Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Sulla nyt outo ajatusmaailma on. Eli elämä ennen lapsia on feikkiä, mutta yhtäkkiä elämä alkaakin kun pukkaa lapsen maailmaan. Siis lapsettomat pyörii tässä maailmassa elävinä zombeina? Hui kauheeta kun mietin sun lapsiparkoja, älyllisesti vajavainen äiti...
Minä en tunne yhtään ihmistä joka olisi oikeasti aikuistunut ennen lasten hankkimista ja kaikkea sen mukanaan tuomaa väistämätöntä vastuuta.
Joo, moni varmasti kaipaa jopa kiihkeästi niitä vastuista vapaita sinkku- ja dinky-aikoja mutta hymähtää silti itsekin sille mitä kuvitteli vielä pentuna "elämäksi"
Se alkoi oikeasti vasta lasten myötä.
Jos sinä olitkin lapsellinen ennen kuin sinusta tuli lapsellinen, niin kaikki eivät ole sitä.
Ainut syy miksi yhteydet lapsettomiin pareihin hiipuvat pois on se etteivät jotkut vanhemmat kertakaikkiaan voi tai halua tehdä mitään mitä ei tehdä heidän lapsiensa ehdoilla sataprosenttisesti. Tämä johtuu siitä, että joissain nykyperheissä lapset päättävät mitä aikuiset tekevät eikä päinvastoin.
Missäpäin Helsinkiä vuokrakoppisi olikaan?
Annas kun arvaan. Kalasatamassa, Kalliossa vai Punavuoressa?
Tämän asenteen omaavat sinkut ja dinkyt ovat kasaantuneet koko maasta yhteen läjään helsingin niemelle missä on "kaikki" mitä ihminen voi elämältään kaivata.
Ainakin jos niiltä itseltään kysyy.
Parasta tässä on etenkin se että tämä asenne ei periydy enää eteenpäin kun näistä päästään ajan myötä eroon.
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Ei minulle ainakaan kukaan ole väittänyt, että lapsi ei muka muuta elämää mitenkään. Lapsi ei välttämättä muuta elämäntapaa juurikaan, jos on jo valmiiksi koti-ihminen, mutta elämä kyllä muuttuu, väistämättä.
Onhan noita tullut luettua väitteitä, että lapsen tulee sopeutua perheen elämään, ei perheen lapsen elämään. Tarkoitus on siis elää kuten ennenkin ja syntyvä lapsi sitten sopeutuu siihen. Näin tosin sanovat yleensä ihmiset, joiden lapsi ei ole vielä syntynyt. He heräävät kyllä todellisuuteen aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuka ihme tuollaista väittää?
Tilanne on aivan päinvastoin. En tunne yhtään lapsiperhettä joka ei nauraisi ihan avoimesti sille mitä oikeasti pitivät itsekin "elämänä" ennen lasten hankkimista.
Ei ihmekään että lapsiperheiden yhteydet entisiin lapsettomiin pareihin jotenkin vain hiipuvat hiljalleen pois. Näillä on kerta kerralta vähemmän keskusteltavaa aina vain lapsellisemmilta kuulostavien dinky-parien kanssa.
Johtuisikohan siitä, että yleensä lapset hankitaan siinä iässä, kun alkaa muutenkin aikuistua? Minustakin nyt 36-vuotiaana tuntuu ihan hassulta se, mitä pidin "elämänä" vaikka 10 tai 15 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ainut syy miksi yhteydet lapsettomiin pareihin hiipuvat pois on se etteivät jotkut vanhemmat kertakaikkiaan voi tai halua tehdä mitään mitä ei tehdä heidän lapsiensa ehdoilla sataprosenttisesti. Tämä johtuu siitä, että joissain nykyperheissä lapset päättävät mitä aikuiset tekevät eikä päinvastoin.
Missäpäin Helsinkiä vuokrakoppisi olikaan?
Annas kun arvaan. Kalasatamassa, Kalliossa vai Punavuoressa?
Tämän asenteen omaavat sinkut ja dinkyt ovat kasaantuneet koko maasta yhteen läjään helsingin niemelle missä on "kaikki" mitä ihminen voi elämältään kaivata.
