Yliopistoihmiset, tuleeko koskaan Keisarin uudet vaatteet -tunne

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:46"]

Anna esimerkki parista huuhaatutkimuksesta. Ota toinen vaikka matemaatiikan alalta ja toinen jostain hömppätieteistä kuten hallintotiede.

[/quote]

...en ole alkuperäinen mutta suosikkini huuhaa-tutkimuksesta & väikkäristä on se Turun yliopistossa hyväksytty kötöstys joka käsitteli hevoseläinten nimikäytäntöjä Suomessa. En vaan ymmärrä mitä yhteiskunnallista hyötyä edes historiankirjoituksen nimissä tuosta väikkäristä on.
[/quote]

Minusta ne mielenkiintoisimmat ovat juuri niitä joissa tutkitaan jotain sellaista mikä ei ensi alkuun tunnu minkään arvoiselta. Minkä alan tutkimus tämä oli? Mitkä olivat tutkimuksen johtopäätökset?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:02"]

Mun lemppariväitöskirja on Anna Heimon Kapina Sammatissa. Se ei ole huuhaata vaan realistinen kertomus siitä, miksi punaisille kävi niin kuin kävi. Aloittajan mielestä varmaan silkkaa huuhaata.

[/quote]

Mä en itse oikein ymmärrä tällaisia. Periaatteessa vain etsitään vanhaa tietoa ja kootaan ne omalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:46"]

Anna esimerkki parista huuhaatutkimuksesta. Ota toinen vaikka matemaatiikan alalta ja toinen jostain hömppätieteistä kuten hallintotiede.

[/quote]

...en ole alkuperäinen mutta suosikkini huuhaa-tutkimuksesta & väikkäristä on se Turun yliopistossa hyväksytty kötöstys joka käsitteli hevoseläinten nimikäytäntöjä Suomessa. En vaan ymmärrä mitä yhteiskunnallista hyötyä edes historiankirjoituksen nimissä tuosta väikkäristä on.

[/quote]

Kyseinen tutkimus on kielitiedettä, ei historiaa. Ehkä ongelmasi onkin se, että et ymmärrä, että eri tieteenaloilla tehdään eri lähtökohdista lähtevää tutkimusta. Mikrobiologilla ei yleensä ole tavoitteena ratkaista teologisia ongelmia. Ai niin, tutkimuksethan on huuhaata, jos peruskoulun päättätodistusta vailla oleva ei niitä ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:02"]

Mun lemppariväitöskirja on Anna Heimon Kapina Sammatissa. Se ei ole huuhaata vaan realistinen kertomus siitä, miksi punaisille kävi niin kuin kävi. Aloittajan mielestä varmaan silkkaa huuhaata.

[/quote]

Mä en itse oikein ymmärrä tällaisia. Periaatteessa vain etsitään vanhaa tietoa ja kootaan ne omalla tavalla.

[/quote]

Mitä et ymmärrä? Sitäkö, että sinusta merkityksettömät asiat yhteen koottuna muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo enemmän kuin sinun olettamuksesi?

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/huuhaa_vaitos_hylattiin_oulussa

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:42"]Lainaa

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tämä viimeinen kommentti on nyt vaan ihan provo - viestin kirjoittaja ei ole oikeata tohtoria nähnytkään. Väitöstilaisuudessa ei enää kyseenalaisteta väitöskirjan sisältöä, siellä vastaväittäjä esittää korkeintaan "kriittisiä" huomautuksia tai "selvennystä kaipaavia" kysymyksiä, mutta itse väitöskirjan varsinainen arviointi on tapahtunut jo aikaisemmin, sen niinkutsutussa esiarvioinnissa. Väitöstilaisuus ON akateemista teatteria, ei muuta.

Koska nykyään yliopistoille tulee rahaa opinnäytetöiden määrän eikä laadun mukaan, ja tulospaineet ovat kaikkialla kovat, tutkimuksen laatu ja laadunvarmistus ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: ei, keisarin uudet vaatteet -tunnetta ei tule, koska kukaan kollega tai edes oma ohjaajasi ei välitä siitä, millaista tutkimusta teet. Ketään ei kiinnosta. Suomessa ei nykyään näet arvosteta akateemisen tutkimuksen laatua, vaan sen määrää. 

Tilanne on mennyt nykyään siihen, että enää ei ole edes väliä sillä, onko väittelijä tehnyt tutkimuksensa itse vai ei ja hallitseeko hän tutkimuksessa käyttämänsä metodit vai ei. Näitä asioita kun ei haluta kontrolloida millään tavalla. Ja jos vaikka tutkimus olisikin todella huono, voidaan se silti hyväksyttää esitarkastuksessa, kunhan etsitään tarpeeksi kauan sellaisia esitarkastajia, jotka ovat valmiita (syystä tai toisesta) hyväksymään huonompitasoisemmatkin tekeleet, siis jopa sellaiset, jotka eivät paremmissa yliopistoissa pääsisi ikinä tieteellisestä seulasta läpi. Tämä on yleisesti tunnettu "maan tapa" maamme yliopistoissa, ja kaikki oikeat tohtoriopiskelijat tietävät tämän.

