Olen syrjäytymässä
Tuntuu käsittömältä että näin on tapahtunut. En olisi ikinä uskonut omalle kohdalle.
-
Valmistuin keväällä ylioppilaaksi, mutten päässyt kouluun. Tästä se alamäki sitten alkoi.. En saanut edes töitä. Olen viettänyt käytännössä yli puoli vuotta kotona tekemättä yhtään mitään. Tunnen oloni täysin mitättömäksi ja arvottomaksi. En enää jaksa nähdä ystäviäni, sillä minulla ei ole mitään kuulumisia kerrottavana - vai kerronko kuinka vietän päivät katselemalla tyhjiä seiniä. Niin. -
-
En saa millään aikaseksi hakeutua erilaisiin harrastuksiin tai tapahtumiin, missä kohtaisin ihmisiä. Haluaisin saada elämääni sisältöä, mutta tuntuu että olen niin "syvällä", etten pääse täältä enää ylös. Voimani ovat loppu. Ulos meneminenkin on suuri haaste. Olen todella onneton ja oikeastaan koko elämä tuntuu niin tyhjältä. Vaikea uskoa, että kaikki muuttuisi paremmaksi, kun nykyään pelkkä suihkussakäynti vie kaikki voimat.. Huoh
Kommentit (12)
Vapaaehtoistyöhön, ehkä ulkomailla? Miksi et päässyt kouluun? Mikä ala? Nuori ihminen on totutettu ulkoaohjautumaan koulussa, sinun pitäisi oppia järjestämään itsellesi tekemistä. Lue vaikka maailmankirjallisuuden klassikoita jos et muuta keksi.
Olet vielä nuori ja ehdit elämässäsi tehdä vaikka mitä! Moni nuori on lukion jälkeen jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja pitänyt välivuoden tai useammankin. Oma veljeneni joutui odottamaan kolme vuotta ennen kuin tärppäsi, mutta sittemmin opiskeli opettajakse ja on nyt harjoittanut ammatiaan reilu 10 vuotta.
Toki ymmärrän että ajoittain voi tuntua kurjalta, mutta tässä tilanteessa vain sinä voit itseäsi auttaa. Koeta hakea töihin esim työmarkkinatuella. Palkkaa siitä saa vain työttömyyskorvauksen verrran, mutta on arvokasta työkokemusta ja varmasti hyötyä myöhemmässä elämässä. Tai entämä jos kähdet hetkeksi katsomaan maailmaa ja hekeudut au pairiksi? Me olemme itse ottaneet suomeen jo pari au pairia aupairword järjestön kautta. Homma toimii varmasti toiseen suuntaan.
Onko sinulla ketään jolle pystyt puhumaan tuntemuksista - vanhemmat, hyvä ystävä, perhetuttu tms.? Jos ei niin koeta hakea jostain apua. Puhuminen auttaa.
Tsemppiä - olet vielä nuori ja sinulla on kaikki edellytykset pärjätä elämässä!
itse olen jo syrjäänyt minut erotettiin amiksesta koska minulla oli enemmän poissaoloja kuin läsnä oloja ja suurin osa kursseista hylätty. arkisin pelaan xbok:silla olen koneella tai katon tv:tä. viikon loppuisi ryyppään kavereiden kanssa ja poltan blossea. siinä minun elämä pähkinänkuoressa
3/5 pahoittelee kirjoitusvirheitä ja että viesti tuli kahteen kertaan. kirjoittelen tässä väsyneenä pimeässä pienelle ipadin ruudulle...
Laitatte ihan liikaa painoarvoa muodolliselle opiskelulle. Osaatte kai lukea? Hyvä. Se on kaikki mitä tarvitsette.
Mäkin olen syrjäytynyt tai hyvää vauhtia menossa sitä kohti. Olen vasta 21v eikä minulla ole mitään koulutusta tai mainitsemisen arvoista työkokemusta. Olen hakenut jatkuvasti töitä enkä pääse edes kouluun. Olen nyt yli puoli vuotta ollut toimeettomana, aiemmin kävin koulussa muutaman kerran kuussa. Elämä ei oo kovin ruusuista ja ainut apu on psyk. poli noin kaksi kertaa kuussa.
Voisko 8 vähän selventää mitä tarkoittaa "muodollisella opiskelulla"? Onko hän itse enemmän "elämänkoulun" kannattaja?
