Huomasin 37-vuotiaana, että liikkuminen alkaa vaikeutua ja esimerkiksi lattialta nouseminen tai sängystä ylös pääseminen on hankaloitunut

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoa todellakin on minulla paljon ja työttömyydestäni johtuen vietän aikaani istuen tietokoneella. Pitäisi kyllä alkaa venyttelemään ja pitämään huolta kunnosta sekä laihduttamaan. Nuoruudessa epäterveelliset elämäntavat eivät aiheuttaneet vielä ongelmia mutta nyt tuntuu, että lasku on tullut vihdoin maksettavaksi.

Ap

Eli itsikko on päin honkia. Ei tuossa iässä vielä mitään kangistu, jos on normaalissa kunnossa.

Mulla alkoi vaivat ihan silloin kun täytin 70 vuotta.  Paikat kireänä ja kivut, tuntuu niinkuin ei ylös pääsisi. Vähän kun venyttelee jalkoja ja selkää niin sitten vetreytyy. Liikun ja ulkoilen päivittäin, sekä teen kyykky- yms harjoituksia ja  venytyksiä hja ne sujuu hyvin. Olen melko normaalipainoinen mummeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Tuntuu, että aika yhtäkkiä on kangistunut ja ikää 38v.

Kangistumusen tunne johtuu yleensä lihasvoimien vähemisestä. Keski-ikäinen/keski-ikäistyvä nainen on juuri sitä ryhmää, joka hyötyy lihasvoiman harjoittamisesta eniten.

Aina ja jokaisessa elämänvaiheessa treenaamisen pitäisikin tietysti olla hyödyn, ei ulkonäön ehdoilla tehtyä.

Höpö-höpö. Nivelrikko alkaa parikymppisestä ja etenee pikkuhiljaa. Se, se on mikä kankeuttaa.

Nouseminen on vaikeaa. Ensimmäiset askeleet istumisen jälkeen. Mielelläni otan kiinni jostain noustessa jos mahdollista, vaikka pöydästä. Vessanpytyltäkin vaikea nousta, kiinni lavuaarista. Rollaattori olis kätevä, mutten kehtaa hommata. Ikää 10 v enemmän kuin ap:lla. 

No minäkin olen huomannut. Onhan tuo selkäkipu kyllä jo vaivannut joka päivä kolmikymppisestä saakka, ja jotain nivelrikon tapaistakin havaittu.

On kausia jolloin ei oikein pysty istumaan/nousemaan edes pöntölle.

Jos nukun pidempään sängyssä niin menee lyhyessä ajassa todella vaikeaksi lattialle ja ylös pääseminen. Nukunkin nykyisin kotona lattialla, ja makoilen siellä muutenkin päivän mittaan, en esim. sohvalla. Näyttää pysyvän paremmin kunto yllä, huomaa kun on jonkin aikaa reissussa ja nukkuu sängyssä, niin kotiin palattua on taas kankeampi.

Muutamasta ylikilostakaan ei varmasti ole kiinni, lähes nelikymppiseksi olin huomattavan alipainoinen. Toiset meistä vaan ovat raihnaisempia kuin toiset onnekkaat. Tietysti säännöllinen liikunta auttaa, muttei sekään aina ihmeitä tee. Ja on todella epämiellyttävää kun meinaa itku päästä jo postilaatikolla käydessä kun joka askeleella selkään tärähtää ilkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Nouseminen on vaikeaa. Ensimmäiset askeleet istumisen jälkeen. Mielelläni otan kiinni jostain noustessa jos mahdollista, vaikka pöydästä. Vessanpytyltäkin vaikea nousta, kiinni lavuaarista. Rollaattori olis kätevä, mutten kehtaa hommata. Ikää 10 v enemmän kuin ap:lla. 

Joo, minäkin nostan itseäni kädellä pöydän äärestä noustessani, helpottaa kipua selässäkin. Lavuaarin ääressä kun pesee kädetkin niin on vaikeaa suoristaa itsensä ja lähteä liikkeelle.

t. 25, nyt viisikymppinen. Ja huomattavan paljon tuli liikuttua ennen kuin vaivat kolmikymppisenä alkoivat

Olen 47 vuotias ja en ole pätkääkään kankea. Pääsen oikein hyvin kyykkyyn ja viihdyn siinä asennossa pitkiäkin aikoja ongelmitta. Pääsen siitä myös mainiosti ylös, samoin voin nousta lattialta vaikka makuuasennosta ilman käsien apua seisaalleen ihan muutamassa sekunnissa. Äitini on liki 80 vuotias ja hän on vieläkin hyvin ketterä ja me eväineen. Ei tuo asia ole siis välttämättä iästä kiinni, vaan myös muut elämäntavat vaikuttavat.