Esimerkkejä löytyy eri aloilta vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi lääketieteen tohtoriopiskelijan ei tarvitse enää hallita edes tilastotieteen perusteita. vaan hän voi maksusta ulkoistaa väikkärinsä metodiosan teon kokonaan tilastotieteilijälle. Vaikka tällainen toiminta on periaatteessa tieteessä kiellettyä, ei tästä edes jää tässä maassa kiinni, koska ketään ei kiinnosta. Tärkeintä on se, että yliopistolle ja laitokselle tulee hyväksytyn opinnäytteen myötä rahaa.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että SINÄ et ole koskaan yliopistossa käynytkään!

Toki väitöskirjan esitarkastus on se prosessin osa, jossa väitöskirja varsinaisesti arvioidaan, mutta väitöstilaisuus on yksi tärkeä osa sitä tieteellistä keskustelua, jossa alaa viedään eteenpäin. Vastaväittäjä voi todellakin kyseenalaistaa väitöskirjan sisällön lähtien vaikka ontologisista perusteista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työtä lopulta hyväksyttäisi. Koko tutkimusasetelma voidaan kyseenalaistaa ja tutkijan on kyettävä oman tieteenalansa perusteet tuntien puolustamaan poikkeavia ratkaisujaan.

Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. Joka alalta löytyy esitarkastajia, jotka ovat lepsumpia kuin toiset, mutta tiedemaailmassa työtä eivät arvioi vain he, vaan monet muutkin tutkijat.

Harva tohtoriopiskelija on niin yksinkertainen, että ei tajua väitöskirjallaan kolkuttavansa työpaikkojen ovia (paitsi ne, jotka eivät tiedemaailmasta töitä hae vaan väittelevät eläkepäiviensä iloksi). Surkeiden esitarkastajien arvioima tieteellisesti ala-arvoista hipova työ ei saa muuta kuin negatiivista julkisuutta. Sillä taas ei saa töitä.

[/quote]

Voit olla varma siitä, että tiedän, mistä puhun. :) Ns. kovissa luonnontieteissä ja biotieteissä, joiden väitöskirjat useimmiten ovat nippuväitöskirjoja, laaduntarkastus ja -valvonta on helpompaa, sillä tulokset yleensä poikkeuksetta pyritään julkaisemaan kv-lehdissä, joissa on useampi riippumaton arvioija. Tosin näillä aloilla (erityisesti lääketieteessä) sitten on se ongelma, että edes kv-arvioijat eivät pysty kontrolloimaan sitä, hallitseeko tutkimuksen tekijä itse oikeasti alansa metodit (vrt. muutamien nimeltä mainitsemattomien lääketieteen tohtorien olematon tilastomenetelmien taito).

Sen sijaan monografiatutkimukset, joita tapaa erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, sekä sellaiset nippuväitöskirjat, joiden artikkelit on julkaistu kotimaisilla ja muilla heikkotasoisimmilla foorumeilla, ovat yhä selkeä ongelma, mitä laatuun ja laatukontrolliin tulee. Näissä heikommat tekeleet voivat päästä läpi pelkästään sen ansiosta, että väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa "helpoiksi" tiedettyjen julkaisufoorumien, esitarkastajien ja vastaväittäjän etsimiseen. Tämän ongelman tunnustavat kaikki, jotka asioista jotain tietävät (yliopistojen lisäksi mm. Suomen Akatemia), ja juuri siksi viime vuosina on onneksi ruvettu tähän ongelmaan vähän jo heräämäänkin. Suomessa ei juhlita tieteen Nobel-palkinnoilla, ja siihen on syynsä.

Tämä kommentti paljasti sen, että todellakin olet provo:

"Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. "

Kuulostaa hienolta, mutta ei oikeasti tarkoita mitään. 

[/quote]

Jostain syystä minun on kovin vaikea nähdä sinua akateemisena osaajana. Ehkä syynä on se, että teet alkeellisia kielioppivirheitä tyyliin "väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa" tai sitten se, että aika selkeästi syytät joitakin tahoja tieteen sisällä sen vesittäjiksi (ns. helpot esitarkastajat. 

Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisen tieteen heikosta tasosta, mutta syyttäsin siitä enemmänkin riemastuttavaa yliopistolakia kuin tiedeyhteisöjä. Suomalaisen yliopiston rahoitus ei perustu sille, mitä laatua saadaan aikaan vaan sille, montako ulkomaalaista opiskelijaa koulutetaan ilmaiseksi. On hankala keskittyä tekemään tiedettä, kun sille ei anneta aikaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:02"]

Mun lemppariväitöskirja on Anna Heimon Kapina Sammatissa. Se ei ole huuhaata vaan realistinen kertomus siitä, miksi punaisille kävi niin kuin kävi. Aloittajan mielestä varmaan silkkaa huuhaata.

[/quote]

Mä en itse oikein ymmärrä tällaisia. Periaatteessa vain etsitään vanhaa tietoa ja kootaan ne omalla tavalla.

[/quote]

Kaikki tiede pohjautuu sille, että jotain olemassaolevaa etsitään esille.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:02"]

Mun lemppariväitöskirja on Anna Heimon Kapina Sammatissa. Se ei ole huuhaata vaan realistinen kertomus siitä, miksi punaisille kävi niin kuin kävi. Aloittajan mielestä varmaan silkkaa huuhaata.

[/quote]

Mä en itse oikein ymmärrä tällaisia. Periaatteessa vain etsitään vanhaa tietoa ja kootaan ne omalla tavalla.

[/quote]

Mitä et ymmärrä? Sitäkö, että sinusta merkityksettömät asiat yhteen koottuna muodostavat kokonaisuuden, joka kertoo enemmän kuin sinun olettamuksesi?

[/quote]

Sitä, että tiedot ovat jo valmiiksi eri lähteissä. Eikö tutkimuksen olisi hyvä tarjota jotakin uutta? En tiedä, kuinka vanha tuo esimerkkinä annettu väitöskirja on, mutta asiaa käsitellään jo lukiossakin ja on tainnut olla myös yo-koekysymyksenä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:57"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:02"]

Mun lemppariväitöskirja on Anna Heimon Kapina Sammatissa. Se ei ole huuhaata vaan realistinen kertomus siitä, miksi punaisille kävi niin kuin kävi. Aloittajan mielestä varmaan silkkaa huuhaata.

[/quote]

Mä en itse oikein ymmärrä tällaisia. Periaatteessa vain etsitään vanhaa tietoa ja kootaan ne omalla tavalla.

[/quote]

Kaikki tiede pohjautuu sille, että jotain olemassaolevaa etsitään esille.

[/quote]

Mun mielestäni merkitsevää on se, mistä ja miten olemassa olevaa etsitään esille. Ei pyörääkään tarvitse keksiä uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:48"]

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/huuhaa_vaitos_hylattiin_oulussa

[/quote]

Hyvä kohta tuossa:

"Suurempi ongelma on sitten yhteiskuntatieteissä, joissa feministisen naistutkimuksen kaltaisilla aloilla on muodostunut kokonaan tieteellisestä normistosta irronnut alakulttuuri. Kun tieteellisen itsensäkorjaavuuden mekanismeista on kerran irrottauduttu, pelkkä väitöstilaisuuksiin tai artikkeleiden vertaisarviointiin perustuva laadunvarmistusmekanismi ei takaa muuta kuin sen, että tarkistettu väitöstyö on alakulttuurin hyväksymällä tavalla feminististä naistutkimusta."

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:42"]Lainaa

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tämä viimeinen kommentti on nyt vaan ihan provo - viestin kirjoittaja ei ole oikeata tohtoria nähnytkään. Väitöstilaisuudessa ei enää kyseenalaisteta väitöskirjan sisältöä, siellä vastaväittäjä esittää korkeintaan "kriittisiä" huomautuksia tai "selvennystä kaipaavia" kysymyksiä, mutta itse väitöskirjan varsinainen arviointi on tapahtunut jo aikaisemmin, sen niinkutsutussa esiarvioinnissa. Väitöstilaisuus ON akateemista teatteria, ei muuta.

Koska nykyään yliopistoille tulee rahaa opinnäytetöiden määrän eikä laadun mukaan, ja tulospaineet ovat kaikkialla kovat, tutkimuksen laatu ja laadunvarmistus ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: ei, keisarin uudet vaatteet -tunnetta ei tule, koska kukaan kollega tai edes oma ohjaajasi ei välitä siitä, millaista tutkimusta teet. Ketään ei kiinnosta. Suomessa ei nykyään näet arvosteta akateemisen tutkimuksen laatua, vaan sen määrää. 

Tilanne on mennyt nykyään siihen, että enää ei ole edes väliä sillä, onko väittelijä tehnyt tutkimuksensa itse vai ei ja hallitseeko hän tutkimuksessa käyttämänsä metodit vai ei. Näitä asioita kun ei haluta kontrolloida millään tavalla. Ja jos vaikka tutkimus olisikin todella huono, voidaan se silti hyväksyttää esitarkastuksessa, kunhan etsitään tarpeeksi kauan sellaisia esitarkastajia, jotka ovat valmiita (syystä tai toisesta) hyväksymään huonompitasoisemmatkin tekeleet, siis jopa sellaiset, jotka eivät paremmissa yliopistoissa pääsisi ikinä tieteellisestä seulasta läpi. Tämä on yleisesti tunnettu "maan tapa" maamme yliopistoissa, ja kaikki oikeat tohtoriopiskelijat tietävät tämän.

