Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ilkeät "kaverit"
01.01.2015 |
Hei kaikki!
Meillä tosi ikävä tilanne 4-vuotiaan lapsemme kanssa.
Viime kesänä hän tutustui samalla kadulla asuviin lapsiin, joissa kaksi 7-vuotiaista ja yksi 5-vuotias.
Tytöt alkoivat leikkiä yhdessä ja päällisin puolin kaikki näytti sujuvan hyvin. Lapset leikkivät siis kolmen vierekkäisen
omakotitalon takapihoilla. Muutaman viikon jälkeen meidän lapsemme alkoi käyttäytyä oudosti ja puhua ikävään tyyliin
meille vanhemmille. Kovin oli kuitenkin aina menossa ulos ja hauskaa näytti olevan. Meille syntyi kesällä myös vauva, joten
myönnän etten ihan niin tarkalla silmällä pystynyt seuraamaan jatkuvasti , mitä pihalla tapahtui.
Sittemmin tuli esiin, että isommat tytöt olivat mm. lukinneet lastamme leikkimökkiin, eivätkä päästäneet lähtemään kotiin. Lapsi
oli joutunut pissaamaan housuunsa. Myös kädestä oli väännetty, lapsen leikkimökin kaiteisiin töherretty itse mukana tuodulla
kynällä, leluja rikottu tahallaan (lapsi kertoi surkeana,että kaverit halusivat leikkiä "pahaa" aina silloin, kun oli vuoro leikkiä hänen
leikkimökissään) jne. Kavereiden vierailut lopetimme tietysti tähän, mutta ongelmana on, että lapsi puhuu tapahtuneista asioista
vähän väliä. Hän varmistelee, että eihän ole OK, että noin tehdään jne. Myös univaikeuksia on ollut. Tuo leikkimökkiin
lukitseminen oli tosi vakava juttu ja ilmeisesti säikäytti lapsen kovasti.
Nämä "kaverit" eivät meinaa ollenkaan hyväksyä nykyistä tilannetta, vaan kulkevat perässä ja norkoilevat pihan laidalla.
Tänäänkin, kun olin pihalla tytön kanssa nämä lapset tulivat huutelemaan aidan toiselle puolelle. Normaalisti tervehdimme heitä
ja jatkoimme sitten omia puuhiamme. Sitten alkoi jatkuva nimeltä huutelu ja naureskelu. Kun emme vastanneet, häiriköinti jatkui
kunnes poistuimme toiselle puolelle pihaa.
Olenkin nyt pohtinut mitä asialle pitäisi tehdä. Kyseessä kahden eri perheen tytöt. Toisessa kodissa varmasti pidetään kuria,
mutta ongelma on toinen perhe, jossa lapset pyörittävät vanhempia 6-0. Näillä kahdella tytöllä ei ole mitään kunnioitusta
aikuisia kohtaan, eivätkä he tottele minuakaan. Miestä uskoivat viidennellä kerralla, kun käski heidän mennä omalle pihalleen.
Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Lasten käytös herättää raivoa ja voimattomuuden tunnetta minussa. Olen muutenkin
herkillä vauva-ajan takia. Olen alkanut vältellä pihalle menoa toistuvan tilanteen takia!
Kauhean pitkä sepustus tuli, mutta toivoisin vertaistukea, vinkkejä, tsemppejä... Mitä te tekisitte?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveitä kersoja teillä naapurissa.
En kyllä usko mäkään, että neljä vuotias kiusaisi pajon itseään vanhempia tenavia. Harmi, että nykyään tuntuu olevan entistä enemmän näitä vanhempia, joiden mielestä heidän pikku Maijassaan ja Liisassaan ei ole mitään vikaa, vika on aina vaan jossain naapurin kakarassa. Tsemppiä ap:lle tilanteen selvittämiseen mieluiten ihan kasvotusten.
Aikamoinen kuvio teillä. Täytyy kuitenkin jatkossa muistaa, että isommat lapset, etenkään tytöt, harvemmin leikkivät mutkitta pienempien kanssa. Minulla on 7-vuotias tyttö ja naapuri on yrittänyt "laittaa" omaa 5-vuotiastaan tyttöni ja kavereidensa matkaan. Eihän ne leikit yhtään yksiin mene. Tyttöni aina kyseleekin, että onko pakko leikkiä sen "Siirin" kanssa, kun se haluaa leikkiä ihan pikkusten juttuja. Korrektisti naapurisovun nimissä olen yrittänyt, että jos vähän aikaa leikkisitte yhdessä aina, kun "Siiri" tulee pyytämään. Naapuri selvästi toivoisi enemmänkin näistä isoista kaveria (vai vahtijaa) lapselleen, kun niin hanakasti laittaa pyytelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap! Ajattele, että on hyvä, kun olet vauvan kanssa kotona ja pystyt nyt pitämään nuo kauhukakarat erossa lapsestasi. Puhuttele kasvotusten toisen lapsen vanhemmat. Ja jos lapset norkoilevat teidän pihan tuntumalla, kiellä ja vaikka kuvaa kameralla ja sano, että heidän äidin kanssa on sovittu, että pysyvät kaukana.