Ap, et ole syrjäytynyt. Kun minä kirjoitin ylioppilaaksi n. 10 vuotta sitten, olin koko seuraavan syksyn tekemättä mitään, sitten menin vuodeksi armeijaan ja sen jälkeen aloitin opiskelut, mutta siis älä soimaa itseäsi jostain puolesta vuodesta. Se tuntuu ehkä nyt pahalta, mutta sinulla on aikaa kyllä, otat päivän kerrallaan, pienin askelin, nouse sieltä sängyn pohjalta, ei sen tarvitse tapahtua silmänräpäyksessä, mutta voit aloittaa vaikka huomenna. Heitä vaikka kävelylenkki joka päivä, kuuntele kivaa musaa, mutta älä alistu siihen tunteeseen, että kaikki olisi jotenkin nyt mennyttä. Haet uudelleen kouluun, kun on sen aika ja keksit itselle jotain tekemistä siksi aikaa. Ajattele positiivisesti, nauti tästä ajasta kun on vapaata, opettele vaikka soittamaan jotain soitinta, jos sellainen kiinnostaa. Youtubessa on paljon hyviä opetteluvideoita erilaisille soittimille. Päätä pystyyn vaan, kyllä se siitä lähtee.
Surullista että näinkin nopeasti tällä palstalla löytyy usea samassa tilanteessa oleva. Toivon vilpittömästi teille voimia ottaa oma elämänne haltuun. Vastoinkäymiset tuntuu kurjalta, mutta älkää antako niiden lannistaa.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 02:26"]Surullista että näinkin nopeasti tällä palstalla löytyy usea samassa tilanteessa oleva. Toivon vilpittömästi teille voimia ottaa oma elämänne haltuun. Vastoinkäymiset tuntuu kurjalta, mutta älkää antako niiden lannistaa.
[/quote]
turha luulo peli on pelattu ja usko huomisen puuttuu ainakin mun kohdalla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 02:23"]
Voisko 8 vähän selventää mitä tarkoittaa "muodollisella opiskelulla"? Onko hän itse enemmän "elämänkoulun" kannattaja?
[/quote]
Voin selventää hyvinkin. Tarkoitan muodollisella opiskelulla sitä, että mennään johonkin akkreditoituun oppilaitokseen ja lusitaan siellä perse homeessa se nelisen vuotta jonka jälkeen saadaan joku maisterin papru käteen. Hyvä, nyt olet maisteri ja epäilemättä todella pätevä tyyppi. Not.
Opiskelu on mielestäni yksi asia. Toinen on osaamiene, analyyttinen ajattelu ja kriittisyys. Monasti näkee että näitä kaikkia halutaan niputtaa yhteen, ja pahimmillaan pidetään yllä sitä myyttiä että jostain korkeakoulusta "valmistunut" olisi lähtökohtaisesti kypsempi ja osaavampi kuin joku toinen joka ei ole "valmistunut" korkeakoulusta. Tämähän on ihan täyttä paskaa. Epä-älyllistä ajattelua jo sinänsä, mutta myöskin varsinkin RKP:n äänestäjien suosimaa kastijaottelua.
Minä ihan pokkana väitän että täältä netin ihmemaailmasta ei löydy minua oppineempaa mulkunlutkuttajaa. Ei vaikka kuinka olisitte niitä korkeakoulujanne käyneet, asuisitte Espoossa ja dissaisitte lukion kesken jättäneitä. Te ja teidän verenperintönne tunnetaan. Elämän korkeakoulu on läppä, vitsi, ja huono sellainen. Samaa paskasakkia ne nappiverkkareissa pönöttävät lähiökuppiloiden kanta-asukit ovat kuin "korkea"koulutetut tohtorit. Mikään ei ole vastenmielisempi ihmisyksilö kuin akateemisesta perheestä ponnistava kokkareita äänestävä, kirkasotsainen partiopoika/tyttö. Juuri sellainen jonka kompetenssi perustuu niihin papereihin ja oletettuun osaamiseen.
Olet vielä nuori ja ehdit elämässäsi tehdä vaikka mitä! Moni nuori on lukion jälkeen jäänyt ilman opiskelupaikkaa ja pitänyt välivuoden tai useammankin. Oma veljeneni joutui odottamaan kolme vuotta ennen kuin tärppäsi, mutta sittemmin opiskeli opettajakse ja on nyt harjoittanut ammatiaan reilu 10 vuotta.
Toki ymmärrän että ajoittain voi tuntua kurjalta, mutta tässä tilanteessa vain sinä voit itseäsi auttaa. Koeta hakea töihin esim työmarkkinatuella. Palkkaa siitä saa vain työttömyyskorvauksen verrran, mutta on arvokasta työkokemusta ja varmasti hyötyä myöhemmässä elämässä. Tai entämä jos kähdet hetkeksi katsomaan maailmaa ja hekeudut au pairiksi? Me olemme itse ottaneet suomeen jo pari au pairia aupairword järjestön kautta. Homma toimii varmasti toiseen suuntaan.
Onko sinulla ketään jolle pystyt puhumaan tuntemuksista - vanhemmat, hyvä ystävä, perhetuttu tms.? Jos ei niin koeta hakea jostain apua. Puhuminen auttaa.
Tsemppiä - olet vielä nuori ja sinulla on kaikki edellytykset pärjätä elämässä!