Lue keskustelun säännöt.
Ammattikorkea vai yliopisto ujolle ja esiintymiskammoiselle?
02.01.2015 |
Kummassa on eniten esitelmiä jne.?
Osaisiko joku kertoa voisiko tällainen ujo, melko huonoilla papereilla lukiosta valmistunut pärjätä vaikka psykologian opinnoissa? Psykasta kirjoitin C:n, mutta esimerkiksi äidinkieli meni niin penkin alle kuin voi :( (B)
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"]
Amk:n pääsykokeissakin on keskustelu jossa noin 10 henkilöä ja sitten opettajat arvostelevat miten suoriudut keskustelusta. Ja tunnit enemmän keskustelua, kun sellaista että opettaja pitää luentoa ja oppilaat kuuntelee. Ja kaikkien on osallistuttava keskusteluun!
[/quote]
No kuka nyt ei keskusteluun kykene osallistumaan? Jos on esim. lukiosta tai muusta koulusta ja ylipäätään elämästä selvinnyt?
[/quote]
No vähän eri kun jotkut arvioimassa sua...
[/quote]
Oppitunneilla? Juu, ja olen itsekin käynyt sekä AMKin, että opiskelen yliopistossa nykyisin. Esityksiä arvioidaan kriittisemmin yliopistossa ja niissä on enemmän itse substanssia, mutta jännittäjä selviää kyllä ihan kummasta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:58"]Älä mieti sitä esiintymistä vaan valitse se koulu, mikä sinulle sopii/kiinnostaa. Niitä ryhmätöitä on sekä AMK:ssa että yliopistossa. Molemmissa myös esiintymistä, yliopistossa luultavasti vaan isommalle yleisölle. AMK:ssa ollaan hyvin luokkamuotoisesti, joten ne esitykset ja ryhmätyöt tehdään tuttujen luokkakavereiden kanssa. Yliopistossa eri kursseilla on aina eri ihmiset käytännössä, joten joudut työskentelemään miltei joka kerta uusien ihmisten kanssa ja esiintymään myös täysin tuntemattomille ihmisille. Eli tavallaan riippuu siitäkin, että pelkääkö esiintyä tutuille kasvoille ja onko tuntemattomille helpompaa vai päinvastoin. Mutta mielestäni sinun kannattaa valita se koulu, minne eniten haluat. Jos psykologia kiinnostaa, niin yliopisto on se ainut vaihtoehto sitten. Psykologiassa ollaan ainakin paljon pienryhmissä, joissa keskustellaan, joten siellä ainakin on paljon esiintymistä, mutta mitä enemmän esiinnyt niin sitä enemmän se muodostuu rutiiniksi. [/quote] Mutta siis tarkoitatko että ne esiintymiset hoidetaan niissä pienryhmissä vai? -ap
[/quote]
Myös psykologiaan luulisi kuuluvan pakollisena jonkun verran kieliopintoja (englanti, ruotsi ja suomi), joissa kyllä joutuu esiintymään luokan edessä joko yksin tai parin kanssa. Että esiintymistä nyt tulee joka tapauksessa olemaan, mutta kyllä siitä selviää usko pois.
Jos päädytään lääkkeeseen, Propral on kyllä ihme täsmälääke esiintymisjännitykseeen. Kun fyysiset jännitysoireet poistuvat, esiintymisjännitys pysyy takuuvarmasti kohtuullisen pienenä.
et pääse minnekään pakoon esitelmiä. niitä on varmasti jokaikisessä koulutuksessa jonkin verran. tietysti haen opiskelemaan alaa joka kiinnostaa, jotta pääset tekemään työtä josta pidät. lopuksi voit huokaista ja olla ylpeä itsestäsi, kun ylitit itsesi selviydyit pelottavista tilanteista. sanon tämän ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä. opiskelen sairaanhoitajaksi vaikka olen koko ikäni pelännyt yli kaiken piikkejä, ja ajattelin että sh on viimeinen ammatti minulle. vielä ennen opiskelun alkua pyörryin rokotuksessa. Ensimmäisten pistoharjoitusten koittaessa huomasin etten olekaan ainoa piikkikammoinen, jotkut jopa itkivät koska menivät niin paniikkiin. Mutta me kaikki voitettiin itsemme, selvittiin, ja kohta olemme valmiita hoitsuja! Ei saa antaa pelon ohjata elämää. Esitelmät on perseestä suurimman osan mielestä, mutta niitä nyt vaan on tehtävä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
Jos päädytään lääkkeeseen, Propral on kyllä ihme täsmälääke esiintymisjännitykseeen. Kun fyysiset jännitysoireet poistuvat, esiintymisjännitys pysyy takuuvarmasti kohtuullisen pienenä.
