Lue keskustelun säännöt.
Ammattikorkea vai yliopisto ujolle ja esiintymiskammoiselle?
02.01.2015 |
Kummassa on eniten esitelmiä jne.?
Osaisiko joku kertoa voisiko tällainen ujo, melko huonoilla papereilla lukiosta valmistunut pärjätä vaikka psykologian opinnoissa? Psykasta kirjoitin C:n, mutta esimerkiksi äidinkieli meni niin penkin alle kuin voi :( (B)
Kommentit (69)
Psykologiaa on oikeasti vaikea päästä opiskelemaan, muistaakseni keskimäärin 3% hakijoista pääsee opiskelemaan psykologiaa esim Turkuun tai Helsinkiin. Yo-arvosanasi eivät oikein menestymistä lupaile, joten suosittelen realistisesti harkitsemaan jotain muutakin alaa :-)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:52"]
Yliopistossa ei juurikaan joudu esiintymään luokan edessä tai edes seisaaltaan, vaan useimmat työt esitellään lyhyesti omalla paikalla istuen. Olen itse ujo ja helposti punastuva, joten täytyy sanoa että yliopisto oli todella positiivinen yllätys noiden esitelmien ja ryhmätöiden suhteen. Sai ikään kuin rauhassa kasvaa esiintymispelosta pois. Opiskelin humanistisessa tiedekunnassa.
[/quote]
Meillä aika samanlaista, opiskelen kasvatustieteitä (ei opettajankoulutus siis). Esitelmät, varsinkin yksinpidettävät, ovat olleet onneksi tosi vähissä ja ovat olleet jotain kahden minuutin esitelmiä. Ja luulisin, että esiintymiskammoon suhtaudutaan yleisesti hyvin. Meillä on nykyään esim. pakollinen puheviestinnän kurssi myös erityisesti esiintymiskammoisille ja ujoille tai jotain sellaista. Opettajatkin ovat yleisesti suhtautuneet hyvin, ja aina voi pyytää erityiskohtelua jos tuntuu tosi pahalta. Oman jutun voi esim. kertoa omalta paikaltaan. Meillä on muutenkin ollut enimmäkseen omalta paikalta kerrottuja "esitelmiä". Vihaan ja kammoan vieläkin esiintymistä, joten harjoitusta ei ole kai ollut tarpeeksi...
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 17:58"]Psykologiaa on oikeasti vaikea päästä opiskelemaan, muistaakseni keskimäärin 3% hakijoista pääsee opiskelemaan psykologiaa esim Turkuun tai Helsinkiin. Yo-arvosanasi eivät oikein menestymistä lupaile, joten suosittelen realistisesti harkitsemaan jotain muutakin alaa :-)!
[/quote]
Niin kai :( itse psykologiksi en halua, vaan tutkimaan.. Tai sitten vaan etsin uuden alan -ap
Psykologiaa opiskelemaan on tosiaan tosi vaikea päästä. Se on Suomen yliopistoissa yksi vaikeimmista aloista joidenkin taidealojen jälkeen. Esim. lääketieteelliseen ja oikeustieteelliseen pääsee selvästi suurempi osa hakijoista. Psykologian pääsykokeissa tilastomatematiikka on tärkeä. Esim. Helsinkiin pyrkiessä puolet pääsykoepisteistä tulee tilastomatematiikan kokeesta. Tilastomatematiikkaa tarvitaan erityisesti silloin, jos tekee alan tutkimusta.
Suoraan sanoen mahdollisuutesi eivät vaikuta kovin hyviltä, jos et ole hyvä matematiikassa ja psykologian reaalikokeestakin kirjoitit C:n.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 01:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:44"]Hyi kamala :( missä päin tämä oli? Siis onko se gradu -esittely siis just se missä istutaan ja vastataan kysymyksiin?
[/quote]
Ensin esitellään oma työ (olisko 30-45 min?) ja sitten muut kyselee. Vähän niinkuin mini-väitöstilaisuus. En sano tiedekuntaa, mutta Helsingin yliopistossa.
[/quote]
Läheskään kaikkiin aineisiin ei kuulu gradun loppuesittelyä. --- Kun gradu on valmis, se useimmissa tiedekunnissa vain ensin toimitetaan esitarkastukseen ja sitten korjattuna arvosteltavaksi.
[/quote]
Niin, mitä sitten? Joissakin kuuluu, joissakin ei. Onko neuvosi, että tiedekunta pitää valita sen mukaan, ettei siellä tarvitse esitellä valmista gradua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat enemmän arvostusta niin mene yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisko miettiä siltä kannalta, mihin ammattiin haluat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 14:35"]Kannattaisko miettiä siltä kannalta, mihin ammattiin haluat...
