Lue keskustelun säännöt.
kolmas lapsi myöhemmin?
10.09.2024 |
Tekisitkö? Oletko tehnyt?
Hyviä ja huonoja puolia?
Minulla kaksi alakouluikäistä lasta.
Haaveilen kolmannesta vielä. Olen aina haaveillut. Onko järkeä? Uusi suhde kestänyt kolme vuotta ja mieskin ehkä haluaa. Ei olle enempää juteltu vielä kuin että mies "voisi" haluta omankin lapsen.
Itseä mietityttää onko järkeä aloittaa taas vauva aika alusta vaikka se meneekin nopeasti ohi? Nyt alkaa saamaan jo hetken omaa aikaa ja vapauksia kun lapset kavereiden luona. Osaa kulkea yksin kouluun. jne. Kolmannen jälkeen menettäisin taas kaiken vapaa ajan mutten tiedä haittaako se? Toki mieskin olisi hoitamassa ellei käy kuin ensimmäisten kohdalla että mies lähtee kävelemään. Sitäkään ei etukäteen voi tietää, niinkuin en tiennyt ensimmäisten lasten kohdalla. Kaikkea pohdin ja haluaisin kuulla kokemuksia muilta. Kaikenlaiset pohdinnat kiinnostaa. Mieluiten asiallista keskustelua eikä haukkumista ja syyttelyä mistään.
Kommentit (24)
No, perheet joissa on kolme lasta se kolmas, no ei ole aina ihan terve. Just lauantaina kun oltiin syömässä vieressä oli perhe, jossa kaksi vanhinta söi ihan nätisti, mutta tämä kolmas muistutti lähinnä aivotonta apinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan kannata aloittaa alusta sitä rumbaa, kun on jo kaks noinkin isoa muksua! Onko päässyt unohtumaan vauva-ajan valvominen, itkut, kuravaipat, puklut, uhma-ikä, kuravaateralli jne?
Omassa perheessä 4 lasta josta minä nuorin, vanhin 9vuotta vanhempi kuin minä. Ollaan enemmän tekemisissä (mm. matkustellaan) kuin minä ja 2vuotta vanhempi sisarus. Vastaus ensimmäiseen viestiin.
Vierailija kirjoitti:
No, perheet joissa on kolme lasta se kolmas, no ei ole aina ihan terve. Just lauantaina kun oltiin syömässä vieressä oli perhe, jossa kaksi vanhinta söi ihan nätisti, mutta tämä kolmas muistutti lähinnä aivotonta apinaa.
Mitä enemmän ikää sitä heikko laatuisempia lapsia. Suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia. Jos on jo kaksi tervettä lasta miksi ottaa riski?
Kuravaate ralli ei ole unohtunut! Kaikki muu varmaan on. Koen että aiempien kanssa ei ole ollut vaikeaa vaikka varmasti kyllä olin väsynyt. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä puoli on että on jo kokemusta asiasta ja kun toiset lapset ovat isompia on helpompi hoitaa uutta tulokasta. Huonoja puolia on että sisarussuhteet voivat jäädä ikäeron takia etäisiksi ja iltatähteä hemmotellaan melkein kuin ainokaista.
Mun kuusvuotta nuorempi veli on nepsy. Äidin kaikki voimavarat meni häneen ja me oltiin siskon kanssa aika omillaan ja me kasvattiin yhteen. Äiti ja veli ovat edelleen etäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on järkeä hankkia vaikka sata lasta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisessa tilanteessa en hankkisi kolmatta. Eka syy: En enää aloittaisi alusta, kun nykyisten lasten kanssa alkaa vihdoin päästä helpommalla. Ja kun toiset on teinejä, on vielä yksi päiväkotilainen. Kun toiset on muuttaneet kotoa, on vielä yksi varhaisteini, jne. Ei ei.
Toinen syy: En tekisi lapsia eri miesten kanssa. Eli juna meni jo, jos ero on tullut aiempien lasten isästä.
En tiedä yhtäkään perhettä, jossa iltatähti olisi läheinen reilusti vanhempien sisarusten kanssa. Itsekin olen aina ollut ihan outsider. Heillä oli ja on toisensa, lyhyellä ikäerolla.
En tekis iltatähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään perhettä, jossa iltatähti olisi läheinen reilusti vanhempien sisarusten kanssa. Itsekin olen aina ollut ihan outsider. Heillä oli ja on toisensa, lyhyellä ikäerolla.
En tekis iltatähteä.
