Työsuojelullinen ajatus yliopistosta työympäristönä
Tämän päiväinen zoom-kokous herätti mut. Tajusin, että kaikille maikoille ja opiskelijoille ei välttämättä ole ihan pikku juttu puhua enkuksi luennoilla. Monet osallistujat tänään näyttivät mielestäni tosi stressaantuneilta siitä, etteivät selvästi saaneet viestiään perille sellaisena kuin sen halusivat. Miksi me puhutaan enkkua, jos 90% osallistujista on suomalaisia? Luulisi olevan todella stressaavaa puhua koko päivä englantia, jos se satu olemaan riittävän vahva kieli ilmaisuun (niitäkin ihmisiä on!). Koko ajan joutuu toimimaan äärirajoilla. Eikö työsuojelun ja opiskeljaterveydenhuollon pitäisi puuttua asiaan, vai onko tämä asia tabu, josta vaietaan ja vaan kärvistellään sen kanssa? Jotenkin en ole tähän aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun mietin, niin monet keskustelut on tuntuneet jotenkin vaivaantuneilta ja siltä, ettei kukaan oikeastaan sano mitään olennaista tai syvällistä. Ja puhuin tästä kaverin kanssa, joka myönsi, että häntä jännittää aina open class-luennot, joissa pitää osallistua enkuksi. Ei ole aiemmin tullut puheeksi, koska itse puhun vaihtaritaustani takia sujuvaa englantia, joten mulle on täysin luontevaa osallistua keskusteluun enkuksi.
Kommentit (24)
perustakoon saamen ,ruotsin, englannin kieliset oman opistonsa ahvenanmaalle tai lappiin. suomessa puhutaan suomea ja vaalitaan omaa kulttuuria.
En siis vastusta kansainvälisyyttä sinänsä, mutta välillä tuntuu raskaalta, kun joutuu omassa kotimaassaan sönkötttämään vieraalla kielellä, jota ei hirveän hyvin hallitse. Ja tämä tilannehan on syntynyt viimeisen 20 vuoden aikana, ei 1990-luvulla tarvinnut tällaista miettiä.
Mä en halunnut jatko-opiskelemaan tai asiantuntijatyöhön, koska koen englannin käyttämisen todella kuormittavaksi ja stressaavaksi, vaikka etenkin maisterivaiheessa sitä tuli käytettyä. Niinpä ajauduin ihan muihin hommiin, suorittavalle tasolle.
Käsittääkseni ketjun aloitus lähti siitä ajatuksesta, että vieraalla kielellä työskenteleminen saattaa kuorimittaa työntekijää kohtuuttomasti, minkä ainakin itse tunnistan. En todellakaan haikaile täydellistä kielitaitoa, mutta jos puhumisen jännittäminen haittaa työntekoa/opiskelua, siitä pitäisi keskustella instituution tasolla, koska se on työsuojellunin/opiskeljaterveyteen liittyvä asia. Tällä hetkellä asia on tabu, joka koskettaa kuitenkin yllättävän suurta määrää ihmisiä. Koska kukaan ei uskalla kertoa ongelmistaan, työnantajat ja yliopistot luulevat, että vieraalla kielellä työskentelminen ei ole meille suomalaisille mikään ongelma. Yleisesti luullaan ja ajatellaan, että kaikkihan sitä englantia osaavat. mutta kun ei osaa!