Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä tällaisesta jättämisestä?
03.01.2015 |
Eli vuosi sitten mies vaan lähti jättämällä yhteisen asunnon avaimet pöydälle. Sitä ennen olin saanut usean kuukauden kuulla syytteitä, joiden mukaan mulla oli toinen mies ja elin kaksoiselämää, vaikka niin ei ollut todellakaan.
No sitten aikanaan selvisi, että mies olikin jättänyt siksi, että hänellä itsellään olikin toinen nainen koko ajan taustalla. Tämän sain tietää vasta noin kuukausi sitten ja olen nyt aivan rikki. Tavallaan käsittelin jo eron, mutta nyt alkoi tuntua taas tosi pahalta ja surkealta. Onko muille käynyt näin? Olen aivan rikki, enkä usko, että luotan enää muihin ja ikääkin on jo niin paljon, suhde oli puolen elämän mittainen ja lapset yhdessä. Tässä oli kiitos kaikesta:(
Kommentit (36)
Sori tuli kahdesti kun luulin et tuhosin tekstini lähettäessä sitä! ^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:48"]Sille naapurin takia jätetylle (nro 4): Etkö koskaan huomannut etukäteen mitään merkkejä siitä, että miehesi vieraili alakerrassa. Tai osasitko yhdistellä asioita jälkeenpäinkään?
[/quote]
En huomannut, koska exäni ja tämä naapuri tutustuivat niin että viettivät aikaa lasten kanssa pihalla ja siinä ei ollut mielestäni mitään outoa. Olin myös itse ystävystynyt tämän naapurin kanssa. Luotin kumpaankin täysin enkä ole mustasukkainen luonne. Exäni tarinan mukaan he eivät tehneet mitään fyysistä ennen kuin jätti minut, oli vain ihastunut pihalla vietetyn ajan perusteella ja halusi minut ja lapsen jättää sen vuoksi. Tosin tein silloin paljon yövuoroja että ihan varmasti ovat silloin tapailleet kun olen ollut töissä.
Meni 2 kk muutosta kun exä alkoi kinua takaisin ja vannoi rakkauttaan minulle. Nainen eristäytyi lapsensa kanssa täysin sisälle verhot kiinni, koska ei enää kehdannut näyttäytyä naapureille (meillä oli tiivis naapuriyhteisö). Nainen masentui ja meni terapiaan sekä sai häädön loppujen lopuksi lapsensa kanssa asunnosta. Itse en tehnyt muutakuin elin normaalia elämää, ikinä en pahaa sanaa sanonut tai riitaa kehittänyt asiasta vaikka mieli teki repiä sen naisen tukka päästä. :)
Narsisti? Kuulostaa aivan omalta isältäni, jolla on kyseinen persoonallisuushäiriö diagnosoitu.
Vanhempani olivat 25 vuotta yhdessä, kunnes isäni "sekosi".
Eli vuosia kaksoiselämää, elätti toista naista ja hänen lastaan salaa, petti äitiäni vuosia, yhtäkkiä vaan päätti erota ja heitti meidät (äitini ja 3 lasta) pois kotoa, hänen omakotitalo nimittäin. Meni heti eron astuttua voimaan uusiin naimisiin. Liittoa kesti 2kk, alkoi kinumaan äitiäni takaisin. Ei koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis uskon siihen Karman lakiin :)
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:42"]
Narsisti? Kuulostaa aivan omalta isältäni, jolla on kyseinen persoonallisuushäiriö diagnosoitu. Vanhempani olivat 25 vuotta yhdessä, kunnes isäni "sekosi". Eli vuosia kaksoiselämää, elätti toista naista ja hänen lastaan salaa, petti äitiäni vuosia, yhtäkkiä vaan päätti erota ja heitti meidät (äitini ja 3 lasta) pois kotoa, hänen omakotitalo nimittäin. Meni heti eron astuttua voimaan uusiin naimisiin. Liittoa kesti 2kk, alkoi kinumaan äitiäni takaisin. Ei koskaan saanut.
[/quote]
up
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa! Yritä jaksaa! Järkyttävän sikamainen petturimies!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarinasi on valitettavan tavallinen.
Hae apua: käy purkamassa tapahtunutta esim. terapeutin kanssa. Älä anna oman elämäsi mennä pilalle siksi, että eksäsi olikin limanuljaska. Ansaitset parempaa, pääset tästä vielä yli ja tulet vielä olemaan onnellinen!!
