Pyytääkö nykyään kukaan tuntematonta kahville esim. kirjastossa tms?
Joskus kuulee näitä ufojuttuja, miten on tavannut jonkun ennestään tuntemattoman jossain kirjastossa tms. ei-niin-yleisessä-iskupaikassa ja siitä sitten asiat edenneet. Tapahtuuko tällaista oikeasti? Eikö siinä aika herkästi pelkää, että kyseessä on joku kahjo stalkkeripervo?
Kommentit (80)
Ja kuka uskaltaa lähestyä päivällä ketäänkun on riski että onkin varattu tapaus kyseessä??
Joskus törmäsin kirjastossa usein samaan mieheen. Mies oli kivannäköinen ja minä reippaana tyttönä pyysin miestä kahville. Se oli todella yllättynyt, mutta hymyssä suin lähti mun kanssa. Seurusteltiin puoli vuotta ja ei se lopulta mikään niin kovin kiva tyyppi ollutkaan.
Toisella kertaa olen tavannut miehen ihan vaan kadulla kävellessä. Oli iltamyöhä ja ajattelin, että jospa tuo edellä kävelevä mies kävelisi mun kanssa. Joo, hullu ajatus ja vaikka mitä olisi voinut käydä, mutta kävikin hyvin! Tämäkin tapaaminen kehittyi suhteeksi.
Tiedän, että siellä palstalaiset nyt epäilee kaupunkilegendoiksi näitä juttuja, mutta ei ne ole. Ei ole kovin ihmeellistä avata suuta ja esitellä itseään. Mitä siinä häviää?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:52"]
Ei suomessa ellet ole joku missi.
[/quote]
No teetkö itse aloitteita ollenkaan? Ei minuakaan miehet ole lähestyneet muualla kuin ravintolassa, mutta juuri siksi olen ottanut ohjat omiin käsiin ja tehnyt aloitteita itse. Missi en ole.
-nro 20
Toimii naisten puolelta, mutta miehet leimataan helposti pervoksi. Kuka nyt julkisella paikalla selvinpäin tulisi puhumaan.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:09"]
Toimii naisten puolelta, mutta miehet leimataan helposti pervoksi. Kuka nyt julkisella paikalla selvinpäin tulisi puhumaan.
[/quote]
Kieltämättä seuraan hakeutuvat ovat yleensä vakavasti sairaita, maanisia tms. Mutta ei aina.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:09"]
Toimii naisten puolelta, mutta miehet leimataan helposti pervoksi. Kuka nyt julkisella paikalla selvinpäin tulisi puhumaan.
[/quote]
Jos siistinnäköinen ja kohtelias mies tulisi juttelemaan, niin en minä sitä pervoksi epäilisi.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:09"]
Toimii naisten puolelta, mutta miehet leimataan helposti pervoksi. Kuka nyt julkisella paikalla selvinpäin tulisi puhumaan.
[/quote]
Jos siistinnäköinen ja kohtelias mies tulisi juttelemaan, niin en minä sitä pervoksi epäilisi.
[/quote]
Niinpä. Siistinnäköisiä ja kohteliaitahan ne pervot psykopaatit yleensä ovat olleet. Miten he muuten saisivat uhrin mukaansa?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:09"] Toimii naisten puolelta, mutta miehet leimataan helposti pervoksi. Kuka nyt julkisella paikalla selvinpäin tulisi puhumaan. [/quote] Jos siistinnäköinen ja kohtelias mies tulisi juttelemaan, niin en minä sitä pervoksi epäilisi. [/quote] Niinpä. Siistinnäköisiä ja kohteliaitahan ne pervot psykopaatit yleensä ovat olleet. Miten he muuten saisivat uhrin mukaansa?
[/quote]
Onkohan joku nyt kattonut vähän liikaa Criminal mindsia :)
Myönnän toki, että hulluja on ja sosiopaattihan se juuri osaakin olla fiksun oloinen, mutta en kyllä ala elämääni elämään niin, että pelkään normaalilta vaikuttavia ihmisiä.
