Lue keskustelun säännöt.
Miten vanhemmat oikeuttavat lastensa eriarvoisen kohtelun itselleen?
05.01.2015 |
Olen jo pitkään miettinyt, mikä mahtaa olla se oikeutusprosessi, jolla vanhemmat oikeuttavat lastensa eri arvoisen kohtelemisen? Miten lapsiin kohdistettu epäoikeudenmukaisuus oikeutetaan ja perustellaan itselleen?
Ja nyt puhun aikuisista lapsista vaikka toki lasten eriarvoinen kohtelu lasten ikää huomioimatta on minusta kaikessa kauheudessaan mielenkiintoinen ilmiö.
Miksi "Jukkis" ansaitsee vanhempiensa mielestä niin paljon enemmän aikaa ja materiaa kuin vaikkapa "Tommi"? Miksi tämä eriarvoinen kohtelu usein tehdään selän takana peitellen, hyssytellen? Ilmeisesti vanhemmat tietävät tekevänsä jotakin väärin, mutta yritetäänkö rikos peitellä oman mielenrauhan vai tämän ulkopuolelle jätetyn lapsen vuoksi?
Kommentit (32)
"Jokaiselle tarpeen mukaan", on mun mottoni. Lapseni eivät ole toistensa klooneja. Yksi tarvitsee enemmän taloudellista, toinen taas henkistä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:44"]
Syrjityksi itsensä tuntevan kannattaa tutkailla omaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään. Tunnen niin monta eriarvoisuuden itkijää, joiden oma käytös aiheuttaa sen, etteivät vanhemmat halua olla tasapuolisia. Kuka haluaisi viettää aikaansa tai antaa lahjoja kateelliselle, katkeralle, aina kaiken negatiivisesti tulkitsevalle? Rajansa se on vanhempien sietokyvylläkin. Huonosti käyttäytyvää ja itsekästä ei tarvitse sietää. Hyvin harva kuitenkaan pystyy näkemään oman huonon käytöksensä seurauksia, nähdään oma itse vain uhrina kun se on niin paljon helpompaa.
[/quote]
Tämäpä se. Tiedän tapauksia, joissa yksi lapsi on ollut toisten silmissä "suosikki" ja saanut pieniä rahasummia, koska vuosia palveli vanhempia, huolehti heistä jne. Ja sitten ollaan ihan raivona, kun tuo yksi on saanut pienen pientä kompensaatiotaan vaivoistaan.
Toinen on se, että esim. toisella on lapsia ja toisella ei. Isovanhemmille lapsenlapset on tärkeitä ja usein antavat juuri niille rahaa. Onhan se ymmärrettävääkin.
Kolmas on meillä... Veljeni on mukava, mutta vaimonsa vihaa vanhempiamme ja vuosien saatossa vanhemmat on ulostettu heidän elämästään 100%. Raha toki kelpaa. Nytkin ajelevat tuliterällä, vanhempieni maksamalla autolla, mutta kylään ei ole uuteen asuntoon kutsuttu, vaikka asuvat vain 6km:n päässä ja ovat asuneet siellä jo viisi vuotta. Vanhemmat haluaa antaa veljelleni myös, etten minä saa sentään kaikkea ja veli on siitä kiitollinen, mutta vaimo on pakottanut valitsemaan ja sitä kautta vanhemmat ovat etääntyneet veljestäni.
Mistä ihmeen rikoksesta ap kirjoittaa? Ei ole rikos antaa Pekalle kahta omenaa ja Matille yksi banaani.
Yleensä lapsi huomaa eriarvoisuuden, mutta ei tajua, että itse on sitä aiheuttamassa. Jos toinen lapsi sanoo kiitos saadessaan omenan ja toinen viskoo oman omenansa seinään, niin mitäköhän vanhempien pitää ajatella?
Kysyin asiaa juuri äidiltäni (muuhun asiaan liittyen). Hänen vastauksensa oli, että "toiset on vaan paljon vahvempia. Sinä nyt oot aina pärjännyt". Toisaalta olin otettu, toisaalta vituttaa.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:44"]
Syrjityksi itsensä tuntevan kannattaa tutkailla omaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään. Tunnen niin monta eriarvoisuuden itkijää, joiden oma käytös aiheuttaa sen, etteivät vanhemmat halua olla tasapuolisia. Kuka haluaisi viettää aikaansa tai antaa lahjoja kateelliselle, katkeralle, aina kaiken negatiivisesti tulkitsevalle? Rajansa se on vanhempien sietokyvylläkin. Huonosti käyttäytyvää ja itsekästä ei tarvitse sietää. Hyvin harva kuitenkaan pystyy näkemään oman huonon käytöksensä seurauksia, nähdään oma itse vain uhrina kun se on niin paljon helpompaa.