[/quote]
Kuinka tehokkaasti nuo oikeasti auttavat. Siis toki fyysiset jännitysoireet ovat hirveät, mutta mietin, että onko se henkinen jännitys kuitenkin pahin? Auttaako nuo siis tuohon henkiseen puoleen ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
Jos päädytään lääkkeeseen, Propral on kyllä ihme täsmälääke esiintymisjännitykseeen. Kun fyysiset jännitysoireet poistuvat, esiintymisjännitys pysyy takuuvarmasti kohtuullisen pienenä.
[/quote]
Kuinka tehokkaasti nuo oikeasti auttavat. Siis toki fyysiset jännitysoireet ovat hirveät, mutta mietin, että onko se henkinen jännitys kuitenkin pahin? Auttaako nuo siis tuohon henkiseen puoleen ollenkaan?
[/quote]
Henkinen puoli paranee kun voit esiintyä ilman että muut huomaavat sun jännittävän. Ei tärinää, ei sekoilua, ei 200 pulssia. Sitten huomaat, ettei tämä tän kauheampaa ollutkaan ja voit asteittain päästä eroon koko lääkkeestä, tai sit voit syödä sitä loppuelämäsi esityksiä ennen, se ei ol emitenkäänä vaarallista, vaan yleisesti verenpainetautiin käytettävä lääke, josta ei ol emitänä haittaa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
Jos päädytään lääkkeeseen, Propral on kyllä ihme täsmälääke esiintymisjännitykseeen. Kun fyysiset jännitysoireet poistuvat, esiintymisjännitys pysyy takuuvarmasti kohtuullisen pienenä.
[/quote]
Kuinka tehokkaasti nuo oikeasti auttavat. Siis toki fyysiset jännitysoireet ovat hirveät, mutta mietin, että onko se henkinen jännitys kuitenkin pahin? Auttaako nuo siis tuohon henkiseen puoleen ollenkaan?
[/quote]
Henkinen puoli paranee kun voit esiintyä ilman että muut huomaavat sun jännittävän. Ei tärinää, ei sekoilua, ei 200 pulssia. Sitten huomaat, ettei tämä tän kauheampaa ollutkaan ja voit asteittain päästä eroon koko lääkkeestä, tai sit voit syödä sitä loppuelämäsi esityksiä ennen, se ei ol emitenkäänä vaarallista, vaan yleisesti verenpainetautiin käytettävä lääke, josta ei ol emitänä haittaa.
[/quote]
Kuinka helposti tuota saa? Kuinka pitkään pitää selitellä? Saattaako lääkäri olla määräämättä lääkkeitä jännitykseen? Lääkäriinkin on monesti monen viikon jonot ja jos tulee yhtäkkiä esiintyminen viikon päähän, niin miten noita voi nopeasti saada? Jännityksen takia nyt ei voi päivystyksestäkään aikaa varata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valmistuin just Helsingin psykalta ja pidin esitelmiä:
1) enkun kurssilla kaverin kanssa
2) ruotsin kurssilla kaverin kanssa
3) Puheviestinnän kurssilla yksin
4) gradusemmassa istuin luokan edessä kun muut kommentoivat työtäni, tietysti jouduin vastailemaan kysymyksiin
5) yhdellä kurssilla yksin kerroin casesta
6) joitakin kursseja, joissa "esitin psykologia", koekaniinina kurssilaiset
Eli aika vähän esitelmiä mahtui 5,5 vuoteen. Psykologian opinnoissa et voi välttyä esillä ololta, koska sitä ammattia harjoitellaan myös kursseilla, mutta eivät ole siis varsinaisia esitelmiä. Ja yths ja Nyyti tosiaan auttavat esiintymisjännitykseen. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:08"]
Jos päädytään lääkkeeseen, Propral on kyllä ihme täsmälääke esiintymisjännitykseeen. Kun fyysiset jännitysoireet poistuvat, esiintymisjännitys pysyy takuuvarmasti kohtuullisen pienenä.