[/quote]
No kun en tiedä vieläkään.. :( -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle jäi lopulta ihan hyvä fiilis yliopiston esiintymisvaatimuksista. Opiskelin yliopistossa, jossa panostettiin hirveästi pienryhmiin ja sellaiseen opetukseen, jossa pidettiin aika paljon esitelmiä, mutta niissä oli se hyvä puoli, että esitelmät pidettiin aina sellaisesta aiheesta, johon itse ensin perehdyttiin. On paljon helpompi puhua ihmisille asiaa, kun tietää itse tietävänsä asian paremmin kuin kuulijat.
Meille oli tarjolla myös esiintymisjännittäjille suunnattu puheviestinnän kurssi. Se oli todella hyödyllinen, vaikka suurin osa osallistujista ei myöntänytkään näitä jännittäjiä olevansa (mikä alkuun ärsytti), mutta kurssilla läpi käydyt asiat ja tilanteet auttoivat paljon sekä esityksen suunnittelun tekniikassa että muuttamaan omaa suhtautumista. Karkeasti sanottuna se auttoi suhtautumaan esiintymiseen niin kuin olisin tekemässä työtehtävää, joka on pakko tehdä tai myös itse näyttelemässä sitä asiantuntijan roolia, jota muut ovat tulleet kuuntelemaan. Enkä itse siinä ihmisten edessä heidän arvioitavanaan - tuskin kukaan edes muistaa esitelmää parin päivän päästä.
En vieläkään esiintymisestä pidä, ja tunnetasolla ennen esiintymistä mietin kaikkia ihan kamalia asioita itsestäni ja miten yeisökin minut mahtaa nähdä, mutta esityksen ajaksi opin tsemppaamaan itseni sellaiseen asiallisen puhujan rooliin. Koulukiusauksen jäljiltä on ollut todella vaikea uskoa siihen hokemaan, että yleisö on yleensä aina esiintyjän puolella, mutta jos on itse esim. seminaareissa yleisössä ja kuuntelee muiden juttuja, niin ei siellä hirveästi esiintyjää haukuta ja jos esintyjälle sattuu jokin moka, niin yleensä reaktio on pilkan sijaan myötätunto.
Psykologian suhteen moni on aloittanut opintonsa käymällä vuoden verran jossain kansanopistossa psykologian perusopintoja ja valmistavia opintoja. Myös tilastotieteen opiskelu auttaa itse opinnoissa etenemisessä huomattavasti. (Ja työelämässäkin tilasto-osaajille on edes vähän kysyntää verrattuna perusyhteiskuntatieteilijään.)
Annat pelon määritellä tulevaisuutesi? Mietipä vielä kerran.
Terapiaa, lääkitystä ja tilanteille altistumista: jos ne eivät tepsi vuosien saatossa voit valita vasta siinä vaiheessa koulutuksen ja työn, jonka kanssa selviydyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amk:ssa jatkuvasti esitelmiä ja ryhmätöitä, paljon keskustelua yms.
Hae yliopsitoon vaan, jos jännitys on liian valtaisaa, saat psykologilta apua ja lekurilta lääkettä. Kyllä se sitten siitä, kun esiintymiskokemusta tulee. Komppaan kakkosta, pelko ei ssaa määritellä tulevaisuuden suunnitelmiasi!
Ammattikorkeassa tehdään lähes joka kursilla ryhmätöitä ja esityksiä. Yliopisto opiskelu on paljon itsenäisempää, käydään luennoilla tehdään tentit yms.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]
Amk:ssa jatkuvasti esitelmiä ja ryhmätöitä, paljon keskustelua yms.
[/quote]
Yliopistolla on ihan sama. Semmaa semman perään.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:36"]Hae yliopsitoon vaan, jos jännitys on liian valtaisaa, saat psykologilta apua ja lekurilta lääkettä. Kyllä se sitten siitä, kun esiintymiskokemusta tulee. Komppaan kakkosta, pelko ei ssaa määritellä tulevaisuuden suunnitelmiasi!
[/quote]
Hmm.. Niin kai. Vihasin jo lukiossa niitä ainaisia esitelmiä ja varsinkin yksin pidettäviä!
Mietityttää myös se, että onko psykologiaa oikeasti vaikea päästä opiskelemaan -ap
Yliopistossa myös jatkuvasti ryhmätöitä ja muita töitä, jotka sitten esitellään kaikille. Varmaan riippuu silti siitä mitä opiskelee.
Ja komppaan kakkosta. Hae mieluummin apua tuohon esiintymiskammoon.
.