Olen kohta 40 ja elämä on ohi -yhyyy!
Olen pian keski-ikäinen ja kriisiä pukkaa päälle oikein kunnolla. Tuntuu, että elämä on eletty. Lapset on tehty, mies hommattu ja talot ja muut. Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta silti tyhjyys valtaa mielen. En enää tule raskaaksi ja synnytä, en enää ihastu tai rakastu tai harrasta villiä seksiä. Oliko elämä tässä? Kertokaa miten tästä pääsee ohi ilman että hommaa epätoivoissaan jonkun surkean salarakkaan tai alkaa treenata triathlonille?
Kommentit (27)
Blaah. Elämä on vasta alkamassa. Ekat 40 vuotta oli harjoittelua ja haparointia.
Mä olen kohta nelikymppinen ja koen, että nythän sitä vasta voi alkaa eläämään miten haluaa :D Asuntolaina on maksettu ja työvuosista on jäänyt rahaa sen verran säästöön, että voi toteuttaa unelmiaan. Hyppäsin pois oravanpyörästä. Ihan ensiksi lähden kahden kuukauden reppureissuun ja ihmettelen maailmaa. Loppuvuodesta kouluttaudun PT:ksi. Toki oikeisiin töihinkin palaan sitten jossain vaiheessa, mutta nyt otan pienen irtioton ja nautin elämästä mieheni kanssa tehden kaikkia niitä juttuja, joita en opiskelujen aikaan ja heti niiden jälkeen voinut, kun piti tehdä rahaa rahaa rahaa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:21"]oon 19 koht 20 lällääää
[/quote]
Pentu :)
No mut hei! Jos sua ei ole vielä paiskattu rajoittavilla sairauksilla niin nyt olisi oiva tilaisuus harrastaa villiä elämää! Valloita vuoria, melo koskia, käy katsomassa tähtitaivasta, kieri lumihangessa, seilaa meren yli, halaa puita. Leivo, virkkaa, kävele, tee sudokuja, laula, piirrä, piereskele. Ihan mitä vaan. Nauti!
Selvä. Voithan sä tuppeeskin jäädä.
Keksity itseesi, kehity. Ja niin harrasta sitä villiä seksiä, kehittele ja ota miehesi. Vain mielikuvitus on rajana.
rouva -72 ei vielä neljänkympin kriisiä, kun kuuntelen itseäni ja teen just niin. Välillä ehkä viitteitä, kun iskee päättämättömyys, kuten uhmaikäisillä ja muilla teineillä. Liikaa vaihtoehtoja, joten reippaasti valitse yhden ja lähden seuraamaan sitä, jos tylsäää vaihdan.
Nythän se elämä vasta alkaa. Lapset on sen verran isoja ettei heitä tarvi kokoajan olla holhoomassa. Rahaa on sen varran ettei tarvi joka penniä laskea. Lainat on maksettu tai niitä on tosi vähän.
Nyt vasta se villi seksi voi alkaa kun ei tarvi enää pelätä raskautumista ja pelleillä kumien kanssa.
Miehen kanssa uusia mini seksilomia vain kehiin, niin kyllä se siitä.
Uusia tavoitteita, amiga! Jos triathlon ei nappaa, ei triathlonia ap:lle. Maailma ei ole valmis. Ap.n kykyjä tarvitaan nälänhädän lievittämiseen, syövän parantamiseen, keskospeittojen huovuttamiseen, siwn kassalla asioimisen opettamiseen siirtolaisille, renkaiden vaihtamiseen pappojen autoihin jne jne.
Nyt on oikea aika etsiä oma missio ja panna tuulemaan ihan tosissaan.
pois itsesääli ja passiivisuus, tilalle toimeliaisuus.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:21"]
oon 19 koht 20 lällääää
[/quote]
Mut sä oot duunis mäkkäris, lällällää!
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:21"]
oon 19 koht 20 lällääää
[/quote]
en
Mut sä oot duunis mäkkäris, lällällää!
[/quote]
Täytin marraskuussa 40, eikä mun elämä muuttunut mitenkään, eikä tullut mitään kriisiä. Sehän on vain numero. Ihan sama ihminen olen edelleen ja sama elämäkin tässä pyörii ympärillä. Älä nyt herttinen noin vakavasti ota sitä, että ikäsi alkaa nelosella eikä kolmosella.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:21"]oon 19 koht 20 lällääää [/quote] Pentu :)
[/quote]
katkera :)
Minä olen vielä vanhempi sinua, mutta silti ei tunnu siltä, että elämä olisi eletty. Elän uskossa Jeesukseen ja uskon niin, että tämän maanpäällisen elämän jälkeen Jeesukseen uskoville koittaa iankaikkinen elämä Jeesuksen luona. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle suunnitelma tämän maanpäällisen elämän osalle, ja jokainen päivä on tärkeä. Myös ne vanhuuden päivät.
Sulla on siis perusasiat kunnossa. Niin alkaa olla mullakin, ja nyt 42-vuotiaana alan elää uutta kukoistuskautta. Juuri tänään oivalsin sen. Vielä muutama vuosi, niin kuopus itsenäistyy ja niin minäkin. Eroa en suunnittele, vaan teen uuden ladun raivaussuunnitelmaa myös kahdelle hengelle.
Samalla nautin tästä uuden nuoruuden varmuudesta, kun ne tietyt haahuilut on toivottavasti takanapäin.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:21"]oon 19 koht 20 lällääää [/quote] Pentu :)
[/quote]
katkera :)
[/quote]
voi rakkaat lapset. Kiitos näistä lällättelyistä. Tajusin niiden avulla, että en minä teitä kadehdi. En halua takaisin nuoreksi. Ei se ollut herkkua sekään ja minulla on mennyt elämässä lopulta kaikki tosi hyvin, vaikka raskaitakin hetkiä on ollut ja surua ja menetyksiä. Kai tässä kohtaa on jokin hetki kun katsoo taakseen ja eteen ja miettii että mitäs nyt. Hienoja vastauksia muutenkin tullut, kiitos!
ap
Ei pukannut riisiä vaan sain vauvan 44 v ja oli toivottu.
Kurjaahan tämä on, mutta minkäs teet :(
Keksit uusia haasteita ja tavoitteita elämään. Mun äiti aloitti purjehduksen ja sukelluksen päälle viisikymppisenä. On melkein 60 ja kehittää näissä harrastuksissa itseään uusille tasoille. Minä melkein nelikymppisenä opiskelin pari uutta ammattia. Mikä pakko sun on pystyyn kuolla? Maailmassa on paljon näkemistä, kokemista ja saavuttamista. Eihän sulla nyt ole muuta kuin se perhe ja talo ja duuni. Koko maailma vielä kokematta.