Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä olet alkanut odottamaan kuolemaa?
01.01.2015 |
Minkä ikäisenä olet kokenut, että elämä on jo ohi, mikään ei enää kannata, ei ole kummempia tulevaisuuden suunnitelmia enää mikään ei enää tunnu miltään ja elämä on muuttunut pelkäksi ajantapoksi ja kuoleman odotteluksi?
Kommentit (46)
Kuolemaa odottavat ihmiset ovat masentuneita, siis sairaita, masennus on aivojen kemiallinen epätasapaino. Jos siihen ei saa apua, niin voisihan sitä sitten kun kerran ei piittaa elämästään, tehdä vaikka jotain radikaalia. Esimerkiksi auttaa toisia, aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin kuin sulla. Joku sanoi että työpaikkakiusaamisen takia haluaa pois elämästä, eikö se riittäisi että lähtisi vaan siitä työpaikasta? Tai sitten alkaisi taistella? Nykyään on niin monia keinoja vaikka minkälaiseen toimintaan, yhdistyksiä piisaa ja netistä löytää kaikesta tietoa enemmän kuin kukaan tarvii. Jos elämäsi on perseestä, muuta sitä niin että ei ole, ainakaan niin syvältä. Ymmärrän niitä joilla on joku todella paha sairaus, kovia kipuja ym. että odottaa kuolemaa, heille sen kuoleman soisi tulevankin silloin kun itse niin haluaa, mutta muut turhasta ruikuttajat on vaan pelkureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16. Silloin jo alkoi vituttamaan. Surullista todellakin
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"]Joku sanoi että työpaikkakiusaamisen takia haluaa pois elämästä, eikö se riittäisi että lähtisi vaan siitä työpaikasta?
[/quote]
1. Kun ei sitä tuosta vaan saa uutta työtä ja jollain on eläminen rahoitettava.
2. Aina voi joutua ojasta allikkoon. Et voi koskaan tietää ennakkoon, millainen uusi paikka todella on.
3. Toivonsa menettäneenä on aika vaikea markkinoida itsensä hyvänä työntekijänä.
Tässä sinulle syitä, mutta arvaan etteivät ne kelpaa sinulle, koska mieluummin lyöt lyötyä.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:41"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"]Joku sanoi että työpaikkakiusaamisen takia haluaa pois elämästä, eikö se riittäisi että lähtisi vaan siitä työpaikasta?
[/quote]
1. Kun ei sitä tuosta vaan saa uutta työtä ja jollain on eläminen rahoitettava.
2. Aina voi joutua ojasta allikkoon. Et voi koskaan tietää ennakkoon, millainen uusi paikka todella on.
3. Toivonsa menettäneenä on aika vaikea markkinoida itsensä hyvänä työntekijänä.
Tässä sinulle syitä, mutta arvaan etteivät ne kelpaa sinulle, koska mieluummin lyöt lyötyä.
[/quote]
Tuo on pieni murhe joka on järjestelykysymys.
Itse olen kokenut asioita jotka ovat järkyttäneet elämän peruspilareita ja välillä uin tosi syvissä mustissa vesissä, symbolisesti.
Kuolema saa odottaa minua, enkä minä kuolemaa. Onhan tuo jo useamman kerran joutunut jättämään minut tänne.
Nyt ikää 55 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin 28-29 -vuotiaana. Havahduin siihen etten ollut saanut työpaikkaa, tutkintoa, kotia, perhettä tai parisuhdetta. Samaan aikaan kaverit menivät naimisiin, kävivät vakityössä ja ostivat asuntoja. Nyt olen 38 ja elän melkoisen itsetuhoisesti. En usko että tällä elämäntyylillä näen 50-vuotispäivääni...
Ennen 27 ikävuottani odotin kohtaavani rock´n´roll-kuoleman 27-vuotiaana. No eihän siitä mitään tullut, koskaan ei ollut tarpeeksi huumeita ja viinaa. Nyt olen 49 ja toivon kuolevani pian sydänkohtaukseen tai muuhun äkilliseen sairaskohtaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 34-vuotiaana tuntuu joskus tuolta maailmantilanteen vuoksi. Olen huomannut mikä tämä maailma on.
Yritän kuitenkin sinnitellä ja voida hyvin.