Mutta onko tällä mitenkään erityisesti väliä? Tai siis, haittaako se jotenkin iltatähteä tai toisaalta niitä vanhempia, etteivät he ole samalla tavalla läheisiä kuin pienemmän ikäeron sisarukset saattaisivat olla? Kyllähän lapsia tehdään ainoiksikin lapsiksi, eikä sitä pääosin pidetä mitenkään vastuuttomana toimintana.
Toki tuo sisarusten välinen läheisyyskin on vähän eri juttu silloin kun ollaan 0, 8 ja 9-vuotiaita, kuin jos ollaan 29, 37 ja 38-vuotiaita. Myöhemmin ei enää ollenkaan niin merkityksellistä.
Olet ilmeisesti jo päätöksesi tehnyt?😂 Yrität kalastella vaan kivoja vastauksia.
Minulla tämä on paskamainen kysymys kun olen sen toisen kierroksen ankkurilapsi, jolla yritettiin sitoa sitä perhettä yhteen. Isäni jaksoi uusperhettä pari vuotta ja olin 13v, kun muutin isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isä isosta perheestä (9lasta) ovat kaikki läheisiä iästä riippumatta. Useasti vuodessa tapaavat sisarusten kesken ja kyllä heillä on hauskaa. Aiemmin omat lapset oli mukana, lasten kasvaessa harvemmin kaikki paikalla mutta nämä sisarukset aina. (paitsi toki menehtyneet nykyään) Itsekkään en omista sisaruksista mieti ikää ikinä. Vanhemmat ovat aina auttaneet eri asioissa mitä en ole osannut, kuunnellut murheita ja nuorempien kanssa on juhlittu ja juteltu salaisuuksia ja muisteltu lapsuutta yms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään perhettä, jossa iltatähti olisi läheinen reilusti vanhempien sisarusten kanssa. Itsekin olen aina ollut ihan outsider. Heillä oli ja on toisensa, lyhyellä ikäerolla.
En tekis iltatähteä.
Mutta onko tällä mitenkään erityisesti väliä? Tai siis, haittaako se jotenkin iltatähteä tai toisaalta niitä vanhempia, etteivät he ole samalla tavalla läheisiä kuin pienemmän ikäeron sisarukset saattaisivat olla? Kyllähän lapsia tehdään ainoiksikin lapsiksi, eikä sitä pääosin pidetä mitenkään vastuuttomana toimintana.
Toki tuo sisarusten välinen läheisyyskin on vähän eri juttu silloin kun ollaan 0, 8 ja 9-vuotiaita, kuin jos ollaan 29, 37 ja 38-vuotiaita. Myöhemmin ei enää ollenkaan niin merkityksellistä.
No ei se minusta kivaakaan ole. Näin iltatähtenä. Mulla on tosiaan se tunne, kuin olisin ainoa lapsi. En koe mulla olevan sisaruksia. Heillä on toisensa ja ovat paljon tekemisissä keskenään. Minä olen ollut yksin lapsena, teininä ja nyt viisikymppisenä, näin on ollut aina ja tulee varmasti olemaan.
Mutta jos se ei vanhempana haittaa mitään mitkä välit omilla lapsilla on, niin mikäs siinä sitten.
Jos teette lapsen on parisuhteenne kariutumisen todennäköisyys reilusti yli 50%.
Mistä päättelit että olen päätökseni tehnyt? Tai että yritän kalastella kivoja vastauksia?
Miten olen voinut tehdä päätöksiä kun en ole edes miehen kanssa asiasta jutellut 😂 Saatika mistä tiedän voinko edes saada enää lasta? Kierukka ollut vuosia, ei menkkoja. En todellakaan välttämättä enää raskaudu. Että ihan vilpittömästi tässä vaan kyselen kokemuksia ja erilaisia näkökulmia asiasta joita olen saanutkin. Ja hyviä näkökulmia on tullut mitä en ole osannut edes ajatellakaan. Ap
Joo tuo parisuhteen kariutuminen pelottaa varmaan eniten. Miehenhän on helppo eron jälkeen jatkaa elämää. Hankkia uusi parisuhde jne. Minulla olisi sitten yh leima, kahdelle eri isälle ja pieni lapsi. Olisin takuuvarmasti yksin sen jälkeen. Töistä jatkuvasti poissaoloja kun on flunssaa ja oksennuskierrettä.