[/quote]
Tämäpä se. Tiedän tapauksia, joissa yksi lapsi on ollut toisten silmissä "suosikki" ja saanut pieniä rahasummia, koska vuosia palveli vanhempia, huolehti heistä jne. Ja sitten ollaan ihan raivona, kun tuo yksi on saanut pienen pientä kompensaatiotaan vaivoistaan.
Toinen on se, että esim. toisella on lapsia ja toisella ei. Isovanhemmille lapsenlapset on tärkeitä ja usein antavat juuri niille rahaa. Onhan se ymmärrettävääkin.
Kolmas on meillä... Veljeni on mukava, mutta vaimonsa vihaa vanhempiamme ja vuosien saatossa vanhemmat on ulostettu heidän elämästään 100%. Raha toki kelpaa. Nytkin ajelevat tuliterällä, vanhempieni maksamalla autolla, mutta kylään ei ole uuteen asuntoon kutsuttu, vaikka asuvat vain 6km:n päässä ja ovat asuneet siellä jo viisi vuotta. Vanhemmat haluaa antaa veljelleni myös, etten minä saa sentään kaikkea ja veli on siitä kiitollinen, mutta vaimo on pakottanut valitsemaan ja sitä kautta vanhemmat ovat etääntyneet veljestäni.
[/quote]
Ja jotkut lapset ihan omasta tahdostaan (ei siis puolison) jättäytyvät vanhempiensa elämästä pois. Ja sitten ihmettelevät, kun ne vanhempien elämässä pysyneet lapset tuntuvat saavan enemmän vanhemmiltaan. 100% varmasti voin sanoa, että ainakin aikaa saavat enemmän, miksi ei siis muutakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin pikkuveljeäni lellittiin sillä perusteella, kun hän on POIKA. Ja lellitään edelleen, vaikka on jo 40-vuotias.
No, minun äitini ainakin oikeuttaa sen sillä että olen kuulema ollut aina nuorena "hankala" ja "ongelmallinen", ja nykyään olen sitten "hienoksi tullut oikeistotyperys". Kas kummaa kun se hankaluus ja ongelmallisuus on ollut ihan normaalia lapsen ja teinin käytöstä, ja hienouteen riittää se, että opiskelin itselleni koulutuksen yliopistossa.
Kyllä vanhempi aina keksii selityksen sille, miksi kohtelee lastaan huonosti kun ei oikeasti vain rakasta lastaan. Olisi liian kova pala myöntää itselle, että vika onkin omissa tunteissa eikä siinä jälkeläisessä. Tuollaisia vanhempia ei voi ikinä miellyttää, koska se vika tosiaankin on heissä itsessään, ei siinä, millainen lapsi on. Ja harvi lapsipa edes voi olla sellainen, että "ansaitsisi" huonomman kohtelun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavia nämä alapeukuttajat. Vielä aikuisenakin siis pitäisi vain saada, saada ja saada? Jos vanhemmat hylätään täysin, jätetään vierailematta ja soittelematta, niin miksi niitä rahahanoja ei saisi laittaa kiinni? Monesti nimittäin lapset ottavat aivan eri tavalla vanhempansa mukaan elämäänsä vielä aikuisiällä, tuskin ne suosikkiasetelmat sieltä lapsuudesta asti periytyvät?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:24"]
Mistä ihmeen rikoksesta ap kirjoittaa? Ei ole rikos antaa Pekalle kahta omenaa ja Matille yksi banaani.
Yleensä lapsi huomaa eriarvoisuuden, mutta ei tajua, että itse on sitä aiheuttamassa. Jos toinen lapsi sanoo kiitos saadessaan omenan ja toinen viskoo oman omenansa seinään, niin mitäköhän vanhempien pitää ajatella?
[/quote]
Niinpä! Eri asia, kun lapset ovat vielä lapsia, silloin viskojalle pitää tietenkin antaa yhtä paljon. Mutta kyllä aikuiselta lapselta saa ja pitääkin odottaa jo sitä vastavuoroisuutta ja käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, luonnollisesti Rakastan heitä kumpaakin, mutta ovat tarpeiltaan aivan erilaiset, joten on sula mahdottomuus antaa aikaa, huomiota tms ihan tasan. Kumpikaan ei ole lempilapsi, toinen vaan on helpohko ja toinen taas harvinaisen vaativa, ongelmallinen suorastaan.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:24"]
Mistä ihmeen rikoksesta ap kirjoittaa? Ei ole rikos antaa Pekalle kahta omenaa ja Matille yksi banaani.
Yleensä lapsi huomaa eriarvoisuuden, mutta ei tajua, että itse on sitä aiheuttamassa. Jos toinen lapsi sanoo kiitos saadessaan omenan ja toinen viskoo oman omenansa seinään, niin mitäköhän vanhempien pitää ajatella?