Teen keskiraskasta fyysistä työtä, nostelen paljon, kyykistelen koko ajan, kuljen rappusia edestakaisin ja liikun vapaa-aikanakin paljon. Harrastan mm. vaellusta, jonkun verran suunnistusta ja polkujuoksua. Ne lajit ovat mukavia ja sopivat pullukoillekin, pitää vain mennä sen verran kuin itselle sopii ja siihen tahtiin kun hyvälle tuntuu. Suosittelen.

Minulla raskaus teki tuollaisen jäykkyyden, eikä sen jälkeen palautunut. Samassa asennossa istuminen vähän kauemmin aiheuttaa hirveän kangistumisen ja sen jälkeen pitää verrytellä jonkin aikaan, että esim. jalat liikkuvat normaalisti.

Kyllähän sitä kaikenlaista vaivaa on alkanut tulla. Olen 38 ja paikat kipeytyvät ja ylirasittuvat eivätkä parane helposti. Iso ero 10v takaiseen. Paino ei ole hirveästi muuttunut. BMI siinä 20 paikkeilla, nyt vähän alle.

Voi ei ap!

Minuun tuo iski 57v 2 vakavan loukkaantumisen jälkeen. Hetken kedtää ennenkuin voi luottaa ettei selkä tai jalat petä aöta mutta kaikki ok kun pääsee liikkeelle. Kivut vaan kovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama. Tuntuu, että aika yhtäkkiä on kangistunut ja ikää 38v.

Kangistumusen tunne johtuu yleensä lihasvoimien vähemisestä. Keski-ikäinen/keski-ikäistyvä nainen on juuri sitä ryhmää, joka hyötyy lihasvoiman harjoittamisesta eniten.

Aina ja jokaisessa elämänvaiheessa treenaamisen pitäisikin tietysti olla hyödyn, ei ulkonäön ehdoilla tehtyä.

Höpö-höpö. Nivelrikko alkaa parikymppisestä ja etenee pikkuhiljaa. Se, se on mikä kankeuttaa.

Nivelrikko ei ala niistä paikoista, joissa tämä ”vaikea nousta sohvalta” -tunne vaivaa.

Se yleisimmin tunnettu ns. kangistuminen todellakin on lihasvoiman vähenemistä. Nivelrikko on ihan erikseen.

Terv edellinen, työterveyshuollon fysioterapeuttina työskennellyt

Ei tuo iästä johdu, kun tiedän aika ketteriä yhdeksänkymppisiä. Oletko lihonut, sairastunut, vähentänyt muutenkin liikkumista tai onko sinun sukulaisesi "vanhentuneet" ennen aikojaan eli voiko siihen olla joku hyvä syy?

Aloin tuntea itseni entistä kömpelömmäksi yli viisikymppisenä, kohtuullisen vakavan sairastumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se alkoi 47-vuotiaana

Olen 72 eikä vielä noita ongelmia.

Ap eli patjallanukkujatrolli on vaan huonossa kunnossa

Paino,pituus,montako lasta ja tukan pituus?

Teen puolifyysistä työtä ja käyn sekä lenkillä että kuntosalilla. Silti neljänkympin jälkeen mielestäni olen tullut kömpelömmäksi. Eli tunnistan asian.

Erityisesti tasapaino on hieman heikentynyt ja minulla siis muuten on tanssitaustan vuoksi lähtökohtaisesti hyvä kehonhallinta eli ei ole kyse siitä, mitä itse teen.

Minulla on nyt noin viisi kiloa ylipainoa, mutta ei sitäkään niin paljon, että se selittäisi koko asian.

Alle nelikymppisellä "paikkojen kolottaminen" on lähes aina oma syy eli johtuu siitä, että on jämähtynyt paikoilleen vuosiksi. Olen joskus pohtinut, että jos jatkaisi lapsimaista monipuolista liikunnallista "vipeltämistä" viisikymppiseksi, niin olisi varmaan paremmassa yleiskunnossa kuin valtaosa puolet nuoremmista.

Et vissiin hirveästi harrasta liikuntaa tai venyttele? Sitten ei tarvi ihmetellä. 10 v päästä olet jo klenkkaava mummo

Minä olen kipeä siksi että liikun. Milloin polvi milloin kantapäät milloin lonkka. Jäykkä tosin en ole, mut ehkä tää liikkuvan ihmisen kipu on erilaista kuin liikkumattoman... Ja pääsen kyllä ylös lattialta ja kyykkyyn ongelmitta.

Selkä on jumalattoman kipeä jollen liiku, eli parempi kuitenkin näin.