Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ota vakavasti diabetestä ja verenpaineongelmia. Sain taas puhelun, että on pyörtynyt töissä ja sairaalassa.
26.10.2021 |
Ongelmat tulivat vahingossa ilmi tarkastuksessa puoli vuotta sitten. Mies sairastaa verenpainetautia ja pitkälle edennyttä 2 tyypin diabetestä.
Ottaa kyllä insuliinit ja lääkkeet, mutta ei muuta elintapojaan. Nikotiinista eikä alkoholista ole luopunut tai vähentänyt. Syö epäterveellisesti. Vehhnää ja lihaa kuluu.
Pelkään, että on kohta haudassa tätä menoa. Onneksi ei ollut kohtaus. Ilmeisesti vain liian korkeiksi kohenneet paineet.
Miehellä on ikää 48v. Nyt minä joudun hakea hänet sairaalasta. Olenko hirveä ihminen? Minusta tämä kaikki tuntuu vain turhalle ja minua suututtaa tuollainen itsestään huolta pitämättömyys. Varmasti voisi olla paljon paremmassa kuosissa jos ottaisi asian vakavasti.
Lääkäri ehdottii myös toista lääkettä rinnalle, mutta mies kieltäytyi siitä. Salaa terveysongelmansa ja muut ihmiset ihmettelevät miehen romahtanutta vointia.
Minulle taas kiukuttelee stressaantuneena kaikesta.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on tehnyt tuota ikänsä. Ainoa mitä on kyennyt pitämään on tupakoinnin lopettaminen. Hän on jo nyt pitkälti yli 70 v, sairauksia on vaikka mitä. Diabetes, osteoporoosi, sepelvaltimotauti jne
Eri sairausten vuoksi olisi tärkeää noudattaa dieettiä, mutta hän ei siihen alistu, vaikka vointi paranisi ja elinvuosia tulisi lisää.
Mä olen ajatellut, että hän ei arvosta itseään yhtään. Sen vuoksi ei tarvitse itsestään huolehtia itse.
Tai ehkä päinvastoin? EHkä hän arvostaa itseään sellaisena kuin on, ei sellaisena kuin te haluaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan kuulosta hyvältä. Sen lisäksi, että elintavat ovat päin peetä niin hänelle varmasti kasvaa myös stressitasot. .. sairauden peittely, siitä koituva häpeä ja väkisinkin ahdistuu myös tulevaisuudesta vaikka sitä ei myönnä tai tiedostaisikaan.
Tuo kaikki johtaa vain entistä pahempaan sairastumiseen.
Nyt olisi oikeasti syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä muutos. Se vain valitettavasti lähtee hänestä itsestään. Ei kenestäkään muusta.
Ketään ei voi pakottaa. Voisitko kertpa hänelle, että tilanne pelottaa ja ahdistaa sinua?
Ehkä ensimmäinen sydänifarkti saa hänet heräämään.
Vierailija kirjoitti:
miksi pitäisi muuttua? JOs ihmine itse on sitämieltä, että elää mieluummin lyhyemmän mutta mukavamman elämnä, niin miksi muka pitäisi kauheasti kärvistellä pitempään? Jos se pelkkä elämän pituus ei vaan tunnu sen arvoiselta?
Siitä vaan, mutta kenenkään ei tarvitse olla vieressä katselemassa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä lienee oikeasti masennus, joka iskee helposti diagnoosien jälkeen. Varsinkin silloin, jos aikaisempia diagnooseja ei ole ja on tottunut ajatukseen, että on kuitenkin perusterve.
Mistä tämä miehille niin tyypillinen suhtautuminen johtuu? Koetan avata. Miesten kohdalla kulttuurimme painottaa aina pystyvyyttä ja toimeliaisuutta, tekemistä ja toimimista. Miespuolisena kasvaessani olen itsekin kokenut vahvasti, että miehissä arvostetaan näkyvää toimintaa, saavutuksia niin henkisellä kuin fyysiselläkin puolella, ei niinkään luonnetta tai muita pehmeitä asioita. Konkretiaa.
Kun nämä asiat vaarantuvat, hiipii miehen mieleen raskaana ajatus omasta tulevasta hyödyttömyydestä. Kulttuurimme vuoksi se on rankka ajatus kestää ja siksi moni sulkeekin sen mahdollisimman pitkälle pois mielestään. Aina välillä se kuitenkin hiipii sieltä takaraivosta takaisin: sinä olet oikeasti kohta hyödytön. Tällä ajatustoiminnalla moni mies ajaa itsensä masennukseen ja vielä pahempiin terveysongelmiin.
T. Mies ja diabeetikko (kakkostyyppi)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensimmäinen sydänifarkti saa hänet heräämään.
Tai kuolemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin aivan raivoissani. Meillä mies alkoi liikkua enemmän ja siivosi ruokavalion heti kun sai tietää kohonneesta kolesterolista. Minä olen meillä pääkokki ja teen koko perheelle kolesteroliystävällisä ruokaa ja kömmin sohvalta lenkille miehen kanssa.
Jos hän ei olisi välittänyt ollenkaan tilanteestaan, olisin nostanut myrskyn tuhannen auringon voimalla. Ehkä jopa lopulta jättänyt hänet. En voisi sietää katsella tuota tapaa elää.
