Onko armeijasta saadut kokemukset ja taidot vuoden palkan arvoista?

Armeijan käynti lisäsi selvästi selviytymismahdollisuuksiani konfliktitilanteessa. Ja kyllä, ne armeijan käymättömätkin joutuvat tositilanteessa sotimaan.

Mieluummin vuosi armeijassa, kuin 10 siperian kaivoksissa.

Armeijassahan opitaan sosiaalisia taitoja ja siellä voi oppia myös johtajuustaitoja. Eikö ne ole merkityksellisiä tai arvokkaita? Nykyään verkostoituminen on erittäin tärkeää ja melkeinpä vaatimus, jotta työelämässäkin pärjäisi. Ehkä kaikki on vähän omasta asenteesta kiinni. Kyllähän siinäkin menettää vuosiansioita jos hoitaa lapsensa kotona, ja usein se on se nainen joka hoitovapaalla on...

Vierailija kirjoitti:

Armeijassahan opitaan sosiaalisia taitoja ja siellä voi oppia myös johtajuustaitoja. Eikö ne ole merkityksellisiä tai arvokkaita? Nykyään verkostoituminen on erittäin tärkeää ja melkeinpä vaatimus, jotta työelämässäkin pärjäisi. Ehkä kaikki on vähän omasta asenteesta kiinni. Kyllähän siinäkin menettää vuosiansioita jos hoitaa lapsensa kotona, ja usein se on se nainen joka hoitovapaalla on...

Tästä kuulee niin ristiriitaisia näkemyksiä. Kuinka hyödyllisiä armeijassa saadut johtamistaidot ovat siviilissä? Ovatko armeijassa saadut verkostot tärkeämpiä kuin yliopistossa saadut? Oppiiko armeijassa työelämän kannalta tärkeitä sosiaalisia taitoja paremmin kuin koulussa ja töissä? Vaikeita kysymyksiä.

Ap

Ei todellakaan.

Ei armeijan juttu syvimmiltään ole se mitä sinä siitä saat. Vaikka varmasti saatkin.

Kyse on juurikin siitä mitä aiempi kommentoija yritti sinulle kirkastaa. Meillä kaikilla on omat velvollisuutemme tätä turvallista ja hyvää yhteisöämme kohtaan. Ei aina voi olla vain ottamassa.

Isänmaa antaa omilleen kaiken ja toki se hiukan myös, onneksi hyvin vähän nimenomaan näin rauhan aikana, ottaa.

Kutsumuksia antaa takaisin on monia. Mutta yksikään palvelemisen tie ei lähde liikkeelle siitä, miten voi kerätä itselleen aivan maksimimäärän rahaa.

Toivon, että joskus edes kasvaisit ymmärtämään mitä sanon. Nyt tämä tulee menemään yli ja ohi.

Ei siellä opi kuin sellaisia taitoja joita ei toivottavasti koskaan tarvitse. Kyllä mieluuummin olisin ottanut vuoden palkan tai etumatkan opiskeluissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei armeijan juttu syvimmiltään ole se mitä sinä siitä saat. Vaikka varmasti saatkin.

Kyse on juurikin siitä mitä aiempi kommentoija yritti sinulle kirkastaa. Meillä kaikilla on omat velvollisuutemme tätä turvallista ja hyvää yhteisöämme kohtaan. Ei aina voi olla vain ottamassa.

Isänmaa antaa omilleen kaiken ja toki se hiukan myös, onneksi hyvin vähän nimenomaan näin rauhan aikana, ottaa.

Kutsumuksia antaa takaisin on monia. Mutta yksikään palvelemisen tie ei lähde liikkeelle siitä, miten voi kerätä itselleen aivan maksimimäärän rahaa.

Toivon, että joskus edes kasvaisit ymmärtämään mitä sanon. Nyt tämä tulee menemään yli ja ohi.

Keräämällä maksimimäärän rahaa maksan maksimimäärän veroja, joilla voidaan kustantaa näitä yhteiskunnalle tärkeitä laitoksia. Jos en valitse armeijakokemusta, tulen maksamaan vuoden verran enemmän veroja ja tilalleni voidaan ottaa joku toinen. Ehkä armeija pitäisi jättää niille, jotka ajattelevat asian samalla tavalla kuin sinä.

Ap

Kyllä mun poika valitsi olla sen kokonaisen vuoden vaikka olisi puolessa vuodessa päässyt takaisin tienaamaan

Armeijan pitäisi olla lyhyempi, teknologiapainotteisempi ja sieltä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet jatkaa suoraan johonkin koulutukseen niin että armeijassa saatu koulutus olisi jo merkittävää, esim. sairaanhoitajille, lääkäreille ja insinööreille. Ja tietenkin it-alalle.

Harvaa hyödyttää se että jossain metsäleirillä karjutaan aikuisille ihmisille. Kyllä porukasta nopeasti erottuu ne joille pitääkin karjua. Lopuille sen armeijan pitäisi olla mielekästä koulutusta, myös naisille. 

Armeijassa tajusin kuinka tyhmiä suurin osa on ,  se on auttanut  suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Teknisessä aselajissa sai sellaista näppituntumaa, jota hyödynnän töissä tänäkin päivänä, mutta jos kohtalona olisi ollut lumen kolaaminen Las Vekaraksella, niin vuosipalkka, kiitos.

Ihan hyvin viihdyin, uusia kokemuksia ja kavereita. Tai onhan se aikakin voinut vähän kullata muistoja. Joka tapuksessa ei se siellä olo mitenkään erityisesti ahdistanut. Jouti siellä sen vuoden olla. Aikansa kutakin.

On sitä sen jälkeen kerinnyt opiskelijaelämää viettää ja töissä käydä. Että en vaihtaisi vielä yhteen lisätyövuoteen, vaikka työpaikassani hyvin viihdynkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin viihdyin, uusia kokemuksia ja kavereita. Tai onhan se aikakin voinut vähän kullata muistoja. Joka tapuksessa ei se siellä olo mitenkään erityisesti ahdistanut. Jouti siellä sen vuoden olla. Aikansa kutakin.

On sitä sen jälkeen kerinnyt opiskelijaelämää viettää ja töissä käydä. Että en vaihtaisi vielä yhteen lisätyövuoteen, vaikka työpaikassani hyvin viihdynkin.

Erinomainen pointti tuo, että työuraa on kuitenkin (toivottavasti) jäljellä niin monta vuotta näillä eläkeikäasetuksilla, että vuoden käyttäminen johonkin muuhun ei liene iso juttu. Mutta sitten toisaalta vuoden voisi käyttää vaihto-opiskeluun tai matkusteluunkin. Näistä saadut kokemukset ja taidot ovat varmasti arvokkaita.

Ap