Minut jätettiin kaksi vuotta sitten niin, että silloinen mieheni ja lapseni isä vain ilmoitti että hänellä on suhde meidän alakerran yh-äidin kanssa ja siltä seisomalta muutti sinne. Otti vielä naisen avuksi kantamaan tavaroita meidän kämpästä. Ja niin vain siitä selvisin. Itkin itkin itkin ja itkin, kävin töissä ja koitin selviytyä lapsen kanssa päivä kerrallaan eteenpäin. Ja kävin muutaman kerran terapeutilla, sitä voin suositella! Ulkopuoliselle ihmiselle puhuminen todella auttaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 11:44"]
Minut jätettiin kaksi vuotta sitten niin, että silloinen mieheni ja lapseni isä vain ilmoitti että hänellä on suhde meidän alakerran yh-äidin kanssa ja siltä seisomalta muutti sinne. Otti vielä naisen avuksi kantamaan tavaroita meidän kämpästä. Ja niin vain siitä selvisin. Itkin itkin itkin ja itkin, kävin töissä ja koitin selviytyä lapsen kanssa päivä kerrallaan eteenpäin. Ja kävin muutaman kerran terapeutilla, sitä voin suositella! Ulkopuoliselle ihmiselle puhuminen todella auttaa..
[/quote]
Hirveää! Asutteko vielä samassa talossa? ap.
Mistä noita kusipäitä oiken sikiää? Eroasivat ensin reilusti ja sitten vasta uutta suhdetta hakemaan. Voimia ap ja kaikki jotka moiseen tilanteeseen ovat joutuneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät kyllä. Se vie aikaa. Miehen käytöksessähän on ollut havaittavissa ihan klassinen psykologinen defenssi, projektio: omat sietämättömät piirteet / ominaisuudet nähdään toisessa koska ei totuutta kestä. Minun exäni muutti ulkomaille etsimään hauskempaa ja jännempää elämää ja koska häntä kyllästytti elää saman naisen kanssa jo 10. vuotta, joten ensin hän muutti ulkomaille töihin ja sitten kun olin ottamassa virkavapaata kuten olimme sopineet - olin sopinut 6 kk virkavapaan ja minulle oli töissä sijainen hankittu - niin sitten hän ilmoitti facebookissa (!!!) viestillä, että haluaa erota, koska ei jaksa enää olla saman naisen kanssa. Oli niinä muutamana kuukautena löytänyt hauskempaa seuraa. Tilanne oli ihan kauhea: olin jätetty ja eikä puoleen vuoteen töitä, piti muuttaa ja etsiä oma kämppä ja alkaa tekeä erotyötä. Menin terapiaan ja parin vuoden ajan surin ja käsittelin eroa ja vihaa ja sitten aurinko alkoi paistaa lopulta risukasaankin ja elämä muuttui hyväksi. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin mut niin totta: aika parantaa haavat. Myöhemmin totesin että ero sellaisesta miehestä oli parasta mitä saattoi tapahtua. Sittemmin tapasin miehen, joka on maailman ihanin ja jonka kanssa kaikki on mutkatonta ja selvää ja olemme loistava tiimi yhdessä, en edes tiennyt että parisuhde voi olla tällaista. Voimia sinulle, selviät kyllä, anna aikaa itsellesi, itke itkut ja kaikki kääntyy sitten vielä hyväksi.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 11:44"]
Minut jätettiin kaksi vuotta sitten niin, että silloinen mieheni ja lapseni isä vain ilmoitti että hänellä on suhde meidän alakerran yh-äidin kanssa ja siltä seisomalta muutti sinne. Otti vielä naisen avuksi kantamaan tavaroita meidän kämpästä. Ja niin vain siitä selvisin. Itkin itkin itkin ja itkin, kävin töissä ja koitin selviytyä lapsen kanssa päivä kerrallaan eteenpäin. Ja kävin muutaman kerran terapeutilla, sitä voin suositella! Ulkopuoliselle ihmiselle puhuminen todella auttaa..
[/quote]
Hirveää! Asutteko vielä samassa talossa? ap.
[/quote]
Ei asuta, exä erosi 1,5 vuotta sitten siitä ihanasta naisestaan ja muutti pois, me muutettiin lapsen kanssa myös samoihin aikoihin pois. Myös se nainen muutti lopulta pois siitä. Mutta kyllä siinä se 8kk meni naapureina ja lapsi kävi siellä naapurissa tapaamassa isäänsä koska en lapselle tietenkään halunnut kostaa isänsä kusipäisyyttä. Voin kertoa että oli rankkaa ja voi että sitä itkemisen määrää!! Mutta itku puhdistaa. Nykyään olen onnellisempi kuin ikinä ja voimissani :) tsemppiä sinulle, kyllä se siitä ajan kanssa!!
No tuo vaan vahvistaa sitä tosiasiaa, että ero oli paras ratkaisu. Ajattele positiivisesti: muutot ym. käytännön asiat on jo hoidettu ja olet vielä päässyt eroon noin paskasta kusimulkusta. Sulla on asiat hyvin.
