Lapsiperheiden köyhyys

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Näille köyhiksi itsensä kokeville yksi kysymys: Mitä konkreettista olet tänään tehnyt, että tilanne muuttuu ts. pääset köyhyydestä? Entäpä mitä ajattelit asian eteen tehdä huomenna?

Jos ainoat yrityksesi ovat lotto ja sossusta rahan pyytäminen, niin varmaan olet hoksannut kummankin keinon varsin tehottomaksi?

Kyllä tosi köyhä saa sossusta tukea lapsien harrastuksiin, linnanmäkireissuihin, pyöriin kotiinkin saa tavaraa kun vain tajuaa pyytää. Kaikki sängyt pöydät liinavaatteet jne saa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Täytyisi toimittajien varmaan alkaa tekemään lehtijuttuja, kun ihmiset on työttömien palkkatukitöistä ja työmarkkinatukitöistä ihan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehden artikkeli oli typeryyksiä täynnä.

1. "Lapsilla ei ole mielestään varaa synttärijuhliin." Kellä ei ole varaa pikkulasten synttärijuhliin? Leipomalla, itse tekemällä ja poppareita paistamalla tarjoilut saa vähän yli kympillä. Varaa ei välttämättä ole konditoriakakkuihin ja leivoksiin, mutta ipanoiden juhliin on Ihan. Kenellä. Tahansa varaa. Aikuisten pihvi-finedining juomineen on ihan eri asia.

2. "Lapset ovat hyvin tietoisia perheensä tulotasosta." Lähde: joltaIn 8-vuotiailta kysyttiin, onko teidän perhe rikas, keskituloinen vai köyhä. Tätä ei mistään tarkistettu!!!

Mutta tuollaiset  1. kohdan synttärit ovat köyhien synttäreitä. Olivat ihan tavallisia synttäreitä silloin, kun omat (nyt jo 30+) lapseni olivat lapsia, mutta eihän sellaiset enää nykyisen lasten kilpavarustelun aikana kenellekään kelpaa. Tällaisena jo mummoikäisenä olen monesti miettinyt, että lasten elämästä on tullut ihan erilaista kuin mitä se oli vielä 30 vuotta sitten. Puhumattakaan omista lapsuusvuosistani. Kaikkea täytyy olla enemmän ja kalliimpaa, vaikka vähempikin riittäisi. Enkä nyt puhu välttämättömyyksistä vaan just esim synttäreistä. Kun omat lapseni olivat pienempiä, ei olisi tullut mieleenkään ostaa kasvavalle lapselle mitään kalliita merkkivaatteita. Koska eihän ne edes mahtuneet kuin max 6 kk ja sitten olivat jo käyneet pieniksi. Joo, nykyisin toki niitä myydään eteenpäin, mutta onko kukaan laskenut, kuinka taloudellisesti järkevää sellainen on? 

Osittain lasten ja nuorten kokema eriarvoistuminen ja osattomuus johtuu siitä, että lapsiin investoidaan rahallisesti paljon enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja kun koko ajan tulee lisää tavaraa ja huvituksia, jotka on nk "pakko saada, kun muillakin on", kaikissa perheissä ei vaan rahat riitä. Alussa hankitaan ehkä osamaksulla sellaisia asioita, joihin ei oikeasti olisi ollenkaan varaa, mutta kun tavarat eivät kestä ja/tai tulee taas jotain uutta, osamaksujen määrä alkaa kumuloitua. Jossain vaiheessa ei sitten ole enää varaa synttäreihinkään. Ei varsinkaan sellaisiin, mitä muilla lapsilla on. 

En tarkoita, etteikö lapsiinsa saisi investoida, mutta joskus tuntuu, että homma menee vähän överiksi. 

Odotukset lasten synttäreistä ovat korkeimmillaan keskiluokkaisella väellä.

