Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työsuojelullinen ajatus yliopistosta työympäristönä
26.10.2021 |
Tämän päiväinen zoom-kokous herätti mut. Tajusin, että kaikille maikoille ja opiskelijoille ei välttämättä ole ihan pikku juttu puhua enkuksi luennoilla. Monet osallistujat tänään näyttivät mielestäni tosi stressaantuneilta siitä, etteivät selvästi saaneet viestiään perille sellaisena kuin sen halusivat. Miksi me puhutaan enkkua, jos 90% osallistujista on suomalaisia? Luulisi olevan todella stressaavaa puhua koko päivä englantia, jos se satu olemaan riittävän vahva kieli ilmaisuun (niitäkin ihmisiä on!). Koko ajan joutuu toimimaan äärirajoilla. Eikö työsuojelun ja opiskeljaterveydenhuollon pitäisi puuttua asiaan, vai onko tämä asia tabu, josta vaietaan ja vaan kärvistellään sen kanssa? Jotenkin en ole tähän aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt kun mietin, niin monet keskustelut on tuntuneet jotenkin vaivaantuneilta ja siltä, ettei kukaan oikeastaan sano mitään olennaista tai syvällistä. Ja puhuin tästä kaverin kanssa, joka myönsi, että häntä jännittää aina open class-luennot, joissa pitää osallistua enkuksi. Ei ole aiemmin tullut puheeksi, koska itse puhun vaihtaritaustani takia sujuvaa englantia, joten mulle on täysin luontevaa osallistua keskusteluun enkuksi.
Kommentit (24)
Viestinnästä jää aika paljon puuttumaan, kun iso osa porukasta joutuu jotenkin toimimaan äärirajoilla. Ja sitten on jotenkin tosi kiusallista, kun toiset takeltelee ja näkee, et on tosi raskasta ja stressaavaa yrittää ilmaista itseään vieraalla kielellä, joka ei ole se ajattelun kieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tämä tilanne tavallaan ole kenenkään vika, mutta kyllähän sitä alkaa miettimään miten rankkaa se voi olla. Olemme Suomessa ja useimman meistä äindinkieli on suomi, jolla on oppinut ajattelemaan ja ilmaisemaan ajatuksia. Miksi osa joutuu työssään ponnistelemaan ihan hirveästi sen vuoksi, että ryhmässä on muutama ei suomenkielinen?
Sitten tulee vielä se alemmuuskompleksi, ettei osaa ilmaista itseään tarpeeksi hyvin (tavallaan pitää paikkansa), erityisesti natiivien kanssa, ja sekin stressaa. Joskus tuntuu, että olisi reilumpaa, jos puhuttaisiin vaikka esperantoa, mikä olisi kaikille "vieras" kieli. Silloin se olisi kaikille vaikeaa tasapuolisesti. Joudun oikeasti jännittäään tilanteita, joissa pitää esittää mielipiteitä.
Olen myös huomannut, että suomalaiset luulee, että ne osaa tosi hyvää englantia. Välillä se vähän säälittää. Englantia pidetään yleisesti helppona, vaikka se on todella vaikea kieli, jos puhutaan sillä tasolla, että pystyy ilmaisemaan asian oikealla tavalla nyansseineen. Esperanto olisi oikeasti melkein helpompi, koska se on rakennettu tosi palikkakieleksi.
Mule tuottaa vaikeuksia se rallinglantikin ja tämä on ihan oikeasti ongelma mulle työelämässä. Olen koko ajan stressaantunut, koska joudun olemaan äärirajoilla, että en vaikuttaisi ihan idiootilta. Olen keskustellut kollegojen kanssa ja monet ovat sitä mieltä, että tästä ei voi/kannata puhua, parempi vaan kestää, ettei tule ongelmia, esim. rasisimisyytöksiä. Nykyään on tosi tarkkana oltava tän kanssa, erityisesti vaikka yliopistolla, kun muutenkin on ollut kaikenlaisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan haluaisi hakeutua kansainväliseen työympäristöön? Älkää menkö yliopistolle vaan oikeisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Mule tuottaa vaikeuksia se rallinglantikin ja tämä on ihan oikeasti ongelma mulle työelämässä. Olen koko ajan stressaantunut, koska joudun olemaan äärirajoilla, että en vaikuttaisi ihan idiootilta. Olen keskustellut kollegojen kanssa ja monet ovat sitä mieltä, että tästä ei voi/kannata puhua, parempi vaan kestää, ettei tule ongelmia, esim. rasisimisyytöksiä. Nykyään on tosi tarkkana oltava tän kanssa, erityisesti vaikka yliopistolla, kun muutenkin on ollut kaikenlaisia ongelmia.
