaan. Ei tässä oikein nykyisin uskalla sanoa yhtään mitään, kun kaikki on niin loukkaavaa - mutta pidäpä turpasi kiinni, niin jo ihmetellään, että pitäisikö loukkaantua kun ei sanonut mitään! Rasittavaa!
En mä tajunnut pahoittaa mieltäni vastaavissa tilanteissa kun me kihlauduttiin. Tottahan se vaan on, että jos vuosia ollaan yhdessä oltu niin jengi odottaa kihloja. En millään tajua, miten tuosta voi loukkaantua?!
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:36"]
Älkää loukkantuko kaikesta, ihan oikeasti. Alkaa olla tosi rasittavaa, kun joka sanaan tartutaan niin kiivaasti ja loukkaannutaan. Ei tässä oikein nykyisin uskalla sanoa yhtään mitään, kun kaikki on niin loukkaavaa - mutta pidäpä turpasi kiinni, niin jo ihmetellään, että pitäisikö loukkaantua kun ei sanonut mitään! Rasittavaa!
En mä tajunnut pahoittaa mieltäni vastaavissa tilanteissa kun me kihlauduttiin. Tottahan se vaan on, että jos vuosia ollaan yhdessä oltu niin jengi odottaa kihloja. En millään tajua, miten tuosta voi loukkaantua?!
[/quote]
Ai, tämä tuli sitten kahteen kertaan, miksiköhän eka lähetyksen jälkeen tuli ilmoitus, että "viestiä ei voida lähettää"?
Olithan itsekin odottanut jo kosintaa, miksei lähipiiri? Mikä tuossa on se, joka loukkaa?
Mitä odotit?! Pelkkiä sydämiä?! Menittitte kihloihin, että saisitte halipuseja ja huomiota muilta?! Miksi nämä kahden aikuisen väliset asiat pitää kuuluttaa koko maailmalle ja sitten pettyä kun vastaanotto on neutraali?! Sitähän se ihan oikeasti muille on. Olette vain yksi kihlapari muiden joukossa. Teille tärkeä päivä, mutta muille ihan sama.
Ap:n ystävät saattavat olla vähän ajattelemattomia,eihän tuollaisia ajatuksia tarvitsisi ääneen sanoa. Turha sellaista on kuitenkaan jäädä sen enempäää pohtimaan,onnea kihlauksen johdosta!
Ehkä he olivat helpottuneita. Parin sidukan jälkeen kuitenkin ystäville itkit, kun mies ei kosi.
Sen tuut huomaamaan, että aina on ajoitus pielessä suurissa elämän päätöksissä jonkun mielestä.
Kun menin kihloihin 3 vuoden seurustelun jälkeen (olin 21 v silloin) moni suomalaisista ystävistäni myös sanoi, että jo oli aikakin ja olivat jo aiemminkin vinkkailleet että eikös teidän olis jo aika mennä naimisiin.
Ulkomaisista ystävistäni taas moni oli vähän järkyttynyt että mitä naimisiin noin nuorena?
Sitten menimme naimisiin saman vuoden puolella, ja olin silloin jo täyttányt 22-vuotta ja sitten nämä suomalaiset ystävät olivat huutamassa, että mitä ihmettä naimisiin noin nuorena huh huh?
Ai että kihloihin on ok mennä mut ei naimisiin?
ja nyt ne meidän paikalliset ystävät kai olivat jo tottuneet kihlauutisiin ja osasivatkin odotella hääkutsua.
Sitten kun ei haluttu perheenlisäystä ihan heti häiden jälkeen niin jo kuului kommenttia, että missäs lapsi viipyy ja aika vaan käy ja naiset ei nuorru. Sitten kun 25-vuotiaana minusta tuli äiti niin paikalliset ystäväni kauhistelivat, että miten noin nuorena pilasit elämäsi ja suomalaisten mielestä olis pitänyt jo nopeesti harkita seuraavaa sisarusta.
Aina on jollakin jotain marmatusta sun päätöksistä. Ja usein ne jotka valittavat ovat itse tyytymättömiä elämäänsä , esim kokevat menneensä naimisiin liian nuorena tai sitten haluaisivat itsekin naimisiin.
Voivoi kun on nyt mieli pahoittunut. Yritäpä aikuistua.