Ja mikä tärkeintä, opetat omalle lapsellesi, ettei ketään kohdella noin ja kiusaamista ei pidä sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et nyt millään sähköpostilla ota yhteyttä :D sehän äiti rupee vaan pitämään sua pilkkana. Kunnolla vaan ärähät ja sanot ettei tarvii pienempiä tulla kiusaamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan niitä vatipäitä niin kakaroissa kuin vanhemmissakin. Se on vaan voi voi. Sanot vaan, että häipyvät tai soitat poliisin ja palokunnan paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 16:21"]Voihan olla että kaikki ei ole mennyt ihan just niin kuin 4-vuotias sanoo eli hän näyttäytyy ehkä ap:n silmissä puhtaana pulmusena vaikka ei sitä ehkä täysin ole.
Toisaalta 7-vuotiaskin on tosi pieni vielä vaikka nelivuotiaan äidistä voi tuntua isolta. Itse en jättäisi 4- ja 7-vuotiasta keskenään kovin pitkäksi aikaa.
[/quote]
Muistan omasta lapsuudestani pienempien kiusaus kuviot. Itse olin 7-vuotias, sitten tämä kiusaamista ylläpitävä oli 9-vuotias ja kiusattu/kiusatuin oli 5-vuotias. Sanotaan nyt, että 9-vuotiaan nimi oli Mari ja 5-vuotiaan Siiri. Asuttiin kerrostaloalueella Helsingin Pikku-Huopalahdessa. Marin äidin häkkikellari oli tyhjä ja Marilla oli avain sinne. Mari vuorasi seinät lakanoilla ja sitten istuimme siellä kahdestaan ja leikimme. Siiri joutui istumaan ulkopuolella, niin ettei niiden lakanoiden takia edes nähnyt häkkikellariin. Monesti Siirin äiti lähetti herkkuja meille sinne kellariin yhteisiksi, mutta mitä teki Mari. Otti herkut ja Siiriltä ja me söimme ne siellä häkkikellarissa Marin kanssa kahdestaan. Maria myös joskus kiusasi ja nälvi minua, joskus haukkui huoraksi ja näin painajaisia kiusaamisen takia monta yötä niin, että pissasin housuun kesken unien. Siiriä Mari kiusasi henkisesti koko ajan minua vain harvoin. Mari myös varasti Siirin leluja ja minun. Kerran sain uuden Bratz setin ja Mari tuli meille leikkimään sillä ja kun Mari oli lähtenyt puolet tavaroista oli hävinnyt. Väitti ettei vienyt niitä, mutta tiesin ettei se kukaan muukaan ollut ja kun se vei aina Siirinkin leluja. Marin äiti kärsi alkoholi ongelmista ja Mari varmaan oireili tuolla tavalla. Marin äiti piti usein juomabileitä keskellä viikkoakin ja miehet vaihtuivat myös siihen tahtiin. Marin äidin pukeutuminenkin oli todella tyrkkyä ja osti Marille samanlaisia vaatteita, kuten pelkkiä minihameita, joihin minäkin sitten pukeuduin. Aina jos leikimme piilosta Siiri oli etsijä koko ajan, koska Mari väitti ettei Siiri löytänyt häntä tai meitä vaikka näin ei ollut. Kaikkein kamalinta oli kun Siiri sai syntymäpäivälahjaksi hamsterin, Mari varasti senkin ja tappoi! Huh puistattaa ajatella miten sekaisin koko tyttö oli nyt kun olen aikuinen ja osaan nähdä sen puolen.
Hei kuulkaa, nämä tytöt on lapsia ja tekevät tyhmiä juttuja välillä. Mä tekisin nyt ihan päinvastoin, hengaisin pihassa oman lapsen kanssa ja käynnistäisin kivoja leikkejä joihin nämä tytöt mukaan. Tutustumista ja kivaa olemista. Älkää alkako pelkäämään omaa pihaanne, sinne vaan ja uutta yritystä putkeen. Kaikkien lapset tekee välillä tyhmiä asioita ja kun omasi tekee, toivoisit että uusi mahdollisuus annettaisiin.
