Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini käyttäytyy näin?
01.01.2015 |
Olen 20-vuotias nuori ja alan 10kk päästä elämään suurta unelmaani yhdessä poikaystäväni kanssa: lähdemme australiaan 6 kuukaudeksi :) maksoimme tänään lentoliput ja soitin innoissani isälleni. Isäni oli aivan innoissaan, sanoi että tulee ehdottomasti vierailemaan sitten jouluna meidän luonamme ja kaikkea muuta ihanan kannustavaa. Pyysin, että hän antaa äidilleni puhelimen ja kerroin saman hänelle. Äitini vastaus oli "aijaa, kiva." Siitä alkoikin 10minuutin valituksen kuuntelu, kuinka oli tylsä uv, sijaisuus loppuu kohta eikä ole töitä, mites mun jatko-opiskelut, valivali ja huokaus sinne tänne... Tuli vähän pahamieli, miksi hän ei voinut olla iloinen puolestani, olenhan sentään hänen tyttärensä :(!
Kommentit (20)
Niin. Ei tyttären kanssa voi puhua miten käy opintojen, laskujen tms.
Koska on toisen vanhempi tai lapsi niin asioista ei voi keskustella.
Ihmettele miksi ihmettelet vanhempien toimintaa kun jätät kertomatta asiasta kunnes matka on maksettu. Tiesit että tämä keskustelu tulee kuitenkin ja sinun ratkaisu oli maksaa matka niin puheet olisi turhia mukamas.
Teidän vanhemmilla selvästi on tuollainen jako että toinen kysyy miten pärjäät ja toinen näkee asiakseen olla puskurina; luultavasti joutuu olemaan aina hiljaa ja myötäillä niin sinulle kuin kumppanilleen. Mutta hei; matka maksettu, oma on elämäsi ja muut vois vaan olla hissukseen. Selkeästi sinua rakastavat vaikka oletkin vähän rempseä ja huoleton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä he tiesivät molemmat että ollaan lähdössä, ollaan puhuttu etukäteen tästä paljon. Tiesivät lähtöpäivänkin ja heti kerroin myös tästä että lennot on maksettu :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:32"]Niin. Ei tyttären kanssa voi puhua miten käy opintojen, laskujen tms.
Koska on toisen vanhempi tai lapsi niin asioista ei voi keskustella.
Ihmettele miksi ihmettelet vanhempien toimintaa kun jätät kertomatta asiasta kunnes matka on maksettu. Tiesit että tämä keskustelu tulee kuitenkin ja sinun ratkaisu oli maksaa matka niin puheet olisi turhia mukamas.
Teidän vanhemmilla selvästi on tuollainen jako että toinen kysyy miten pärjäät ja toinen näkee asiakseen olla puskurina; luultavasti joutuu olemaan aina hiljaa ja myötäillä niin sinulle kuin kumppanilleen. Mutta hei; matka maksettu, oma on elämäsi ja muut vois vaan olla hissukseen. Selkeästi sinua rakastavat vaikka oletkin vähän rempseä ja huoleton.
[/quote]
Niin... Siis mitä?
Minä taas ihmettelen mitä olisi pitänyt sanoa. En tiedä melkein ketään ikäistäni joka ei olisi ollut ulkomailla vähintään vuotta, joten miksi niin tavallisesta asiasta pitäisi hössöttää? Ja ehkä äitisi vain varmistaa että olet huolehtinut käytännön asioista, vaikka sinä sen valitukseksi tulkitset.
Ihmettelen piti kirjoittamani, n-kirjain jäi johonki.
Meillä on mieheni kanssa samanlainen suhtautuminen lapsiin (ovat tosin vielä pieniä) mutta uskoisin että me kumpikin tentattaisiin lapsilta juurikin miten he hoitavat asunnon noin pitkän matkan aikana (meneekö vuokralle tms), opinnot minuakin kiinnostaisi -erityisesti jos niiden kanssa on ollu ongelmia.
Jos matkalla tapahtuu jotain niin miten pystyt maksamaan vai odotko että isi sitten maksaa?
