Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En malta odottaa että pääsen myymään keräilijä vanhempieni tavarat
04.01.2015 |
En tietenkään toivo että he kuolevat, en tietenkään. Jonain päivänä vaan sekin tulee eteen ja tulee hirveä määrä tavaraa myytäväksi. Vuosikaudet he ovat keränneet milloin mitäkin, halli ja talo on täynnä jos jonkinlaista tavaraa, isoa ja pientä. Itse en tykkää ollenkaan että on ylimääräistä tavaraa nurkissa, tiedättekö kun jotkut kiintyy tavaroihin ja haluaa vaan hankkia lisää materiaalia ympärilleen? Sellaista tavaraa millä eivät oikeasti tee mitään, mutta sitä on vain oltava. Mistään eivät luovu, edes rikkinäisestä romusta josta eräskin tuttava olisi ollut valmis maksamaan hyvän hinnan siinä kunnossa ja vienyt pois. Ei tullut kauppoja ei. Kyllä mä sen ymmärrän että monet keräilee jos jonkinlaista tavaraa, mutta kun on myös niitä jotka kerää lähes kaikkea mitä keksivät ja sitten on kaikki paikat lattioita myöten täynnä.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:35"]Himohamstraajat?
[/quote]
Hyvä ohjelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähinnä odotan kauhulla sitä päivää, kun "perinnöstä" pitää hankkiutua eroon. Sitä romua on ihan järjetön määrä ja suurin osa täysin arvotonta. Kukaan ei osta sita romukasaa kaikkine tavaroineen...
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:36"]
Mä lähinnä odotan kauhulla sitä päivää, kun "perinnöstä" pitää hankkiutua eroon. Sitä romua on ihan järjetön määrä ja suurin osa täysin arvotonta. Kukaan ei osta sita romukasaa kaikkine tavaroineen...
[/quote]
Tismalleen samat ajatukset. Olen jo veljelleni sanonut, että hän saa kaiken tai poltetaan koko roska. Hyi.
Ymmärrän täysin, ap. On kahdenlaisia ihmisiä; niitä jotka rakastaa tavaraa, ja niitä jotka rakastaa sitä vielä enemmän. Ne jotka rakastaa sitä vielä enemmän, ostaa vain vähän, koska he arvostavat sitä mikä jo on.
Minun lapsuudenkotini oli niin täynnä tavaraa että meni 2kk ennenkuin se saatiin tyhjäksi. Ei ihmekkään että kammoan tavarapaljoutta, ahdistun aivan suunnattomasti siitä. Tajusin vasta joku aika sitten sen, kun mieheni kysyi mikä hinku tuli hävittää kaikki ns. "ylimääräinen". Veljeni ovat samanlaisia, säilyttävät vain kaiken oikeasti tarpeellisen.
Tsemppiä ap, kova työ se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:09"]
kannattaa myös miettiä, että kuka kuoleekaan ensin.
[/quote]
jos nyt ajatellaan oletettavalla tavalla että vanhemmat lähtevät ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kai vähän vanhemman sukupolven tapa, että kaikki säilytetään. Löytyy heitä toki nuoristakin, mutta minusta tuntuu että jopa suurin osa vanhemmista ihmisistä haalii tavaraa. Nuoret taas koittaa pärjätä mahdollisimman vähällä, kodit on hyvin pelkistettyjä.
Oma äitini on juuri tällainen, joka ei raaski heittää mitään menemään. Ja sitten me kaikki viisi lasta sitten taas juuri päinvastaisella luonteella varustettuja :) En vaan kestä ylimääräistä roinaa, tavara ahdistaa mua valtavasti.
Minusta on ihanaa kun kirjahyllyssäni on kuolleen mummoni kirjoja ja koriste-esineitä. Onneksi mieheni ei ole saanut päähänsä että niistä pitää päästä eroon. Eipä kyllä onnistuisikaan hävittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama homma. Mitään ei heitetä pois. Talossa on valehtelematta kymmeniä tuhansia kirjoja. Kaksoiskappaleitakaan ei saisi viedä pois. Tiedä vaikka toinen menisi rikki, kyllä sitten harmittaa. Vanhoja polkupyöriä säilytetään puun juurella, koska varasto on täynnä sukulaisilta saatuja huonekaluja. Siellä ne ovat lämmittämättömässä ulkovarastossa olleet 10 vuotta, rottien ilona. Mutta eihän sitä sentään kaatopaikalle hyviä huonekaluja, tiedä vaikka joku tarvitsisi.
