Minkälaiset välit teillä on serkkujenne kanssa?

Ei tapeltu koskaan. Isovanhemmat antoivat kakille huomiota ihan tappelematta. Oltiin enemmän tekemisissä lapsena. Aikuisena ei.

Ei minkäänlaiset. Isovanhemmat kuolleet ja serkkuihin katkennut suhde jo vuosikymmeniä sitten.

Olen ollut viimeksi tekemisissä serkkujeni kanssa lapsena. En muista, että olisin ollut heidän kanssaan koskaan yhtä aikaa mummon tai mamman luona. MInulla on monta kymmentä serkkua, en edes muista montako. 

Lapsena ehkä paremmat ja mutkattomammat. Tavattiin pääsääntöisesti mummolassa loma-aikoina, missä mummo antoi tasapuolisesti huomiota kaikille. Ei ole tarvinnut mummon huomiosta kilpailla. Nyt aikuisena serkkuihin ei juuri ole välejä, jokaisen on elämä sinkauttanut omiin kuvioihin, enkä itse ainakaan jaksanut olla joka kerta se, joka heiltä kysyi "mitä kuuluu?".

Nuorinkin serkuista on 15 vuotta mua vanhempi. Isovanhemmista viimeinen kuoli kun olin 5. Ei siis ollut mitään yhteistä, tavattiin ja tavataan sukujuhlissa. Se vähän surettaa, että heillä oli isovanhemmat ja että he tunsivat/muistavat isäni ajalta jolloin isä ole vielä terve.

Nythän niitä sukujuhliakaan ei enää ole kun vanhempiemme ikäpolvesta viimeinenkin heitti henkensä.

Tavataan enää hautajaisissa. Kuitenkin sellaiset, että aina voi soittaa jos tarvii jotain.

Mun yksi serkku oli lapsena paras ystäväni ja oltiin kesällä yhtä aikaa mummolassa pitkiä aikoja. Nuo ovat parhaita lapsuusmuistojani. Jostain syystä ei olla enää yhteyttä pidetty enkä ole nykyään yhdenkään serkun (yht. 8) kanssa tekemisissä. Harmittaa tuon yhden serkun takia, kuulemma hänkin todella lämmöllä muistelee noita lapsuuden kesiä. En vain jotenkin osaa ottaa yhteyttä, vaikka mieli tekisikin. Meillä ei kyllä edes kukaan sisaruksista ole keskenään tekemisissä (ei mitään riitoja tms.), itse uskon että syynä tähän on erittäin tunnekylmä lapsuudenkoti. Sain esim. eilen kiertoteitä tietää, että siskoni on saanut vauvan. Vanhempaakaan lastaan en ole koskaan nähnyt.

Harmittaa. Olisi ihana kun olisi läheinen perhe ja suku, kuten eteläeurooppalaisella miesystävälläni.

Kiitos ja anteeksi :-(

100, 250 ja 2000 km

Naispuolisen serkun kanssa on ollut monta kertaa kiellettyä kivaa. Voin täysin rehellisesti sanoa, että "mitä serkumpi sen herkumpi" -sanonta pitää paikkansa. :D

Vierailija kirjoitti:

Tavataan enää hautajaisissa. Kuitenkin sellaiset, että aina voi soittaa jos tarvii jotain.

Millaisia asioita ne on, joita voi serkuilta pyytää? Ihan mielenkiinnosta. Etenkin jollei tapaa kuin hautajaisissa. 

Lapsena oltiin paljonkin tekemisissä, nyt aikuisena ei yhtään. Loppujen lopuksi ei ole mitään yhteistä heidän kanssaan ja osa serkuista on suoraan sanottuna ihan kummallisia.

Niitä on niin paljon, lähes 40, että kaikkiin ei tule pidettyä yhteyttä ja kukin asuu tahollaan ympäri Suomea ja maailmaa. Ikähaitarikin meillä serkuksilla on tietysti aikamoinen. Muutamat serkut ovat minulle läheisiä, pidetään yhteyttä tiiviimmin ja meillä on myös suunnilleen saman ikäisiä lapsia, niin sekin toki yhdistää. Myös lapsena leikittiin paljon yhdessä. En muista, että oltaisiin isovanhempien huomiosta tapeltu.

Hyvät, ei olla missään tekemisissä.

15 serkkua löytyy. Osan kanssa joskus nuorempana olin jonkun verran tekemisissä. Osan kanssa en ole ikinä edes puhunut mitään. Nykyään nähdään vaan hautajaisissa. Ne on ainoa tapahtuma, josta ei kehtaa olla poissa. 

Olen mies ja yhden miespuolisen serkun kanssa ollaan säännöllisesti yhteyksissä, ollaan lähellä samaa ikää. Sillä on isosisko, jonka kanssa en ole juuri ollut jutuissa sitten lapsuuden, mitä nyt facebookissa ollaan kavereita. Sitten mulla on pari paljon nuorempaa serkkua mutta niiden kanssa ole juurikaan ollut tekemisissä aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavataan enää hautajaisissa. Kuitenkin sellaiset, että aina voi soittaa jos tarvii jotain.

Millaisia asioita ne on, joita voi serkuilta pyytää? Ihan mielenkiinnosta. Etenkin jollei tapaa kuin hautajaisissa. 

Viimeksi tarttin kokemuksia ja vertaistukea pikkukeskosen vanhemmuudesta. Serkku oli ainoa sellainen, jonka tunnen. 

16, hyvä että tukea löytyi. (vastaus lainaten ei taas onnistunut)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavataan enää hautajaisissa. Kuitenkin sellaiset, että aina voi soittaa jos tarvii jotain.

Millaisia asioita ne on, joita voi serkuilta pyytää? Ihan mielenkiinnosta. Etenkin jollei tapaa kuin hautajaisissa. 

No meillä on vahva side lapsuudesta noin kolmikymppisiksi asti, joten ihan mitä vain, vaikka viimeiset 15v onkin ollut kaikilla omat perhekiireet. Mutta voisin pyytää neuvoja esim. perunkirjoituksen tekemisessä jos minun vuoroni on seuraavaksi.

En edes tiedä niitten nimiä.

Nähdään silloin tällöin minun vanhempieni luona. Mutta aika harvoin, ei edes kerran vuoteen. Muuten ei olla yhteyksissä oikeastaan ollenkaan. Tai saatetaan nähdä yhtä heistä jouluna, jos mummo on ensin meillä ja siitä jatkaa heidän luokse. Ei olla mummosta tapeltu serkkujen kanssa, heidän äitinsä kanssa kyllä...