Mut tosiaan, 4-vuotias on minustakin pieni itsenäisiin pihaleikkeihin, ja yleisestikin leikeissä tarvitaan tossa iässä vanhempien setvimistaitoja.
Onkohan leikkimökkitapauksesta jo liian pitkä aika otettavaksi puheeksi tyttöjen kanssa..? Mä oon noissa tilanteissa yrittänyt käydä lapsen tasolle (ihan fyysisestikin, kyykkyyn ja ystävällinen katsekontakti), selvittää mitä on tapahtunut ja sanoa tarvittaessa oman pienemmän lapsen kannalta miltä voi tuntua jne.
Yritä päästä tapauksesta yli äläkä mieti niitä vanhempiakaan, ei tuo maailman kamalin asia ole. Lapsesi unohtaa sen aivan varmasti, vaikuttaa reippaalta tapaukselta kun uskaltaa jo nyt olla yksin pihassa!
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:10"]
Hei kuulkaa, nämä tytöt on lapsia ja tekevät tyhmiä juttuja välillä. [/quote]
Kannattaa ottaa huomioon, että on olemassa paljon tapauksia, joissa vanhemmat lapset on ensin kiusanneet pienempiään, se kiusaaminen on riistäytynyt käsistä ja ne on tappaneet sen pienemmän.
Tuo ap. kuvailu kertoo jo, että kyseessä ei ole terveet jutut, ehkä jopa sillä pääpirulla on sadistisia piirteitä, ja jos tilanne riistäytyy käsistä ilman aikuisia voi seurauksena olla kuolema, eikä se olisi ensimmäinen kerta.
Kannattaa muistaa noissa lapset on lapsia jutuissa, että lapset tappaa toisiaan, yllättävän useinkin, ja joskus todella karseilla tavoilla (jamie bulger).
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 16:21"]Voihan olla että kaikki ei ole mennyt ihan just niin kuin 4-vuotias sanoo eli hän näyttäytyy ehkä ap:n silmissä puhtaana pulmusena vaikka ei sitä ehkä täysin ole. Toisaalta 7-vuotiaskin on tosi pieni vielä vaikka nelivuotiaan äidistä voi tuntua isolta. Itse en jättäisi 4- ja 7-vuotiasta keskenään kovin pitkäksi aikaa. [/quote] Muistan omasta lapsuudestani pienempien kiusaus kuviot. Itse olin 7-vuotias, sitten tämä kiusaamista ylläpitävä oli 9-vuotias ja kiusattu/kiusatuin oli 5-vuotias. Sanotaan nyt, että 9-vuotiaan nimi oli Mari ja 5-vuotiaan Siiri. Asuttiin kerrostaloalueella Helsingin Pikku-Huopalahdessa. Marin äidin häkkikellari oli tyhjä ja Marilla oli avain sinne. Mari vuorasi seinät lakanoilla ja sitten istuimme siellä kahdestaan ja leikimme. Siiri joutui istumaan ulkopuolella, niin ettei niiden lakanoiden takia edes nähnyt häkkikellariin. Monesti Siirin äiti lähetti herkkuja meille sinne kellariin yhteisiksi, mutta mitä teki Mari. Otti herkut ja Siiriltä ja me söimme ne siellä häkkikellarissa Marin kanssa kahdestaan. Maria myös joskus kiusasi ja nälvi minua, joskus haukkui huoraksi ja näin painajaisia kiusaamisen takia monta yötä niin, että pissasin housuun kesken unien. Siiriä Mari kiusasi henkisesti koko ajan minua vain harvoin. Mari myös varasti Siirin leluja ja minun. Kerran sain uuden Bratz setin ja Mari tuli meille leikkimään sillä ja kun Mari oli lähtenyt puolet tavaroista oli hävinnyt. Väitti ettei vienyt niitä, mutta tiesin ettei se kukaan muukaan ollut ja kun se vei aina Siirinkin leluja. Marin äiti kärsi alkoholi ongelmista ja Mari varmaan oireili tuolla tavalla. Marin äiti piti usein juomabileitä keskellä viikkoakin ja miehet vaihtuivat myös siihen tahtiin. Marin äidin pukeutuminenkin oli todella tyrkkyä ja osti Marille samanlaisia vaatteita, kuten pelkkiä minihameita, joihin minäkin sitten pukeuduin. Aina jos leikimme piilosta Siiri oli etsijä koko ajan, koska Mari väitti ettei Siiri löytänyt häntä tai meitä vaikka näin ei ollut. Kaikkein kamalinta oli kun Siiri sai syntymäpäivälahjaksi hamsterin, Mari varasti senkin ja tappoi! Huh puistattaa ajatella miten sekaisin koko tyttö oli nyt kun olen aikuinen ja osaan nähdä sen puolen.
