Elämä epäjärjestyksessä = pakottava vimma järjestelmällisyyteen

Et saa muuta elämääsi järjestykseen järjestämällä kaappeja. Se voi tuoda hetkellisen hyvänolon, mutta sitten hermostut johonkin muuhun esimerkiksi kotisi kunnossa, ja väsytyskierre jatkuu. Lepää, ja anna olla!

.

Minä sanoisin, että anna mennä. Pistä tavaroita järjestykseen. Sehän voi toimia suoranaisena terapiana. Itseäni se ainakin auttaa ja usein onkin juuri noin, että siivousvimma iskee silloin, kun muuten ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:48"]

Et saa muuta elämääsi järjestykseen järjestämällä kaappeja. Se voi tuoda hetkellisen hyvänolon, mutta sitten hermostut johonkin muuhun esimerkiksi kotisi kunnossa, ja väsytyskierre jatkuu. Lepää, ja anna olla!

[/quote]

Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. Itse en ole kokenut loppuunpalamista, mutta stressaantuneena minulle on tärkeää, että kotona on suht siistiä ja asiat järjestyksessä. Ei mitenkään pakonomaisesti vaan sellainen perusjärjestys. Se rauhoittaa. Jos muun stressin lisäksi vielä pitää katsoa sotkuista kotia se on jo liikaa. Eli mielestäni ulkoinen järjestys voi tuoda sisäistä järjestystä tiettyyn rajaan asti. Se tuo myös tunnetta, että voi hallita kuitenkin jotain aluetta.

Olen muutoinkin visuaalinen ihminen, elän siitä mitä näen. Ruma ympäristö on latistavaa. Jos ap on tätä tyyppiä niin siivoilusta voi olla hyötyä. Mutta jos homma menee siihen, että heilut klorite-pullon kanssa ympäri kämpää ja desinfioit kaikkea hysteerisesti, niin sitten olet eri tyyppiä. Eli jos sun siivoilullas ei ole mitään rajaa, niin sitten se ei varmaankaan tee sulle hyvää.

Tsemppiä ap!

Ihan kuin mun kirjoittama. Aattelen että se on hyvää valmistautumista tulevaan, että sitten kun alkaa taas jaksaa, on ympäristö joka tukee sitä jaksamista, paikat järjestyksessä ja ylimääräinen tavara pois kuormittamasta. 

Olen myös kokemuksesta sitä mieltä, että tuollainen siivoaminen ja järjestely on juuri loistava projekti tuossa tilanteessa. Helposti hallittavissa, konkreettisia tuloksia näkyy heti, antaa sellaisen tunteen että saa jotain aikaiseksi.

Anna kuitenkin lupa väsyä myös siivoamiseen ja jättää se kesken, jos alkaa kesken kaiken uuvuttaa. Parasta olisi, jos tekisit itsellesi ihan pieniä päämääriä kerrallaan tyyliin nyt siivoan sukkalaatikon. Sitten kun se on valmis, siivoat jonkin muun laatikon. Etene laatikko kerrallaan rauhalliseen tahtiin, kunnes kaappi on siivottu. Anna itsellesi paljon aikaa. Lepäile itsesi kuntoon. :)

Ihmiset hoitavat mielensä solmuja usein noin: himosiivoamisella, anoreksialla, painon tarkkailulla, himourheilulla jne. Hallinan tunnetta edes jossakin asiassa, kun pää ei ole hallinnassa.

Minäkin olin 10 kk sairauslomalla ja siivosin enemmän kuin ikinä. Siisti koti jotenkin helpotti henkistän pahaa oloa. Nyt joulun jäljiltä on kauhea ahdistus, kun tavaraa tuli taas lisää, ja väkeä oli enemmän niin että sekaisuus lisääntyi. Odotan että lapset lähtevät opiskelupaikkakunnilleen että saan kaiken taas siistiksi.

Niin, tällä haavaa mikä tahansa siivous olis ehkä vaan hyvästä, kun kämppä on ihan hävityksen kauhistus joulun jäljiltä. Ei täällä kukaan mitään tehnyt ole... Sekin toisaalta ahdistaa, kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi. Mä en tajua miksen aikaisemmin tajunnut mihin jamaan olin itseni saattanut. Joulun tulo oli sit ehkä se viimeinen naula arkkuun...? 

Jotain tarttis tehdä. Ehkä huushollin järjestämisellä tuntuis olevan helpoin aloittaa... 

Olin neuroottinen siivouksen ja siisteyden kanssa silloin kun join. Meillä oli kaikki aina tip top ja enemmänkin, paitsi se oma elämä..

Kun lopetin juomisen, lopetin samalla myös neuroottisen siivoilun ja järjestelyn. Nykyään olen mukavasti selvinpäin mukavasti sekaisessa kodissa. Eikä siivo ärsytä yhtään.

En nyt tiiä voiko tämmänen olla kovin neuroottista, jos ei meinaa saada aikaseksi edes aloittaa.. Mutta karmaiseva pettymyshän se on edessä, jos se ei oikeesti mitään autakaan... 

Mulla sama. Pari vuotta sitten perheemme elämä oli täydellisessä katastrofissa. Aloitin siivoamalla pihavajan ja siitä se sitten lähti. 3-kerroksinen talo tuli järjesteltyä vuosien kaaoksesta. Olin välillä niin väsynyt, että makasin vain paikallani, kunnes sain uutta puhtia. En tiedä, auttoiko se mitään, mutta tulipahan tehtyä.

Ap:n viesti olisi voinut olla omani. Aikoinaan siivosin, järjestelin pedanttisesti kotiani, kaiken piti kotona olla täydellistä, vaikka olin miten väsynyt, siivosin ja puleerasin. Mapitin papereita, laskuja. Tein tehtävälistoja. Maksoin laskut etukäteen, stressasin ja stressasin kaikesta. Aikataulutin ja vaadin täydellisyyttä kaikesta. Mikään ei saanut mennä vikaan laatimastani työjärjestyksestä. Kunnes elämä potkaisi päähän, minut irtisanottiin hyväpalkkaisesta työstäni, jouduin työttömäksi, läheisiäni kuoli, opiskelin uuden ammatin. Koko elämä muuttui, tienaan paljon vähemmän kuin ennen (olen köyhä), mutta arvot elämässä ovat muuttuneet.En stressaa asioista, elän päivän kerrallaan, huomisesta ei kukaan tiedä. Siivoan silloin kun huvittaa, se ei ole enää pakkomielle. Pieni epäjärjestys ei enää sekoita elämääni. Uskokaa tai älkää, mutta elämä tuntuu nykyään paljon mukavammalta ja rennommalta kuin ennen, vaikka rahaa ei ole paljon käytettävissä.

10:lle. Miten ihmeessä sait 10 kk sairasulomaa?