Ainakin jos niiltä itseltään kysyy.
Parasta tässä on etenkin se että tämä asenne ei periydy enää eteenpäin kun näistä päästään ajan myötä eroon.
Ei lähimaillakaan. Valitettava tosiasia on se että sinun asenteesi siirtyy lapsiisi, mutta idioluutiohan on nyt jo tosiasia, se ei yllätä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ainut syy miksi yhteydet lapsettomiin pareihin hiipuvat pois on se etteivät jotkut vanhemmat kertakaikkiaan voi tai halua tehdä mitään mitä ei tehdä heidän lapsiensa ehdoilla sataprosenttisesti. Tämä johtuu siitä, että joissain nykyperheissä lapset päättävät mitä aikuiset tekevät eikä päinvastoin.
Missäpäin Helsinkiä vuokrakoppisi olikaan?
Annas kun arvaan. Kalasatamassa, Kalliossa vai Punavuoressa?
Tämän asenteen omaavat sinkut ja dinkyt ovat kasaantuneet koko maasta yhteen läjään helsingin niemelle missä on "kaikki" mitä ihminen voi elämältään kaivata.
Ainakin jos niiltä itseltään kysyy.
Parasta tässä on etenkin se että tämä asenne ei periydy enää eteenpäin kun näistä päästään ajan myötä eroon.
Olet täysin väärässä.
Ajattelen täsmälleen samoin kuin lainaamasi henkilö, enkä ole koskaan käynytkään Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Sivusta seuranneena voin sanoa että kyllä muuttuu. Kaikki aika, raha ja jaksaminen menee lapsiin. Kaikki pyörii lapsien ympärillä, mikään ei koskaan onnistu koska lapset.
Joo niinpä, samaa mieltä ap: n kanssa. Sitten usein olen huomannut että samat ihmiset jatkavat heti perään: kummallista kun ihmiset eivät ole valmiita luopumaan mistään ja muuttamaan omaa elämäänsä lapsen vuoksi.
Puhuvat itsensä pussiin heti ja siitä tietää, että kaikki ne hehkutukset lapsiperhe-elämästä on valetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Älkää kehdatko. Baareissa en ole käynyt yli vuosikymmeneen, mutta todellakin elämäni muuttuisi aivan täysin jos hommaisin lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena voin sanoa että kyllä muuttuu. Kaikki aika, raha ja jaksaminen menee lapsiin. Kaikki pyörii lapsien ympärillä, mikään ei koskaan onnistu koska lapset.
No sit olet seurannut vääriä ihmisiä. Me tehdään kaikkea mahdollista kuten ennenkin, lasten kanssa ja ilman 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Älkää kehdatko. Baareissa en ole käynyt yli vuosikymmeneen, mutta todellakin elämäni muuttuisi aivan täysin jos hommaisin lapsen.
Miksi? Miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Älkää kehdatko. Baareissa en ole käynyt yli vuosikymmeneen, mutta todellakin elämäni muuttuisi aivan täysin jos hommaisin lapsen.
Miksi? Miten?
Eikö tosiaan tule mieleen yhtään mitään? Ei ihme, jos koit elämäsi muuttuneen lasten myötä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut ettei elämä muutu lasten myötä ja kolmen lapsen jälkeen sanon edelleen. Ihan samanlaista se elämä on, jos ei määrittele elämää sen mukaan voiko aina nukkua kymmeneen tai lähteä baariin aina kun huvittaa.
Minä määrittelen elämän sitä kautta, että elän näköistäni elämää. Toki yksittäiset asiat muuttuu ja olet vastuussa muistakin kuin itsestäsi, mutta edelleen elän ihan samaa elämää kuin ennen lapsiakin. Ei lasten vuoksi tarvitse elämästä luopua.
Nimenomaan. Tämä lause kauhistuttaa niitä, jotka elävät bileistä toiseen ja pitävät sitä elämänä. Se on kyllä hyväkin, niin eivät sit tee lapsia ennen kuin se elämä on muutakin.
Älkää kehdatko. Baareissa en ole käynyt yli vuosikymmeneen, mutta todellakin elämäni muuttuisi aivan täysin jos hommaisin lapsen.
