Onko koulukiusaajat iloisia, kun kuulevat kiusatun vastoinkäymisistä aikuisena?
Eli kiusaajat, jotka kiusasitte koulussa ettekä vieläkään erityisemmin pidä kiusaamisenne kohteesta, voisitteko vastata vilpittömästi? Oletteko iloisia kun kuulette kiusatulle sattuneen jotain negatiivista?
Mietin siksi, kun suunnittelen blogini pitämistä omilla kasvoilla. Minulla on entisiä kiusaajia, jotka ovat vielä yli parikymppisenä mm. naureskelleet minulle kun olen tullut vastaan jossakin. Tiedän että he saattaisivat vielä aikuisenakin ikäviä kommentteja murjaista.
Blogissa kirjoitan mm. vaikeista väleistä vanhempiini ja sukulaisiin, kasvaimen löytymisestä, lapsettomuudesta, keskenmenosta jne. eli en todellakaan kaunistele elämääni.
Antaisinko kiusaajille vaan suunnatonta iloa jos he löytäisivät blogin ja ymmärtäisivät että se olen minä?
Kommentit (22)
Suurin osa kiusaajista pitää käyttäytymistään oikeutettuna tai pitää tekojaan normaalina käytöksenä. Harva katuu tai edes välittää siitä, että on aiheuttanut kiusatulle jopa loppu elämäksi sairautta tai muuta harmia. Siksi kiusatun ei kanna tehdä yhtään mitään siksi, että jotkut ääliöt ovat kiusanneet häntä. Mitä ikinä teetkin, tee se vain itsesi vuoksi. Tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja rakentavat sinun elämääsi hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:43"]
Ei kiusaajat näe sitä oman käytöksen ja toisen ihmisen elämän välillä olevaa yhteyttä. Se empatiakyvyn puute, ja kyvyttömyys käsittää oman käytöksen vaikutusta toisiin, juuri on saanut heidät kiusaamaan alunperinkin. He ajattelevat, että kiusasivat jotakuta koska tämä oli luuseri, ja ne elämän myöhemmät vastoinkäymiset vaan todistavat heille, että no tuollaista elämäähän se luuseri elää.
[/quote]
Kiusaaminen on voinut johtua kateudestakin: uhri hyvä koulussa, kiusaaja yksinkertaisempi vattupää ja luuseri itse siis. Tuolta pohjalta voisi hyvinkin ajatella vastoinkäymisten antavan iloa entiselle kiusaajalle; älykkyys ja tunnetaidot harvemmin tupsahtavat tyhmään päähän aikuisiälläkään.