Olen ilmeisesti jotenkin ärsyttävä mutta en tiedä miksi

Ap ja muutkin, kun olet joskus kahden sellaisen ihmisen kanssa joka ärsyyntyy, niin kysy suoraan asiasta ystävällisesti.

Älä tietysti ala kysellä kiireen kesken, äläkä töksäytä sellainen ärsyttää ja pahentaa tilannetta. Laita tilanne mieleen ja odota sopivaa kiireetöntä tilannetta kun olette kahden. Sitten alustat asian ystävällisesti, että

"Kuule, minusta tuntuu että ärsytän sinua usein. Tuntuuko sinustakin siltä? Jos tuntuu, niin kertoisitko miksi, koska olen miettinyt asiaa, enkä itse keksi miksi ärsytän. Jos kerrot, miksi ärsytän, niin yritän jatkossa välttää ärsyttämästä. En välttämättä aina onnistu siinä, mutta voin ainakin yrittää jos tiedän mitä pitäisi välttää. Jos taas en ärsytä vaan luulen olemattomia, niin arvostaisi jos sanoisit sitten että en ärsytä sinua."

Edellä oleva on sanasta sanan, millä kysyin joskus yli kymmenen vuotta sitten työpaikalla yhdeltä kollegalta ja sain tietää mikä minussa ärsytti. Näin sen heti jo, että pelkästään se että kollega sai sanottua mikä ärsytti huojensi hänen oloaan, vaikka hän ensin yritti kierrellä ja empi ettei sano. Sanoi kuitenkin ja koitin häntä sen jälkeen. Lupaisin yrittää muuttaa sitä miten toimin ja ilmeisesti onnistuin, koska kireältä usein vaikuttanut ilmapiiri kun olimme yhdessä alkoi vähitellen muuttua rennommaksi. Se, että yritin muuttaa tapaani ja ärsyyntyjä ymmärsi etten ollut ärsyttävä tahallaan ja yritin muuttua auttoi häntäkin ymmärtämään paremmin asiaa.

Opin myös sen jälkeen havainnoimaan omaa toimintaani muiden kanssa ja vaikka samanlaisia ongelmia ei ollutkaan kovin monen kanssa niin aikaa myöten (kuukausien päästä) aistin ilmapiirin muuttuneen näiden ärsyyntyneiden ja muidenkin välillä. En tiedä oliko selän takana puhuttu jotain aiemmin, mutta jos oli niin jotain kuitenkin parempaan johtanutta oli tapahtunut.

En ole lukenut tai kuullut ohjetta mistään, päädyin siihen mietittykin asiaa melko pitkään ja päätettyäni, että minun onamsinakin yritettävä jotenkin ratkaista asiaa, koska en halua olla ärsyttävä ihminen muille.

AP, onko sulla oikein hyvää ja läheistä ystävää jolta voisit kysyä asiasta? Sellainen sydänystävä jonka kanssa voi puhua kaikesta ja joka vastaisi rehellisesti kysymykseesi itsestäsi.

Lisäys, 41 viestiin.

Ja odota rauhassa että ärsyyntyvä vastaa, älä puhu päälle, ala puolustella. Kuuntele rauhass nöyränä mitä hänellä on sanottavaa. Jos hän sanoo jotain loukkaavaa, niin siltikin ja siitä huolimatta, kuuntele pitkään ja kun sitten hän lopettaa, kiitä ja sano mitä kirjoitin yllä.

Sitten poistu rauhallisesti tai lopeta aiheesta keskustelu,siitä jos et voi poistua, vaihda aihetta ja palaa asiaan vastaavassa tilassa kahden kun on rauhallista vasta joskus pidemmän ajan päästä kun olet miettinyt asiaa rauhassa, ymmärtänyt toisen näkökulman. Miettinyt rauhassa ja kykenet rakentavaan palautteeseen, mikäli siihen on tarvetta. Jos ärsyyntyjän odotukset tai sanomiset loukkasivat, päätä unohtaa ne ja asetu tilanteen yläpuolelle viisaampana. Pidä asiaa loppuun käsiteltynä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama. Yleensä minut ymmärretään väärin. Minua on aina tulkittu väärin, esim. ujouttani on pidetty ylimielisyytenä, avuliaisuus alentuvana holhoamisena, kohteliaisuutta nuoleskeluna jne.

Ihan sama juttu minulla. Olen paljon keskivertoa pitempi, joten ujouteni saa minut näyttämään siltä kuin katselisin muita nenänvarttani pitkin.

Luin jokin aika sitten Hesarista jutun, joka käsitteli häpeällä kasvattamista ja tajusin kasvattaneeni itseni häpeällä. Kun minua toruttiin pienenä jostakin (aiheellisesta), häpeäreaktioni oli musertava, mutta se tulkittiin suuttumiseksi ja mököttämiseksi. Enkä minä lapsena tietenkään saanut suustani sitä, että en mökötä, vaan hävettää niin, että itku tulee. Tätä on minussa jäljellä näin viisikymmentä vuotta myöhemminkin.

Paras kaverini kertoi minulle aikoinaan ajatelleensa ensisilmäyksellä, että "tuon kanssa en takuulle tule toimeen". Hänen mielensä muuttui kyllä nopeasti, mutta tuo ensivaikutelma on riesanani edelleen. Hymyileminenkään ei näillä hampailla auta.

Jos on aidosti töykeän ja murjottavan näköinen, saattaa kyllä vetää sellaisista tykkääviä puoleensakin. Ajatellaan, että siinä on aito ihminen, joka ei kaihda puhua ja kuunnella selän takana happamia. Eli ei ole tullut heille tällaista fiilistä, jos karsastavat. :/