Minusta hyvään vanhemmuuteen kuuluu se että puhutaan niistä velvollisuuksista -tottakaitollanen matka on kiva lkokemus mutta onko siihen oikeasti esim. varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä äitisi reaktio sinusta tuntui, ap? Tunsitko itsesi arvottomaksi tai pikkulapsen tasolle vedetyksi? Oliko sinulla puhelun loputtua ummetusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidille saattoi kuitenkin tulla vähän järkytyksenä tai sitten se oikeasti "iski tajuntaan". Äidit ovat sellaisia. Itse kun lähdin vaivaiseksi 2 kk ulkomaille, äiti halasi ovella (ei ole ikinä halannut mua) ja sanoi että soittele sitten. Punaiset silmätkin jo oli. Mä oikeasti hämmennyin tuosta.
Toisen kerran kun lähdin, niin vanhemmat tuli "puolessa välissä" katsomaan mua. Se oli kivaa, vaikka olivatkin vain pari päivää.
Lähetin heille kerran viikossa postikortin, jossa kerroin mitä kaikkea olin tehnyt ja ylipäätään mitä kuuluu. Ehkä voisit ottaa tavaksi kirjoittaa postikortteja äidillesi sieltä Australiasta. Vaikka juttelisitkin puhelimessa tai laittaisit sähköpostia. Kun se vaan on niin kiva saada postia.
Ollaan siis juteltu tästä matkasta paljon vanhempieni kanssa. Olen säästänyt jo yli puolet matkabudjetista, eli itse maksan matkani ja kaiken asiaan liittyvän. Toki vanhempani minua aina tukevat rahallisesti jos on tarve (josta olen hyvin kiitollinen), mutta harvoin kehtaan kertovani tarvitsevani rahaa. Äidin kanssa keskustelussa vaan harmitti, ettei hän vaikuttanut yhtään iloiselta puolestani. Vai ylireagoinko nyt turhasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:44"]Äidille saattoi kuitenkin tulla vähän järkytyksenä tai sitten se oikeasti "iski tajuntaan". Äidit ovat sellaisia. Itse kun lähdin vaivaiseksi 2 kk ulkomaille, äiti halasi ovella (ei ole ikinä halannut mua) ja sanoi että soittele sitten. Punaiset silmätkin jo oli. Mä oikeasti hämmennyin tuosta.
Toisen kerran kun lähdin, niin vanhemmat tuli "puolessa välissä" katsomaan mua. Se oli kivaa, vaikka olivatkin vain pari päivää.
Lähetin heille kerran viikossa postikortin, jossa kerroin mitä kaikkea olin tehnyt ja ylipäätään mitä kuuluu. Ehkä voisit ottaa tavaksi kirjoittaa postikortteja äidillesi sieltä Australiasta. Vaikka juttelisitkin puhelimessa tai laittaisit sähköpostia. Kun se vaan on niin kiva saada postia.
[/quote]
Kiitos, tämä kommentti helpotti mun fiilistä! Ehkä tämä tosiaan iski äitini tajuntaan nyt että oli siksi niin hiljainen :( toi postikortti idea on aivan huikee! :)
Ap
Mun äiti teki vastaavan, kun soitin ja kerroin meidän toisen lapsen syntymästä. Just ja just sai onniteltua ja alko sitten haukkua mun isää ja veljeä ja valittaa kaikesta mahdollisesta. Tuli helvetin hyvä mieli siinä vastasynnyttäneenä kuunnella sitä mummon valitusta ja marinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tästä reissusta olette muuten puhuneet jo paljon etukäteen, miksi odotat että äidiltäsi tulisi joku erillinen vau-reaktio pelkkiin lipun ostoihin? Kuulostat kyllä vähän epäkypsältä ja lapselliselta, ei kannata keskittyä lypsämään ihmisiltä reaktioita vaan elää ja kokea itseäsi varten. Ja please älä piinaa läheisiäsi tällä reissullasi facebookissa samalailla lypsämällä ja huomionkipeilyllä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:35"]Kyllä he tiesivät molemmat että ollaan lähdössä, ollaan puhuttu etukäteen tästä paljon. Tiesivät lähtöpäivänkin ja heti kerroin myös tästä että lennot on maksettu :)
Ap
[/quote]
Kyllä tässä joku juttu on mitä et kerro.