Sanomalehdet sentään poltetaan takassa, tällainen edistysaskel tapahtui sen jälkeen, kun kannoin selkä vääränä kuutioittain lehtiä ulos siitä talosta. Välillä äitini raivaa muutaman kymmenen kuutiota tyhjää tilaa, mutta sitten se tila taas täyttyy jollain. Olen varma, että vaatekaapeista löytyy hyllymetreittäin uusia käyttämättömiä vaatteita, joita ei voi käyttää, koska kaappeja ei saa auki. Mutta lisää on ostettava, kun sukulaistyttö myy, halvalla saa jne.
Se vain sattuu olemaan sinun vanhempiesi asia mihin ovat rahansa laittaneet. Ehkä he eivät ymmärrä tyhjää kotiasi.
Melkein toivon että aikanaan perinnön jakajia ilmaantuu muitakin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 11:03"]
Meillä sama homma. Mitään ei heitetä pois. Talossa on valehtelematta kymmeniä tuhansia kirjoja. Kaksoiskappaleitakaan ei saisi viedä pois. Tiedä vaikka toinen menisi rikki, kyllä sitten harmittaa. Vanhoja polkupyöriä säilytetään puun juurella, koska varasto on täynnä sukulaisilta saatuja huonekaluja. Siellä ne ovat lämmittämättömässä ulkovarastossa olleet 10 vuotta, rottien ilona. Mutta eihän sitä sentään kaatopaikalle hyviä huonekaluja, tiedä vaikka joku tarvitsisi.
Sanomalehdet sentään poltetaan takassa, tällainen edistysaskel tapahtui sen jälkeen, kun kannoin selkä vääränä kuutioittain lehtiä ulos siitä talosta. Välillä äitini raivaa muutaman kymmenen kuutiota tyhjää tilaa, mutta sitten se tila taas täyttyy jollain. Olen varma, että vaatekaapeista löytyy hyllymetreittäin uusia käyttämättömiä vaatteita, joita ei voi käyttää, koska kaappeja ei saa auki. Mutta lisää on ostettava, kun sukulaistyttö myy, halvalla saa jne.
[/quote]
säälittävää.
Voi Ap. Ei kannata nuolasta ennen kuin tipahtaa. Nykyään kun ei välttämättä saa muuta perintöä kuin ne kerätyt tavarat, joita niin kauheesti tunnut vihaavan. Et voi tietää onko vanhempasi myynyt kaiken muun omaisuuden pankille ja jättäneet itselle vain elinaikaisen hallinnan.
Aika moni perinnön norkoaja saa tänäpäivänä sen yllätyksen perunkirjotuksissa. No se on kyllä ihan oikein. Niin mekin olemme tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti (syntynyt -50 luvulla) tulee hyvin köyhistä oloista. En nyt usko että olisi varsinaisesti mitään nälkää koskaan nähnyt, mutta mitään ylimääräistä ei ole hänellä koskaan lapsuudessaan-nuoruudessaan ollut.
Meni sitten hyviin naimisiin ja nyt ei ole puutetta mistään. Ihan mitä vaan voi ostaa. No ei nyt ehkä mitään lukaalia meren rannalta. Mutta voi siis kävellä vaan kauppaan ja ostaa uuden pesukoneen tai uuden ison maton olohuoneeseen tai vaikka polkupyörän. Että sillä tavalla ei tarvitse laskea pennejä.
On siitä jo useampi vuosi aikaa kun perattiin erästä vaatehuonetta. Sieltä löytyi äitiystalvitakki vuodelta -82 ja tosi paljon tuon ajan vaatteita. Sellaisia mitkä voisi viedä vaikka seurakunnan keräykseen niin jakavat sitten vaikka maahanmuuttajille noita (kun ei niitä kukaan muukaan päällensä pistäisi).
Ei pystynyt luopumaan vaatteista. En tiedä mitä varten noita säästää. Oikeasti sitä turhaa tekstiiliä olisi monta jätesäkillistä.
Siis sen ymmärrän, että on minun ja siskoni vauva-taapero -ajan vaatteita säästänyt. En malttaisi odottaa, että joskus pääsisin niitä tutkimaan ja pukemaan oman lapseni päälle. Haaveenani on 1 vuotiskuva tietyssä punapilkullisessa mekossa...siis jos joskus saisin tytön.
