P*skin duuni missä olet ollut

Puhelinmyynti oli kauheinta. Ja myös mainoslehtisten jakelu. Ihan surkea palkka, ihan nuorten ihmisten riistoa

Ravintolan tarjoilija opiskeluaikoina/kesätöinä. Sopimukset tarvittaessa työhön kutsuttavia eli niissä ei ollut mitään järkeä.

Sesonkiaikoina töitä oli ihan liikaa, aamusta iltaan ja se oli hullun raskasta monissa paikoissa. Muina aikoina ei välttämättä tunnin tuntia. Listassa ei lukenut vuoron loppumisaikaa ja koko elämä meni töiden ehdoilla.

Vapaapäivinä vinguttiin töihin. TESiä ei noudatettu millään tavalla ja jos joku asiasta mainitsi, naurettiin, pilkattiin tai savustettiin ulos.

Yrittäjistä monet stressaantuneita, pahasuisia ja luonnehäiriöisiä sekopäitä, joille työntekijät orjia. Palkka työn kuormittavuuteen nähden huono. Työajat surkeat. Jotkut esimiehistä tai muista kollegoista todella katkeroituneita, alalla liian pitkään.

En menisi takaisin millään ehdoilla, enkä voi suositella yhtään kenellekään.

Filmtownin työntekijä.

Aloituspalkka noin 6 e, ei ylityö-, lauantai-, iltalisiä, saati ruokataukoja. Asiakkaista osa täysiä mulkeroita.

Jouduin hakemaan soviteltua työttömyyspäivärahaa palkan lisäksi, kun se oli niin pieni.

Prisman kassalla 1,5 vuotta. Olen tekevä ja mielikuvituksellinen ihminen ja masennuin oikeasti siinä työssä. Oli kamalaa olla robotti. Laskin tuntejani työuupumuksen takia. Hirveät jonot kokoajan. En menisi enää mistään hinnasta. 

Helsingin lentokenttä 6 vuotta asiakaspalvelussa. Asiakkaat aivan täysiä p-päitä ja hysteerisiä hermoilijoita. Lentäminen ei todellakaan ole kivaa ja rentoa vaan rasittavaa ja hermostuttavaa ja tuo ihmisestä ikävimmät puolet esiin. Lentoliikenne on äärimmäisen altis myöhästymisille ja peruutuksille jo pelkästään huonojen säätilojen vuoksi. Suurin osa asiakkaista on todella vihaisia ja ilkeitä asiakaspalvelijoille ja käyttäytyvät käsittämättömän huonosti. En ikinä menisi takaisin.

Talkkarin apulaisena läheisessä lähiössä. 10 tunnin työpäiviä erittäin pienellä palkalla 2 vuotta. Talkkari vaan katseli vierestä ja patisti töihin. Mistään hinnasta en menisi uudestaan tuollaiseen työhön

Harjoittelijana muistisairaiden hoitolaitoksessa. Asukkaat olivat kivoja ja duuni ei sinänsä pahaa mutta ne hoitajat.... pahin oli lähihoitaja joka oli kuin laiha Tukiainen. Paljon selän takana puhumista ja selkäänpuukotusta. Olin vielä kahdessa eri paikassa. Nyt tiedän mihin en halua hommiin valmistuttuani jos voin sille mitään.

Vierailija kirjoitti:

MC Donald's, omaa typeryyttäni kestin kaksi vuotta vaikka vihasin työtä yli kaiken. En menisi uudeelleen mistään hinnasta.

Itse kestin 6 kuukautta enkä ikinä - mistään hinnasta- menisi uudelleen. 

24/7 huoltoasema ja erinäiset kahvilat ja ravintolat. Liian vähän työntekijöitä, pitkiä vuoroja ja raskasta vuorotyötä, pieni palkka. Kaikki normaalien ihmisten vapaa-ajat ja loma-ajat töissä.

Vapaapäiviä kiireisimpinä aikoina ehkä yksi viikossa ja vuorot jopa 14h. Kaksi perättäistä vapaata luksusta, ja se kenellä moinen onni oli, sai kyllä kuulla kettuilua asiasta. Ja luonnollisesti piti raataa kahta kauheammin.

Koko ajan jalkojen päällä ja hankalissa työasennoissa, taukoja ei joskus saanut/ehtinyt pitää. Hiljaisina hetkinä piti touhottaa ympäriinsä ja olla tekevinään jotain koko ajan. Oli siitä hyötyä tai ei. Lepääminen tuomittavaa, suorastaan kunnia-asia raataa syömättä ja juomatta 10h.