En odota kuolemaa, mutta vähän joskus elämä väsyttää. Olen 54 v, ja enemmän odotan eläkeelle pääsyä. Jos sitten tässä elämässä ehdin eläkkeelle päästä. Kuolema saa vielä(toivon mukaan) odottaa minua;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 20:30"]Joku sanoi että työpaikkakiusaamisen takia haluaa pois elämästä, eikö se riittäisi että lähtisi vaan siitä työpaikasta?
[/quote]
1. Kun ei sitä tuosta vaan saa uutta työtä ja jollain on eläminen rahoitettava.
2. Aina voi joutua ojasta allikkoon. Et voi koskaan tietää ennakkoon, millainen uusi paikka todella on.
3. Toivonsa menettäneenä on aika vaikea markkinoida itsensä hyvänä työntekijänä.
Tässä sinulle syitä, mutta arvaan etteivät ne kelpaa sinulle, koska mieluummin lyöt lyötyä.
[/quote]
Kuule, kyllä tässä maassa työttömätkin jollain elää, itse olen ollut moneen kertaa sen yli 500 päivää työttömänä, ja viimeksi olin 5,5 vuotta kotona lasten kanssa, ja sain työpaikan loppujen lopuksi, mutta jos työpaikalla alkaisi olo olemaan sellainen että miettisin itsetuhoa, niin lähtisin ja todella nopeasti, saisin kuitenkin ansiosidonnaista joka olisi huomattavasti parempi kuin kotihoidontuki ja kelan työkkäriraha jota olen saanut niin monet vuodet elämäni aikana. En kyllä käsitä tuollaista, "toivonsa menettäneenä" mikä toivonsa menettänyt silloin on jos on lähtenyt sellaisesta paikasta jossa kiusataan? Minä tunnen ihmisiä jotka ovat niin tehneet, kiusaamisen takia lähteneille ei työkkäri edes laittanut karenssia, saivat sieltä ymmärrystä. Joo, ja uusi työpaikka voi olla myös paska paikka, sitten vaihdetaan taas, ja sitä tehdään niin monta kertaa kuin tarvis on, työssäoleva saa toisen työpaikan todella helposti työttömään verrattuna.
Pitkäksi käy aika, jos alkaa kuolemaa odotella pari-kolmekymppisenä. Keskimäärin naiset elää Suomessa vähän yli 80-vuotiaiksi, joten huonolla tuurilla vietätte 60 tooooosi pitkää vuotta toinen jalka haudassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 18:40"]
9v. Aika surullista.
[/quote]
Tapahtuiko tuon ikäisenä jotain, mikä aiheutti luovuttamise elämän suhteen?
[/quote]
Ei kai mitään erikoista, paitsi että sain hirviöopettajan jonka myötä kiinnostus elämiseen laski miinuksen puolelle.
Jotenkin ensi kertaa vain ymmärsin, että tästä maailmasta on pakopaikka, että on olemassa piste johon kaikki toivottavasti päättyy - kuolema. Se toi vähän lohtua, mutta koska pieni 9-vuotias ei ollut riittävän fiksu, ei se tiennyt miten kuoleman voisi itse aiheuttaa. Ei tullut edes mieleen auton alle juoksemiset, koska niistä olisi voinut jäädä "kiinni" jollekulle, jos olisikin epäonnistunut.
Edelleen tässä, aika haluttomana ja ärtyneenä ettei se kuoleminen olekaan niin helppoa, ja vielä on huonolla tuurilla vuosikymmeniä aikaa.
13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. 22 olin, kun aloin toivoa, että kuolema pelastaa. Eli 5-6 vuotta sitten
Mun isotäti lähes 100 vuotta ei vieläkään odota kuolemaa. Hän odottaa lumien sulamista, että pääsee vanhainkodin terassia haravoimaan. Hän haaveilee reissusta lapsuuden maisemiin. Hän on positiivinen ja iloinen vanhus, josta moni saisi ottaa oppia.
Money muuy tuntemani vanhukset ovat alkaneet odottaa kuolemaa ehkä 80-vuotiaina. Ja se näkyy naamasta
14-vuotiaasta asti. Olen todellinen luuseri ja alisuoriutuja. Nyt olen 25-vuotias.
35