[/quote]
Kuinka tehokkaasti nuo oikeasti auttavat. Siis toki fyysiset jännitysoireet ovat hirveät, mutta mietin, että onko se henkinen jännitys kuitenkin pahin? Auttaako nuo siis tuohon henkiseen puoleen ollenkaan?
[/quote]
Täällä yksi propralin käyttäjä: ehdottomasti auttaa myös henkiseen puoleen. Jo tietoisuus siitä, ettei posket punehdu eikä ääni tärise tai kädet vapise, poistaa kummasti pelon. Rohkeasti vain kysymään lääkäriltä reseptiä beetasalpaajiin. Ne ovat turvallisia eivätkä aiheuta riippuvuutta. Esiintymisjännitys riittää syyksi.
Olen opiskellut kaksi tutkintoa yliopistossa. Olen joutunut esiintymään vain kaksi kertaa luokan edessä (max 10 minuuttia, joista toinen puheviestinnässä). Kaikki muut esiintymiset ovat olleet seminaareissa, joissa esitelmän pitäjä saa istua paikallaan ja lukea pääkohdat paperista. Asiaosaaminen on tärkeintä, ei se miten esitelmä sinänsä menee koska esiintyminen joka tapauksessa paranee kerta kerran jälkeen.
Esiintymiskammoiselle työelämä on usein vaikeampi paikka kuin yliopisto, sillä on hyvin vähän akateemisia ammatteja, joissa ei yhtään joudu esiintymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:43"]
Amk:n pääsykokeissakin on keskustelu jossa noin 10 henkilöä ja sitten opettajat arvostelevat miten suoriudut keskustelusta. Ja tunnit enemmän keskustelua, kun sellaista että opettaja pitää luentoa ja oppilaat kuuntelee. Ja kaikkien on osallistuttava keskusteluun!
[/quote]
Ei todellakaan ole! Ammattikorkeakoulussa lasketaan lasku niissä pääsykokeissa yhtälöitä. Sitten kemiaa ja fysiikkaa. EI siellä mitään puhuta! Siellä ollaan se 60 - 90 minuttia. Sitten paperit valvojalle ja pois. Tulokset tulee sitten aikanaan.
Jotenkin on sellainen mutu-tuntuma, että AMK:ssa on yleisesti ottaen enemmän sosiaalisia, hyvännäköisiä ja seksikkäitä ihmisiä (tosin vähän tyhjäpäisiä) ja yliopistossa vastaavasti hiukan nyhveröitä yksin puurtavia finninaamoja. Tämän karkean yleistyksen ja pika-analyysin perusteella suosittelen ujolle ja esiintymiskammoiselle yliopistoa ja siellä mieluiten jotain humanistista tieteenalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:47"]
Yliopistossa on ihan asiallista porukkaa, varmasti esiintymiskammo helpottaa siellä. Ikinä en ole kuullut että kenenkään esitykselle oltaisiin tirskuttu tai muuta epäasiallista käytöstä vaikka miten paperit käsissä olisivat vapisseet.
[/quote]
No tässä sulle esimerkki. Cum laude -seminaarin proffa sanoi mulle "sinä nyt et tosiaankaan osaa pitää esitelmää". Jokaisen esitelmän vuodien varrella mokasinkin, eli yleensä pystyin puhumaan vain pari minuuttia ja sitten tuli stoppi. Koskaan en valmistunut, vaikka gradunkin tein, kun en halunnut mennä pitämään gradu-esittelyä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:27"]Mä valmistuin just Helsingin psykalta ja pidin esitelmiä:
1) enkun kurssilla kaverin kanssa
2) ruotsin kurssilla kaverin kanssa
3) Puheviestinnän kurssilla yksin
4) gradusemmassa istuin luokan edessä kun muut kommentoivat työtäni, tietysti jouduin vastailemaan kysymyksiin
5) yhdellä kurssilla yksin kerroin casesta
6) joitakin kursseja, joissa "esitin psykologia", koekaniinina kurssilaiset
Eli aika vähän esitelmiä mahtui 5,5 vuoteen. Psykologian opinnoissa et voi välttyä esillä ololta, koska sitä ammattia harjoitellaan myös kursseilla, mutta eivät ole siis varsinaisia esitelmiä. Ja yths ja Nyyti tosiaan auttavat esiintymisjännitykseen. Tsemppiä!