Jos mennään sinne huonoimmin voivien köyhien alaluokkaan, lasten synttärit kuitataan edelleen pahvisella hatulla, parilla pienellä lahjalla ja muutaman aikuisen onnentoivotuksilla. Pahimmassa tapauksessa aikuiset tulevat käymään ja alkavat käyttää päihteitä, vaikka lapsen pitäisi olla juhlan keskipiste.

Köyhimmät lapset eivät edes halua synttäreitä, koska eivät halua kavereita kotiinsa.

Tuo viimeisin lause saattaa pitää paikkansa. Mutta pointtini siis oli, että kun nämä köyhien perheiden lapset käyvät muiden lasten synttäreillä ja näkevät, millaisia ne ovat, tulee paine saada itse samanlaiset synttärit. Ja sellaisia taas ei ole varaa järjestää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehden artikkeli oli typeryyksiä täynnä.

1. "Lapsilla ei ole mielestään varaa synttärijuhliin." Kellä ei ole varaa pikkulasten synttärijuhliin? Leipomalla, itse tekemällä ja poppareita paistamalla tarjoilut saa vähän yli kympillä. Varaa ei välttämättä ole konditoriakakkuihin ja leivoksiin, mutta ipanoiden juhliin on Ihan. Kenellä. Tahansa varaa. Aikuisten pihvi-finedining juomineen on ihan eri asia.

2. "Lapset ovat hyvin tietoisia perheensä tulotasosta." Lähde: joltaIn 8-vuotiailta kysyttiin, onko teidän perhe rikas, keskituloinen vai köyhä. Tätä ei mistään tarkistettu!!!

Mutta tuollaiset  1. kohdan synttärit ovat köyhien synttäreitä. Olivat ihan tavallisia synttäreitä silloin, kun omat (nyt jo 30+) lapseni olivat lapsia, mutta eihän sellaiset enää nykyisen lasten kilpavarustelun aikana kenellekään kelpaa. Tällaisena jo mummoikäisenä olen monesti miettinyt, että lasten elämästä on tullut ihan erilaista kuin mitä se oli vielä 30 vuotta sitten. Puhumattakaan omista lapsuusvuosistani. Kaikkea täytyy olla enemmän ja kalliimpaa, vaikka vähempikin riittäisi. Enkä nyt puhu välttämättömyyksistä vaan just esim synttäreistä. Kun omat lapseni olivat pienempiä, ei olisi tullut mieleenkään ostaa kasvavalle lapselle mitään kalliita merkkivaatteita. Koska eihän ne edes mahtuneet kuin max 6 kk ja sitten olivat jo käyneet pieniksi. Joo, nykyisin toki niitä myydään eteenpäin, mutta onko kukaan laskenut, kuinka taloudellisesti järkevää sellainen on? 

Osittain lasten ja nuorten kokema eriarvoistuminen ja osattomuus johtuu siitä, että lapsiin investoidaan rahallisesti paljon enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja kun koko ajan tulee lisää tavaraa ja huvituksia, jotka on nk "pakko saada, kun muillakin on", kaikissa perheissä ei vaan rahat riitä. Alussa hankitaan ehkä osamaksulla sellaisia asioita, joihin ei oikeasti olisi ollenkaan varaa, mutta kun tavarat eivät kestä ja/tai tulee taas jotain uutta, osamaksujen määrä alkaa kumuloitua. Jossain vaiheessa ei sitten ole enää varaa synttäreihinkään. Ei varsinkaan sellaisiin, mitä muilla lapsilla on. 

En tarkoita, etteikö lapsiinsa saisi investoida, mutta joskus tuntuu, että homma menee vähän överiksi. 

Odotukset lasten synttäreistä ovat korkeimmillaan keskiluokkaisella väellä.

Jos mennään sinne huonoimmin voivien köyhien alaluokkaan, lasten synttärit kuitataan edelleen pahvisella hatulla, parilla pienellä lahjalla ja muutaman aikuisen onnentoivotuksilla. Pahimmassa tapauksessa aikuiset tulevat käymään ja alkavat käyttää päihteitä, vaikka lapsen pitäisi olla juhlan keskipiste.