Kiitos kaikille vastanneille. Mitenkähän helppo johonkin terapiaan olisi päästä, jos ei ole varaa maksaa yksityiselle? En ole koskaan käynyt terapiassa, eikä minulla ole aiemmin ollut mitään mt-ongelmia, mutta nyt on kyllä rankkaa.
Olen miettinyt, auttaisiko joku kirjallisuus, esim. se Fischerin erokirja? Varmaan ulkoilu saisi ajatukset muualle ja itsestä huolen pitäminen kunnolla. Lapset onneksi jo sen verran isoja, että omaa aikaakin saisin kyllä. ap.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 11:52"]Selviät kyllä. Se vie aikaa. Miehen käytöksessähän on ollut havaittavissa ihan klassinen psykologinen defenssi, projektio: omat sietämättömät piirteet / ominaisuudet nähdään toisessa koska ei totuutta kestä. Minun exäni muutti ulkomaille etsimään hauskempaa ja jännempää elämää ja koska häntä kyllästytti elää saman naisen kanssa jo 10. vuotta, joten ensin hän muutti ulkomaille töihin ja sitten kun olin ottamassa virkavapaata kuten olimme sopineet - olin sopinut 6 kk virkavapaan ja minulle oli töissä sijainen hankittu - niin sitten hän ilmoitti facebookissa (!!!) viestillä, että haluaa erota, koska ei jaksa enää olla saman naisen kanssa. Oli niinä muutamana kuukautena löytänyt hauskempaa seuraa. Tilanne oli ihan kauhea: olin jätetty ja eikä puoleen vuoteen töitä, piti muuttaa ja etsiä oma kämppä ja alkaa tekeä erotyötä. Menin terapiaan ja parin vuoden ajan surin ja käsittelin eroa ja vihaa ja sitten aurinko alkoi paistaa lopulta risukasaankin ja elämä muuttui hyväksi. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin mut niin totta: aika parantaa haavat. Myöhemmin totesin että ero sellaisesta miehestä oli parasta mitä saattoi tapahtua. Sittemmin tapasin miehen, joka on maailman ihanin ja jonka kanssa kaikki on mutkatonta ja selvää ja olemme loistava tiimi yhdessä, en edes tiennyt että parisuhde voi olla tällaista. Voimia sinulle, selviät kyllä, anna aikaa itsellesi, itke itkut ja kaikki kääntyy sitten vielä hyväksi.
[/quote]
Mitä jos tuokin mies paljastuu samanlaiseksi? Tai yhtäkkiä jättää?
Oma ex muuttui ensin kylmäksi, sitten yritti syyttää minua takertuvaksi kun vaadin selityksiä ja muutosta, lopulta jätti vaan vastaamatta puheluihin ja facebookissa sanoi että haluaa erota, sekin tieto piti tivata ja tivata. jälkikäteen ajatellen mies oli huono koko suhteen ajan, kylmää ja kuumaa vuorotellen. Sellainen suhde tekee tosi pahaa psyykelle. Mutta epävarmuus jäi. Onko olemassa hyviä miehiä, ja mitä jos löytyy oikeasti mies joka kohtelee hyvin mutta silti yhtäkkiä muuttuu ja jättää? Näitä asioita me kaikki varmaan mietitään. Miten enää uskaltaa!
Olen se, jonka mies jätti ilmoittamalla facebookissa. Itse sain Kelan tukemana psykoterapian yleistyneen ahdistushäiriön vuoksi. Oli tosi olennainen osa minulle toipumista. Sain käsiteltyä paitsi pieleen menneen liiton ja ymmärsin moninaiset syyt, traumat sekä moninaiset muut asiat. Terapian avulla pääsin tasapainoon.
Joku tuolla tiedusteli, mistä tietää ettei uusi mies tee samoin. Eihän periaatteessa voi koskaan tietääkään, mutta elämässä on vain oltava rohkea, heittäytyä ja lähteä matkaan - näin ajattelin, ja myös että jos en uskalla enää uskoa, en koskaan voi mitään saadakaan. Tein myös ihan erilaisen miesvalinnan toisella kerralla. Exäni oli huonotuulinen, nurjamielinen, pessimistinen ja ilkeä. Uusi mies luonteeltaan iloinen, avoin sekä optimistinen, lämpimät välit perheisiin, toisin kuin exälläni, joka ei halunnut olla tekemisissä sen enempää omien kuin minun vanhempienikaan kanssa ( ja sekin asia muuten vaikuttaa yllättävän paljon). Nykyisessä suhteessa asiat puhutaan ja jaetaan ja meninki on kivaa ja rentoa. Enhän tietenkään voi tietää mitä elämä tuo mukanaan, mutta täytyy lähteä matkaan rohkeasti vaikka pelottaa, koska vain siten voi saada jotain.