Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ilkeät "kaverit"
01.01.2015 |
Hei kaikki!
Meillä tosi ikävä tilanne 4-vuotiaan lapsemme kanssa.
Viime kesänä hän tutustui samalla kadulla asuviin lapsiin, joissa kaksi 7-vuotiaista ja yksi 5-vuotias.
Tytöt alkoivat leikkiä yhdessä ja päällisin puolin kaikki näytti sujuvan hyvin. Lapset leikkivät siis kolmen vierekkäisen
omakotitalon takapihoilla. Muutaman viikon jälkeen meidän lapsemme alkoi käyttäytyä oudosti ja puhua ikävään tyyliin
meille vanhemmille. Kovin oli kuitenkin aina menossa ulos ja hauskaa näytti olevan. Meille syntyi kesällä myös vauva, joten
myönnän etten ihan niin tarkalla silmällä pystynyt seuraamaan jatkuvasti , mitä pihalla tapahtui.
Sittemmin tuli esiin, että isommat tytöt olivat mm. lukinneet lastamme leikkimökkiin, eivätkä päästäneet lähtemään kotiin. Lapsi
oli joutunut pissaamaan housuunsa. Myös kädestä oli väännetty, lapsen leikkimökin kaiteisiin töherretty itse mukana tuodulla
kynällä, leluja rikottu tahallaan (lapsi kertoi surkeana,että kaverit halusivat leikkiä "pahaa" aina silloin, kun oli vuoro leikkiä hänen
leikkimökissään) jne. Kavereiden vierailut lopetimme tietysti tähän, mutta ongelmana on, että lapsi puhuu tapahtuneista asioista
vähän väliä. Hän varmistelee, että eihän ole OK, että noin tehdään jne. Myös univaikeuksia on ollut. Tuo leikkimökkiin
lukitseminen oli tosi vakava juttu ja ilmeisesti säikäytti lapsen kovasti.
Nämä "kaverit" eivät meinaa ollenkaan hyväksyä nykyistä tilannetta, vaan kulkevat perässä ja norkoilevat pihan laidalla.
Tänäänkin, kun olin pihalla tytön kanssa nämä lapset tulivat huutelemaan aidan toiselle puolelle. Normaalisti tervehdimme heitä
ja jatkoimme sitten omia puuhiamme. Sitten alkoi jatkuva nimeltä huutelu ja naureskelu. Kun emme vastanneet, häiriköinti jatkui
kunnes poistuimme toiselle puolelle pihaa.
Olenkin nyt pohtinut mitä asialle pitäisi tehdä. Kyseessä kahden eri perheen tytöt. Toisessa kodissa varmasti pidetään kuria,
mutta ongelma on toinen perhe, jossa lapset pyörittävät vanhempia 6-0. Näillä kahdella tytöllä ei ole mitään kunnioitusta
aikuisia kohtaan, eivätkä he tottele minuakaan. Miestä uskoivat viidennellä kerralla, kun käski heidän mennä omalle pihalleen.
Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen. Lasten käytös herättää raivoa ja voimattomuuden tunnetta minussa. Olen muutenkin
herkillä vauva-ajan takia. Olen alkanut vältellä pihalle menoa toistuvan tilanteen takia!
Kauhean pitkä sepustus tuli, mutta toivoisin vertaistukea, vinkkejä, tsemppejä... Mitä te tekisitte?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:17"]Nelivuotiaalla ei ole mitään asiaa pihalle ilman aikuista. Missä ne lasuilmoitusten tehtailijat on kun niitä tarvitaan...
[/quote]
Ootko tosissas? Minä leikin 2-vuotiaana ilman vanhempia pihalla kavereiden kanssa. Toki vanhemmat näki ikkunasta, mutta kuitenkin. Kyllä 4-vuotias osaa jo leikkiä ilman vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdys!
Otin yhteyttä toisen perheen äitiin. Seuraus oli katastrofi. Tytöt olivat asiasta riippuen joko "unohtaneet" tapahtuneen, kertoivat tarinan uudelleen vaihtaen päähenkilöt päittäin tai syyttivät jotain ihan ulkopuolista lasta. Lopputulema oli, että nämä heidän tytöt ovat niin kohtelusta, hyväkäytöksisiä, tottelevaisia ja taitavia neuvottelijoita leikeissä, mutta meidän lapsi on se vaikea. Meidän 4 v. on siis sulkenut leikkimökkiin näitä muita. Töhertelystä syytettiin toisen naapurin lasta, joka ei ollut mailla halmeilla silloin kun se tapahtui. Mietityttää myös, osaisiko 3v. kirjoittaa tämän 5-vuotiaan nimen... ;) Lopuksi, olimme toivoneet rauhaa olla omalla pihalla. Tämä sopi hyvin heille, sillä heidän lapsillaan ei kuulemma ole koskaan ollut vaikeuksia leikeissä kenenkään muun kanssa. Sattumalta tiedän toisen kiusanneen erästä naapurin lasta. Tämä äiti päätti olla nostamatta kissaa pöydälle, ei enää ihmetytä miksi. Lisäksi tämä tyttöjen äiti toivoi, että jatkossa olisin rakentava, jos otan asioita esiin. Lähestyin häntä siis kohteliaalla sähköpostilla, jossa kerroin mitä tapahtunut ja toivoin että juttelisi tyttäriensä kanssa. Pahoittelin vielä että joudun ottamaan yhteyttä ikävissä merkeissä.