Köyhimmät lapset eivät edes halua synttäreitä, koska eivät halua kavereita kotiinsa.

Onko synttärijuhlat Amerikan tyyliin oikeasti se, millä arvioidaan ihmisten varallisuutta taikka onnellisuutta? Sekö se mittari on?

Meillä ei ole ikinä mitään koko kylän bileitä järjestetty. Pari kaveri on otettu mukaan ja käyty vaikka kalaretkellä tms. Eikä ole ollut rahasta kiinni tai siitä, että olisin pihi. Näistä aidoista elämyksistä puhutaan vieläkin ja teinit käyvät samoja reissuja nyt keskenään. Aikovat jatkaa perinnettä omille lapsille. Se eväsleipä kannon nokassa istuen nuotion ääressä on useimmille ihan jotain muuta, kuin sokerisirkus - missä metelissä pennut nykyään elävät.

Ei rahalla kavereita eikä onnellisuutta saa. Köyhä voi olla paljon onnellisempi, koska nokkela keksii muuta. Rikas yrittää helposti oikotietä rahan voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei olisi ongelma, mutta kun osa ihmisistä on ahneita. Valtiolla ja kaupungilla on aika hyviä palkkoja monella, jos ei olisi niin voitaisiin palkata useampi ihminen. Osa näistä myös saikuttaa joka kuukausi, on lapsen sairaspäivät ja omat sairaspäivät, ilmankos ei sitten muita äitejä töihin palkata.

Naisia ei myös palkata töihin, koska voivat jäädä äitiyslomalle ja sitten nämä samat pomot ihmettelevät aukkoja naisten CV:ssa.

Myös työmarkkinatukityötä teetetään härskisti koulutetuilla. Osa ahnehtii itselleen isoa palkkaa ja toiset joutuvat tekemään karenssin uhalla töitä ilmaiseksi.

Itse olen päättänyt, että en eläkeläisten hoitoon osallistu, olen hoitanut lapsia pienellä kodinhoidontuella ja tehnyt työmarkkinatuella töitä ja kuunnellut kotiäitien ja työttömien haukkumista. Olen suorittanut 3 tutkintoa.

Jatkossa siivoan vain oman kotini ja pidän vain itsestäni huolta. Ilmaiseksi en ala eläkeläisiä hoitamaan esim. omia vanhempia, jotka ovat rikkaampia kuin minä. Olen saanut tästä yhteiskunnasta tarpeekseni, jatkossa huolehdin vain itsestäni.

Mä taas hoidan mieluummin itse omat vanhempani kuin että he palkkaisivat ulkopuolista kotiapua tai joutuisivat johonkin hoivalaitokseen, jossa maksut määräytyy tulojen mukaan ts vanhempani joutuisivat maksamaan saamastaan laitospaikasta paljon enemmän kuin vanhukset keskimäärin maksavat. Ja kun olen nähnyt laitosruokia ja kotiin toimitettuja ateriapalveluruokia, hinta on aivan käsittämätön verrattuna laatuun. En maksaisi sellaisista pöperöistä edes yhtä euroa, saatika sitten kymppiä. 

Olemme tehneet asumisjärjestelyt jo aikoja sitten niin, että sekä vanhempani, siskoni että minä asumme kaikki samassa taloyhtiössä. Teen etätöitä ja olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja (työskennellyt aikoinaan myös vanhainkodissa) ja niin kauan, kun mussa henki pihisee, vanhempani eivät joudu mihinkään vanhushautomoon. Muutaman kerran sairaalasta olisivat olleet laittamassa sekä isääni että äitiäni laitokseen, mutta kieltäydyimme siitä ehdottomasti. Kotona loppuun asti, me tyttäret pidetään huolta. Minäkin olen saanut yhteiskunnasta tarpeekseni ja juuri siksi ei yhtään euroa vanhempieni pussista enempää yhteiskunnalle kuin on aivan pakko. 