Tosi kieroutunutta touhua kaikinpuolin.

Mieluummin vaikka toimeentulotuella kuin vakituisesti noissa töissä enää ikinä. Osa-aikaisesti ehkä, jos ei kertakaikkiaan muuta olisi.

Perinteinen snägäri. Työssä itsessään ja asiakkaissa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta pomo oli psyko ja työkaverit hmmm omalaatuisia. Kauemmin töissä olleet kylläkin tiesivät kertoa, että akka istuu autossaan ja kyttää grillin tapahtumia milloin minkäkin kulman takana. Ikinä ei sanonut mitään suoraan, vaan töissä oli ns. reissuvihko, mihin hän kirjoitteli sekä haukut ja kehut kaikkien näkyville. Hermoheikko työkaveri kulki särkylääkepussi käytännössä koko ajan kädessään, ja napsi buranaa tms. kuin irtokarkkia. Koskaan sitten ilmennyt mikä sitäkin vaivasi. Toinen oli pikkupomo, joka pelkäsi "asemansa" puolesta ihan tosissaan ja käyttäytyi sen mukaan =D. Hauska näin jälkeen päin muistella, mutta silloin ei naurattanut. Taisin lopulta olla kolmisen kuukautta töissä ja sanoin lähteväni vaihto-oppilaaksi ettei tarvinnut sen enempää selitellä.

Turussa yks hyvä kahvila joka ei ole keskustassa. Pomo kontrollifriikki huusi työntekijöille asiakkaan edessä, haukkui muita työntekijöitä jotka ei paikalla, lempparityöntekijä joku vuorollaan ja mikä tahansa asia sai vaihtamaan seuraavaan, nollasopimuksilla sai irtisanottua ja uusi lemppari sai tunteja muut ei, ei puhuttu asioista niitä koskevien ihmisten kanssa vaan jätettiin lappuja, ulkonäkö vaikutti palkkauksessa, ei ruokataukoa,7tunnin vuorossa 1 alle 10min tauko jossa piti ehtiä vessaan ja syödä, ahdistava ja perfektionistinen ilmapiiri jossa joitakin asiakasryhmiä diskriminoitiin heistä johtumattomista syistä

Pikku kaupungin H&M, (asukkaita n.20 000) en viitsi paikkakuntaa mainita.

90% työkavereista oli lukiossa opiskelevia tai juuri valmistuineita "pissaliisoja" itse olen lähempänä 30v. Puheenaiheet oli:

- "Kuka lähtee mun kans ryypäämään viikonloppuna/Kerrottiin missä oli ollut ryypäämässä" 

- Mistä saa halvimmalla tuotteen/palvelun "X" (Suurimmaksi osaksi keskustelut meikkeihin tms liittyvää)

- Näitkö ton äskeisen pojan miten SÖPÖ se oli. Tai vastaavasti, miten joku oli ruma tms.  

- "Ei vitsi miten IHANIA vaatteita, mä haluan tämän ja tämän, varaa tämä minulle" Vaatteita henkaroidessa piti ihastella jokaista saatanan rättiä, että onko joku kiva vai ei.. Riippumatta siitä meinasiko sen edes ostaa vai ei.. Mutta kun "iiiiiiiiiiiii ihania, mä en kestä...." Huoh..

Työkaverini koostui siis narsisista koulukiusaaja pissaliisoista, joiden kanssa ei olut yhtään mitään yhteistä.. En tiedä olisinko tykännyt työpaikasta enemmän, jos työkavereina olisi ollut jotain muita. Vaihdoin tavalliseen ruokkakauppaan, ja olen viihtynyt siellä paremmin, työkavereilla on päässä muutakin kuin huulikiiltoa ja hiuslakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtainen avustaja. Reilun vuoden kestin sitä nöyryyttämistä ja pompottelua, lisäksi oli myös fyysisesti raskas työ. Jos muutkin avustettavat on yhtä kettumaisia juoppoja, kuin omani, en mistään hinnasta palaisi tuohon työhön.

Välikommenttina ja lohdutuksena: on onneksi erilaisia paikkoja. Olen ollut n.  4 eri paikassa töissä ja kirjo on välillä isoakin: osa on henkisesti tosi raskaita ja osa sitten taas tosi miellyttäviä. Nykyisessä paikassani olenkin viihtynyt useamman vuoden juuri siksi, että työnantaja on niin mukava ja kohtelias. Joistakin toisista paikoista olen aika äkkiä lähtenyt pois... 