Naisen logiikkaa :D
Uskaltaa lähteä baarista jonkun randomin psykon mukaan vaikkei ole edes nähnyt sitä kunnolla huonon valaistuksen vuoksi, mutta pelkää että kirkkaassa päivänvalossa yleisellä paikalla juttelemaan tuleva mies yrittää houkutella häntä kellariin rakentamaansa häkkiin.
Mun kaveri on itse asiassa lähtenyt sokkotreffeille väärään numeroon tekstanneen kanssa, tuli tästä mieleen :) Ei siitä mitään sen kummempaa kyllä tullut, mutta tulipahan kokeiltua sellainenkin, kaveri kertoi!
Suominainen on varmaan maailman ainoa naaras, joka tykkää enemmän siitä, että mies tulee umpikännissä sönkkäämään jotain ja puristelemaan perseestä kuin että kysyisi kahville arkitilanteessa pienen katseidenvaihdon jälkeen. Toisaalta tykkäähän suomimieskin olla keskivertoa enemmän kännissä.
Sosio- ja psykopaatteja on hyvin vähän, mutta he ovat sitäkin etevämpiä. Et todellakaan ajattele sellaisen kohdatessasi esim. kirjastossa, että tuo on joku pervo tai hullu. Päinvastoin kaikki tuntuu ihanalta ja täysin luontevalta, koska henkilö osaa käyttäytyä juuri sopivalla tavalla uhriinsa nähden.
Tää kuulostaa mun mielestä ihan järjettömältä. Mun mielestä on epäilyttäviä just ne jotka tulee baarissa pokailee, heti ajattelen et no toi haluaa vaan seksiä. Mutta jos joku tulee päivällä jossain normaalissa paikasaa juttelemaan, niin kyllä lähden treffeille! Vähän nurinkuriselta tuntuu tällainen ajattelu, että päivänvalossa vaikka kaupassa juttelemaan tuleva tyyppi on heti psykopaatti?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:54"]
Tää kuulostaa mun mielestä ihan järjettömältä. Mun mielestä on epäilyttäviä just ne jotka tulee baarissa pokailee, heti ajattelen et no toi haluaa vaan seksiä. Mutta jos joku tulee päivällä jossain normaalissa paikasaa juttelemaan, niin kyllä lähden treffeille! Vähän nurinkuriselta tuntuu tällainen ajattelu, että päivänvalossa vaikka kaupassa juttelemaan tuleva tyyppi on heti psykopaatti?
[/quote]
Ei tietenkään ole heti psykopaatti. Todennäköisimmin on ihan normaali ihminen. Mutta psykopaatti siis bongailee uhrejaan monenlaisista paikoista ja esittää normaalia. Jos sellaiseen törmää, niin totuus paljastuu vasta pitkän ajan kuluttua, jos sittenkään. Normaalin ihmisen kanssa taas huomaa suht nopeasti, ettei kyseessä ehkä olekaan mikään vuosisadan rakkaustarina tai suhde etenee muuten normaalia enemmän tai vähemmän takkuista tietään, minne sitten eteneekin.
Pervot ja hullut paljastuvat nopeasti pervoilla ja hulluilla jutuillaan. Psykopaatit eivät paljastu, koska heissä ei ole mitään pervoa tai hullua kuin jossain hyvin syvällä. Selvin päin roolia vetäessään psykopaatti menee täydestä miellyttävänä ja ihanana ihmisenä.
Kerran eräs mies tuli kadulla päivällä vinkkaamaan, että kaverillaan olisi asiaa. Otin ihan vitsinä ja jatkoin matkaa. Jälkeenpäin mietin, että millainen ja minkä näköinen kaveri mahtoi olla jne. Tietysti menetin elämäni miehen :D Olin muuten silloin sinkku.
Joskus teininä sain käyntikortin päiväsaikaan ihan vastaan kävellessä. Olin kyllä hölmistynyt, ei se silloinkaan tuntunut ns.luonnolliselta.