Te joilla ulkomaalaistaustainen mies

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:39"]

Hyvin on suhtauduttu. Hän on ollut työkomennuksella täällä pitkään. Ehkei kaikki kehtaa laukoa suoraan, jos eivät pidä. Hän on kunnollinen ja hyvä mies ja perheenisä. Toki välillä kulttuurieroista johtuvia tilanteita syntyy, mutta ei sen suurempia. On rikkaus.

[/quote]

Rikkaus ei ainakaan veronmaksajille. Otaksuisin..

Minulla on turkkilainen mies myös ja on eittäin moderni ja länsimaisella kulttuurilla varustettu mies. Ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta ja neljä lastakin löytyy. Lasten kanssa olen saanut omasta vapaasta tahdostani olla kotona ja kotirouvana ja mies on elättänyt perheensä ja hyvin onkin! Elämä hymyilee edelleen ja ollaan kuin vastarakastuneita vilä 20 vuodenkin jälkeen :)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:16"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:00"] [quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:54"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:50"] [quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 23:15"]Monikulttuuriset liitot hajoavat useammin kuin muut. Tämä nyt vaan on fakta joka on hyvä ottaa huomioon. Suomessa pitäisi olla myös tietyt tulorajat Suomessa asuvalle osapuolelle ennen kuin niitä puolisoja saa maailmalta tuotua. Näin on esim. Britanniassa. [/quote] Valhe, emävalhe, tilasto. Se on vähän niinkuin voi voi. Minusta on ennen kaikkea hyvä että ihmiset tajuaa erota jos on syytä. Suomessa kun tapaa liikaa niitä jotka kuolisivat mieluummin kuin ottaisivat eron onnettomasta avioliitostaan. Mukaanlukien supisuomalaiset vanhempani. [/quote]   Eroaminen on aina epäonnistuminen. Joillekin se sattuu jopa useasti. [/quote] Suurempi epäonnistuja on se joka ottaa epäsopivan tai jopa huonon puolison, muttei osaa ottaa eroa. [/quote] Joo, näitähän ei monikulttuurisissa liitoissa ole? Oleskeluluvat, mahd. ennakkoluulot, erilaiset tavat ja kulttuuri ( patriarkaalinen vs. ei-patriarkaalinen), erilainen suhtautuminen sukuun, asuinmaa, uskonto mm. ovat monikulttuurisen liiton erityishaasteita. [/quote] Miksi edes kysyt? Jokainen suhde on yksilöllinen ja niissä on omat haasteensa, vaikka kansalaisuus olisi sama. Monikulttuurisissa suhteissa haasteet voivat olla erilaisia, mutta ei missään nimessä ylitsepääsemättömiä. Harvemmin eron syy kuitenkaan on toisen kansalaisuudessa, vaan esim. siinä ettei haasteita osata työstää yhdessä - koskee kaikkia liittoja.

[/quote]

Kuka tämän teidän kokeilut maksaa? Veronmaksajat. Toki siihen lähivuosina tulee muutos.
[/quote]

Minä en halua elättää sinun kaltaisia, sinun pitäisi mennä pois minun maastani.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:39"]

Hyvin on suhtauduttu. Hän on ollut työkomennuksella täällä pitkään. Ehkei kaikki kehtaa laukoa suoraan, jos eivät pidä. Hän on kunnollinen ja hyvä mies ja perheenisä. Toki välillä kulttuurieroista johtuvia tilanteita syntyy, mutta ei sen suurempia. On rikkaus.

[/quote]

Rikkaus ei ainakaan veronmaksajille. Otaksuisin..
[/quote]

Mitä tarkoitat?

Mä olen naimisissa yhdysvaltalaisen miehen kanssa, joka ei ole valkoinen. Yhdysvalloissa on aivan älytön määrä kaikkia "muitakin värejä" vaikka ovatkin ihan yhtä jenkkejä kuin joku Utahin mormooni. En ole kuullut mitään naputusta miehen väristä jne, onneksi, sillä en kyllä edes jaksaisi kuunnella. :D

Jenkeissä tapasin ja täällä edelleen asutaan. Lähipiirillä taisi olla vähän totuttelemista koska mies on niin ei-suomalaisen näköinen (hänen vanhempansa ovat etelä-amerikkalaisia) mutta ei kai sillä väliä kun mies ja suhde ovat muuten hyvin positiivisia asioita minulle.

Tavattiin Helsingin keskustassa 5 vuotta sitten, käveltiin toisiamme vastaan ja mies tuli suoraan kysymään kahville. En suostunut, kun ajattelin, että tyyppi kyselee huvikseen kaikkia vastaantulijoita kahville.

Muutama kuukausi tämän jälkeen keskustassa mua kävelee sama herra vastaan ja sanoo, että muistaa mut, kysyi mua kuulemma kahville kuukausia sitten. Tällä kertaa suostuin.

En muista meillä olleen mitään ongelmia. Mies on asunut yli 10 vuotta Euroopassa, joten eurooppalaistunut. Ennen mun tapaamista ollut töissä, joten työllistymisestä ei ole tarvinnut huolehtia. En tiedä mitä muut meistä ajattelee, varmaan jotkut suvussa puhuvat selän takana juurikin jotain ei-sitten-suomalainen-mies-kelvannut-juttuja, mutta ei haittaa. Mies on Aasiasta ja meillä on lapsi.