Vierailija kirjoitti:

Prisman kassalla 1,5 vuotta. Olen tekevä ja mielikuvituksellinen ihminen ja masennuin oikeasti siinä työssä. Oli kamalaa olla robotti. Laskin tuntejani työuupumuksen takia. Hirveät jonot kokoajan. En menisi enää mistään hinnasta. 

Mä myös tekevä ja mielikuvituksellinen ihminen, siksi mulla on kaksi mahdollisuutta mistä työstä tykkään, a) saan itse suunnitella, toteuttaa ja päätää mitä teen ja miten teen tai b) joku "robottihomma" joka sujuu ilman sen kummempaa keskittymistä työhön ja voin upota täysin omiin ajatuksiini työtä tehdessä.

Olen siis tehnyt molempia kuvailemani kaltaisia töitä ja molemmissa viihdyn hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisman kassalla 1,5 vuotta. Olen tekevä ja mielikuvituksellinen ihminen ja masennuin oikeasti siinä työssä. Oli kamalaa olla robotti. Laskin tuntejani työuupumuksen takia. Hirveät jonot kokoajan. En menisi enää mistään hinnasta. 

Mä myös tekevä ja mielikuvituksellinen ihminen, siksi mulla on kaksi mahdollisuutta mistä työstä tykkään, a) saan itse suunnitella, toteuttaa ja päätää mitä teen ja miten teen tai b) joku "robottihomma" joka sujuu ilman sen kummempaa keskittymistä työhön ja voin upota täysin omiin ajatuksiini työtä tehdessä.

Olen siis tehnyt molempia kuvailemani kaltaisia töitä ja molemmissa viihdyn hyvin.

Ja paskimmat duunit on siis tuossa noitten kahden ääripään välillä, eli että joku käskee tekemään tehtävät a, b ja c tavoilla x, y ja z ja vahtii että työ tuli tehtyä juuri niin kun käskettiin.

Seacret-kosmetiikkamyyjänä. Vanhimmat työntekijät valehtelee muidenkin proviikat itselleen ja kaikki puhuu pahaa toisistaan joka päivä. Toisaalta ei mikään ihme, kun työ on paikoin rankkaa ja työnantaja inhottava. En suosittelisi kenellekään.

Puhelinmyyjänä kesätöissä. Olin kahteen otteeseen, kun sama firma tarvitsi lisää työntekijöitä ja soitteli vanhoja jo lopettaneita läpi, sattui olemaan tarve tilapäiselle työlle. Ko. firma oli itseasiassa ihan OK, oli riittävät tauot, pikkupomot ainakin yritti jelppiä ja neuvoa myynnissä, sai kiinteän tuntipalkan (tuolloin n. 9 e / h) myös koulutusjaksoista aina ennen uutta myyntikampanjaa, ja työ tehtiin tietokoneen soitteluohjelman ja valmiin numerolistan avulla. Mutta asiakkaiden kirjo oli valtava, vittuilusta ostotapahtumaan (joskus tapahtuivat samassa puhelussa). Nyt samalla paikalla järjestyksessä kolmas puhelinmyyntifirma, varmaankin samat omistajat jotka kikkailevat tuilla...

Vaimolla pahin oli hotellisiivoojan homma SOL:in kautta. Hotellisiivouskokemuksista on täällä jo avauduttu ja samaa kaavaa se oli vaimollakin, mutta lisänä paska, äkäinen pomo ja jokaikinen kerta pielessä ollut palkka. Vaimo sai jokainen kuukausi soitella perään ja vaatia maksettavaksi kaikki palkat, se oli niin normaalia että taisi olla firman systemaattinen käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Pikku kaupungin H&M, (asukkaita n.20 000) en viitsi paikkakuntaa mainita.

90% työkavereista oli lukiossa opiskelevia tai juuri valmistuineita "pissaliisoja" itse olen lähempänä 30v. Puheenaiheet oli:

- "Kuka lähtee mun kans ryypäämään viikonloppuna/Kerrottiin missä oli ollut ryypäämässä" 

- Mistä saa halvimmalla tuotteen/palvelun "X" (Suurimmaksi osaksi keskustelut meikkeihin tms liittyvää)

- Näitkö ton äskeisen pojan miten SÖPÖ se oli. Tai vastaavasti, miten joku oli ruma tms.  

- "Ei vitsi miten IHANIA vaatteita, mä haluan tämän ja tämän, varaa tämä minulle" Vaatteita henkaroidessa piti ihastella jokaista saatanan rättiä, että onko joku kiva vai ei.. Riippumatta siitä meinasiko sen edes ostaa vai ei.. Mutta kun "iiiiiiiiiiiii ihania, mä en kestä...." Huoh..