[/quote]
Niinpä! Eri asia, kun lapset ovat vielä lapsia, silloin viskojalle pitää tietenkin antaa yhtä paljon. Mutta kyllä aikuiselta lapselta saa ja pitääkin odottaa jo sitä vastavuoroisuutta ja käytöstapoja.
[/quote]
Oletteko tosissanne sitä mieltä, että aikuisenakin saa käyttäytyä vanhempiaan kohtaan miten sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:37"]
No, minun äitini ainakin oikeuttaa sen sillä että olen kuulema ollut aina nuorena "hankala" ja "ongelmallinen", ja nykyään olen sitten "hienoksi tullut oikeistotyperys". Kas kummaa kun se hankaluus ja ongelmallisuus on ollut ihan normaalia lapsen ja teinin käytöstä, ja hienouteen riittää se, että opiskelin itselleni koulutuksen yliopistossa.
Kyllä vanhempi aina keksii selityksen sille, miksi kohtelee lastaan huonosti kun ei oikeasti vain rakasta lastaan. Olisi liian kova pala myöntää itselle, että vika onkin omissa tunteissa eikä siinä jälkeläisessä. Tuollaisia vanhempia ei voi ikinä miellyttää, koska se vika tosiaankin on heissä itsessään, ei siinä, millainen lapsi on. Ja harvi lapsipa edes voi olla sellainen, että "ansaitsisi" huonomman kohtelun...
[/quote]
Sinun ongelmasi on se, että jokainen kokee asioita eri tavalla. Sinä et hyväksy äitisi kokemusta. Miksi et? Ei ole olemassa oikeaa tai väärää kokemusta, on vain subjektiivinen kokemus, jonka voi määrittää monella eri tavalla.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:37"]
No, minun äitini ainakin oikeuttaa sen sillä että olen kuulema ollut aina nuorena "hankala" ja "ongelmallinen", ja nykyään olen sitten "hienoksi tullut oikeistotyperys". Kas kummaa kun se hankaluus ja ongelmallisuus on ollut ihan normaalia lapsen ja teinin käytöstä, ja hienouteen riittää se, että opiskelin itselleni koulutuksen yliopistossa.
Kyllä vanhempi aina keksii selityksen sille, miksi kohtelee lastaan huonosti kun ei oikeasti vain rakasta lastaan. Olisi liian kova pala myöntää itselle, että vika onkin omissa tunteissa eikä siinä jälkeläisessä. Tuollaisia vanhempia ei voi ikinä miellyttää, koska se vika tosiaankin on heissä itsessään, ei siinä, millainen lapsi on. Ja harvi lapsipa edes voi olla sellainen, että "ansaitsisi" huonomman kohtelun...
[/quote]
Sinun ongelmasi on se, että jokainen kokee asioita eri tavalla. Sinä et hyväksy äitisi kokemusta. Miksi et? Ei ole olemassa oikeaa tai väärää kokemusta, on vain subjektiivinen kokemus, jonka voi määrittää monella eri tavalla.
[/quote]
Miksi minun pitäisi hyväksyä se, että ihan normaalin lapsen käytöksen vuoksi äitini katsoo että hänellä on oikeus kohdella minua kuin arvotonta paskaa?
Kokemus voi olla mitä on, mutta jokaisen aikuisen pitäisi kyetä peilaamaan kokemustaan reaktioonsa - voinhan minäkin kokea että kaupassa itkevän lapsen itku on kauheinta ikinä, mutta en voi sillä kokemuksella oikeuttaa sitä, että löisin ko. lapsen hiljaiseksi. Kokemus ei siis oikeuta aina reaktiota. Ymmärrätkö eron? Kokemuksen yksilöllisyys - ok. Kokemuksella lapsensa huonon kohtelun oikeuttaminen - ei ok.
Esim. se, että olen murrosikäisenä joskus mököttänyt ei missään nimessä oikeuta sitä, että äitini ei koskaan kutsu minua kylään. Hänen mielestään oikeuttaa, ja sitä en hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta isäpuolen vanhemmat pitivät suosikkina aikoinaan nuorempaa poikaansa, joka oli lapsesta asti pahanteossa, en tiedä oliko se jotenkin sitten niin että tuliko pojasta sellainen lellimisen takia, vai paapottiinko häntä sen takia kun oli "erilainen" kuin kaksi muuta lasta. Se yhden pojan palvominen meni aivan naurettavuuksiin asti, ja kyllä isäpuoleni siitä kärsi, sisko ehkä ei niin paljon. Ja tietysti aikuisena lellitty poika oletti sen olevan selviö että hän saa enemmän perintöä kuin muut, riiteli ja väitti että hän on saanut vähemmän, vaikka oli saanut tasan yhtä paljon kuin muut.
