Kuulostaa oudolta kun lapset kutsuvat omia vanhempiaan etunimillä!

Eli tuttavaperheemme lapset ovat pienestä pitäen kutsuneet vanhempiaan etunimillä, ei koskaan isä ja äiti. En tiedä muita lapsia, jotka tekisivät samoin, vai onko tämä yleisempää?

taitaa olla yleisempää, kun lapsi kuulee puhuttavan vanhemmastaan etunimellä enemmän, siis että kun uusi kumppani ja äiti puhuvat isästä niin harvemmin sanovat varmaan isä vaan "Jussi" ja lapsi oppii helposti sen?



Tämä on mun teoria, kun kahdella tutulla on lapsi alkanut sanoa isää etunimellä eron jälkeen.

jossa lapset ovat 7 ja 10 vuotiaita. ei eroa tai uusioperhettä. Olisi itsestä ainakin harmillista, jos oma lapseni huutaisi, että Ullaa tuu pyyhkiin! :) ap

kutsuvat vanhempiaan nimellä.

Ovat kyllä sellaisia mulkvisteja,etten ihmettele...

etunimillä, jokaisella vähän eri ikäisenä. Ollaan kaikille sanottu, että kutsukaa meitä mieluummin isäksi ja äidiksi. Murrosikäinen kutsuu meitä nykyään mutsiksi ja faijaksi, se on mielestäni ihan ok.

Oltiin viikko mummolassa (jossa lapset kuulivat koko ajan mumminsa ja ukkinsa kutsuvan minua nimeltä) ja sen jälkeen minä "lakkasin olemasta äiti".

on kulttuurisidonnaista.

Joku kehitysvaihe? On aika koomista, kun poika juttelee pihalla kaverilleen, että tuolla piip (mun nimi) ja piip (pikkuveli) on keinumassa tms. Outoa! :)

Meillä siis ainakin puhuttelemme miheni kanssa toisiamme etunimeltä, joten ei kai ihme jos lapsikin niin välillä tekee. Meillä siis kolmevuotias satunnaisesti kutsuu meitä etunimillä, yleensä kyllä ei

Ehkä se oli joku muoti-ilmiö tuohon aikaan sellaisten koulutettujen, luovalla alalla työskentelevien perheiden keskuudessa. Vanhempien ja lasten välit näyttivät olevan oikein hyvät noissa perheissä, joten minä en ainakaan hätkähtäisi, vaikka tapaisin nykyäänkin sellaisen perheen, jossa vanhemmista käytetään etunimiä.

ovat aina kutsuneet heitä etunimillä ja sanoi syyksi sen, että hänen siskonsa perheen lapset tekevät samoin. Äiti sanoi myös että hän on sanonut lapsille viime aikoina, että voisivat kutsua heitä isäksi ja äidiksi, mutta sitkeästi sanovat vaan etunimillä. Eivät ole romaaneja. ap

On aika koomista, kun poika juttelee pihalla kaverilleen, että tuolla piip (mun nimi) ja piip (pikkuveli) on keinumassa tms. Outoa! :)

Meillä 4v. kailotti kaupassa: Iskä ja "Maija" (siis minä, hänen äitinsä) tulkaa katsoon tätä lelua!... Joopa joo, ihan niinkuin iskä lapset ja iskä uus heila ostoksilla... Siis jostain syystä minua sanotaan nimeltä ja isää taas ei. "-vuotiaalle kuopukselle olen vielä äiti :)

T:7

Ajattelin sen johtuvan sinnikkäistä s-harjoituksista, kun meidän molempien nimissä on s. Mutta ehkä kyseessä onkin jokin kausi. mitä iso edellä, sitä apina perässä.

olen kutsunut niin kauan kuin muistan. Tosin lapsena on ollut "isä ja äiti", mutta sitä en muista. En oikein tiedä miksi näin, meillä on hyvät ja läheiset välit, ei olla uusioperhe eikä romaneja. =)



Joskus 10-11-vuotiaana minulta on kuulemma kysytty, että miksi kutsun vanhempia nimellä, ja olin siihen sitten näsäviisastellut, että eihän nekään sano mua "tyttäreksi."

Joopa joo, ihan niinkuin iskä lapset ja iskä uus heila ostoksilla... Siis jostain syystä minua sanotaan nimeltä ja isää taas ei. "-vuotiaalle kuopukselle olen vielä äiti :)

T:7

Siis iskä, lapset ja iskän uus heila....

Ja 2-vuotiaalle...

T:7