Sinä, jolla yksi lapsi, vastaa kolmilapsisen perheen äidille!
Kumpi on lähempänä totuutta? Kadehditko minua/meitä, kun meillä on useampi lapsi, vai tunnetko sääliä, kun meillä oletettavasti on rankkaa?
Kommentit (31)
En kauheasti ajattele tuollaisia, kun olen halunnut vain yhden. Joskus kavereiden touhuja katsellessa (useampia lapsia) ajattelen, että en olisi useampaa lasta jaksanutkaan.
No okei. Kun tarkemmin mietin, niin oli yksi vaihe elämässä, että olisin halunnut toisen. Silloin kun paras ystäväni tuli raskaaksi. Hänen lapsensa on nyt vuoden ja olen tyytyväinen, ettei mies suostunut.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 17:28"]Kumpi on lähempänä totuutta? Kadehditko minua/meitä, kun meillä on useampi lapsi, vai tunnetko sääliä, kun meillä oletettavasti on rankkaa?
[/quote] en kadehdi enkä sääli.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 17:28"]
Kumpi on lähempänä totuutta? Kadehditko minua/meitä, kun meillä on useampi lapsi, vai tunnetko sääliä, kun meillä oletettavasti on rankkaa?
[/quote]
En ole ajatellut asiaa. Ajattelen, että teillä on varmaan paremmat hermot kuin minulla? Ja erilaiset toiveet elämästä.
Olen vahingoniloinen, ei tarvi ite kuunnella lasten välisiä kinasteluita.
En kadehdi. Olen joskus seurannut sivusta kolmilapsisten kavereiden elämää enkä haluaisi itselleni sellaista. Yksi tai maksimissaan kaksi on hyvä luku. En tiedä miksi, mutta joskus jopa säälittää monilapsiset perheet - vaikka ei he varmasti mun sääliä kaipaa. En vaan ymmärrä miten jonkun mielestä sellainen elämä edes voisi olla kadehdittavaa.
Miksi pitäisi kumpaakaan? Jos olet vajaaälyinen (aloituksen perusteella vaikuttaa vahvasti siltä) ja kaikki kolme ovat olleet vahinkoja, säälin koko porukkaa. Muuten en ole muiden asioista kiinnostunut.
Säälin, kunnes perhepäivähoitaja sanoi, että yhden kanssa on kaikkein rankinta.
Mulle on ihan sama kuinka monta lasta kelläki on. Ite halusin vaan yhden lapsen.
En ainakaan kadehdi, en edes kaksilapsisia perheitä. En myöskään sääli, vaikka arvaan ettei elämä kolmen lapsen kanssa mitään herkkua ole.
Enpä oikeastaan mieti muiden lapsilukuja, poislukien tilanteet joissa väsynyt useamman lapsen äiti toistuvasti valittaa kuinka rankkaa on niin monen lapsen kanssa. Silloin mietin lähinnä että olen helvetin onnekas kun on vain yksi, onneksi tajusin pitää haarat kiinni ettei ole useampaa.