Lue keskustelun säännöt.
Pelkään hysteerisesti lastensuojelua ja tuntuu että jokainen pienikin epäkohta katsotaan suurennuslasilla kun olen yksinhuoltaja
26.10.2021 |
Kerran päiväkodista tehtiin lasu kun olin juuri menettänyt molemmat vanhempani ja olin surullinen ja itkuinen. Eniten olisin kaivannut aikaa surun käsittelyyn, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta lasustressin takia. Meillä ei siis ollut muuta ”ongelmaa” kuin tuo suruni. Hoitaja oli kai hyvää hyvyyttään ajatellut että saisin jotain keskustelutukea, mutta asiahan kääntyi lasussa vanhemmuuden arvioinniksi. Meillä kävi jos jonkinlaista tätiä istumassa sohvalla ja pelaamassa nallekorteilla lapsen kanssa. Kytättiin ja kirjattiin ja lässytettiin itsestäänselvyyksiä. Puoli vuotta kesti tuo arviointi ja lopulta päädyttiin että ei olla asiakasmateriaalia. Olin henkisesti ja fyysisesti täysin loppu tuon rääkkäyksen jälkeen. Surutyön pääsin aloittamaan vasta tuon ruljanssin päätyttyä.
Pelkään nykyään käydä lääkärissä valittamassa mitään vaivaa lasun pelossa, pelkään viedä lasta hammaslääkäriin koska jos hampaassa on reikä, pelkään että minua pidetään huonona äitinä ja meistä tehdään ilmoitus. Pelkään jos lapsi huutaa, ja joku naapuri tai muu tekee lasun. Pelkään jos koulussa tulee jokin ongelma niin lasu on kohta mukana. Pelkään käydä töissä lasun takia, jos joku tekee lasun 9-vuotiastani kun joutuu olemaan parisen tuntia kotona yksin koulun jälkeen. En yksinkertaisesti kestä enää jos joku änkeää elämäämme. Tuntuu että tällä pienellä pohjoisella paikkakunnalla ja isosta kaupungista tulleena yksinhuoltajana minua katsotaan tarkemmin kuin muita. Joudun jatkuvasti skarppaamaan etten olisi esim. väsyneen näköinen. Tämä ei ole enää normaalia. Mikä avuksi?
Kommentit (42)
Jos lastensuojelu viranomainen tekee poliisille virka-apu pyynnön, kyllä se sitä saa. Turha muuta kuvitellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin hysteerisesti pelkäätte lasua, niin silloin perheessänne tai vanhemmuudessanne on todennäköisesti jotain pielessä. Ei mistään tavallisesta väsymyksestä ruveta toimenpiteitä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista. En uskalla ottaa mihinkään viralliseen tahoon yhteyttä tästä. Mutta johonkin missä voi pysytellä anonyyminä voisin soittaa. Pappihan ei ainakaan saa puhua eteenpäin asioista. Seurakunta voisi olla sellainen minkä puoleen kääntyä. Voimia muille samojen asioiden kanssa painiville. Ei asioiden pitäisi mennä näin.
Ap
AP:lle
MLL vanhempaichatti, sieltä voi varata tunnin chattiajan ja voi keskustella anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ajattele, että lapsen ottaminen huostaan maksaa yhteiskunnalle 50 000 euroa/vuosi per lapsi. En usko, että kovin helposti tämmöisiä päätöksiä tehdään.
Antaisivat edes yhtenä vuonna tuon rahan sille yh-äidille. Siihen loppuisi kaikki ongelmat.
Eli päihde- ja mt-ongelmat loppuisivat, kun annetaan riihikuivaa?
Sinulla on ikävä ja väärä käsitys, että yksinhuoltajat olisivat aina päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Sen sijaan tutkimusten mukaan yh:t ovat usein kyllä köyhiä tai pienituloisia. Yh maksaa monesti tuplasti kaikesta, missä ydinperheessä on kaksi aikuista maksajaa. Työntekoa ja lastenhoitoa voi olla vaikea yhdistää, voi olla mahdotonta tehdä esim. vuorotyötä, työnantaja ei ota töihin lasten sairastelujen ja ilta- ja viikonlopputöiden mahdottomuuden takia, siten tulot jäävät väistämättä pieniksi. Yksinhuoltajalla on monta taakkaa, joista ydinperheessä elävällä ei ole välttämättä mitään käsitystä. Tottakai 50 000 e olisi yh:lle suuri apu siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Lasua ei tarvitse päästää sisälle. Älä vastaa puhelimeen, älä avaa ovea.