Esimerkkejä löytyy eri aloilta vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi lääketieteen tohtoriopiskelijan ei tarvitse enää hallita edes tilastotieteen perusteita. vaan hän voi maksusta ulkoistaa väikkärinsä metodiosan teon kokonaan tilastotieteilijälle. Vaikka tällainen toiminta on periaatteessa tieteessä kiellettyä, ei tästä edes jää tässä maassa kiinni, koska ketään ei kiinnosta. Tärkeintä on se, että yliopistolle ja laitokselle tulee hyväksytyn opinnäytteen myötä rahaa.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että SINÄ et ole koskaan yliopistossa käynytkään!

Toki väitöskirjan esitarkastus on se prosessin osa, jossa väitöskirja varsinaisesti arvioidaan, mutta väitöstilaisuus on yksi tärkeä osa sitä tieteellistä keskustelua, jossa alaa viedään eteenpäin. Vastaväittäjä voi todellakin kyseenalaistaa väitöskirjan sisällön lähtien vaikka ontologisista perusteista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työtä lopulta hyväksyttäisi. Koko tutkimusasetelma voidaan kyseenalaistaa ja tutkijan on kyettävä oman tieteenalansa perusteet tuntien puolustamaan poikkeavia ratkaisujaan.

Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. Joka alalta löytyy esitarkastajia, jotka ovat lepsumpia kuin toiset, mutta tiedemaailmassa työtä eivät arvioi vain he, vaan monet muutkin tutkijat.

Harva tohtoriopiskelija on niin yksinkertainen, että ei tajua väitöskirjallaan kolkuttavansa työpaikkojen ovia (paitsi ne, jotka eivät tiedemaailmasta töitä hae vaan väittelevät eläkepäiviensä iloksi). Surkeiden esitarkastajien arvioima tieteellisesti ala-arvoista hipova työ ei saa muuta kuin negatiivista julkisuutta. Sillä taas ei saa töitä.

[/quote]

Voit olla varma siitä, että tiedän, mistä puhun. :) Ns. kovissa luonnontieteissä ja biotieteissä, joiden väitöskirjat useimmiten ovat nippuväitöskirjoja, laaduntarkastus ja -valvonta on helpompaa, sillä tulokset yleensä poikkeuksetta pyritään julkaisemaan kv-lehdissä, joissa on useampi riippumaton arvioija. Tosin näillä aloilla (erityisesti lääketieteessä) sitten on se ongelma, että edes kv-arvioijat eivät pysty kontrolloimaan sitä, hallitseeko tutkimuksen tekijä itse oikeasti alansa metodit (vrt. muutamien nimeltä mainitsemattomien lääketieteen tohtorien olematon tilastomenetelmien taito).

Sen sijaan monografiatutkimukset, joita tapaa erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, sekä sellaiset nippuväitöskirjat, joiden artikkelit on julkaistu kotimaisilla ja muilla heikkotasoisimmilla foorumeilla, ovat yhä selkeä ongelma, mitä laatuun ja laatukontrolliin tulee. Näissä heikommat tekeleet voivat päästä läpi pelkästään sen ansiosta, että väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa "helpoiksi" tiedettyjen julkaisufoorumien, esitarkastajien ja vastaväittäjän etsimiseen. Tämän ongelman tunnustavat kaikki, jotka asioista jotain tietävät (yliopistojen lisäksi mm. Suomen Akatemia), ja juuri siksi viime vuosina on onneksi ruvettu tähän ongelmaan vähän jo heräämäänkin. Suomessa ei juhlita tieteen Nobel-palkinnoilla, ja siihen on syynsä.

Tämä kommentti paljasti sen, että todellakin olet provo:

"Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. "

Kuulostaa hienolta, mutta ei oikeasti tarkoita mitään. 

[/quote]

Jostain syystä minun on kovin vaikea nähdä sinua akateemisena osaajana. Ehkä syynä on se, että teet alkeellisia kielioppivirheitä tyyliin "väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa" tai sitten se, että aika selkeästi syytät joitakin tahoja tieteen sisällä sen vesittäjiksi (ns. helpot esitarkastajat. 

Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisen tieteen heikosta tasosta, mutta syyttäsin siitä enemmänkin riemastuttavaa yliopistolakia kuin tiedeyhteisöjä. Suomalaisen yliopiston rahoitus ei perustu sille, mitä laatua saadaan aikaan vaan sille, montako ulkomaalaista opiskelijaa koulutetaan ilmaiseksi. On hankala keskittyä tekemään tiedettä, kun sille ei anneta aikaa.

[/quote]

Voi luoja, kuolen nauruun! :D Kirjoitin viestini äsken nopeasti, joten siihen tuli yksi pieni kirjoitusvihre. Tähänkö sinä kouluttamaton persupieni nyt ihan oikeasti tartut, kun et muuta enää keksi? :D

Katso omaa viestiäsi: "syyttäsin siitä" -> syyttäISIn siitä; (ns. helpot esitarkastajat  -> toinen sulkumerkki puuttuu   :D 

Ja vielä tämä: "Suomalaisen yliopiston rahoitus ei perustu sille, mitä laatua saadaan aikaan vaan sille, montako ulkomaalaista opiskelijaa koulutetaan ilmaiseksi."

????????

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:42"]Lainaa

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tämä viimeinen kommentti on nyt vaan ihan provo - viestin kirjoittaja ei ole oikeata tohtoria nähnytkään. Väitöstilaisuudessa ei enää kyseenalaisteta väitöskirjan sisältöä, siellä vastaväittäjä esittää korkeintaan "kriittisiä" huomautuksia tai "selvennystä kaipaavia" kysymyksiä, mutta itse väitöskirjan varsinainen arviointi on tapahtunut jo aikaisemmin, sen niinkutsutussa esiarvioinnissa. Väitöstilaisuus ON akateemista teatteria, ei muuta.

Koska nykyään yliopistoille tulee rahaa opinnäytetöiden määrän eikä laadun mukaan, ja tulospaineet ovat kaikkialla kovat, tutkimuksen laatu ja laadunvarmistus ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: ei, keisarin uudet vaatteet -tunnetta ei tule, koska kukaan kollega tai edes oma ohjaajasi ei välitä siitä, millaista tutkimusta teet. Ketään ei kiinnosta. Suomessa ei nykyään näet arvosteta akateemisen tutkimuksen laatua, vaan sen määrää. 

Tilanne on mennyt nykyään siihen, että enää ei ole edes väliä sillä, onko väittelijä tehnyt tutkimuksensa itse vai ei ja hallitseeko hän tutkimuksessa käyttämänsä metodit vai ei. Näitä asioita kun ei haluta kontrolloida millään tavalla. Ja jos vaikka tutkimus olisikin todella huono, voidaan se silti hyväksyttää esitarkastuksessa, kunhan etsitään tarpeeksi kauan sellaisia esitarkastajia, jotka ovat valmiita (syystä tai toisesta) hyväksymään huonompitasoisemmatkin tekeleet, siis jopa sellaiset, jotka eivät paremmissa yliopistoissa pääsisi ikinä tieteellisestä seulasta läpi. Tämä on yleisesti tunnettu "maan tapa" maamme yliopistoissa, ja kaikki oikeat tohtoriopiskelijat tietävät tämän.

Esimerkkejä löytyy eri aloilta vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi lääketieteen tohtoriopiskelijan ei tarvitse enää hallita edes tilastotieteen perusteita. vaan hän voi maksusta ulkoistaa väikkärinsä metodiosan teon kokonaan tilastotieteilijälle. Vaikka tällainen toiminta on periaatteessa tieteessä kiellettyä, ei tästä edes jää tässä maassa kiinni, koska ketään ei kiinnosta. Tärkeintä on se, että yliopistolle ja laitokselle tulee hyväksytyn opinnäytteen myötä rahaa.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että SINÄ et ole koskaan yliopistossa käynytkään!

Toki väitöskirjan esitarkastus on se prosessin osa, jossa väitöskirja varsinaisesti arvioidaan, mutta väitöstilaisuus on yksi tärkeä osa sitä tieteellistä keskustelua, jossa alaa viedään eteenpäin. Vastaväittäjä voi todellakin kyseenalaistaa väitöskirjan sisällön lähtien vaikka ontologisista perusteista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työtä lopulta hyväksyttäisi. Koko tutkimusasetelma voidaan kyseenalaistaa ja tutkijan on kyettävä oman tieteenalansa perusteet tuntien puolustamaan poikkeavia ratkaisujaan.

Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. Joka alalta löytyy esitarkastajia, jotka ovat lepsumpia kuin toiset, mutta tiedemaailmassa työtä eivät arvioi vain he, vaan monet muutkin tutkijat.

Harva tohtoriopiskelija on niin yksinkertainen, että ei tajua väitöskirjallaan kolkuttavansa työpaikkojen ovia (paitsi ne, jotka eivät tiedemaailmasta töitä hae vaan väittelevät eläkepäiviensä iloksi). Surkeiden esitarkastajien arvioima tieteellisesti ala-arvoista hipova työ ei saa muuta kuin negatiivista julkisuutta. Sillä taas ei saa töitä.

