Tapasin hyvän miehen jolla lapsia

Lapset on hienoin asia mitä ihmisellä voi olla. Ja todellakin se uusi ihminen voi saada siinä rinnalla merkittävän roolin lasten elämässä ja päinvastoin. Parhaimmillaan juttu voi siis mennä todella hienosti. Ja vaikka niitä vastoinkäymisiä tulisi niin nekin voivat olla hyviä kokemuksia. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä merkityksellisemmiksi lapset muuttuvat vaikkei olisi biologisesti omiakaan.

Se exä on exä ihan syystä eikä sellainen kovin paljon pahaa saa aikaan. Yleensä ne pahimmatkin exät tajuavat, että ei paljon kannata ärhennellä.

Eli olet ihastunut siihen että jätkä kehuu sinua. Olet siis kalastelija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika win win jos et kerran voi itse saada lapsia? Mikäli lapset ovat pieniä voit vielä saada merkittävän roolin heidän elämässä..

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että ap haluaisi lapsia elämäänsä?

Miksi ei haluaisi? Elämä ilman lapsia on tyhjää

Ovatko lapselliset oikeasti noin kapeakatseisia? Teillä on paljon opittavaa elämästä. Ristiriitaista, kun niin monet lapselliset hehkuttavat sitä miten lapsen saaminen kasvatti heitä ihmisinä. Mikä on ollut oikein lähtötilanne, jos ajattelu on vieläkin noin mustavalkoista? :D

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut siihen että jätkä kehuu sinua. Olet siis kalastelija.

Tätä kannattaa oikeasti miettiä. MIHIN sitä on ihastunut. Itse kerran ihastuin tuttuuden tunteeseen - erään miehen lähellä tuntui kovin tutulta ja turvalliselta, aivan kuin perheenjäsenen kanssa olisi ollut. Sekoitin tämän siihen, että olisin ihastunut kyseiseen ihmiseen.

käske laittaa lastenkotii ni pääsette olee kahestaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut naimisissa mutta eronnut sinkku on. Semmoinen mies ettei toista ole ollut. Kehuu minua maasta taivaisiin niin ettei kukaan mies aiemmin ole.

Ap

🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨🚨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet ihastunut siihen että jätkä kehuu sinua. Olet siis kalastelija.

Tätä kannattaa oikeasti miettiä. MIHIN sitä on ihastunut. Itse kerran ihastuin tuttuuden tunteeseen - erään miehen lähellä tuntui kovin tutulta ja turvalliselta, aivan kuin perheenjäsenen kanssa olisi ollut. Sekoitin tämän siihen, että olisin ihastunut kyseiseen ihmiseen.

Mulla taas kävi toisinpäin. Olin paniikissa koska pituuden puolesta muistutti erästä psykoa, harrastus muistutti toisesta psykosta ja kuvittelin että olisi samanlainen, käytös oli sellainen millaisesta kaverit oli puhunut pelaajana, oma itsetunto oli paska ja luulin että muhun ihastuu vain psykot ja sen perusteella päättelin ettei voi olla kuin psyko. Käyttäydyin sitten tuon oletuksen pohjalta ja en ole koskaan käyttäytynyt niin epäreilusti kuin häntä kohtaan käyttäydyin. En ole ylpeä käytöksestäni ja harmittaa etten uskonut siihen hyvään mitä hänessä näin, vaan annoin omien pelkojen hallita ajatuksiani. Olin aidosti ihastunut, mutta en myöntänyt sitä itselleni tarpeeksi ajoissa kun enhän minä nyt sellaista kun mitä äiti ja siskokin sanoisi jos tietäisi että minä sellaista. Ja nyt harmittelen että olisi vain pitänyt antaa mennä ja vähät välittää jos joku siitä olisi pöyristynyt.