Palvelutarpeen arviointi on lain mukaan pakko suorittaa. Mikäli se ei onnistu lain määräämässä kolmen kuukauden ajassa, on pakko aloittaa lastensuojelun asiakkuus, jotta tilanne saadaan selvitettyä. Mikäli tarvetta lastensuojelulle ei ele, on fiksumpaa käydä siellä sosiaalitoimistossa sen kerran juuttelemassa ja selvittämässä asia ja se on sillä selvää. t: lasun sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäät ihan suotta. Minusta on tehtailtu lastensuojeluilmoituksia ja olen itse pyytänyt lastensuojelusta apua. Lastensuojelun ihmiset sanoivat, että heitä ei kiinnosta hevonhittojakaan jotkut ylimääräiset tavarat, sotkut ja sen sellaiset pikkuasiat. Että voi kun ihmiset keskittyisivät niihin lapsiin, eivätkä täydellisyyteen ja olemaan onnellinen perhe.
Ongelmaperheellä voi olla erittäinkin siistiä ja jokainen matonhapsu ojennuksessa ja nätit kattaukset ja verhot. Eivät ne luo lapselle turvallista kotia.
Joillain ei ole edes petivaatteita, eikä ruokaa syötäväksi, se on ongelma.
Psyykenongelmia, päihdeongelmia, rahaongelmia, väkivaltaongelmia, vaikka mitä ongelmia on pilvin pimein.
On myös perheitä, joilla ei ole mitään ongelmia itsellään sinänsä, mutta lapset ovat joutuneet väärään seuraan. ja heistä ollaan huolissaan.Älä pelkää lastensuojelua, äläkä peittele heiltä ongemiasi, voit saada apuakin, päästä vaikka perheleireille jne. Vaikka tuetulle lomalle on jokainen suomalainen kyllä oikeutettu ilmankin lastensuojelua joka toinen vuosi, mutta lastensuojelun kautta voi saada tietoja tällaisista ja muista asioista, mistä voi olla perheellesi hyötyä.
Lykkyä pyttyyn, älä pelkää suotta.
Jollet ole edes töissä niin muuta sieltä pikkupaikkakunnalta pois johonkin isompaan kaupunkiin tai sellaisen lähelle. Ihmiset kyttäävät vähemmän ja saatat löytää töitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kolmen lapsen yh. Nuorin on nyt 12v enkä ole koskaan pelännyt tai miettinyt lasua. Tähän mennessä ei ole niitä mun lapsistani tehty.
Vaikea on ymmärtää, että ihan turhan päiten puolikin vuotta arvioitaisi mitään perhettä, ydin- tai yh.
Meillä piina kesti kolme vuotta, kiitos vainoavan ja kostonhimoisen exän, joka oli hävinnyt tapaamis- ja huolto-oikeudenkäynnit. Mitään todellista syytä ei löytynyt, mutta se stressi ja palavereissa p:n jauhanta vuosikausia oli uskomatonta. Usein en edes tiennyt, mikä on palaverin aihe, enkä kysymälläkään saanut mitään kunnon vastausta. Papereita ei tietenkään annettu luettavaksi. Lopulta kaikki kuivui kokoon, mutta olihan tuo vuosien henkinen rääkki ihan hirveä ja turha. Sairastelin fyysisesti stressistä ja lapsi usein itki ja pelkäsi, että hänet viedään. Ennen tätä ajattelin juuri kuten sinä, että tuskin turhaan ketään epäillään. Käsitykseni muuttui kyllä täysin ja silmät avautuivat siitä, mikä on Suomen lasu.
Tavallisia perheitä tykätään kyllä kytätä, kun samaan aikaan alkoholisti/narkkari-isät pahoinpitelevät lapsiaan entiseen malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos noin hysteerisesti pelkäätte lasua, niin silloin perheessänne tai vanhemmuudessanne on todennäköisesti jotain pielessä. Ei mistään tavallisesta väsymyksestä ruveta toimenpiteitä tekemään.
Kai ymmärrät, että todennäköisesti on sinun intressissäsi uskoa noin vaikka se ei olisi totta? Eli et ole aivan realiteettihakuinen.