"...he palkkaisivat ulkopuolista kotiapua tai joutuisivat johonkin hoivalaitokseen, jossa maksut määräytyy tulojen mukaan ts vanhempani joutuisivat maksamaan saamastaan laitospaikasta paljon enemmän kuin vanhukset keskimäärin maksavat." "...niin kauan, kun mussa henki pihisee, vanhempani eivät joudu mihinkään vanhushautomoon."

Oi onpa jaloa vaalia odottavaa perintöä... eiku huolehtia vanhemmistaan.

Olen eri kirjoittaja, mutta henkilökohtaisesti ainakin haluaisin omaisuuteni menevän perintönä lapsille eikä hoivapalkkana kunnalle. Aika moni muukin vanhempi ajattelee luultavasti samoin. Oma kuolevaisuus on hiukan helpompi hyväksyä, jos voi edes rakkailleen jättää omaisuutensa. Lapset kuitenkin ovat ne, jotka jäävät jäljelle, kun itsestä aika jättää. Tuntuu todella paljon mielekkäämmältä, että he saavat perinnön kuin että se realisoidaan kunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Hönö sanan kirjoittajako siellä alapeukuttaa. Teidän kannattaisi varmaan soittaa työkkäriin ja kysyä noista palkkatukitöistä ja missä niitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista köyhyyttä kun kakaroilla käsissä 400€ puhelimet.

Meidän kakaroilla on molemmilla 1150 € maksaneet Samsungin Z Flip 3:t. Minä olenkin insinööri. Kannattaa käydä koulut kunnolla niin on varaa elättää lapset tai vaihtoehtoisesti jättää lapset tekemättä jos ei ole varaa. Yhteen ja vähennyslasku on kuitenkin opetettu jo peruskoulussa eli sen verran pitää osata talouttaan suunnitella.

Köyhä saattaa osata peruskoulupohjalta sen paremmin kuin moni korkeasti koulutettu.

Köyhien tuista riippuvaisten ihmisten täytyy laskea aivan koko elämänsä sen mukaan, mihin tukirahat riittävät. Byrokratia eri tukimuotojen hakemisessa ja "ajoittamisessa" ei myöskään ole mitään helppoa.

Keski- tai hyvätuloisten rahankäyttö sen sijaan ei vaadi suurta suunnittelua. Kun rahaa on, voi ostaa monia asioita laskematta pennejä.

Köyhä joutuu paitsi laskemaan myös laskelmoimaan: milloin ja mihin tarkoitukseen vähät rahat on käytettävä?

Mistä saa lainaa yllättäviin menoihin?

Voiko lainaa ottaa, kun takaisinmaksukyky on heikko?

Milloin kehtaa turvautua sukulaisten tai ystävän apuun, montako kertaa, milloin mittari on täynnä?

Mitä voi toivoa saavansa leipäjonosta, mitä on pakko ostaa kaupasta?

Voiko tässä kuussa ostaa kirpparilta lapsille valmiiksi isoja vaatekokoja, vai onko odotettava ensi kuuhun?

Mitä "parempaa" voisi lapselle ostaa - ja milloin - että voisi minimoida kiusaamisriskin koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Hönö sanan kirjoittajako siellä alapeukuttaa. Teidän kannattaisi varmaan soittaa työkkäriin ja kysyä noista palkkatukitöistä ja missä niitä tehdään.

ei tartte kysyä

hönö istuu päivät pitkä av-palstalla paskaa jauhamassa

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Ihmiset ei edes usko kun näistä palkkatukitöistä kirjoitetaan. Katsokaa tarkemmin jatkossa, osa työntekijöistä vaihtuu säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Hönö sanan kirjoittajako siellä alapeukuttaa. Teidän kannattaisi varmaan soittaa työkkäriin ja kysyä noista palkkatukitöistä ja missä niitä tehdään.