Huh huh, että sellainen tarina. Täytyy sanoa, että päässä surisee tämän jälkeen. Voi h***tti!!
Ap
Sähköpostilla siksi, että voisin tarkkaan punnita sanani ja olla mahdollisimman korrekti. Olen vielä vähän vauvahuuruissa ja itkuherkkä, halusin välttää myös tämän. Lisäksi halusin keskustella asiasta ilman lapsia kuuntelemassa. Halusin, että tällä äidillä on aikaa vetää hetki henkeä ikävien uutisten jälkeen. En myöskään tunne häntä kovin hyvin. Jne...Monta syytä. Omalta kannaltani olisi myös helpompi ottaa ikäviä uutisia vastaan sähköpostilla kuin yhtäkkiä ovikelloa soittavasta naapurilta.
Ap
Kannattaa pitää välit asiallisen viileinä tuollaisiin tyyppeihin. Äläkä anna lapses leikkiä enää naapurin lasten kanssa, johan niillä on sellainen ikäerokin, että leikit on ihan eri planeetoilta... Sellaiset vanhemmat on pahimpia, jotka eivät usko oman lapsensa tekevän koskaan mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että kaikki ei ole mennyt ihan just niin kuin 4-vuotias sanoo eli hän näyttäytyy ehkä ap:n silmissä puhtaana pulmusena vaikka ei sitä ehkä täysin ole.
Toisaalta 7-vuotiaskin on tosi pieni vielä vaikka nelivuotiaan äidistä voi tuntua isolta. Itse en jättäisi 4- ja 7-vuotiasta keskenään kovin pitkäksi aikaa.
Tulipa vaan mieleen meidän naapurin 4-vuotias. Pissasi housuun koska ei malttanut lähteä kesken leikin, kotona syytti että kaverit eivät antaneet hänen lähteä. Sattumoisin näin tilanteen ja tiesin miten asia oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 16:15"]
Sellaiset vanhemmat on pahimpia, jotka eivät usko oman lapsensa tekevän koskaan mitään väärää.
[/quote]
Entö jos ap onkin juuri sellainen? Aika harvoin lasten riidoissa yksi ainoa on viaton ja kaikki muut syyllisiä.
Ap, ikävä kyllä sä oot ollut nyt aika munaton vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 16:15"]
Sellaiset vanhemmat on pahimpia, jotka eivät usko oman lapsensa tekevän koskaan mitään väärää.
[/quote]
Entö jos ap onkin juuri sellainen? Aika harvoin lasten riidoissa yksi ainoa on viaton ja kaikki muut syyllisiä.
[/quote]
Ensinnäkin näiden tyttöjen vanhempien vastahakoisuus istua samaan pöytää todella puhumaan asiat halki kielii toista. Sitä paitsi lasten kuin aikuisten riidoissa on niitä jotka ovat rehellisiä ja niitä jotka eivät. Eihän joitain kutsuta sinisilmäisiksi turhaan.
Tulee mieleen oma lapsuus 90-luvulla. Meidän lähiössä lasten perään ei kauheasti katsottu ja pienetkin riekkuivat ulkona myöhään. Minulla sen sijaan oli tiukat kotiintuloajat ja vanhempani halusivat viettää paljon ns. perheaikaa. "Kaverini" alkoivat kiusata minua tästä. Naljailtiin, että joko vauvan pitää lähteä nukkumaan ja estettiin kotiinlähtö, lukittiin kerhohuoneeseen ym, ihan puhdasta kiusaamista. Jos ilmoitin kaverille, etten pääse tänään ulos, alkoi painostava inttäminen "miks? miks? miks? sano syy! mikä on syy?" Todella ahdistavia lapsuusmuistoja ikävuosilta noin 6-12. Lapset osaa olla kusipäitä, jos vanhemmat ei pidä kuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävistä asioista kannattaa jutella mieluummin naamatusten eikä sähköpostilla. Mutta hyvä että otit ensimmäisen askeleen, hyvin tehty!
Ensi kerralla mene kuitenkin soittamaan ovikelloa. Sähköposteja kun on helppo forwardoida eteenpäin ties kenelle ja ylipäätään sähköposteissa on suuria väärinymmärryksen paikkoja.
