Jokaikinen lapseton kaveri jäänyt.

Up

Nosto

Nyyh yhyy

No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan...

No omat lapsettomat kaverit ovat sitä mieltä, että olen erakoitunut kun en juhli vkloppuisin ja jos kieltäydyn, kysyvät johtuuko siitä ettei mies hoida lapsia. Ovat samalla tasolla kuin 6 vuotta sitten itse olin ja puhuvat siitä miten minä olin sellainen ja varmasti olen nykyäänkin ja kommentoivat kasvatustapaani (tuovat koiran meille ja olettavat, että pieni lapsi ymmärtäisi, ettei koira jaksa leikkiä koko ajan lapsen kanssa. Olettavat, että minä käskytän koko ajan lasta vaikka lapsi vain on koiran seurassa eikä siis kiusaa koiraa. Miksi tuo koiran meille, jos minun pitää olla käskemässä lasta eroon koirasta.  Huoh. ) Ei ole paljon yhteistä enää muutenkaan. Taisi eräs suuttua kun en jaksanut hänen vapaailtanaan tulla käymään, koska olin väsynyt. 

En halua siis haukkua lapsettomia,mutta tunnen olevani jossain ihan eri aaltopituuksilla nykyään. He ovat siellä missä minä ennen lapsia.

Minä en jaksa pitää lapsettomana lapsellisen yhteyttä kun sen kaverin mukana tulee aina se lisälasti joka kuolaa, kakkaa ja huutaa. En vain siedä muiden ihmisten lapsia ja yritä siinä jutella jotain henkeviä tms kun lapsi vie huomion jatkuvasti pois

No tahtoo jäädä yhteydenpito sen takia että kun kaikilla on ne lapset ja varsinkin kun on töissä, ei ole aikaa enää soitella tms. kuten joskus nuorena. Kyllä itselläkin menee päivät niin että illalla huomaa, että jaa tässä se taas meni. Facebook on hyvä pitää yhteyksiä, sitten sellaiset jotka ei ole siellä, jää kokonaan pois kuvioista, se on kyllä harmi. Mutta ei itsekään huvita sellaisille soitella, joilla on just sillon kiire, ja lupaavat soittaa takas kun ehtii, eikä koskaan soita.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:28"]

Minä en jaksa pitää lapsettomana lapsellisen yhteyttä kun sen kaverin mukana tulee aina se lisälasti joka kuolaa, kakkaa ja huutaa. En vain siedä muiden ihmisten lapsia ja yritä siinä jutella jotain henkeviä tms kun lapsi vie huomion jatkuvasti pois

[/quote]

Vaikutat kyllä tosi henkevältä tyypiltä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:28"]

Minä en jaksa pitää lapsettomana lapsellisen yhteyttä kun sen kaverin mukana tulee aina se lisälasti joka kuolaa, kakkaa ja huutaa. En vain siedä muiden ihmisten lapsia ja yritä siinä jutella jotain henkeviä tms kun lapsi vie huomion jatkuvasti pois

[/quote]

Vaikutat kyllä tosi henkevältä tyypiltä.
[/quote]

Sattuuko kun joku ei pidä sitä sinun rakkaudenhedelmääsi parhaimpana asiana maailmassa?

Mullakin ne ystävät jäljellä joilla niitä lapsia on. Niiden kanssa tulee hengailtua lasten kanssa ja ilman lapsia. Mut varmaan joitain lapsettomia ei huvita hengailla lapsi mukana joka paikassa ja sit toisekseen niiden kanssa ajatus ja elämäki ihan eri raiteilla.

Mun yksi hyvä ystäväni odottaa nyt toista lastaan ja kieltämättä se hössötys siitä raskaudesta alkas tulla jo korvista ulos kun joka kerta tavatessamme puhumme hänen pahoinvoinneistaan, vauvamahasta, vauvatavaroista ym. Joskus ois ihan kiva puhua muustakin. Ehkä joistain lapsettomista saattaa tuntua tältä jo sillon ku se hyvä ystävä odottaa sitä esikoistaan ja siinä vaihees se ystävyys alkaa kulkemaan eri tietä.

