mikä on (teko)syysi kuulua vielä kirkkoon?
Kommentit (51)
Olen srk:lla töis, en uskalla erota
Tuen mielelläni kirkkoa rahallisesti, haluan mahdollisesti joskus vakituisen työpaikan hautausmaalta ja koska mulla ei ole oikeasti mitään (teko)syytä kirkosta eroamiseen.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 00:29"]Uskon Jumalaan.
[/quote]
Minä myös
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:22"]
Kysymys otsikossa
[/quote]
Minut on kastettu vauvana,enkä ole vielä keksinyt syytä erota kirkosta.
Miul on takana Jumala, siul vaan selkä.
Mikä on tekosyy kuulua kirkkoon? Yllämainitut on hyviä syitä, ja varmasti on myös monia muita. Eli kerrotko tyhmälle, mikä on tekosyy? Syyhän sekin.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:22"]
Kysymys otsikossa
[/quote]
Mikä sitten olisi "hyvä" syy erota? Ja kirkollisvero ei kelpaa,maksan paljon turhempiakin veroja.Niinkuin tämä mikä lie tv-luvan korvaava telkkarivero.
Minut on kastettu vauvana,enkä ole vielä keksinyt syytä erota kirkosta.
[/quote]
Olen päättänyt että pysyn kirkossa.
Erosin kirkosta 18-vuotiaana, 26 vuotta sitten. Laulan nykyään kirkkokuorossa, mutta en halua vieläkään rahoittaa kirkon toimintaa.
En kuulu kirkkoon mutta kuulun "seurakuntaan" josta raamatussa puhutaan. Kolme vuotta sitten "uudestisynnyin ylhäältä" eli kansan kielellä tulin uskoon. Ennen tätä en halunnut kuulla jumalasta mitään keneltään ja vaivaannuin kun jeesuksesta puhuttiin. Elin elämää " täysillä". Tein mitä halusin,otin mitä tahdoin. Tein töitä ja rahaa oli! Kaunis tyttöystävä,oma talo,2 autoa,3venettä,mönkiöitä moottorikelkkoja,elektroniikkaa,vaatteita,viinaa,tupakkaa...kaikkea mitä halusin olin saanut. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen että tutkin kaikkia asioita kuinka ne toimii ja niinpä joskus päädyin miettimään itseäni. Kuinka toimin? Kuka olen? Ihmissuhteissani olin huomannut jonkin olevan vialla. En saanut annettua itsestäni muille mitä olisin halunnut. En osannut näyttää tunteitani niinkuin olisin halunnut. Olin usein vihainen muille kokemastani vääryydestä ja halusin vetäytyä pois. Pärjäisin kyllä yksinkin,pitäkää tunkkinne! Halusin rakastaa lähimmäisini,tyttöystävääni,mutta en osannut! Henkilökohtainen (henkinen)konkurssi läheni. Yritin päästä eroon kaikista,myös tyttöystävästäni. Ajoin häntä pois kun en kerran muutakaan osannut. Join, katsoin pornoa,olin paljon harrastuksissa,punttisalilla...omissa oloissa ja tuska kasvoi sisällä. Eräänä iltana laitoin ruokaa ja odottelin tyttöystävää töistä kotiin. Ovikello soi ja oventakana seisoi joku uskova piposilmillä. Hetken juteltuamme hän rukoili puolestani. Se oli ehkä sellainen hetki jonka jälkeen aloin etsimään jumalaani,luojaani. Olin aina uskonut jumalan olemassaoloon koska mielestäni "ei mistään" ei ole voinut miljardeissakaan vuosissa tulla "jotain". Aloin tutkia netistä jumalansanaksi kutsuttua teosta,raamattua. Ehkä noin vuoden verran tutkein kaikista saamistani tietolähteistä intensiivisesti eri uskontojen juuria ja oppeja keskittyen pääasiassa kristinuskoon. Lopulta päädyin siihen tulokseen että tuo 2000 vuotta sitten elänyt ja kuollut juutalainen, jeesus kristus,on minun luojani ja jumalani! Pyysin jeesusta antamaan syntini anteeksi ja tulemaan sydämeeni asumaan. Hoitamaan konkurssipesääni jota en itseni katsonut enää olevan kykenevä hoitamaan.luovutin koko elämäni jeesuksen käsiin koska USKOIN hänen tekevän sen minkä hän on sanassaan luvannut. Tv7 kautta olen katsellut ja kuunnellut jumalan sanaa kolmen vuoden ajan,toki muualtakin, mutta nyt olen saanut kasvaa henkilö kohtaisessa suhteessa jumalaani,luojaani,ja korottaa hänet elämäni tärkeimmäksi asiaksi.Nyt suhteeni jumalaan on aivan toinen kuin ennen.Rakastan häntä ja miksipä en kun hän asuu minussa! Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan itseni ja tiedän identiteettini tässä maailmankaikkeudessa. Hänen kauttaan olen oppinut rakastamaan. Hän rakastaa minua niin paljon että siitä rakkaudesta riittää jaettavaa nyt myös läheisilleni. Olen kuullut että anteeksipyytäminen on vaikeaa mutta itse olen todennut että anteeksiantaminen on vielä vaikeampaa,kenties mahdotonta ilman jumalan tuntemista. Jumala on rakkaus, kuka teistä pystyy antamaan puolisolleen anteeksi kun tämä on uskoton? Joka päivä? Jumala on luvannut pyyhkiä pois kaikki sinunkin syntisi kun tulet hänen ristinsä juurelle ja kadut syntejäsi. Sitä että olet rikkonut jumalaasi ja lähimmäisiäsi vastaan,niinkuin minäkin. Miksi ristin juurelle? Siksi että siinä jeesus maksoi hinnan sinun teoistasi ja tekemättäjättämisistäsi. Synnin palkka on kuolema,sen hinnan jeesus maksoi sinun puolestasi,jos hyväksyt sen. Se on lahja. Sitä ei tarvitse ansaita,eikä voikaan. Hyvät teot eivät pelasta ketään. Armosta te olette pelastetut,uskon kautta,sanoo raamattu. Usko on väkevä asia,niin väkevä että jos uskot ettei jeesus kuollut sinun syntiesi tähden, ei hän sitä myöskään tehnyt. Silloin joudut maksamaan hinnan itse,kuolemaan iankaikkisesti helvetin tulessa. Jeesus kuoli meidän syntiemme tähden,mutta nousi kolmantena päivänä kuolleista,koska hän ei ollut tehnyt syntiä itse,joten kuolemalla ei ole häneen valtaa. Sinä sen sijaan ansaitset kuoleman tekojesi tähden. Sen tähden ettetole kunnioittanut luojaasi. Ainoa pelastuksesi on jeesus kristus. Kun tunnet olevasi syntinen,pyydä jeesusta antamaan syntisi anteeksi ja astumaan elämääsi, hän tekee sen. Saat olla armahdettu,rakastettu jumalan lapsi! Kuuluit kirkkoon tai et,sillä ei ole merkitystä. Mikään kirkko,kirkkokunta,uskonto, oppi,elämäntapa tai muu ei voi sinua pelastaa viimeisellä tuomiolla. Ei siellä selata vanhoja kirkon kirjoja että josko sinun nimi sieltä löytyisi. Siellä katsotaan se sinun elämän filmi,perkele joka synnin kohdalla huutaa että kato nyt!syntiä teki, helvettiin vaan! Ja jos ei ennen filmin loppua löydy pientä kuiskausta, jeesus pelasta,peli on selvä! Jos löytyy ja usko riittää loppuun asti,olet turvassa. Kun otat jeesuksen vastaan, et voi menettää häntä muuten kuin omasta vapaasta tahdostasi. Se on kuin avioero,jeesus antaa aikaa harkita eikä jätä sinua ennenkuin olet aivan varma että haluat sitä. Se ei ole vahinko. Ne jotka sanovat menettäneensä uskonsa jumalaan jonkun sairauden tai läheisen menetyksen takia,eivät ole olleet sellaisessa suhteessa jumalaan kuin jumala tahtoo meidän olevan. Sellaisessa niinkuin olet puolisoosi,tai toivoisin että olet;) vuorovaikutuksessa. Hänelle voi puhua,hän vastaa kyllä,kun kuuntelet. Kiire on pahin suhteen pilaaja, niin tässäkin tapauksessa. Suhde vaatii aikaa ja kuuntelemista,sinun puoleltasi. Jumala kuulee ajatuksesi ja tietää tunteesi,hänellä on aikaa,hän loi ajan. Kaikki on kiinni sinusta,halustasi suhteeseen. Jos tuntuu ettei minusta ole tai en kelpaa , olen liian huono tai liian syntinen,likainen,eipä hätää. Se on sitä epäuskoa. Rukoile. Sinusta on, sinä kelpaat,sinussa on kelpaava osa,henkesi,sinä itse siellä sisällä! Minun suhteestani jeesukseen kertoo tämä rakkauslaulu jeesukselle, topi sorsakosken esittämänä,OLET KAIKKI