[/quote]
Sinänsähän itse kuvio on riittävä aiheuttamaan kiusaamista, vaikka Mari ei olisi päästään vialla. Meillä oli iät samat, ja minusta keskimmäisenä tehtiin aina liittolainen, ja viisivuotias lähti itkien kotiin loukkaantuneena varmaan joka kerta. Yhdeksänvanhaa varmasti turhautti niin pienen läsnäolo, kun minuunkin piti jo mukautua. Minustahan molemmat olivat melko sopivan ikäisiä, enkä oikein ymmärtänyt, miksi homma aina meni niinkuin meni, että pienimmälle piti ruveta vinoilemaan. Olen oman Marini tavannut aikuisiällä, hän oli aivan normaali ja mukavakin ihminen. Eli tuonikäisten lasten yhdessä pärjääminen vaatisi hyvää säkää tai aikuisten tukea.
Sinun Marisi on tosiaan hiukan eri planeetalta sitten jo. Mutta eipä millään lapsella niitä keinoja kiukun käsittelemiseen niin kauhean paljoa ole, oli kiukku suurta tai pientä.
Ap on erehtynyt pahasti kuvitellessaan, että hemmotellut pikkuriiviöt voisi kesyttää jättämällä huomiotta. Epäilemättä kuusnolla-lapselle sellainen teeskentely on paras mahdollinen täky: hänhän elää siitä, että saa pakottaa aikuisten huomion itseensä kenenkään estämättä milloin tahansa. Varmasti häntä on yritetty kotonakin olla noteeraamatta, ja mitä ilkeämmin huomion voi ottaa väkisin, sitä tyydyttävämpää.
Tästä syystä meidän nelivuotiaalle sanotaan aina silloin tällöin painavaan sävyyn, että nyt aikuiset juttelevat ja sinä olet hiljaa tai menet toiseen huoneeseen. Tekee hyvää, poika on saattanut olla rasittava mutta sen jälkeen jotenkin aina astetta suhteellisuudentajuisempi ja rentoutunut, ja kykenee ottamaan läheisyyttä vastaan alkamatta riekkua. Hirvittää sellaisen lapsen jatkuva stressitila, jota ei tällä tapaa pysäytetä, kun höpövaihde alkaa karata käsistä. Ei lapsen kuulu olla maailman napa, se on rankka rooli.
Mitä jos kutsuisit ajoittain naapurin lapsia teille, ja opettaisit pysähtymistä? Jos ei totella, lakaiset ne ulos välittömästi. Inhottavuuksia tekevällä lapsella voi olla hirmuinen turvallisen kurin nälkä. Samalla oman lapsesi status nousee laumassa, kun sillä on niin viileä äiti?
Jos ne ihan sinun kuultesi tulevat huutelemaan ja naureskelemaan, niin silloin kyllä on syytä ottaa mukulat puhutteluun. Muuten ne huomaavat olevansa niskan päällä ja olette pian ihmeessä niiden kanssa. Ennen kuin alentuu heidän tasolleen (huutaminen ja kiroilu), kannattaa kokeilla asiallista mutta tiukkaa lähestymistapaa. Ne saattavat yllättyä aikuisen puuttumisesta niin paljon, että tilanne rauhoittuu.
Itsellä on kokemusta vuosien takaa pojankoltiaisporukasta, joka innostui illalla juoksentelemaan ulkona ja hakkaamaan ikkunoitamme. Meillä oli tuolloin pieni vauva ja kaksi vinttikoiraa. Kun ikkunaan hakattiin, koirat alkoivat haukkua ja vauva heräsi itkemään. Kävin ulko-ovella huutamassa, mutta siitä ne vain innostuivat. Lopulta otin koirat hihnaan ja lähdin ulos. Pojat painelivat roskiskatoksen taakse piiloon, minä koirien kanssa perässä. Ennen kuin ehdin edes sanoa mitään, yksi uikahti että "en mää sitä alottanu". Pidin pojille tiukan puhuttelun ja kerroin vauvan heräämisestä ja itkusta. Myönsivät käyttäytyneensä huonosti ja yhdessä sovittiin, että kiusanteko loppuu siihen. Sen koommin ei ollut mitään häiriöitä; suoraan sanoen olin itsekin hämmästynyt varhaisen puuttumisen tehokkuudesta.
Ota lapset puhutteluun.