En paljon suomalaisena miehenä puhuisi muiden maiden miehistä mitään, kun itse eivät vastuun ottajina ole mitään maailman kärkikaartia. Oman lapseni isä oli teini, kun lapsi syntyi, oli valehdellut ikänsä yms. Kun halusin erota, löysi uuden naisen myöhemmin, ja 21 v:nä toinen lapsi, jonka äiti ei sitten pystynyt siitä huolehtimaan sen enempää kuin "isukkikaan". Nyt taas metsästää uutta naista ja pian on varmaan suurperhe 3-5 eri naisen kanssa. Lastaan ei muista edes syntymäpäivinä. Kuulemma minun vikani, kun en halua olla hänen kanssaan, niin hänen ei tarvitse nähdä sitten lastakaan. 

Vaikka ulkomaalaiset miehet olisi millaisia, niin kovin paljon pahempia kuin (monet) suomalaiset miehet, ne ei varmaan voi olla. 

Mua huvittaa kuvitella tuota ketjun "veronmaksajaa". Akka istuu ryppyreikä ja suu (tässä tapauksessa sama asia) tiukkana paheksuen ja vahtien kaikkien elämää. Maailma olisi paljon parempi paikka jos tuollaisia ihmisiä ei olisi.

Löytyy libyalainen mies, arabi toisinsanoen. Olemme asuneet toisessa Euroopan maassa mutta nykyään asumme Suomessa. Mies on töissä, itse en tällä hetkellä ole. Yhdessä ollaan oltu liki kymmenen vuotta.

Mun lähipiirillä oli aluksi paljonkin ennakkoluuloja, mies kun on muslimi uskonnoltaan. Kaikki on kuitenkin nykyään hyvin ja kaikki tulevat toimeen keskenään. Ne tuntemattomammat, jotka näitä terroristi- tai mamupatjajuttujaan harvoin viljelevät jätän omaan arvoonsa. Se on heidän häpeänsä laukoa asiattomuuksia ääneen. Poikkeuksetta näiden henkilöiden sivistys tai kulttuurientuntemus vaikuttaakin aika heikolta jos heidän kanssaan yhtään enempää juttelee. Se on siis oma kokemukseni! 

Hyvin ollaan pärjätty ja mieheni on mitä ihanin, ja komeakin vielä. 

Up

Menin serkkuni kanssa hänelle kylään ja siitä se lähti. Ihan hyvin on suhtauduttu mieheen vaikka aluksi olikin kaikennäköisiä ennakkoluuloja. Nyt 5 vuoden jälkeen ei kyl suhtauduta yhtään sen kummemmin kun suomalaiseekaan

Espanjasta hostellista löytyi mun sakslainen mies. Hyvin suhtauduttu. Äiti ikäerosta yllätty hieman ja moni huolehti työtilanteesta. Kunnon työ löyty neljän kuukauden jälkeen ja vaikka isovanhemmat ei englantia puhu niin hyvin meni tapaamiset. En tiiä mutisetvatko selän takana jotain, mutta hyvä tyyppi ni ei sillä kansallisuudella väliä.

saksalainen*

Netin kautta. Nyt asuttu yhessä vuoden. Alkuun suku ja ystävät suhtautui varauksella nykyään kukaan ei enää ihmettele. Mies on afrikasta, suomessa asunut kaksi vuotta.

Netistä jenkkimies. Hyvin mennyt, kieliongelmia, kun vanhempani eivät englantia taida ja mieskin anglosaksille tyypillisesti oppii hitaasti. Työnsaannissa oli ongelmaa juuri kielen takia, mutta muuten kaikki loistavasti.

Koulussa tapasin hollantilaisen miehen (oli vaihto-oppilaana Suomessa) sitten itsekin muutin Hollantiin. Hollanti on kulttuurina hyvin lähellä suomea, joten kulturelliset seikat ei häiritse ja kielikin oli helppo oppia, myös mieheni on opetellut suomenkielen niin hyvin että ymmärtää täysin kun puhun suomea lapsilleni ja pystyy juttelemaan mun vanhempien kanssa.

Totta kai se on se negatiivinen juttu että aina on ikävä jompaan kumpaan maahan ja aina on vähän niin kuin kahden maan välissä...

Yhtä hyvin on miehen kanssa mennyt. Mies on bulgarialainen. Tavattiin yksissä bileissä, hän oli työkaverin tuttu. Ihan muutaman kerran on vuosien varrella huomannut yksittäisen tuijotuksen tai humalaisen typerän kommentin (ei edes varsinaisesti rasistisia). Joskus suhde on herättänyt ihmisissä mielenkiintoa esim. temperamenttieroista on kyselty. Meillä ne menevät oikeastaan päin vastoin stereotypioihin nähden ;) Kielimuuria on ollut sukulaisiin päin suuntaan ja toiseen mutta eipä tuo liikaa ole elämää vaivannut. Asutaan muutenkin aika kaukana kummankin suvuista. Töitä mun mies on tehnyt koko Suomessa olonsa ajan (15 vuotta) koska hänen alallaan työskennellään pääasiassa englanniksi.

chattaan vain ulkomaalaisten kanssa- osaavat kekustella eivätkä heti ehdota sänkykamaria

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:21"]

Vähän käy sääliksi tuo poloinen jankkaaja. Kaikki ulkomaalaiset kumppanit kun automaattisesti ilman poikkeuksia tarkoittaa afrikkalaisia/arabeja ja ehdottomasti työttömiä loisia. Että voi ihmisen elämä olla mustavalkoista... Missä ihmeessä tämä ihminen mahtaa asua? Ressukka.

[/quote]

Kuka noin on kirjoittanut? Valkoihoiset työhalukkaat tervetuloa...sossuasiakkaat ei kiitos.

T. Veronmaksaja
[/quote]

Älä höpötä pelle. Sinulle saisi oikein rautalangasta vääntää, että vaikkapa bulgarialainen mies on työssä käyvä tavismies, sinun silmissäsi se mies olisi edelleen alempiarvoinen paskakasa, joka on tullut viemään Suomen naiset ja retostelemaan tänne.