[/quote]

Voit olla varma siitä, että tiedän, mistä puhun. :) Ns. kovissa luonnontieteissä ja biotieteissä, joiden väitöskirjat useimmiten ovat nippuväitöskirjoja, laaduntarkastus ja -valvonta on helpompaa, sillä tulokset yleensä poikkeuksetta pyritään julkaisemaan kv-lehdissä, joissa on useampi riippumaton arvioija. Tosin näillä aloilla (erityisesti lääketieteessä) sitten on se ongelma, että edes kv-arvioijat eivät pysty kontrolloimaan sitä, hallitseeko tutkimuksen tekijä itse oikeasti alansa metodit (vrt. muutamien nimeltä mainitsemattomien lääketieteen tohtorien olematon tilastomenetelmien taito).

Sen sijaan monografiatutkimukset, joita tapaa erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, sekä sellaiset nippuväitöskirjat, joiden artikkelit on julkaistu kotimaisilla ja muilla heikkotasoisimmilla foorumeilla, ovat yhä selkeä ongelma, mitä laatuun ja laatukontrolliin tulee. Näissä heikommat tekeleet voivat päästä läpi pelkästään sen ansiosta, että väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa "helpoiksi" tiedettyjen julkaisufoorumien, esitarkastajien ja vastaväittäjän etsimiseen. Tämän ongelman tunnustavat kaikki, jotka asioista jotain tietävät (yliopistojen lisäksi mm. Suomen Akatemia), ja juuri siksi viime vuosina on onneksi ruvettu tähän ongelmaan vähän jo heräämäänkin. Suomessa ei juhlita tieteen Nobel-palkinnoilla, ja siihen on syynsä.

Tämä kommentti paljasti sen, että todellakin olet provo:

"Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. "

Kuulostaa hienolta, mutta ei oikeasti tarkoita mitään. 

[/quote]

Jostain syystä minun on kovin vaikea nähdä sinua akateemisena osaajana. Ehkä syynä on se, että teet alkeellisia kielioppivirheitä tyyliin "väitöskirjan tekijä ja laitos ovat nähnyt vaivaa" tai sitten se, että aika selkeästi syytät joitakin tahoja tieteen sisällä sen vesittäjiksi (ns. helpot esitarkastajat. 

Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisen tieteen heikosta tasosta, mutta syyttäsin siitä enemmänkin riemastuttavaa yliopistolakia kuin tiedeyhteisöjä. Suomalaisen yliopiston rahoitus ei perustu sille, mitä laatua saadaan aikaan vaan sille, montako ulkomaalaista opiskelijaa koulutetaan ilmaiseksi. On hankala keskittyä tekemään tiedettä, kun sille ei anneta aikaa.

[/quote]

Voi luoja, kuolen nauruun! :D Kirjoitin viestini äsken nopeasti, joten siihen tuli yksi pieni kirjoitusvihre. Tähänkö sinä kouluttamaton persupieni nyt ihan oikeasti tartut, kun et muuta enää keksi? :D

Katso omaa viestiäsi: "syyttäsin siitä" -> syyttäISIn siitä; (ns. helpot esitarkastajat  -> toinen sulkumerkki puuttuu   :D 

Ja vielä tämä: "Suomalaisen yliopiston rahoitus ei perustu sille, mitä laatua saadaan aikaan vaan sille, montako ulkomaalaista opiskelijaa koulutetaan ilmaiseksi."

????????

[/quote]

Näppäilyvirhe on eri asia kuin kielioppivirhe! Kirjain sinne tai tänne ei isoja merkitse, mutta selkeä verbin taivutusvirhe kertoo jostain muusta kuin hätäisestä näpyttelystä.

Yliopistolaki ei ole sinulle tuttu?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:03"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tässä viitattiinkin siihen varsinaiseen väitöstilaisuuteen, joka on teatteria. Toki ne artikkelit on ennen julkaisuaan käyneet läpi tarkan arvioinnin ja seulan.

[/quote]

Ihan pakko kysyä: mitkä artikkelit, jos väitöskirja on monografia?

Toiseksi: monessako väitöstilaisuudessa olet ollut joko väittelijänä tai vastaväittäjänä?

Kolmanneksi: mikä väitöstilaisuudessa on teatteria? Valmiit vuorosanatko?

Neljänneksi: millä kaikilla areenoilla sinun mielestäsi käydään tieteellistä keskustelua? Hesarin yleisönosastollako?

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta kysyn että minkä alan tohtori olet, mikä on kuukausipalkkasi ja koetko olevasi parempi ihminen?