Ei näytä suomen kielikään olevan sun vahvin kieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mule tuottaa vaikeuksia se rallinglantikin ja tämä on ihan oikeasti ongelma mulle työelämässä. Olen koko ajan stressaantunut, koska joudun olemaan äärirajoilla, että en vaikuttaisi ihan idiootilta. Olen keskustellut kollegojen kanssa ja monet ovat sitä mieltä, että tästä ei voi/kannata puhua, parempi vaan kestää, ettei tule ongelmia, esim. rasisimisyytöksiä. Nykyään on tosi tarkkana oltava tän kanssa, erityisesti vaikka yliopistolla, kun muutenkin on ollut kaikenlaisia ongelmia.
Ei näytä suomen kielikään olevan sun vahvin kieli?
Tosi ikävää, ettei sinulla ole mitään rakentavampaa komentoitavaa asiaan. Koska ongelma on todellinen. Älä ohita toisen kokemusta ylimielisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Viestinnästä jää aika paljon puuttumaan, kun iso osa porukasta joutuu jotenkin toimimaan äärirajoilla. Ja sitten on jotenkin tosi kiusallista, kun toiset takeltelee ja näkee, et on tosi raskasta ja stressaavaa yrittää ilmaista itseään vieraalla kielellä, joka ei ole se ajattelun kieli.
No ehkä kannattais opetella sitä englantia, käydä vaikka kielikurssilla Briteissä tai työskennellä Jenkeissä. Ja jos joku takeltelee, niin se on sen ongelma, mitä jos se takeltelis muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestinnästä jää aika paljon puuttumaan, kun iso osa porukasta joutuu jotenkin toimimaan äärirajoilla. Ja sitten on jotenkin tosi kiusallista, kun toiset takeltelee ja näkee, et on tosi raskasta ja stressaavaa yrittää ilmaista itseään vieraalla kielellä, joka ei ole se ajattelun kieli.
No ehkä kannattais opetella sitä englantia, käydä vaikka kielikurssilla Briteissä tai työskennellä Jenkeissä. Ja jos joku takeltelee, niin se on sen ongelma, mitä jos se takeltelis muutenkin?
Luuletko, etten ole yrittänyt. Olen käynyt kaikki mahdolliset kurssit, mitä työnantaja tarjoaa, osa niistä oli erityisesti keskittynyt keskustelutaitoihin. Toiset ei vaan opi kieltä niin helposti ja sekin stressaa, koska tuntuu välillä, että olen jotenkin viallinen, kun vertaan itseäni kollegoihin, jotka puhuu täysin sujuvasti ja osaa jopa vitsailla.
Ehkä rakentavampi lähtökohta keskustelulle olisi, että mitä tilanteelle voisi tehdä, kuin alkaa sheimaamaan toisia tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina pitää valittaa, eikö voi vaan toimia asian vaatimalla tavalla. Äläkää menkö sellaiseen työpaikkaan, jossa työkieli on englanti. Tai sitten opettelette sen kielen, se on yksi maailman helpoimmista kielistä oppia, menee 2 viikkoa niin voit pälpättää sujuvasti englantia. Kiinankin oppii ehkä puolessa vuodessa, jos ottaa asiakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää valittaa, eikö voi vaan toimia asian vaatimalla tavalla. Äläkää menkö sellaiseen työpaikkaan, jossa työkieli on englanti. Tai sitten opettelette sen kielen, se on yksi maailman helpoimmista kielistä oppia, menee 2 viikkoa niin voit pälpättää sujuvasti englantia. Kiinankin oppii ehkä puolessa vuodessa, jos ottaa asiakseen.
Haluan kyllä haastaa kiinan taitosi, jos väität, että puolessa vuodessa oppii. Olen opiskellut japania teini-ikäisestä ja vieläkin japanilaiset kaverin korjaavat kohteliaasti mokiani. Takana siis n. 15 vuotta opintoja.
