Minkälaiset välit teillä on serkkujenne kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavataan enää hautajaisissa. Kuitenkin sellaiset, että aina voi soittaa jos tarvii jotain.

Millaisia asioita ne on, joita voi serkuilta pyytää? Ihan mielenkiinnosta. Etenkin jollei tapaa kuin hautajaisissa. 

Voidaan pyytää myös harrastus-/osaamisapuja. Voin esimerkiksi soittaa veneen omistavalle serkulle ja kysyä jotain huoltovinkkiä tms. Voin myös pyytää vinkkiä kenen puoleen kääntyä jossain tietyssä asiassa, vaikka hyvää avioeroasianajajaa - ihan kuten voin kysyä sisaruksiltani. Side serkkuihin on vahva, vaikkemme enää juuri tapaa.

Äidin puolelta mulla on kolme serkkua, joiden kanssa olen edelleen jonkin verran tekemisissä, vanhin heistä on myös kummitätini. Kaikki saatiin yhtä lailla huomiota isovanhemmilta.

Isän puolelta taas minulla on lukuisia serkkuja (isällä yhdeksän sisarusta, ei lestadiolainen), joita näen lähinnä hautajaisissa, jos silloinkaan. Yhden kanssa vaihdetaan joulukortteja, hän tykkää lähetellä niitä kaikille sukulaisille.

Lapsina oltiin läheisiä. Mummo oli myös tasapuolinen aina.

Nyt aikuisina ei juuri tavata, mutta kun tavataan niin juttu jatkuu siitä mihin se aikoinaan jäi. Apua voisi pyytää koska vain ja sitä varmasti saisikin.

Isän puolen serkkujen kanssa en ole missään tekemisissä. Heitä on yli 20 ja lähes kaikki 10-30 vuotta vanhempia.

Äidin puolen serkkujen kanssa pidetään yhteyttä ja nähdään vähintään vuosittain, osan kanssa useammin. Läheisin serkkuni on esikoiseni kummi.

Mieheni ei ole missään tekemisssä  yhdenkään serkkunsa kanssa, mikä on mun mielestä vähän utoa ja harmikin. Ovat kuitenkin enemmän meidän ikäisiä, kuin omat serkkuni ja heillä on saman ikäisiä lapsiakin.

Serkkuja on 12 eikä olla oltu tekemisissä vuosikausiin. Osa heistä on minua yli 20 vuotta vanhempia.

Mulle tärkeämpiä ovat olleet ystävyyssuhteet. Tapaan edelleen esimerkiksi kavereita, joiden kanssa ystävystyin 7-vuotiaana ja sama koskee yläasteen frendejä. Välimatkat heidän luokseen ovat pitkät, mutta aina joku tekee lomareissun tai käy keikalla ja voidaan tavata. Serkkujen kohdalla yhteys vain on katkennut.

Etäiset, ei oltu lapsinakaan kovin läheisiä (olen mies ja suurin osa serkuista naisia). Eräät serkut katsoivat asiakseen kiusatakin minua pienenä, joten heillä vierailu oli aina tuskaa minulle. Yksi serkkupoika taas oli semmoinen vastahakoinen tyyppi joka ei juurikaan puhunut mulle. Iän puolesta oltiin 70-luvulla syntyneitä, itse suunnilleen puolivälissä.

Vanhemmat tietysti aina raahasivat minutkin mukanaan näihinkin paikkoihin ja kyllä oli tylsää ja ikävää nämä pakkovierailut. Ja tietysti vielä lähes joka viikonloppu piti vierailla jossain, vaikka kotona olisi mulla ollut mielenkiintoisempaa tekemistä, esim. pelailla tietokoneella (80-luvulla).

Nuorempien, 70-luvun jälkeen syntyneiden serkkujen kanssa en ole ollut juuri missään tekemisissä, enkä aikuisiällä muidenkaan, saati heidän lastensa. Itsellä ei lapsia, joten ei olisi mitään yhteistä puhuttavaakaan.

Enpä ole juurikaan tekemisissä nykyään. Kukaan ei asu täälläpäin maata. Kaikkia en ole edes tavannut, ovat nuorempia kuin oma esikoiseni. Serkkuja on jotain 20-30 väliltä, useampi on jo kuollut. Hautajaisetkin ovat nykyään niin pieniä, ettei sinne kutsuta kuin ihan lähimmät paikalle. Toista se oli mummon hautajaisten aikaan monta kymmentä vuotta sitten, jolloin oli kaikki elossa olevat lapset ja lapsenlapset paikalla muiden sukulaisten ja tuttavien lisäksi. Ei taisteltu huomiosta, vaikka yksi serkuista asuikin aina kesät mummon luona.

Minulla on 4 serkkua, kahden kanssa olen läheisempi, kuin omien sisarrusteni kanssa. Kahden kanssa viestitellään muutaman kerran vuodessa ja nähdään lähinnä hautajaisissa.

Kaikki isovanhemmat ovat aina olleet tasapuolisia lastenlastensa kanssa.

Pikku lapsina oltiin ihan älyttömän hyviä kavereita. Varmaan on huomiotakin haettu, kun isovanhemmilla paljon oltiin. Meillä oli serkun kanssa reilu vuosi ikäeroa.

Yläasteella ei edes moikattu, kun koulun käytävillä vastakkain tultiin.

Parikymppisenä tuo sama serkku alkoi kokea jotain sukulaisuutta ja aina olisi pitänyt olla kahvittelemassa sen kanssa. Ei kiitos. Nyt sitten viisikymppisenä jotain hölistään Facebookin välityksellä joskus.

Se oli isänpuolen serkku.

Äidin puolelta en ole ketään tavannutkaan. Asuvat jossain päin Lappia ja mä jossain Hesoissa. He ovat mua reippaasti nuorempia. Äiti on sisaruksiinsa jotenkin yhteyksissä, kun aina se kertoo, jos joku on jonnekin syntynyt.

En tunne serkkujani enkä ole tekemisissä heidän kanssaan. Osaa heistä olen nähnyt kerran elämäni aikana. En siis tunnistaisi heitä, eivät he minua, jos tulisivat kadulla vastaan. Ehkä ovat tulleetkin.

N39