Ap
Meillä on kaksi teiniä ja leikki-ikäinen "iltatähti". Mietin vuosia, jääkö lapsiluku kahteen vai uskalletaanko yrittää kolmatta. Tulin siihen tulokseen, että en usko ikinä katuvani yhtäkään lapsistani, mutta katuisin ehkä myöhemmin, jos ei oltaisi edes yritetty saada vielä yhtä lasta. En ole katunut, että yritimme ja saimme vielä kolmannen. <3
En raskautunut enää ihan niin helposti kuin alle parikymppisenä ja keskenmenokin tuli koettua, mutta saimme ihanan lisän meidän perheeseen. Kolmekymppisenä olin kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja raskaus oli kaikista raskauksista helpoin.
Keskimmäisellä ja kuopukselle on kahdeksan vuotta ikäeroa, mutta isommat on mielellään leikittäneet pientä. Pienin rakastaa riehua teinien kanssa ja nauttii kovasti kun isommat sisarukset lukevat hänelle. Toki nykyään leikkivät vähemmän ja kyllähän kuopus joskus harmittelee, että kotona ei ole leikkikaveria. Olisipa ollut rohkeutta yrittää neljättä. ;)
Ehkä jos huonoja puolia miettii, niin hetken aikaa ei voitu tehdä kaikkia aktiviteetteja yhdessä. Leffateatterikäynnit, keilailu ja muut oli vähän hankala, kun on niin eri ikäisiä. Ollaan kuitenkin käyty liikkumassa luonnossa, urheiltu yhdessä, käyty uimahallissa ja keksitty myös kaikille sopivaa tekemistä. Toisaalta, eipä noita teinejä muutenkaan niin aina kiinnosta meidän vanhempien seura, joten leffassa käydään kuitenkin erikseen.
Hyviä puolia:
Oli ihana saada vielä yksi vauva ja fiilistellä uutta tulokasta koko perheen voimin. Oli mahtavaa jakaa se onni.
Keskimmäinen sai rauhassa olla pieni ennen uutta tulokasta, eikä ollut mustasukkaisuutta.
Äitinä olin tietyllä tapaa itsevarmempi, kun oli jo ne kaksi, joista oli kasvanut ihan järkeviä yksilöitä. Ei jaksanut niin kiinnostaa, jos joku oli sitä mieltä, että teen jonkun asian kasvatuksessa väärin. Sai rauhassa nauttia äitiydestä.
Oli mahdollista nukkua vauvan kanssa päikkärit, koska isommat oli jo koululaisia. En yleensä kokenut itseäni mitenkään väsyneeksi, kun minulla oli hyvin mahdollisuuksia nukkua.
Pienin pitää meidät virkeänä ja liikkeessä. Nautin lapsiperhe-elämästä ja minusta on vain kiva, että meillä on vielä yksi lapsi, jota kiinnostaa olla meidän seurassa. Teinejä ei enää kiinnosta. Voi kuulostaa vähän säälittävältä, mutta elämä ilman lapsia tuntui tyhjältä ajatukselta. Mitäs me sitten tehtäis kun kaksi ekaa joskus muuttaa pois kotoa? Matkusteltu ehkä, urheiltu, käyty kulttuuririennoissa? Näitä samoja asioita tehdään lastenkin kanssa ja tykätään kovasti siitä että tehdään perheenä. Toki joskus tarvitaan parisuhdeaikaa.
Yksi hauska plussa vielä: kolmas oppii isommilta sisaruksista paljon lähes huomaamatta ja esimerkiksi meidän iltatähden kielelliset ja motoriset taidot ovat ikätasoa edellä. Pienin on otettu aina mukaan ja hän ottaa ohjeita isommilta sisaruksilta helpommin kuin äidiltä tai isältä. Kolmevuotiaana kuopus osasi hiihtää, luistella, pyöräillä ja kaikkea mahdollista.
Liikaa ei kannata pelätä. Joku täällä sanoi, että lapsi voi olla vammainen. Ihan samalla tavalla ensimmäinen lapsi voi olla vammainen. Tai toinen. Ikinä ei voi tietää, täytyy vaan luottaa, että asiat menee lopulta hyvin. Vammainen lapsi on vanhemmilleen yhtä rakas kuin ei-vammainen. Ei se vammainen lapsi automaattisesti tarkoita suurta tragediaa, vaikka aluksi olisikin järkytys ja huoli läsnä. Ihan samanlaista arkea niissä vammaisten lasten perheissä elellään. <3
Hyviä puoli on että on jo kokemusta asiasta ja kun toiset lapset ovat isompia on helpompi hoitaa uutta tulokasta. Huonoja puolia on että sisarussuhteet voivat jäädä ikäeron takia etäisiksi ja iltatähteä hemmotellaan melkein kuin ainokaista.