Autoritaarinen (aikuislähtöinen) kasvatus: hyvät ja huonot puolet?

Mun äiti oli sellainen. En suosittele. Olen piiloaggressiivinen, liiallista syyllisyyttä poteva itseni ei-hyväksyvä nainen, joka ei ole 42-vuotiaaksi mennessä löytänyt ihmistä, jonka uskoisi rakastavan itseään ja jota itsekin rakastaisi. On mulla kyllä kunnon mies ja kaksi lasta mutta lasten tulo tavallaan vain pahensi kaikkia omia ongelmiani, kun niitä ei voi piilotella eikä pääse pakoon. Syyllisyys on kaikkein pahin tunne, kun en ole äitinä mitenkään täydellinen tai edes hyvä, enkä kestä sitä.

Terapiassa olen käynyt noin puolet aikuiselämästäni.

Rajoja ja rakkautta

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kasvatuksen_tapoja/

En aikonut itse käyttää. Mutta kun googletin aiheesta, niin siitä on aika vähän tekstiä. Samat muutama lausetta kuin tuossa mll-linkissä. Ap

Sanoisin, että lapset saattavat tuollaisella kasvatuksella olla aikuisen näkökulmasta helppoja lapsia, mutta kasvanevat onnettomiksi aikuisiksi.

Minulla oli hyvin autoritäärinen kasvatus eli vanhempia oli pakko totella eikä minua opetettu mitenkään itsenäiseen ajatteluun. Näin aikuisena olen tajunnut, mitä tuossa olisi voinut mennä pieleen. Jos olisin ajatunut samalla tavalla määräilevän miehen kanssa seurustelusuhteeseen, minua olisi voinut käyttää hyväksi ihan miten tahansa. Joku narkki rikollinen olisi voinut alistaa minut henkisesti enkä usko, että sellaisesta suhteesta olisin päässyt irti. Onnekseni sain hyvän miehen. Omat lapset olen kasvattanut eri tavalla, heillä tuntuu olevan hyvä itsetunto ja he uskaltavat sanoa oman mielipiteensä ja olla eri mieltä minun kanssa.

Lapsen itsetunemus jää heikoksi, ja lapsesta tulee helposti passiivinen alisuoriutuja. Kun oppii siihen, että vähemmäll pääsee kun ei oikeastaan tee mitään (koska siitä kuitenkin tulisi sanomista) sitä helposti jatkaa myös aikuisiässä.

Koulussa pärjää vain se joka tottelee ehdoitta vanhempia.

Voi, teidän jokainen vastaus liikuttaa minua. Minulla on eräs läheinen nuori, joka käyttäytyy erinomaisen mallikkaasti, mutta olen myös joutunut häneltä kysymään, että onko hän aidosti onnellinen. Ja olen epäillyt sitä, että pystyykö hän aikuisena olemaan onnellinen. Alisuoriutumisestakin olemme jutelleet, mutta koulu sujuu erinomaisesti, se on kuulemma helppoa, kun tekee vain niin kuin opettajat sanoo.
.
Ja siitäkin on juteltu, miten häntä on todella helppo käyttää hyväksi. Itsekin olen hänen puoliaan pitänyt moneen kertaan, eikä muiden nuorten kanssa ole ikinä ollut samanlaista tilannetta. Ja itsekseni olen miettinyt, että jos minulla olisi häneen enemmän vaikutusvaltaa, niin veisin hänet terapiaan. Mutta en ole sellaisessa asemassa hänen elämässään.
.
Perhettään ja vanhempiaan en tunne kovin hyvin, joten en tiedä millainen kasvatus siellä on kotona ollut. Hän ei ole koskaan aiheesta halunnut suuremmin puhua. Tai jos kysyn suoraan, niin vastaus on "en tiedä, en oikein osaa sanoa".
.
ap

Hop

Minulle tuli huono itsetunto enkä arvosta itseäni tarpeeksi. En osaa sanoa vastaan, vaikka olisi välillä syytä.

Kasvatustyyli on sen verran vanhanaikainen, ettei ihmekään, ettei herätä paljon keskustelua nykyaikana. Olen vähän yllättynyt, että ilmeisesti nykyäänkin jotkut tuota tyyliä käyttävät. Kyllä siinä taitaa hyviäkin puolia olla. Ainakin tuo tuntemani nuori on hyvin hyväkäytöksinen ja nöyrä, eli erittäin miellyttävä ihminen. Ja vaiatonta seuraa, kun ei halua koskaan olla vaivaksi. Ap