Oletko kärsinyt (erikoisen) nimesi vuoksi?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 00:00"]En ole kärsinyt. Minusta on ollut hienoa että nimi on pitkä ja vähän erilainen. Monet ovat ihastelleet nimeäni. Omatkin lapset ovat saaneet hieman erikoisemmat nimet, mutta ei liian outoja tai mitään väännöksiä tietenkään. Itse ihmettelen vanhempia jotka antavat sen top5-suosituimman nimen, tuntuu todella tylsältä.
[/quote]

Kauniit erikoiset nimet ovatkin ihania, mutta monilla vanhemmilla ei ole mitään makua. Tunnen tyypin jonka nimi on ROCKY ja hänellä on umpisuomalaiset vanhemmat ja sukunimi samaa sarjaa Virtasen kanssa. Aivan kamalaa

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:46"]

No en nyt ihan kärsinyt mutta etunimi kyllä usein kirjoitetaan väärin.(en viitsi sanoa kun meitä Suomessa ehkä 2-3. Toisen nimeni , Marianne vaihdoin muotoon Marian kun monet ihmiset lausi että MariJanne...ärsytti liikaa. 

[/quote]

miksi toista nimeä  niin paljon  käytetään? Ja missäpäin maata noin lausutaan?

[/quote]  No lainakin nyk Sastamalassa  etenkin vanhat ihmiset sanoo että Marijanne :(

siis AINAKIN tuli yks L liikaa

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 00:00"]En ole kärsinyt. Minusta on ollut hienoa että nimi on pitkä ja vähän erilainen. Monet ovat ihastelleet nimeäni. Omatkin lapset ovat saaneet hieman erikoisemmat nimet, mutta ei liian outoja tai mitään väännöksiä tietenkään. Itse ihmettelen vanhempia jotka antavat sen top5-suosituimman nimen, tuntuu todella tylsältä.
[/quote]

Ne top5 nimet ovat myös usein rakkaiden isovanhempien, kummien, tätien ja serkkujen nimiä, joiden mukaan lapsi nimetään :)

En ole Suomessa kärsinyt, mutta ulkomailla törmään ennakkoluuloihin, kun sukunimeni loppuu -koski. Niin, vähän kuin Tshaikovsky tai Schirinovsky  (mä en osaa edes kirjoittaa niitä nimiä oikein, sorry). Se siis yhdistetään johonkin itäeurooppalaisiin nimiin, jotka joidenkin idioottien mielestä ovat alinta kastia, ja kyllä, hetihän se tarkoittaa että osaan venäjää. No en osaa. Olen pahoillani, ja huomautan että mikä tahansa indoeurooppalainen kieli on lähempänä venäjän kieltä kuin suomi, joka ei kuulu samaan kieliperheeseen.

No nimi ei ole edes erikoinen mutta saahan siitä vieläkin kuulla, t: Angiina

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 18:28"]Joo. Luullaan romaniksi. Yläasteella uutena oppilaana mun pyörästä puhkottiin renkaat toisena koulupäivänä, kun mun nimen vuoksi häirikkö/rasistiporukka luuli mua romaniksi ja halusi näyttää kaapin paikan. Kun menin vaatekauppaan töihin kuulin miten pomo käski pitää mua silmällä etten varasta tai auta sukua varastamaan. Tuohon sanoin suoraan, että anteeksi nyt vaan mutta mitä helvettiä. Selitys oli, et "kun te mannet varastatte aina lapsille vaatteita".
[/quote]

Ihan sairasta!

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 00:05"]En, olen kärsinyt yleisestä nimestäni. Joka saatanan toinen ikäluokkani muija Suomessa on Laura.
[/quote]

Ja toinen nimi Maria :)

T. Laura Maria

Olen kärsinyt, vaikka nimeni ei oo niin erikoinen. Sain luokan kiusaajalta ala-asteen alussa jo pilkkanimen, josta tuli sitten kouluajoiksi epävirallinen kutsuma-/haukkumanimi. Se oli väännös omasta nimestäni. Onneksi aikoinani sain selityksen tälle, kysyin suoraan, mikä mun nimessäni on niin hirveää, ettei mua voi sillä kutsua niinkuin muitakin kutsutaan omilla nimillään. Kuulemma vika ei ollut nimessäni vaan minussa itsessäni, minä olin niin hirveä.

No en kyllä koskaan. Isäni on espanjalainen ja minulla on espanjalainen etunimi, Guadalupe. Minulle on ollut lähinnä iloa ja hyötyä etunimestäni, olen jäänyt hyvin ihmisten mieleen...

2

Juu, terveisin Angiina

"Aksu paksu juustonaksu". Olen Akseli. Ai, tässä olikin kyse erikoisista nimistä, mutta kuitenkin.

Suomalaiset sukunimet tyypillisimpiä lukuunottamatta on ylipäätään niin keskenään erilaisia ja erikoisia että tavaaminen on arkea yllättävän monelle. Olen itse työssä jossa haetaan tietoja asiakkaiden nimillä ja vaikka kuinka olen korva tarkkana, joudun usein pyytämään uusintaa. Omat nimeni ovat myös toistettavaa mallia.. Ja vaikka nimeni on melko harvinainen, luokallani oli 9 vuotta kaksi samannimistä henkilöä. Lukiossa opin olemaan iloinen nimestäni, kun olin yhtäkkiä ainoa senniminen koko koulussa.

En oikeastaan, vaikka se on aika harvinainen Suomessa. Eniten kärsinyt itse vain siksi että itse vihannut sitä. 

Olisin yläasteella ollut mielummin joku Laura, Sara tai Maria. 

En muuten, mutta joka kerta kun varaan jotain matkaa, niin kauhee selvittely ensin matkatoimiston kanssa ja sit lentoyhtiön kanssa, kun ei nimi mahdu mihinkään.. J o k A kerta

2

Olen. Nimeni on Nanna/Jannica-osastoa ja kun olen yrittänyt olla uskottava bisnesnainen, koulutettu korkeasti ja osaava, pomoni silti aina jaksaa kettuilla bimbosta nimestä. Nimesi oman tyttären Annaksi, jotta on sitten myös aikuisena "neutraali ja uskottava bisnesnimi"

Minulla on aika erikoinen nimi mutta koostuu hyvin yksinkertaisista osista, tyyliin "Arla-Maria Halmen". Olen aina tykännyt nimestäni vaikka joskus vähän ärsyttikin kuinka jouduin toistamaan ihan jokaisessa paikassa nimeni kokonaan uudestaan ja joka toisessa lomakkeessa nimi oli väärin kirjoitettu.

Olen saanut nimen isäni entisen tyttöystävän mukaan. Repikää siitä.Äiti se ei lakkaa hämmästyttämästä.