Miksi? Miten?
Eikö tosiaan tule mieleen yhtään mitään? Ei ihme, jos koit elämäsi muuttuneen lasten myötä.
eri
En kokenut, siksi kysyn, että mitä se muutos nyt sit tarkoittaa.
Nyt on kyllä hölmö aloitus! En tunne ketään joka väittäisi ettei lapsen tulo muuttaisi mitään!
Vaikea nähdä millainen elämä pitäisi olla ettei lapsi sitä muuttaisi. Meillä oli entuudestaan koiria eli piti huolehtia myös muista ja aikataulut meni koirien ehdoilla (siis esim töistä suoraan kotiin ulkoiluttamaan jne). Mutta kuinka leppoista se oli verrattuna lapseen.
Hyvä jos nykyään saa edes omia ajatuksiaan ajateltua. Lapsi on pari vuotias ja kyllä kaikki aika tuppaa menemään siihen. Omat tavoitteelliset harrastukset ovat taaksejäänyttä elämää, ehkä taas joskus pääsen maraton-kuntoon. Yhteistä parisuhdeaikaa on iltaisin tunnin verran, ennen kuin on pakko mennä nukkumaan että jaksaa seuraavan päivän.
Ja mielestäni elämä on nyt ihanaa, lapsi ja perhe-elämä on mukavaa mutta onhan se nyt tyystin erilaista kuin ennen lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ainakaan kukaan ole väittänyt, että lapsi ei muka muuta elämää mitenkään. Lapsi ei välttämättä muuta elämäntapaa juurikaan, jos on jo valmiiksi koti-ihminen, mutta elämä kyllä muuttuu, väistämättä.
Onhan noita tullut luettua väitteitä, että lapsen tulee sopeutua perheen elämään, ei perheen lapsen elämään. Tarkoitus on siis elää kuten ennenkin ja syntyvä lapsi sitten sopeutuu siihen. Näin tosin sanovat yleensä ihmiset, joiden lapsi ei ole vielä syntynyt. He heräävät kyllä todellisuuteen aikanaan.
Lapset tarkoittaa kotiin jäämistä? Miksi? Ei meillä vaan. Ihan samat harrastukset, lomat, työt, ystävät jne. meillä on kuin ennen lapsiakin. Eikä meidän lapset ole sopeutuneet mihinkään vaan elävät elämää meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle ainakaan kukaan ole väittänyt, että lapsi ei muka muuta elämää mitenkään. Lapsi ei välttämättä muuta elämäntapaa juurikaan, jos on jo valmiiksi koti-ihminen, mutta elämä kyllä muuttuu, väistämättä.
Onhan noita tullut luettua väitteitä, että lapsen tulee sopeutua perheen elämään, ei perheen lapsen elämään. Tarkoitus on siis elää kuten ennenkin ja syntyvä lapsi sitten sopeutuu siihen. Näin tosin sanovat yleensä ihmiset, joiden lapsi ei ole vielä syntynyt. He heräävät kyllä todellisuuteen aikanaan.
Lapset tarkoittaa kotiin jäämistä? Miksi? Ei meillä vaan. Ihan samat harrastukset, lomat, työt, ystävät jne. meillä on kuin ennen lapsiakin. Eikä meidän lapset ole sopeutuneet mihinkään vaan elävät elämää meidän kanssa.
Nykyään ajatus monella on tosiaan se, että lapset sitoo kotiin. Me ollaan myös aktiivinen perhe eikä ole luovuttu mistään. Tai joo, yhdestä ystävästä, joka ei ymmärtänyt sitä, että emme jääneet kotiin, mutta hän olisi varmasti tippunut kelkasta muutenkin.
Minä en tunne yhtään ihmistä joka olisi oikeasti aikuistunut ennen lasten hankkimista ja kaikkea sen mukanaan tuomaa väistämätöntä vastuuta.
Joo, moni varmasti kaipaa jopa kiihkeästi niitä vastuista vapaita sinkku- ja dinky-aikoja mutta hymähtää silti itsekin sille mitä kuvitteli vielä pentuna "elämäksi"
Se alkoi oikeasti vasta lasten myötä.