Vaikka polyglottina mielelläni käytän mielelläni vieraita kieliä, niin tiedostan hyvin, että arvokkaalle suomellemme käy kielenä huonosti, jos emme raivaa sille määrätietoisesti tilaa kotimaassamme kaikissa kohdissa, missä vain mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää valittaa, eikö voi vaan toimia asian vaatimalla tavalla. Äläkää menkö sellaiseen työpaikkaan, jossa työkieli on englanti. Tai sitten opettelette sen kielen, se on yksi maailman helpoimmista kielistä oppia, menee 2 viikkoa niin voit pälpättää sujuvasti englantia. Kiinankin oppii ehkä puolessa vuodessa, jos ottaa asiakseen.
Kiina tästä nyt vielä puuttuikin! Hiero vaan lisää suolaa haavoihin, olisin aikoinani halunnut vaihtariksi Kiinaan, mutta kieli hirvitti niin paljon, etten uskaltanut lähteä. Se harmittaa edelleen.
Teräviä huomiota kansainvälisestä työympäristöstä,
mutta ihan päätön ajatus, että kielitaidon pitäisi olla täydellinen jotta kieltä voisi käyttää ymmärrettävästi!
Sama on yleistettävissä aika moneen yritykseenkin, ja myös suomeksi toimiviin firmoihin: osa ei saa sanottua asiaansa ymmärrettävästi, osa ei uskalla sanoa, ja toisten puheesta ei joko saa selvää tai ei ymmärrä pointtia.
Hyvä, että näitä kommunikaatiotilanteita harjoitellaan jo opiskeluaikoina ja myös kansainvälisissä ympäristöissä!
Mitä tulee yliopistoon, niin opiskelijoiden mielestähän _kukaan_ opettajista ei puhu hyvää englantia, ei edes ne jotka aiemmin on sujuvasti työskennelleet ulkomailla tai enkunkielisessä firmassa :-D Että tervemenoa vaan vaikka Ranskaan kuuntelemaan sikäläisten enkkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää valittaa, eikö voi vaan toimia asian vaatimalla tavalla. Äläkää menkö sellaiseen työpaikkaan, jossa työkieli on englanti. Tai sitten opettelette sen kielen, se on yksi maailman helpoimmista kielistä oppia, menee 2 viikkoa niin voit pälpättää sujuvasti englantia. Kiinankin oppii ehkä puolessa vuodessa, jos ottaa asiakseen.
Kiina tästä nyt vielä puuttuikin! Hiero vaan lisää suolaa haavoihin, olisin aikoinani halunnut vaihtariksi Kiinaan, mutta kieli hirvitti niin paljon, etten uskaltanut lähteä. Se harmittaa edelleen.
Ei liene minun vikani, että sinä et ole uskaltanut elää elämääsi?
Yliopisto on koulu. Koulussa harjoitellaan asioita. On ymmärrettävää, että asioiden tekeminen ekaa kertaa tai äärirajoilla oleminen stressaa. Stressin kokemusta kannattaa opetella hallitsemaan rai vähentämään, vaikkapa hengitysharjoituksilla.
Enkkukin alkaa kyllä sujua, kun sitä tarpeeksi harjoittelee. Tilanteet joissa suurin osa ei ole natiivipuhujia ovat loistavia harjoittelun kannalta, sillä kaikki tekevät virheitä joita toiset tuskin edes huomaavat. Ole siis armollinen itsellesi.
Alue: Aihe vapaa
Olen itse opiskellut englanninkielisessä maisteriohjelmassa ja voin kertoa, että se oli todella stressaavaa ja opinnoista ei varmasti saanut irti kaikkea mahdollista. Joka ilta tuntui siltä, että on ihan näännyksissä, koska aivot käy jotenkin ylikierroksilla siitä sössöstä, mitä voisi hyvällä tahdolla kutsua englanniksi. Suomalaiset opettajat puhuivat vaivaannuttavaa rallienglantia, joka oli todella rajoittunutta ja sitten ei-englantia puhuvista maista olleet puhuivat omalla tavallaan (usein myös olivat vaan ihan hiljaa) ja sitten tuli paineita niiden kanssa puhumisessa, jotka tuli jenkeistä tai briteistä. Saksalaiset ja hollantilaiset puhui myös todella selkeää englantia. Mutta siis jotenkin pahinta oli se, kun olisi halunnut välillä puhua suomea suomenkielisten kanssa, niin se oli kiusallista, koska tuntui siltä, että jättää toiset ulkpuolelle. En oikeastaan tutustunut juuri keneenkää hirveän syvällisellä tavalla juuri tän asian takia. Ehkä oon vaan maalaisjuntti.