Mieheni on lapsista keskimmäinen. Ne keillä menee kaikista huonoiten, saavat aikaa, rahaa, tukea, ihan mitä vaan. Muut sisarukset ovat enemmän tai vähemmän ressukoita. Olen yrittänyt jutella miehen kanssa, että miltä tuntuu kun oma äiti kohtelee niin epäoikeudenmukaisesti.
Mieheni ei näe siinä mitään ongelmaa koska on aina saanut vähiten huomiota, totesi vain että kun hänellä menee ihan hyvin, ei hän tarvii äidiltään mitään. Muille lapsille tämä äiti antaa esim rahaa, muille lapsille 10-20e "joulurahaa" tai milloin mitäkin. Mutta mieheni ei saa koska hän pärjää omillaan. No eipä mies sitä kymppiä paria tarvitse, mutta jotenkin silti ihmettelen.
Minusta todella surullista, että lapset on kasvatettu niin että jos sulla menee hyvin, niin et "ansaitse" huomiota.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 14:37"]
No, minun äitini ainakin oikeuttaa sen sillä että olen kuulema ollut aina nuorena "hankala" ja "ongelmallinen", ja nykyään olen sitten "hienoksi tullut oikeistotyperys". Kas kummaa kun se hankaluus ja ongelmallisuus on ollut ihan normaalia lapsen ja teinin käytöstä, ja hienouteen riittää se, että opiskelin itselleni koulutuksen yliopistossa.
Kyllä vanhempi aina keksii selityksen sille, miksi kohtelee lastaan huonosti kun ei oikeasti vain rakasta lastaan. Olisi liian kova pala myöntää itselle, että vika onkin omissa tunteissa eikä siinä jälkeläisessä. Tuollaisia vanhempia ei voi ikinä miellyttää, koska se vika tosiaankin on heissä itsessään, ei siinä, millainen lapsi on. Ja harvi lapsipa edes voi olla sellainen, että "ansaitsisi" huonomman kohtelun...
[/quote]
Sinun ongelmasi on se, että jokainen kokee asioita eri tavalla. Sinä et hyväksy äitisi kokemusta. Miksi et? Ei ole olemassa oikeaa tai väärää kokemusta, on vain subjektiivinen kokemus, jonka voi määrittää monella eri tavalla.
[/quote]
Kokemuksia ei voi muuttaa mutta käytöstään voi kontrolloida. Tuon lainauksesi perusteella tuossa äiti suorastaan haukkuu ja nimittelee lastaan, ei sitä tarvi hyväksyä.
Tarvitseeko _aikuinen lapsi_ jotain ihme kohtelua? Ei taida olla oikeasti aikuinen, kun pitää kitistä turhasta.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 03:01"]
Lapsi ei voi valita syntymäänsä tai vanhempiaan. Kun vanhemmuuden elinikäisen vastuun valitsee ja päättää itselleen ottaa, sitoutuu moraalisesti tiettyihin lainalaisuuksiin.
Valitettavasti tähän vanhempien moninaiseen porukkaan mahtuu niitä, joille moraali on täysin tuntematon käsite.
Jotka ilman vähäisiäkään tunnontuskia suosivat tai sorsivat lapsiaan aiheuttaen perhepiirissään ristiriitoja ja pahaa mieltä, monet tällaiset vanhemmat jopa narsistisesta tavoittelevat näitä konflikteja ja negatiivisia reaktioita.
[/quote]
Ei se vanhemman vastuu jatku enää, kun lapset on aikuisia. Silloin alkaa aikuisten vastuu ikääntyvistä vanhemmista.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 13:48"]
"Jokaiselle tarpeen mukaan", on mun mottoni. Lapseni eivät ole toistensa klooneja. Yksi tarvitsee enemmän taloudellista, toinen taas henkistä tukea.
[/quote]
Eli siis jos lapsi hoitaa asiansa niin hyvin, ettei hän "tarvitse" vanhemmiltaan mitään, vanhemmat voivat keskittyä muiden lasten henkiseen ja taloudelliseen tukemiseen. niinkö? Nyt aletaan olla tämän ketjun hotspotissa.
Syrjityksi itsensä tuntevan kannattaa tutkailla omaa ajatusmaailmaansa ja käytöstään. Tunnen niin monta eriarvoisuuden itkijää, joiden oma käytös aiheuttaa sen, etteivät vanhemmat halua olla tasapuolisia. Kuka haluaisi viettää aikaansa tai antaa lahjoja kateelliselle, katkeralle, aina kaiken negatiivisesti tulkitsevalle? Rajansa se on vanhempien sietokyvylläkin. Huonosti käyttäytyvää ja itsekästä ei tarvitse sietää. Hyvin harva kuitenkaan pystyy näkemään oman huonon käytöksensä seurauksia, nähdään oma itse vain uhrina kun se on niin paljon helpompaa.