Otetaanpa skenaario... ystäväsi tulee lapsensa kanssa kylään.. no istutaan ja otetaan lasi viiniä ja keskustel.... eiku joo et voi ottaa sitä viiniä kun imetät. No ei siinä mitään. .. on muutakin juotavaa. OkeI istutaan alas ja juuri kun ehditään aloittaa juttelu niin vauva alkaa karjua nälkäänsä. No tussi suuhun ja ruokinta. No niin se tehty ja istutaan taas alas ja alotetaan juttelemaan ja taas... Lapsi karjuu kun on vaipanvaihdon aika. No vaippa vaihdetaan ja nyt lapsi pikku hiljaa nukahtaa ja jatketaan keskus... eiku ai niin ei saa puhua kun supattamalla että se lapsi ei herää. Ei minua tämä rumba kiinnosta kun haluaa jutella asioista ja monesti isä ei voi ottaa lasta muutamaksi tunniksi kun se lapsi on pienenä tississä kiinni

Jep, et ole sen arvoinen, että jaksaisivat nähdä sua lasten kanssa. Ja lapsistahan ei tunnetusti osata Suomessa iloita. Ei he ovat vaiva ja pakollinen paha.

Rakastan mun lasta ylikaiken mut kyllä pakko sanoa et onhan se mukavampi kavereitten kaa kahvitella jne kun ei oo lapsi koko ajan siinä pyörimässä ja millon mitäki vailla. Mut toisaalta taas jos toisella kaverilla on se lapsi , niin ne lapsethan leikkivät yhdessä siinä missä me kaverukset kahvitellaan. On helpompi periaatteessa että sil lapsel ois myös seuraa toisesta lapsesta sillon ku jotain kaveria sen kahvin ääressä tapaa. Muuten käy just niin että sä oot äitinä se joka leikkii sen lapsen kaa tai sit se laps muuten vaa hakee koko ajan huomiota ja siitä kahvi/juttu hetkestä kaverin kas ei tuu yhtää mitään. Toki riippuu aivan lapsesta ja lapsen iästä mutta näin omalla kohdallani oon huomannut.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:31"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:28"]

Minä en jaksa pitää lapsettomana lapsellisen yhteyttä kun sen kaverin mukana tulee aina se lisälasti joka kuolaa, kakkaa ja huutaa. En vain siedä muiden ihmisten lapsia ja yritä siinä jutella jotain henkeviä tms kun lapsi vie huomion jatkuvasti pois

[/quote]

Vaikutat kyllä tosi henkevältä tyypiltä.
[/quote]

Sattuuko kun joku ei pidä sitä sinun rakkaudenhedelmääsi parhaimpana asiana maailmassa?
[/quote]Sattuuko sua se että koko maailma ei pyöri SUN aikuisen ihmisen navan ympärillä 24/7? Velat ootte oksettavia ja tasan just maineenne veroisen itsekkäitä.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:41"]Otetaanpa skenaario... ystäväsi tulee lapsensa kanssa kylään.. no istutaan ja otetaan lasi viiniä ja keskustel.... eiku joo et voi ottaa sitä viiniä kun imetät. No ei siinä mitään. .. on muutakin juotavaa. OkeI istutaan alas ja juuri kun ehditään aloittaa juttelu niin vauva alkaa karjua nälkäänsä. No tussi suuhun ja ruokinta. No niin se tehty ja istutaan taas alas ja alotetaan juttelemaan ja taas... Lapsi karjuu kun on vaipanvaihdon aika. No vaippa vaihdetaan ja nyt lapsi pikku hiljaa nukahtaa ja jatketaan keskus... eiku ai niin ei saa puhua kun supattamalla että se lapsi ei herää. Ei minua tämä rumba kiinnosta kun haluaa jutella asioista ja monesti isä ei voi ottaa lasta muutamaksi tunniksi kun se lapsi on pienenä tississä kiinni
[/quote] Voi luoja, tuo vaihe kestää yleensä max vuoden. Ymmärrätkö? Yh-den vuo-den vaikkapa siitä 20-vuoden ystävyydestä. Ja tosiystävyys on vastavuoroista, vaikka etpä taida ymmärtää mitä se tarkoittaa. Olet kyllä niin rasittavan typerä ihminen että tekisi mieli kirkua...