Minkälainen mahtaa olla "kolesteroliystävällinen ruoka"? Ja mikä siitä tekee sellaisen?
Ole hyvä ja käytä internetin hakukoneita.
Verenpaineen saa kyllä kuriin lääkkeillä ja osittain ruokavaliollakin.
Miksi ap et ole muuttanut ruokavaliota koko perheelle siten.
Kun itse sairaustuin aikoinaan, tuli totaalinen ruokaremontti.
Ja siitä oli apua. Verensokeri on pysynyt tasaisena ja verenpainelääkitys on pienentynyt.
Ja outoa on jos 2.tyypin diabeetikko joutuu heti insuliinille, silloin on jo tosi pahasti asiat.
Voihan sitä pyörtyillä jos verensokeri laskee liian alas tai toisaalta nousee aivan huippulukemiin.
Yleenäs 2.tyypin diabeteksen hoitoa ei aloiteta insuliinilla, vaan tableteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap katsokaa miehesi kanssa dokumentti ”What the Health”. Löytyy Netflixistä.
Dementiakin vaanii noissa sairauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap se ei ole sun ongelma, et sä sen äiti ole. Jos hän ei halua itsestään pitää huolta niin eipä siihen oikein voi puuttua.
Voit tietysti yrittää, mutta kyllä tuo on sellainen asia, mikä aikuisen on itse hoidettava. Eipä hän ainoa ole. Näkeehän tuolla katukuvassa todella monia muitakin lihavia ihmisiä. Kaikkia vaan ei kiinnosta oma terveys niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kuolema on hänen toiveensa niin anna hänen toteuttaa se!
Ihme valitusta taas.
Pakene niin nopeasti kuin voit! Itse en usaltanut, kun pelkäsin, että käy jotain, kun lapset ovat pieniä jos olisimme eronneet. Ja isäthän ovat olleet aika heikoilla näissä. Toinen on autoillut päin seiniä usempaan kertaan, ambulanssia olen soittanut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, olen sietänyt sokerinheilahtuista aiheutuneita mielealamuutoksia, kirjaimellisesti paininut toisen kanssa, kun hypo tekee agressiviseksi, eikä suostu mihinkään, syöttänyt ja juottanut ja nyt alkaa toisella keho sanomaan itsensä irti. Nyt lapset sen verran isoja, että etsin vain sopivaa kohtaa lähteä. Olen oikeasti uhrannut omaa elämääni tähän, mutta nyt on mahdollisuus irtaantua. Enkä kerää säälipisteitä, näin tämä vain meni. T: 20 vuotta hälläväliä-asenteella eläneen naisdiabeetikon kanssa oleva mies. En jää omaishoitajaksi, koska toinen ei ole välittänyt hevon... omasta terveydestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ensimmäinen sydänifarkti saa hänet heräämään.
Tai kuolemaan...
Kaikki me lopulta kuollaan, kuka sairauteen, kuka ns. saappaat jalassa. Ei kukaan enää kuoltuaan funtsi, että meninpä sitten tähän kuolemaan.
Sairauden hoitaminen edellyttäisi mieheltäsi elintapojen muutosta ja alkoholin ja tupakan lopettamista. Saattaa kuitenkin olla, että ne ovat ainoat ilot elämässä, ja siksi hän mieluummin ottaa riskin kuin ryhtyy elämään terveellisesti.
Ihmiset ovat väsyneitä ja masentuneita, elämä on yhtä työtä, väsymystä ja selvitymistä, tässä on seuraukset. Mieluummin vaikka syömällä ja juomallanopeammin hautaan, ainakin on jotain iloa elämässä.
Työssäni tapaan paljon ihmisiä, joiden pitäisi terveytensä vuoksi muuttaa elintapojaan ja täytyy sanoa, että suurin osa ei niin tee, ainakaan mitenkään pidempiaikaisesti. Yllättävän moni myöntää, että innostuivat asiasta ehkä viikoksi, mutta vanhat tavat vetävät liikaa puoleensa, eikä sitä sitten vaan jaksa vahtia ruokavaliotaan ja lisätä liikuntaa. Ja eihän aikuista ihmistä muutokseen pakottaakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin aivan raivoissani. Meillä mies alkoi liikkua enemmän ja siivosi ruokavalion heti kun sai tietää kohonneesta kolesterolista. Minä olen meillä pääkokki ja teen koko perheelle kolesteroliystävällisä ruokaa ja kömmin sohvalta lenkille miehen kanssa.
Jos hän ei olisi välittänyt ollenkaan tilanteestaan, olisin nostanut myrskyn tuhannen auringon voimalla. Ehkä jopa lopulta jättänyt hänet. En voisi sietää katsella tuota tapaa elää.
Minkälainen mahtaa olla "kolesteroliystävällinen ruoka"? Ja mikä siitä tekee sellaisen?
https://www.terveyskyla.fi/sydansairaudet/omahoito/syd%C3%A4nsairaus-ja…
miksi pitäisi muuttua? JOs ihmine itse on sitämieltä, että elää mieluummin lyhyemmän mutta mukavamman elämnä, niin miksi muka pitäisi kauheasti kärvistellä pitempään? Jos se pelkkä elämän pituus ei vaan tunnu sen arvoiselta?