ei tartte kysyä

hönö istuu päivät pitkä av-palstalla paskaa jauhamassa

Ja mitäs itse teet, et näytä töissä olevan vai oletko hoitaja

En ymmärrä miten kenelläkään on varaa lapsiin. Meillä kahden hengen tulot on pitkälti päälle 100K/vuosi mutta ei meillä todellakaan ole varaa elättää mitään kersoja. Ei ole kyllä haluakaan, mutta jos olisi niin kovin köyhää olisi elämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Ihmiset ei edes usko kun näistä palkkatukitöistä kirjoitetaan. Katsokaa tarkemmin jatkossa, osa työntekijöistä vaihtuu säännöllisesti.

Joku joskus ihmettelikin kun tarhassa hoitajat vaihtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Ihmiset ei edes usko kun näistä palkkatukitöistä kirjoitetaan. Katsokaa tarkemmin jatkossa, osa työntekijöistä vaihtuu säännöllisesti.

Palkkatuki on 6 - 12 kuukautta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehden artikkeli oli typeryyksiä täynnä.

1. "Lapsilla ei ole mielestään varaa synttärijuhliin." Kellä ei ole varaa pikkulasten synttärijuhliin? Leipomalla, itse tekemällä ja poppareita paistamalla tarjoilut saa vähän yli kympillä. Varaa ei välttämättä ole konditoriakakkuihin ja leivoksiin, mutta ipanoiden juhliin on Ihan. Kenellä. Tahansa varaa. Aikuisten pihvi-finedining juomineen on ihan eri asia.

2. "Lapset ovat hyvin tietoisia perheensä tulotasosta." Lähde: joltaIn 8-vuotiailta kysyttiin, onko teidän perhe rikas, keskituloinen vai köyhä. Tätä ei mistään tarkistettu!!!

Mutta tuollaiset  1. kohdan synttärit ovat köyhien synttäreitä. Olivat ihan tavallisia synttäreitä silloin, kun omat (nyt jo 30+) lapseni olivat lapsia, mutta eihän sellaiset enää nykyisen lasten kilpavarustelun aikana kenellekään kelpaa. Tällaisena jo mummoikäisenä olen monesti miettinyt, että lasten elämästä on tullut ihan erilaista kuin mitä se oli vielä 30 vuotta sitten. Puhumattakaan omista lapsuusvuosistani. Kaikkea täytyy olla enemmän ja kalliimpaa, vaikka vähempikin riittäisi. Enkä nyt puhu välttämättömyyksistä vaan just esim synttäreistä. Kun omat lapseni olivat pienempiä, ei olisi tullut mieleenkään ostaa kasvavalle lapselle mitään kalliita merkkivaatteita. Koska eihän ne edes mahtuneet kuin max 6 kk ja sitten olivat jo käyneet pieniksi. Joo, nykyisin toki niitä myydään eteenpäin, mutta onko kukaan laskenut, kuinka taloudellisesti järkevää sellainen on? 

Osittain lasten ja nuorten kokema eriarvoistuminen ja osattomuus johtuu siitä, että lapsiin investoidaan rahallisesti paljon enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja kun koko ajan tulee lisää tavaraa ja huvituksia, jotka on nk "pakko saada, kun muillakin on", kaikissa perheissä ei vaan rahat riitä. Alussa hankitaan ehkä osamaksulla sellaisia asioita, joihin ei oikeasti olisi ollenkaan varaa, mutta kun tavarat eivät kestä ja/tai tulee taas jotain uutta, osamaksujen määrä alkaa kumuloitua. Jossain vaiheessa ei sitten ole enää varaa synttäreihinkään. Ei varsinkaan sellaisiin, mitä muilla lapsilla on. 

En tarkoita, etteikö lapsiinsa saisi investoida, mutta joskus tuntuu, että homma menee vähän överiksi. 

Odotukset lasten synttäreistä ovat korkeimmillaan keskiluokkaisella väellä.