Jotkut vaan ovat nähneet köyhyyttä ja puutetta niin paljon, että se materiaali = paljon rahaa = kierolla tavalla tuo turvallisuuden tunnetta. Paitsi silloin jos se materia päättää syttyä palamaan...
Niin, itselleen kukin niitä kauniita, tykkäämiään tavaroita hankkii. Minäkin. Antiikkia ja puoliantiikkia, laadukasta ja omasta mielestäni kaunista. Halpaakin, jos silmää miellyttää ja esille tahdon laittaa. Paljon on kaapeissakin, mutta vaihtaa voi välillä ja laittaa esillä olevat kaappiin. Käyttöön on hankittu, ei piiloon jäämään.
Iittalaa, Riihimäkeä, Arabiaa, Bavariaa, ... No, nykynuoret eivät ehkä osaa arvostaa. Ehkä meidänkin ihanat esineet joutuvat suoraan kaatopaikalle, tai kirpparille alehintaan, kun eivät arvoa ymmärrä, siis rahallista. Nauravat käydessään "roinan paljoudelle" ja että kukahan se nämä kaikki selvittää. Voi olla, että jonkun osto- ja myyntiliikkeen kutsuvat hakemaan. Sinne menee meidän harrastuksemme. Ei säälitä se, vaan se rahanarvoisten esineiden arvon tietämättömyys, kun kiireessä hävitetään kaikki. Ehkä ehdimme itse ensin, onhan eläkkeellä aikaa "toimittaa talomme", eli jakaa perillisille heidän haluamansa ja myydä muut.
Minun äitini hävittää aina kaiken mahdollisen. Eipä ihme että minä haluan säilyttää kaiken mahdollisen (ei tietenkään mitään roskaa ja rikki mennyttä). Ehkä jotain perusturvallisuutta on lapsuudessani rikottu kun äitini on hävittänyt jotain minulle tärkeää. Teinityttöni taas hyvin herkästi havahtuu että hänellä on liikaa tavaraa josta pitää päästä eroon.
Mulla päinvastaiset ajatukset. Vanhempani vielä muuttavat vuoden sisään omakotitalosta pienempään asuntoon ja ne 40 vuoden aikana haalitut tavarat pitäisi työntää johonkin. Voin kuvitella miten äitini roikkuu roskapusseissa ja yrittää pelastaa sen ja sen "aarteen", kun me lapset yritämme heittää romua pois tai viedä kierrätykseen.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:19"]
Se on kai vähän vanhemman sukupolven tapa, että kaikki säilytetään. Löytyy heitä toki nuoristakin, mutta minusta tuntuu että jopa suurin osa vanhemmista ihmisistä haalii tavaraa. Nuoret taas koittaa pärjätä mahdollisimman vähällä, kodit on hyvin pelkistettyjä.
Oma äitini on juuri tällainen, joka ei raaski heittää mitään menemään. Ja sitten me kaikki viisi lasta sitten taas juuri päinvastaisella luonteella varustettuja :) En vaan kestä ylimääräistä roinaa, tavara ahdistaa mua valtavasti.
[/quote]
Itse tiedän yhden adhd-typeryksen joka ostaa jatkuvasti uutta tavaraa ja samalla vauhdilla myy pois hirveillä tappioilla. Kaasugrilliä käyttivät kerran, jonka jälkeen myivät kaasupullon hinnalla pois, kun "ei ollutkaan meidän juttu". Akkuporakone ostettiin johonkin pikkuhommaan ja myytiin samantien pois, noh parin-kolmen kuukauden kuluttua kyseltiin olisko jollain lainata porakonetta...
Itse en haali tavaraa kuin tarpeeseen. Tosin ostan sitä sillä silmällä, että laatu riittää loppuiäkseni. Eli itse en ikinä osaisi mennä periaatteella "jos et ole puoleen vuoteen tarvinnut, hävitä tavara". Omistan monenlaista tavaraa, jota en ole tarvinnut 10-15 vuoteen, mutta yhtäkkiä tarve tuleekin. Onneksi ei sitten tarvitse ostaa uudelleen samaa tavaraa, josta on jo kerran maksanut.
Alue: Aihe vapaa
Himohamstraajat?