[/quote]

Olen väitellyt lääketieteestä, kuukausipalkkani on 5-numeroinen summa (en ole töissä Suomessa), koen olevani parempi ihminen kuin se, joka kysyy, koenko olevani parempi ihminen, mutta ei määrittele, mitä sillä paremmalla tarkoittaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:02"]

Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, 

[/quote]

Heh, jotenkin tuo ilmaus paljastaa, että kirjoittajalle on hiema noussut päähän tuo tutkijan työ... Suurin osa tuosta "keskustelusta" on puhdasta huuhaata, kun työttömyyden uhan edessä väsätään paniikissa artikkeleita asioista, joilla ei ole mitään merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tämä viimeinen kommentti on nyt vaan ihan provo - viestin kirjoittaja ei ole oikeata tohtoria nähnytkään. Väitöstilaisuudessa ei enää kyseenalaisteta väitöskirjan sisältöä, siellä vastaväittäjä esittää korkeintaan "kriittisiä" huomautuksia tai "selvennystä kaipaavia" kysymyksiä, mutta itse väitöskirjan varsinainen arviointi on tapahtunut jo aikaisemmin, sen niinkutsutussa esiarvioinnissa. Väitöstilaisuus ON akateemista teatteria, ei muuta.

Koska nykyään yliopistoille tulee rahaa opinnäytetöiden määrän eikä laadun mukaan, ja tulospaineet ovat kaikkialla kovat, tutkimuksen laatu ja laadunvarmistus ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: ei, keisarin uudet vaatteet -tunnetta ei tule, koska kukaan kollega tai edes oma ohjaajasi ei välitä siitä, millaista tutkimusta teet. Ketään ei kiinnosta. Suomessa ei nykyään näet arvosteta akateemisen tutkimuksen laatua, vaan sen määrää. 

Tilanne on mennyt nykyään siihen, että enää ei ole edes väliä sillä, onko väittelijä tehnyt tutkimuksensa itse vai ei ja hallitseeko hän tutkimuksessa käyttämänsä metodit vai ei. Näitä asioita kun ei haluta kontrolloida millään tavalla. Ja jos vaikka tutkimus olisikin todella huono, voidaan se silti hyväksyttää esitarkastuksessa, kunhan etsitään tarpeeksi kauan sellaisia esitarkastajia, jotka ovat valmiita (syystä tai toisesta) hyväksymään huonompitasoisemmatkin tekeleet, siis jopa sellaiset, jotka eivät paremmissa yliopistoissa pääsisi ikinä tieteellisestä seulasta läpi. Tämä on yleisesti tunnettu "maan tapa" maamme yliopistoissa, ja kaikki oikeat tohtoriopiskelijat tietävät tämän.

Esimerkkejä löytyy eri aloilta vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi lääketieteen tohtoriopiskelijan ei tarvitse enää hallita edes tilastotieteen perusteita. vaan hän voi maksusta ulkoistaa väikkärinsä metodiosan teon kokonaan tilastotieteilijälle. Vaikka tällainen toiminta on periaatteessa tieteessä kiellettyä, ei tästä edes jää tässä maassa kiinni, koska ketään ei kiinnosta. Tärkeintä on se, että yliopistolle ja laitokselle tulee hyväksytyn opinnäytteen myötä rahaa.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 14:47"]

Eipä ole tuota tunnetta tullut, koska tiedemaailmassa on ihan yleisenä tapana, että muu yhteisö kommentoi tutkimusta hyvinkin kriittisesti. Väitöstilaisuuden yksi tarkoitus on se, että  tutkija puolustaa omaa työtään kokeneemman tutkijan kaivellessa esille virheitä tai toisenlaisia johtopäätöksiä.

Mistä ole saanut päähäsi, että tutkimuksia ei arvioida?

[/quote]

Varsinainen väitöstilaisuushan on ihan teatteria. Et taida olla yliopistoa nähnytkään, jos et sitä tietä.

[/quote]

Olen tohtori eli siis väitellyt. Tietyt tavat ovat toki "teatteria" eli vaikka se, miten puhutellaan eri osapuolia, mutta oletko koskaan kuunnellut, mistä väitöstilaisuudessa puhutaan? Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, sillä tuodaan esille uusi asia tai näkökulma. Väitöstilaisuudessa täytyy pystyä julkisesti puolustamaan omaa tutkimustaan osana kokonaisuutta.

Koska sinä väittelit tohtoriksi?

[/quote]

Tämä viimeinen kommentti on nyt vaan ihan provo - viestin kirjoittaja ei ole oikeata tohtoria nähnytkään. Väitöstilaisuudessa ei enää kyseenalaisteta väitöskirjan sisältöä, siellä vastaväittäjä esittää korkeintaan "kriittisiä" huomautuksia tai "selvennystä kaipaavia" kysymyksiä, mutta itse väitöskirjan varsinainen arviointi on tapahtunut jo aikaisemmin, sen niinkutsutussa esiarvioinnissa. Väitöstilaisuus ON akateemista teatteria, ei muuta.