En tiedä miten, mutta jotenkin nämä kosto/kiusantekotarkoituksessa tehtyjen lasujen tekijät pitäisi saada vastuuseen. Ex-anoppi jaksoi piinata ja piinata, kyllä niitä lasun aiheita keksii, kun ei oikeita ollut. Sitä ihmettelen, miksi lasu kerta toisensa jälkeen ottaa nämä saman henkilön tekemät uudet ja taas uudet ilmoitukset ylipäänsä käsittelyyn, kun aiemmin on jo selvinnyt, miten sekaisin kyseinen nainen on ja aiemmissa ilmoituksien aiheissa ei ollut mitään perään.
Lasuja ei enää pystyne tekemään, kun nuorimmainenkin täytti kesällä 18 v. Mitähän seuraavaksi keksii kiusatakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytön pelko. Itse teen päivittäin töitä lasun kanssa, kyllä siellä ihan oikeasti yritetään auttaa ja autetaankin. Monet pelkäävät että sijoitus tulee heti, mutta todellisuudessa sijoituksiin ei lähdetä kuin ääritilanteissa, jos sitä pelkäät. Työni kautta olen havainnut että voimakkaimmin lasua vihaavat ihmiset tai sijoituksen (jos siihen on tilanteessa joka on kehkeytynyt niin äärimmäisessä ettei vaihtoehtoja ole) kyseenalaistavat vanhemmat ovat kyllä usein kaikista ongelmaisimpia ja sokeita ongelmilleen tai tuen tarpeelleen. Ja itse olen muuten erityislapsen yh, joka on välillä väsynyt, välillä äreä, meillä huudetaan, olen käynyt lääkärissä tarpeen tullen sekä omissa että lapsen asioissa ja psykoterapiankin olen käynyt eikä kukaan ole tehnyt lasua.
Olen itekin en laita tarkemmin mutta hoitoalalla(psykiatrinen) ja jouduin seksusalirikoksen uhriksi. Läheisen kannustamana hain keskusteluapua, mutta asia kääntyi niin että lasu ja keskustelua melkein täysi-ikäisestä n 17 lapsesta miten asia on siihen vaikuttanut kun olen tehnyt rikosilmon ja käynyt asiasta säännöllisesti juttelemassa esim terveysasemalla. Kyseltiin esimerkiksi miten olen jaksanut siivota ja laittaa ruokaa. En täysin tajunnut asiaa, koska omassa lapsuudessa oltiin jo hyvin nuorena omatoimisia. Lapseni muutenkin jo itse seurusteli. Kysymyksiä oli lukuisia kuten"jaksanko siivota". Asiaa jauhettiin ja jaihettiin että miten jaksan arjen kotityöt. Missään vaiheessa ei puhuttu että noin iso lapsi voisi jo itsekin olla omatoiminen ja jotkut asuvat jo omillaan. Minut on sanottu todella kauniiksi yms toivoin aina että kukaan ei minulle tekisi Pahaa mutta se ei vain onnistunut. Siitä tuli tuollainen show.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari juttua tulee mieleen. Onko sun mahdollista keskustella jonkun ammattilaisen kanssa? Ymmärrän, että viralliset tahot tuntuvat pelottavilta, mutta on saatavilla esim kriisikeskuksista apua ja nimettömiä chatteja, joissa asiasta voi puhua. Tai voi käydä omalla kustannuksella esim lyhytterapeutilla. Käsittelemättä jäänyt suru on myös hyvä aihe.
Toinen, mistä voisi olla apua, on kirjoittaminen. Tee itsellesi kirje tai vahvistuslista, kirjoita ylös kaikki, mitä teet hyvin ja mistä kaikesta huomaa, että olet hyvä äiti. Voit vaikka lisäillä siihen asioita pikkuhiljaa ja lukea sitä, kun pelot tulevat.
Et ole yksin ja sinua on kohdeltu väärin, kun olet joutunut tuollaiseen kriisin keskellä. Mutta lisää se siihen listaasi: sun vanhemmuutesi on tutkittu ja todettu riittäväksi jopa tuollaisessa tilanteessa, kun olet ollut heikkona ja valtavan surun keskellä.
Typerä neuvo.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on syrjinnän eräs muoto. Itse tekisin kyllä valituksen ja rikosilmoituksen noista lasujen tekijöistä. Näiden kateuslasujen tekijät on saatava vastuuseen. Joku hintalappu pitää saada ihmisten ajan tuhlaamisesta. On se kumma, että väkivaltainen isä on parempi kuin ei isää ollenkaan. Tällainen systeemi on sairas.