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:13"]Esikoiseni täyttää pian 5v, ja minun on pakko todeta että jokainen vanha kaveri on jäänyt lasten myötä. Miksi? En oikeasti osaa sanoa. Meneekö elämä vaan väistämättä niin? Onko teillä muilla mennyt? Ovatko kaverit ikuisesti menetettyjä?

Itse huomasin muutamaan kaveriini itse pitäväni aina yhteyttä, ja välillä tuli heidän seurassaan jotenkin tyhmä olo, vaikea selittää.. Sitten kun lopetin yhteydenpidon, ei näistä ihmisistä enää kuulunut mitään. Ei _mitään_. Vaikka ovat osa siis lapsuudesta saakka olleet pari vuosikymmentä kavereina.

Tosi vaikea uskoa, että pelkästään lapsista johtuu tämä asia. Voiko oikeasti johtua? Kun en oikeasti mielestäni ole sellainen äiti, jonka elämässä ja puheissa ei ole mitään muuta kun lapset. Päinvastoin. En halua että minut nähdään pelkästään äitinä, minua ahdistaa ajatus siitä että koko elämä pyörii vain ja ainoastaan lasten ja "lapsiperhearjen" ympärillä. Olen myös käynyt töissä enemmän tai vähemmän kaikki nämä vuodet (kahta äityslomaa lukuunottamatta), minulla on harrastuksia ja kävisin mielelläni paljon enemmänkin ulkona erilaisissa tapahtumissa, mutta eipä ole enää hirveästi ystäviä kenen kanssa käydä.

Oikeasti mua vaivaa tämä asia tosi paljon. En todella osannut odottaa tällaista ystäväkatoa sen jälkeen kun saisin lapsia. Mutta ehkä tämä ei liitykään lapsiin? Ehkä olenkin vaan tylsä ihminen muutenkin ja kun kavereille on tullut ikää lisää, niin ovat sen tajunneet? Mielipiteitä?
[/quote]

"Itse huomasin muutamaan kaveriini itse pitäväni aina yhteyttä, ja välillä tuli heidän seurassaan jotenkin tyhmä olo, vaikea selittää.. Sitten kun lopetin yhteydenpidon, ei näistä ihmisistä enää kuulunut mitään. Ei _mitään_. Vaikka ovat osa siis lapsuudesta saakka olleet pari vuosikymmentä kavereina."

Rouvan omin sanoin. Lopetin yhteydenpidon.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:41"]Otetaanpa skenaario... ystäväsi tulee lapsensa kanssa kylään.. no istutaan ja otetaan lasi viiniä ja keskustel.... eiku joo et voi ottaa sitä viiniä kun imetät. No ei siinä mitään. .. on muutakin juotavaa. OkeI istutaan alas ja juuri kun ehditään aloittaa juttelu niin vauva alkaa karjua nälkäänsä. No tussi suuhun ja ruokinta. No niin se tehty ja istutaan taas alas ja alotetaan juttelemaan ja taas... Lapsi karjuu kun on vaipanvaihdon aika. No vaippa vaihdetaan ja nyt lapsi pikku hiljaa nukahtaa ja jatketaan keskus... eiku ai niin ei saa puhua kun supattamalla että se lapsi ei herää. Ei minua tämä rumba kiinnosta kun haluaa jutella asioista ja monesti isä ei voi ottaa lasta muutamaksi tunniksi kun se lapsi on pienenä tississä kiinni [/quote] Voi luoja, tuo vaihe kestää yleensä max vuoden. Ymmärrätkö? Yh-den vuo-den vaikkapa siitä 20-vuoden ystävyydestä. Ja tosiystävyys on vastavuoroista, vaikka etpä taida ymmärtää mitä se tarkoittaa. Olet kyllä niin rasittavan typerä ihminen että tekisi mieli kirkua...

[/quote]

Tyypillinen lisääntyjä: hermot kireällä ja aina marisemassa. Ei ihme, jos seura ei kelpaa.