Koska nykyään yliopistoille tulee rahaa opinnäytetöiden määrän eikä laadun mukaan, ja tulospaineet ovat kaikkialla kovat, tutkimuksen laatu ja laadunvarmistus ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen: ei, keisarin uudet vaatteet -tunnetta ei tule, koska kukaan kollega tai edes oma ohjaajasi ei välitä siitä, millaista tutkimusta teet. Ketään ei kiinnosta. Suomessa ei nykyään näet arvosteta akateemisen tutkimuksen laatua, vaan sen määrää. 

Tilanne on mennyt nykyään siihen, että enää ei ole edes väliä sillä, onko väittelijä tehnyt tutkimuksensa itse vai ei ja hallitseeko hän tutkimuksessa käyttämänsä metodit vai ei. Näitä asioita kun ei haluta kontrolloida millään tavalla. Ja jos vaikka tutkimus olisikin todella huono, voidaan se silti hyväksyttää esitarkastuksessa, kunhan etsitään tarpeeksi kauan sellaisia esitarkastajia, jotka ovat valmiita (syystä tai toisesta) hyväksymään huonompitasoisemmatkin tekeleet, siis jopa sellaiset, jotka eivät paremmissa yliopistoissa pääsisi ikinä tieteellisestä seulasta läpi. Tämä on yleisesti tunnettu "maan tapa" maamme yliopistoissa, ja kaikki oikeat tohtoriopiskelijat tietävät tämän.

Esimerkkejä löytyy eri aloilta vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi lääketieteen tohtoriopiskelijan ei tarvitse enää hallita edes tilastotieteen perusteita. vaan hän voi maksusta ulkoistaa väikkärinsä metodiosan teon kokonaan tilastotieteilijälle. Vaikka tällainen toiminta on periaatteessa tieteessä kiellettyä, ei tästä edes jää tässä maassa kiinni, koska ketään ei kiinnosta. Tärkeintä on se, että yliopistolle ja laitokselle tulee hyväksytyn opinnäytteen myötä rahaa.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että SINÄ et ole koskaan yliopistossa käynytkään!

Toki väitöskirjan esitarkastus on se prosessin osa, jossa väitöskirja varsinaisesti arvioidaan, mutta väitöstilaisuus on yksi tärkeä osa sitä tieteellistä keskustelua, jossa alaa viedään eteenpäin. Vastaväittäjä voi todellakin kyseenalaistaa väitöskirjan sisällön lähtien vaikka ontologisista perusteista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö työtä lopulta hyväksyttäisi. Koko tutkimusasetelma voidaan kyseenalaistaa ja tutkijan on kyettävä oman tieteenalansa perusteet tuntien puolustamaan poikkeavia ratkaisujaan.

Esitarkastajien valinnalla voi vaikuttaa siihen, millaisen väitöskirjan lopulta saa painoasuun. Ei kannata esitarkastuttaa kvalitatiivista työtä kvanttipuolen erikoisosaajalla, jos ei halua aloittaa kaikkea alusta. Joka alalta löytyy esitarkastajia, jotka ovat lepsumpia kuin toiset, mutta tiedemaailmassa työtä eivät arvioi vain he, vaan monet muutkin tutkijat.

Harva tohtoriopiskelija on niin yksinkertainen, että ei tajua väitöskirjallaan kolkuttavansa työpaikkojen ovia (paitsi ne, jotka eivät tiedemaailmasta töitä hae vaan väittelevät eläkepäiviensä iloksi). Surkeiden esitarkastajien arvioima tieteellisesti ala-arvoista hipova työ ei saa muuta kuin negatiivista julkisuutta. Sillä taas ei saa töitä.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 15:02"]

Jokainen tutkimus on osa tiedeyhteisön keskustelua, 

[/quote]

Heh, jotenkin tuo ilmaus paljastaa, että kirjoittajalle on hiema noussut päähän tuo tutkijan työ... Suurin osa tuosta "keskustelusta" on puhdasta huuhaata, kun työttömyyden uhan edessä väsätään paniikissa artikkeleita asioista, joilla ei ole mitään merkitystä.

[/quote]

Joo, lääketieteessä ei kannata seurata esim. kantasolututkimuksista syntyviä väitöskirjoja, koska nehän on pelkkää huuhaata. Parempi luottaa siihen, mitä vanhoissa lääketieteen oppikirjoissa sanotaan, koska kaikki uusi on turhaa.

Anna esimerkki parista huuhaatutkimuksesta. Ota toinen vaikka matemaatiikan alalta ja toinen jostain hömppätieteistä kuten hallintotiede.