Lue keskustelun säännöt.
Mun elämäni on ajautunut pahaan
01.01.2015 |
kriisiin. Ja syy; täytän tänä vuonna 40v. En siis vielä, vasta kesällä, mutta kuitenkin. Olen oikeasti aivan kauhuissani. Eilisestä alkaen ahdistanut kauheasti. Mistä haen apua?
Kommentit (75)
Voisit kokeilla terapiaa. Siellä ajatukset selvenee. Ihmisten pitäisi hoitaa henkistä hyvinvointia siinä missä fyysistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Tuntuu, vain jotenkin nololta olla jo tämän ikäinen. En käsitä miksi häpeän ikääni, mutta kyllä se nolottaa. Ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:54"]
MÄ ymmärrän sua! Täytin 40 viime kesänä ja kriisi päällä edelleen! Tuntuu et elämä oli nyt tässä ja kaikki takana. Mulla mies, lapset, talo ja ystäviä mut silti ahdistaa välillä. Ehkä tää tästä helpottaa vielä. Tsemppiä sulle! Koitetaan pärjätä!
[/quote]
Ei masentuneisuuteen vaikuta pätkääkään materiaali tai se mitä on
Minullekin oli kova paikka täyttää 40 viime vuonna, muistan myös nuo häpeän ja nolostelun tunteet. Tuntuu että nyt sitä on oikeasti aikuinen ja pitäisi olla esimerkiksi ura huippuvaiheessa ja itse en tiedä olenko oikealla alalla edes.
Vähän on helpottanut mutta paljon mieluummin olisi vieläkin vaikka 37.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:40"]Mitä projekteja tämän ikäinen voisi aloittaa? Ap
[/quote]
Ihan mitä haluat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi ei. Hyppää sillalta kun on noin isot ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä projekteja tämän ikäinen voisi aloittaa? Ap
Masentaa vanheneminen, nyt nelikymppisenä tuntee jo itsensä vanhaksi. Sama lähteä ostamaan kaljaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan kamalaa kaikki sitten on kun täyttää 50v?
Niin se kait se on, että tajuaa vain olevansa vanha kaikkeen. Huolettomuus häviää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Täällä taasa. Ja kylläpä ahdistaa tämå ikäåntyminen. Ap
Ja pahinta on kun en tunne itseäni vielä tämän ikäseksi. Ap
Mä täytin saman pari kuukautta sitten. Mä kriiseilin koko vuoden ennen synttäreitä ja kas vaan, kun ko. päivä oli ohi, katosi ahdistuskin. Ikä on vain numero, kukaan tuskin tuntee itseään juuri sen ikäiseksi kuin numerot näyttää. Kyllä se siitä, usko pois.
Mä olen 41 enkä vieläkään ole kohdannut mitään ikäkriisiä. Pitääkö mun olla huolissani? Mikään ikä ei ole vielä tähän mennessä kauhistuttanut saati ahdistanut, onko mussa joku vika? Kehittäisinkö tästä jonkun kivan pikku kriisin vaikkapa?
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 10:57"]
Mä olen 41 enkä vieläkään ole kohdannut mitään ikäkriisiä. Pitääkö mun olla huolissani? Mikään ikä ei ole vielä tähän mennessä kauhistuttanut saati ahdistanut, onko mussa joku vika? Kehittäisinkö tästä jonkun kivan pikku kriisin vaikkapa?
[/quote]
Joo, vaikkapa empatiakyvyttömyydestä.
Mulla alkoi ikäkriisi 38 vuotiaana kun tajusin, että kohta sitä ollaan 40 v. Mä olen nyt 42 ja kyllähän sitä välillä tuntuu, että asia painaa. Muutin nyt syksystä yhden asian elämässäni ja nyt tuntuu hyvältä. Kun projekti on saatu kolmen vuoden päästä päätökseen, on työssäni uudet kuviot, jotka varmasti inspiroivat lisää. Mä uskon, että yksi osa kriisistä johtui siitä, etten kokenut tekeväni sellaista työtä kun halusin ja aikaisempi elämä meni selviytyessä henkisesti kuormittavasta perhe- elämästä. Lapseni on vammainen ja isänsä aika avuton vastuunotosta. Tuntui, että olin hukannut jotain elämässäni, enkä saa sitä takaisin.
Jos siis jaksat, aloita uusi projekti elämässäsi, mutta valitse sellainen, josta saat mielenvirkistystä.
2