Ap on ilmeisesti saanut lapsen/lapset nuorena, silloin varmaan noin onkin enkä muista että olisin vapaaehtoisesti parikymppisenä viettänyt aikaa yhdenkään lapsellisen kanssa. Olinhan itse vielä sananmukaisesti lapsellinen... Kun itse sain vähän yli kolmekymppisenä ekan lapsen, oli suurimmalla osalla kavereista jo lapsia, joten tilanne oli hyvin erilainen. Nyt kyllä huomaan, että harvoin tulee vietettyä aikaa lapsettomien kanssa, sillä elämän fokus on vaan jotenkin erilainen ja on todella vaikea päästä mihinkään, mihin ei voi ottaa lapsia mukaan. Illanvietoissa lapset mukana ei ole mitään järkeä, enkä jaksa useina viikonloppuina rampata missään, mihin lapset eivät voi tulla.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 02:17"][quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 02:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:41"]Otetaanpa skenaario... ystäväsi tulee lapsensa kanssa kylään.. no istutaan ja otetaan lasi viiniä ja keskustel.... eiku joo et voi ottaa sitä viiniä kun imetät. No ei siinä mitään. .. on muutakin juotavaa. OkeI istutaan alas ja juuri kun ehditään aloittaa juttelu niin vauva alkaa karjua nälkäänsä. No tussi suuhun ja ruokinta. No niin se tehty ja istutaan taas alas ja alotetaan juttelemaan ja taas... Lapsi karjuu kun on vaipanvaihdon aika. No vaippa vaihdetaan ja nyt lapsi pikku hiljaa nukahtaa ja jatketaan keskus... eiku ai niin ei saa puhua kun supattamalla että se lapsi ei herää. Ei minua tämä rumba kiinnosta kun haluaa jutella asioista ja monesti isä ei voi ottaa lasta muutamaksi tunniksi kun se lapsi on pienenä tississä kiinni [/quote] Voi luoja, tuo vaihe kestää yleensä max vuoden. Ymmärrätkö? Yh-den vuo-den vaikkapa siitä 20-vuoden ystävyydestä. Ja tosiystävyys on vastavuoroista, vaikka etpä taida ymmärtää mitä se tarkoittaa. Olet kyllä niin rasittavan typerä ihminen että tekisi mieli kirkua...

[/quote]

Tyypillinen lisääntyjä: hermot kireällä ja aina marisemassa. Ei ihme, jos seura ei kelpaa.
[/quote] Heh, ei mulla muuten ole hermot kireällä enkä marisekaan, tämän " lisääntyjän" jälkeläiset kun ovat jo lähes aikuisia. Luuletko, että 18- ja 16- vuotiaani roikkuvat tisseissäni kiinni? Sinun ja kaltaistesi näköalattomuus joskus rassaa. Voisiko olla niin että se kahvihetki kanssasi on sille pienen vauvan äidille viikon kohokohta, kun saa edes vähän aikuista juttuseuraa? Millainen ystävä sinä olet, jos hylkäät ystäväsi tilapäisesti muuttuneen elämäntilanteen takia? Minä sain lapseni nuorena, ja parhaalla ystävälläni ei ollut silloin lapsia. Minulla oli silti aikaa tukea häntä hänen miesongelmissaan ( ilman lapsia mukanani). Sitten kun itse erosin ja olinkin yhtäkkiä " lapseton" sinkku, tällä ystävällä oli pahin pikkulapsiaika menossa. Silti tuli siivoaman uutta asuntoani kanssani. Sitä on ystävyys. Tilanteet muuttuvat, mutta tosiystävyys pysyy. Ehkä opit sen kun kasvat vähän ;-)

Ihan luonnollista minusta. Tiedän jo nyt, että en tule olemaan tämänhetkisten ystävieni kanssa enää tekemisissä (ainakaan niin paljon kuin nyt) sitten kun he saavat lapsia. Se on haikeaa, mutta totta. Tuntuisi tyhmältä olla kommentoimatta mitenkään ystäväni elämänmuutoksesta, mutta itselläni ei ole mitään järkevää sanottavaa vauvoista, raskaudesta tai muustakaan. Olen jo sopeutunut ajatukseen, että 10 vuoden päästä minulla on eri ystävät kuin nyt. T. n25, vela