[/quote]
Esitit psykologia? Kerro lisää :D pitikö siinä siis puhua ja muut kuuntelivat vai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:38"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:47"]
Yliopistossa on ihan asiallista porukkaa, varmasti esiintymiskammo helpottaa siellä. Ikinä en ole kuullut että kenenkään esitykselle oltaisiin tirskuttu tai muuta epäasiallista käytöstä vaikka miten paperit käsissä olisivat vapisseet.
[/quote]
No tässä sulle esimerkki. Cum laude -seminaarin proffa sanoi mulle "sinä nyt et tosiaankaan osaa pitää esitelmää". Jokaisen esitelmän vuodien varrella mokasinkin, eli yleensä pystyin puhumaan vain pari minuuttia ja sitten tuli stoppi. Koskaan en valmistunut, vaikka gradunkin tein, kun en halunnut mennä pitämään gradu-esittelyä.
[/quote]
Hyi kamala :( missä päin tämä oli? Siis onko se gradu -esittely siis just se missä istutaan ja vastataan kysymyksiin?
Yliopistossa tulee jännityksen kanssa toimeen ainakin kyllä. Opiskelualasta riippunee paljon, kuinka paljon esiintymistä on ja myös millaisia muut opiskelijat ovat, onko paljon kilpailua vai enemmän tsemppihenkeä päällä. Psykologian opiskelijoita en tunne, mutta olen siinä käsityksessä, että monelle heistä ovat erilaiset ongelmat omasta tai lähipiiriin kokemuksesta jo niin tuttuja, että saattavat ehkä olla suvaitsevaisempia ja siksi tuon alavalinnan tehneitä? Tilannetta helpottanee, jos pystyt jonkun, mielellään myös jonkun opiskelutoverin, kanssa keskustelemaan jännityksestä, jotta muistat helpommin, ettet ole sen kanssa yksin! Et tosiaankaan ole,kuten edellisistä viesteistä jo on käynyt esille. Jännitykseen ei kuole ja se on tavallista. Kannattaa hakea opiskelemaan alaa,joka eniten kiinnostaa!
Psykologiaa on oikeasti vaikea päästä opiskelemaan.
kannattaisi mennä ilmaisutaidon kursseille ottamaan selvää omista peloistaan..ne on hauskoja.
Kyllä sinä voit kehittyä.
ehkä joku keskustelu olisi myös hyvä.
ujous on ihan symppistä ja esiintymistä voi opetella.
mieti mikä sinua kiinnostaa tulevaisuuden ammattina, ja etene sitä kohti.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:44"]Hyi kamala :( missä päin tämä oli? Siis onko se gradu -esittely siis just se missä istutaan ja vastataan kysymyksiin?
[/quote]
Ensin esitellään oma työ (olisko 30-45 min?) ja sitten muut kyselee. Vähän niinkuin mini-väitöstilaisuus. En sano tiedekuntaa, mutta Helsingin yliopistossa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:44"]Hyi kamala :( missä päin tämä oli? Siis onko se gradu -esittely siis just se missä istutaan ja vastataan kysymyksiin?
[/quote]
Ensin esitellään oma työ (olisko 30-45 min?) ja sitten muut kyselee. Vähän niinkuin mini-väitöstilaisuus. En sano tiedekuntaa, mutta Helsingin yliopistossa.
[/quote]
Läheskään kaikkiin aineisiin ei kuulu gradun loppuesittelyä. Gradua koskevat esiintymiset ovat yleensä graduseminaarissa, jotka ovat suht' helppoja koska tarkoituksena on että työstä keskustellaan ensin tekijän ja opponentin kesken ja lopuksi niin, että muut osallistujat kommentoivat ja kyselevät. Kun gradu on valmis, se useimmissa tiedekunnissa vain ensin toimitetaan esitarkastukseen ja sitten korjattuna arvosteltavaksi.
Esiintymisjännitys on yksi yleisimmistä peloista ihmisillä. Erään tutkimuksen mukaan 70 prosenttia noin parikymppisistä yliopisto-opiskelijoista jännitti esiintymistä (sykemittaukset, ei mutua). Ei ole häpeä jännittää. Se pitää hyväksyä ja siedättää itseään erilaisissa esiintymistilanteissa. Mene vapaaehtoisesti jollekin puheviestinnän kurssille. Sieltä saa hyviä vinkkejä. Jos jännittäminen on edelleen tolkutonta, käytä beetasalpaajia.