Jos mennään sinne huonoimmin voivien köyhien alaluokkaan, lasten synttärit kuitataan edelleen pahvisella hatulla, parilla pienellä lahjalla ja muutaman aikuisen onnentoivotuksilla. Pahimmassa tapauksessa aikuiset tulevat käymään ja alkavat käyttää päihteitä, vaikka lapsen pitäisi olla juhlan keskipiste.

Köyhimmät lapset eivät edes halua synttäreitä, koska eivät halua kavereita kotiinsa.

Onko synttärijuhlat Amerikan tyyliin oikeasti se, millä arvioidaan ihmisten varallisuutta taikka onnellisuutta? Sekö se mittari on?

Meillä ei ole ikinä mitään koko kylän bileitä järjestetty. Pari kaveri on otettu mukaan ja käyty vaikka kalaretkellä tms. Eikä ole ollut rahasta kiinni tai siitä, että olisin pihi. Näistä aidoista elämyksistä puhutaan vieläkin ja teinit käyvät samoja reissuja nyt keskenään. Aikovat jatkaa perinnettä omille lapsille. Se eväsleipä kannon nokassa istuen nuotion ääressä on useimmille ihan jotain muuta, kuin sokerisirkus - missä metelissä pennut nykyään elävät.

Ei rahalla kavereita eikä onnellisuutta saa. Köyhä voi olla paljon onnellisempi, koska nokkela keksii muuta. Rikas yrittää helposti oikotietä rahan voimalla.

Omien lasteni kaverit ovat pääosin hyvätuloisista, keskiluokkaisista helsinkiläisistä perheistä, ja synttärit ovat olleet laidasta laitaan - jotkut järjestävät koko luokalle synttärit Hoplopissa, joku järjestää parhaille ystävilleen juhlat kotona ja ohjelmana on kaveriporukan lempileffan katsominen. Tosi harvalla on mitään erikoisempia tarjoiluja, jotkut saattavat ostaa lapsen lempiteeman mukaiset kertakäyttöastiat, mutta suurin osa ei. En itse ole huomannut, että lapset arvottaisivat näitä synttäreitä eri tavoin, ja uraa tekevillä vanhemilla nyt ei ainakaan ole aikaa tai kiinnoistusta vertailuun. Hoplop-synttäreiden tarkoitus tuskin on mikään päteminen tai kilpavarustelu, vaan se on vain yksi keino pitää sotku ja mahdollinen riehuminen pois omasta kodista. Samasta syystä moni järjestää synttärit taloyhtiön kerhohuoneella.

Myös lasten antamien synttärilahjojen rahallinen arvo voi vaihdella. Jotkut tuovat alle kympin lahjoja, jotkut melkein 30 euron lahjoja. Lapsen mielestä silti vitosen karkkipussi voi olla yhtä mieleinen kuin joku kalliimpi lahja, koska karkkihan on aina hyvää.

On työllistettyjä ja työttömiä. Ja sitten on yksi HÖNÖ. Hönö joka puhuu työn tekemisestä, mutta ei koskaan tee.............

Lapset on Jumalan lahja.

Suomessa kaikista lapsiperheistä pidetään hyvää huolta. 

Ahneus tuo katkeruutta ja hämärtää totuuden että pärjää hyvin. On perustarpeet ja enemmänkin. On myös paljon anteliasuutta lapsiperheitä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näille köyhiksi itsensä kokeville yksi kysymys: Mitä konkreettista olet tänään tehnyt, että tilanne muuttuu ts. pääset köyhyydestä? Entäpä mitä ajattelit asian eteen tehdä huomenna?

Jos ainoat yrityksesi ovat lotto ja sossusta rahan pyytäminen, niin varmaan olet hoksannut kummankin keinon varsin tehottomaksi?