Kun asiasta ollaan puhuttu kunnolla niin eihänvanhempi täysin muistisairaaksi ala. Niin väität nyt kun toinen vanhemmista alkaa vasta kysellä kun ilmoitat lähdöstä.
Vai eikö sua otettu tosissaan? Olet haaveillut matkasta muttei ne ymmärtäneet että olet tosissaan lähdössä?
Ei kaikilla ole "kaikki kaverit" käyny jossain min. vuotta ulkomailla tai se kaveripiiri koostuu rikkaita. On perheitä joissa ei tuollainen matka onnistu. Samoin lapsi saattaa olla ongelmanuori joka saa tuollaisen idean.
Oma äitini on tuollainen puskuri. Tajusin vasta aikuisena miten rankkaa sillä on kun se koitti joustaa minulle ja sitten taas isälleni toisaalla.
Nuorena näitä kuvioita ei näe; kun se oma juttu on oleellinen. Nyt näet miten toinen vanhemmista on tulossa heti jouluksi kylään mutta kyllä se joutuu sitte puolustamaan kahden kesken sinua vielä ja tämä jos puhuisit toisen vastustamisesta sille joka puolsi matkaa niin huomaat että hän puolustaa toisen kantaa. Kukaan ei toisaalta tiedä hänen oikeaa kantaa koska hän vaan puskuroi välillänne.
Kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää kolmonen on pelottavan olonen
Kolmoselle:
Siis mitä? Ei mun äitini kysyny muuta kuin että mitä meinaan opiskelujen suhteen? Tässä voi kyllä olla se myös, että äitini ei uskonut että saamme tämän toteutettua tai maksettua liput jo näin paljon aikaisemmin. Ap
Itse tunnet äitisi parhaiten. Ehkä ei osaa teennäisesti iloita ja tsempata (koska ei ole mitään iloittavaa ja tsempattavaa?). Ihmiset matkustelevat ja muuttavat koko ajan, omat lapsetkin, kappas vain. Mitäs siitä riehumaan. Tai ehkä oli kateellinen tai tiesi, ettei tämä nyt mitään niin erikoista ole, ja halusi latistaa turhan innostunutta tunnelmaa arkisilla asioilla.
Itse jos lähtisin matkalle (ja vielä unelmamatkalle) toivoisin vanhempieni oikeasti iloitsevani puolestani ja olevansa ylpeitä lapsestaan koska toteuttaa unelmiaan!
Onko äidiltäsi jäänyt jotain vastaavaa kokematta nuorena ja on ehkä salaa kateellinen? Mummoni oli aina huolissaan matkoistani, muttei koskaan heittäytynyt valittamaan tai kierimään itsesäälissä. Vähän saattoi sydämestä ottaa, mutta ymmärsi kuitenkin matkojen tekevän minut onnelliseksi ja kuuluvan nuoreen aikuisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:46"]
Ollaan siis juteltu tästä matkasta paljon vanhempieni kanssa. Olen säästänyt jo yli puolet matkabudjetista, eli itse maksan matkani ja kaiken asiaan liittyvän. Toki vanhempani minua aina tukevat rahallisesti jos on tarve (josta olen hyvin kiitollinen), mutta harvoin kehtaan kertovani tarvitsevani rahaa. Äidin kanssa keskustelussa vaan harmitti, ettei hän vaikuttanut yhtään iloiselta puolestani. Vai ylireagoinko nyt turhasta?
Kirjoitat, että vanhempasi ovat tarvittaessa aina tukeneet sinua rahallisesti. Voisin itsekin äitinä kuvitella, että tämä avustus on tarkoitettu opiskelujen läpiviemiseen. Ehkä sinun äitisi ei yksinkertaisesti osaa iloita siitä, että hän taloudellisella tuellaan on mahdollistanut sinulla tuollaisen luksusvuoden.
Äidilläsi tulee ikävä sinua. Hän ei osannut ikäväänsä sanoiksi pukea ja varmaan järkyttyi, kun kuuli sinun olevan 6 kuukautta pois. Hän nyt puhui hermostuneena kaikkea muuta.