Niin tai jotkut lapset vain ovat ilkeitä. Mulla oli lapsena tuollainen kaveri, joka lukitsi mua mm.heidän pimeään varastoon, leikkimökkiin yms. Olin häntä 2 vuotta nuorempi ja itkin pelosta. Silti leikimme yhdessä, kun eihän sitä pikkulapsena ymmärtänyt niin asioita. Kouluiässä etäännyimme ja hänestä tulikin sittemmin ongelmanuori. Hänen äitinsä oli pph eikä ikinä uskonut pahaa lapsestaan. Ei vaikka kyseinen tyttö tunnettiin yleisesti naapurustossa tosi huonokäytöksisenä. Mutta sai kaiken kotona periksi ja anteeksi. Todellinen herranterttu.
En muista kerroinko koskaan kotona edes noista varastoon lukitsemisista ym. Olin 4-5 vuotias. Muistan kyllä, että pidin häntä jotenkin häiriintyneenä. Tosin olin jo lapsesta asti sellainen I fight my own battles -tyyppi. Olisi ehkä pitänyt kertoa kotona enemmän. Mun äitini olisi kyllä puuttunut noihin tyhmin leikkeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, lähinnä ihmetyttää se, voisiko 4-vuotias oikeasti kiusata kahta 7-vuotiaista ja yhtä 5-vuotiaista. Lisäksi se on erikoista, että kun "Maija ja Liisa" sanovat esim. etteivät ole huudelleet, äidin mielestä asia on siis näin ja loppuun käsitelty. Kaikkeen oli joku selitys ja vika muissa. Lisäksi leikkimökissä tulisi olla mielestään paperia, ettei kenenkään tarvitse piirtää seiniin... Emme itsekään taatusti ole täydellisiä, mutta joku roti sentään! Meidän lapsi on jästipäinen mutta sydämellinen tapaus. Monia ystäviä hänellä on ja on tykättyä seuraa. Vahva oikeuden taju hänellä on myös, joten tosi vaikea olisi kuvitella kiusaamaan muita. On aina aikaisemmin ollut se joka puolustaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:27"]Selvennykseksi siis, että tässä pieni pihapiiri, jossa kahden kadun lapset leikkivät. Joka talossa takaovi auki ja kaikkien vanhemmat pihalla tai terassilla, kuuloetäisyydellä. Ongelma oli juuri tuo leikkimökeissä tapahtunut. Menettekö te perässä leikkimökkiin seuraamaan leikkiä?? Eivät nämä lapset heitteillä ole, jos sitä tarkoitit.
Ap
[/quote]
Minä menen vaikka puuhun kun kyse neljävuotiaasta ja paskat nakkaan vaikka naapurin akka makais perse paljaana vieressä!! Ja ihan rivakasti ne pissaliisat sais kuulla kotonaan ja ihan siinä pihalla helvetillistä karjuntaa jos ei uskota! Jos ei viesti mene heti perille niin marssin kotiovelle ja ohi mennessä väännän vielä tukasta. Kyllä maailma kasvattaa jos koti ei!!
[/quote]
Kasvatat kiusaajaa jos sallit tukistamisen. Omalla lapsellasi on siis myös oikeus hoitaa asiat väkivallalla ja pelottelemalla?
Uskomattomia vastauksia. Alennutaan tuhmien lasten tasolle vaikka asian voisi hoitaa fiksusti vanhempien kanssa ja sopia yhteidistä säännöistä, esim. Että jos lapset tulevat vielä kiusaamaan ja huutelemaan seuraa automaattisesti kotona tuntuva rangaistus.
Elikkäs juu, en hanki lapsia nyt myöskään, koska toisten lapset kiusaa traumoille, kenellekkään ei saa sanoa pahasti, nelivuotiaasta ei saa päästää pihalle jne jne... Kuulostaa aika paskalta diililtä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:27"]Sinä olet nyt siirtänyt lapsenhoitovastuusi niille keskenkasvuisille lapsille. Neljävuotias ei voi missään nimessä olla seitsemänvuotiaan kaveri, ellei kyse sisarukseta!! Nyt peli seis ja neljävuotiaalle muuta tekemistä kuin 'kaveerata' itseään puolta vanhempien kanssa. Sinun tehtäväsi on olla aina näkö- ja kuuloetäisyyllä tuon ikäisestä! Nyt äiti siellä, pisto sydämmeen!!! Ja järki käteen!!! [/quote] Itse olin 8-vuotiaana naapurin 4- ja 5-vuotiaiden tyttöjen kaveri. Ei oltu sukulaisia. Missä vika?
[/quote]
Meillä naapurostossa oli myös niin, että kolme vuotta vanhemman veljeni kanssa samanikäinen tyttö oli minun kaveri ja veljeni kaveri ikäiseni poika. Paljon leikittiin myös yhdessä. Hyvin ne leikit meni. Ei se ole iästä kiinni vaan luonteesta ja siitä, miten kotona tekoihin suhtaudutaan.