Ei ihme ettei Suomeen synny lapsia, kun jokainen perhe voi hajota ja sen jälkeen naisesta voi tulla yksinhuoltaja.
Itse en vastaisi ollenkaan puhelimeen tuntemattomista numeroista. Eivät he voi tulla kotiin ilman poliisin lupaa, eikä sellaista voi poliisilta tullakaan. Ei lapsia voi kaapata sillä perusteella, ettei halua olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.
Ap:n tapaus on klassinen esimerkki, mihin lastensuojelu käyttää aikansa. Huumenuoriin ja väkivaltaisiin perheisiin he eivät halua lainkaan puuttua, vaan on kiva käydä kahvittelemassa ja tuhlata perheen aikaa.
Missään tapauksessa ei saa hankkiutua huomion keskipisteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pelkäät ihan suotta. Minusta on tehtailtu lastensuojeluilmoituksia ja olen itse pyytänyt lastensuojelusta apua. Lastensuojelun ihmiset sanoivat, että heitä ei kiinnosta hevonhittojakaan jotkut ylimääräiset tavarat, sotkut ja sen sellaiset pikkuasiat. Että voi kun ihmiset keskittyisivät niihin lapsiin, eivätkä täydellisyyteen ja olemaan onnellinen perhe.
Ongelmaperheellä voi olla erittäinkin siistiä ja jokainen matonhapsu ojennuksessa ja nätit kattaukset ja verhot. Eivät ne luo lapselle turvallista kotia.
Joillain ei ole edes petivaatteita, eikä ruokaa syötäväksi, se on ongelma.
Psyykenongelmia, päihdeongelmia, rahaongelmia, väkivaltaongelmia, vaikka mitä ongelmia on pilvin pimein.
On myös perheitä, joilla ei ole mitään ongelmia itsellään sinänsä, mutta lapset ovat joutuneet väärään seuraan. ja heistä ollaan huolissaan.Älä pelkää lastensuojelua, äläkä peittele heiltä ongemiasi, voit saada apuakin, päästä vaikka perheleireille jne. Vaikka tuetulle lomalle on jokainen suomalainen kyllä oikeutettu ilmankin lastensuojelua joka toinen vuosi, mutta lastensuojelun kautta voi saada tietoja tällaisista ja muista asioista, mistä voi olla perheellesi hyötyä.
Lykkyä pyttyyn, älä pelkää suotta.
En ole ap, mutta minulle joku perheleiri olisi painajainen. Itse kokisin joutuvani sellaiseen. En todellakaan halua viettää aikaa muiden ongelmaperheiden kanssa ja kuunnella ongelmalasten mölinää, en kaipaa mitään "vertaistukea". Mieluummin vaikka katson Netflixiä kotona, sekin auttaa ja rentouttaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos lastensuojelu viranomainen tekee poliisille virka-apu pyynnön, kyllä se sitä saa. Turha muuta kuvitellakaan.
Poliisit sekä sossun tantat voi käskyttää poistumaan ja uhkailee rikosilmoituksella. Jokamiehen kiinniotto oikeudella voi ottaa myös kiinni .
Saan kiinni ajatuksestasi ja pelostasi. Olen itsekin pelännyt lastensuojelua, vaikka ymmärrän koulutukseni antamalla tietämyksellä, että pelkoni on järjetön ja turha. Lastensuojelun/kuntien resurssit eivät yksinkertaisesti ole riittävät siihen, että tavallisten perheiden (ei ydin- eikä yh-perheidenkään) lapsia sijoitetaan kiireellisesti, huostaanotosta puhumattakaan. Yhteenkään mielisairaaseen tai -valtaiseen sossuun, joka tahallaan kiusaisi perheitä, en niin ikään ole koskaan törmännyt. Kiinnostavana yksityiskohtana lisättäköön tähän loppuun, että olen sosiaalityöntekijä (YTM) itsekin.
Mä olen kolmen lapsen yh. Nuorin on nyt 12v enkä ole koskaan pelännyt tai miettinyt lasua. Tähän mennessä ei ole niitä mun lapsistani tehty.
Vaikea on ymmärtää, että ihan turhan päiten puolikin vuotta arvioitaisi mitään perhettä, ydin- tai yh.