Kyllä tosi köyhä saa sossusta tukea lapsien harrastuksiin, linnanmäkireissuihin, pyöriin kotiinkin saa tavaraa kun vain tajuaa pyytää. Kaikki sängyt pöydät liinavaatteet jne saa ilmaiseksi.

Linnanmäkireissuun ei kyllä saa. Sitä en toki tiedä, voiko lastensuojeluperhe saada, mutta en ainakaan itse hankkiutuisi lastensuojelun asiakkaaksi vain Linnanmäkireisusn vuoksi - mieluummin vaikka varastelisin jotain jotta säästyy rahat Lintsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehden artikkeli oli typeryyksiä täynnä.

1. "Lapsilla ei ole mielestään varaa synttärijuhliin." Kellä ei ole varaa pikkulasten synttärijuhliin? Leipomalla, itse tekemällä ja poppareita paistamalla tarjoilut saa vähän yli kympillä. Varaa ei välttämättä ole konditoriakakkuihin ja leivoksiin, mutta ipanoiden juhliin on Ihan. Kenellä. Tahansa varaa. Aikuisten pihvi-finedining juomineen on ihan eri asia.

2. "Lapset ovat hyvin tietoisia perheensä tulotasosta." Lähde: joltaIn 8-vuotiailta kysyttiin, onko teidän perhe rikas, keskituloinen vai köyhä. Tätä ei mistään tarkistettu!!!

Mutta tuollaiset  1. kohdan synttärit ovat köyhien synttäreitä. Olivat ihan tavallisia synttäreitä silloin, kun omat (nyt jo 30+) lapseni olivat lapsia, mutta eihän sellaiset enää nykyisen lasten kilpavarustelun aikana kenellekään kelpaa. Tällaisena jo mummoikäisenä olen monesti miettinyt, että lasten elämästä on tullut ihan erilaista kuin mitä se oli vielä 30 vuotta sitten. Puhumattakaan omista lapsuusvuosistani. Kaikkea täytyy olla enemmän ja kalliimpaa, vaikka vähempikin riittäisi. Enkä nyt puhu välttämättömyyksistä vaan just esim synttäreistä. Kun omat lapseni olivat pienempiä, ei olisi tullut mieleenkään ostaa kasvavalle lapselle mitään kalliita merkkivaatteita. Koska eihän ne edes mahtuneet kuin max 6 kk ja sitten olivat jo käyneet pieniksi. Joo, nykyisin toki niitä myydään eteenpäin, mutta onko kukaan laskenut, kuinka taloudellisesti järkevää sellainen on? 

Osittain lasten ja nuorten kokema eriarvoistuminen ja osattomuus johtuu siitä, että lapsiin investoidaan rahallisesti paljon enemmän kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja kun koko ajan tulee lisää tavaraa ja huvituksia, jotka on nk "pakko saada, kun muillakin on", kaikissa perheissä ei vaan rahat riitä. Alussa hankitaan ehkä osamaksulla sellaisia asioita, joihin ei oikeasti olisi ollenkaan varaa, mutta kun tavarat eivät kestä ja/tai tulee taas jotain uutta, osamaksujen määrä alkaa kumuloitua. Jossain vaiheessa ei sitten ole enää varaa synttäreihinkään. Ei varsinkaan sellaisiin, mitä muilla lapsilla on. 

En tarkoita, etteikö lapsiinsa saisi investoida, mutta joskus tuntuu, että homma menee vähän överiksi. 

Odotukset lasten synttäreistä ovat korkeimmillaan keskiluokkaisella väellä.

Jos mennään sinne huonoimmin voivien köyhien alaluokkaan, lasten synttärit kuitataan edelleen pahvisella hatulla, parilla pienellä lahjalla ja muutaman aikuisen onnentoivotuksilla. Pahimmassa tapauksessa aikuiset tulevat käymään ja alkavat käyttää päihteitä, vaikka lapsen pitäisi olla juhlan keskipiste.

Köyhimmät lapset eivät edes halua synttäreitä, koska eivät halua kavereita kotiinsa.

Onko synttärijuhlat Amerikan tyyliin oikeasti se, millä arvioidaan ihmisten varallisuutta taikka onnellisuutta? Sekö se mittari on?

Meillä ei ole ikinä mitään koko kylän bileitä järjestetty. Pari kaveri on otettu mukaan ja käyty vaikka kalaretkellä tms. Eikä ole ollut rahasta kiinni tai siitä, että olisin pihi. Näistä aidoista elämyksistä puhutaan vieläkin ja teinit käyvät samoja reissuja nyt keskenään. Aikovat jatkaa perinnettä omille lapsille. Se eväsleipä kannon nokassa istuen nuotion ääressä on useimmille ihan jotain muuta, kuin sokerisirkus - missä metelissä pennut nykyään elävät.

Ei rahalla kavereita eikä onnellisuutta saa. Köyhä voi olla paljon onnellisempi, koska nokkela keksii muuta. Rikas yrittää helposti oikotietä rahan voimalla.

Omien lasteni kaverit ovat pääosin hyvätuloisista, keskiluokkaisista helsinkiläisistä perheistä, ja synttärit ovat olleet laidasta laitaan - jotkut järjestävät koko luokalle synttärit Hoplopissa, joku järjestää parhaille ystävilleen juhlat kotona ja ohjelmana on kaveriporukan lempileffan katsominen. Tosi harvalla on mitään erikoisempia tarjoiluja, jotkut saattavat ostaa lapsen lempiteeman mukaiset kertakäyttöastiat, mutta suurin osa ei. En itse ole huomannut, että lapset arvottaisivat näitä synttäreitä eri tavoin, ja uraa tekevillä vanhemilla nyt ei ainakaan ole aikaa tai kiinnoistusta vertailuun. Hoplop-synttäreiden tarkoitus tuskin on mikään päteminen tai kilpavarustelu, vaan se on vain yksi keino pitää sotku ja mahdollinen riehuminen pois omasta kodista. Samasta syystä moni järjestää synttärit taloyhtiön kerhohuoneella.

Myös lasten antamien synttärilahjojen rahallinen arvo voi vaihdella. Jotkut tuovat alle kympin lahjoja, jotkut melkein 30 euron lahjoja. Lapsen mielestä silti vitosen karkkipussi voi olla yhtä mieleinen kuin joku kalliimpi lahja, koska karkkihan on aina hyvää.

Jotkut vanhemmat on aloittaneet käytännön ettei synttäreille tuoda mitään lahjoja. Toivoisin sen leviävän. Turhaa krääsää vaan.

Vierailija kirjoitti:

Osa ehdottaa myös, että työttömät tekisivät pihatöitä. Niin he tekevätkin palkkatuella kaupungin puutarhatoimessa esim. nurmikon leikkaamista ja haravointia, heillä on kaupungin työntekijöiden työvaatteet.

Ja osa työttömistä on koulunkäyntiavustajina kouluissa ja uimahallissa uimavalvojina.

Kummasti ihmiset luulevat, että kaikki töissä olevat ovat vakituisia työntekijöitä. Jos yhtään huomaatte niin ne työntekijät vaihtuvat.

Apua, toivottavasti tuo uimavalvoja ei pidä paikkaansa! Todellakin siinä työssä pitäisi olla oikeasti työhön soveltuva, eli jolla todellakin on hengenpelastustaidot! Ei kuka tahansa voi tuollaista työtä tehdä. En ainakaan itse haluaisi, että jos saan sairaskohtauksen ja vajoan pohjaan, sattuu uimavalvojaksi joku työtön sohvaperuna Maikki, jolla on työkokemusta vaikka Ärrän kassana ja puhelinmyyjänä, ja joka osaa just ja just sukeltaa hiukan nenästä kiinni pitäen, ja joka on vain otettu kaupungille töihin uimavalvojaksi, koska jonnekinhan hänetkin pitää sijoittaa.