Työkaverini koostui siis narsisista koulukiusaaja pissaliisoista, joiden kanssa ei olut yhtään mitään yhteistä.. En tiedä olisinko tykännyt työpaikasta enemmän, jos työkavereina olisi ollut jotain muita. Vaihdoin tavalliseen ruokkakauppaan, ja olen viihtynyt siellä paremmin, työkavereilla on päässä muutakin kuin huulikiiltoa ja hiuslakkaa.

Mulla taas on suunnilleen mun ikäisiä juntteja työkavereina. Miten on voinutkin samaan työpaikkaan osua lauma ihmisiä joilla jutut on niin puisevia ja ankeita, kaksimielisille vitseille tai toisille työkavereille nauretaan kun eivät ole paikalla ja pahaa puhutaan koko ajan. Täysin mahdotonta jutella mistään, kun ainoat asiat mikä niitä kiinnostaa on se mitä ruokaa on tehnyt, mitä salkkareissa tapahtui ja josko lomalla lähtis käymään Virossa. Ei jaksa oikeesti, jos niiltä kysyy että katoitteko eilen sen dokumentin/leffan/tms niin ne katsoo hoomoilasena että minkä? Huumoria, eikä varsinkaan sarkasmia ymmärretä, eikä oikein mitään muutakaan. Itse en katso salkkareita tai muuta vastaavaa, ainoaksi puheenaiheeksi jää se millainen sää on tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku kaupungin H&M, (asukkaita n.20 000) en viitsi paikkakuntaa mainita.

90% työkavereista oli lukiossa opiskelevia tai juuri valmistuineita "pissaliisoja" itse olen lähempänä 30v. Puheenaiheet oli:

- "Kuka lähtee mun kans ryypäämään viikonloppuna/Kerrottiin missä oli ollut ryypäämässä" 

- Mistä saa halvimmalla tuotteen/palvelun "X" (Suurimmaksi osaksi keskustelut meikkeihin tms liittyvää)

- Näitkö ton äskeisen pojan miten SÖPÖ se oli. Tai vastaavasti, miten joku oli ruma tms.  

- "Ei vitsi miten IHANIA vaatteita, mä haluan tämän ja tämän, varaa tämä minulle" Vaatteita henkaroidessa piti ihastella jokaista saatanan rättiä, että onko joku kiva vai ei.. Riippumatta siitä meinasiko sen edes ostaa vai ei.. Mutta kun "iiiiiiiiiiiii ihania, mä en kestä...." Huoh..

Työkaverini koostui siis narsisista koulukiusaaja pissaliisoista, joiden kanssa ei olut yhtään mitään yhteistä.. En tiedä olisinko tykännyt työpaikasta enemmän, jos työkavereina olisi ollut jotain muita. Vaihdoin tavalliseen ruokkakauppaan, ja olen viihtynyt siellä paremmin, työkavereilla on päässä muutakin kuin huulikiiltoa ja hiuslakkaa.

Mulla taas on suunnilleen mun ikäisiä juntteja työkavereina. Miten on voinutkin samaan työpaikkaan osua lauma ihmisiä joilla jutut on niin puisevia ja ankeita, kaksimielisille vitseille tai toisille työkavereille nauretaan kun eivät ole paikalla ja pahaa puhutaan koko ajan. Täysin mahdotonta jutella mistään, kun ainoat asiat mikä niitä kiinnostaa on se mitä ruokaa on tehnyt, mitä salkkareissa tapahtui ja josko lomalla lähtis käymään Virossa. Ei jaksa oikeesti, jos niiltä kysyy että katoitteko eilen sen dokumentin/leffan/tms niin ne katsoo hoomoilasena että minkä? Huumoria, eikä varsinkaan sarkasmia ymmärretä, eikä oikein mitään muutakaan. Itse en katso salkkareita tai muuta vastaavaa, ainoaksi puheenaiheeksi jää se millainen sää on tänään.

Onko sulla mahdollista vaihtaa työpaikkaa? Harmi, että olet saanut huonot työkaverit, se vaikuttaa aina työnkannalta negatiivisesti, oli työ sitten mitä tahansa.

Itsellä on tässä kaupassa todella mukavat työkaverit. Hain tähän kauppaan töihin, koska olin käynyt tässä kaupassa asiakaana, ja aistin hyvän ilmapiirin. Vaistoni ei pettänyt. :)

Olen pienehkössä kaupassa töissä, jossa henkilökuntaa on n.10. (lihatiski + tuoretta kahvia ja leivonnaisia) Pomona on todella huippi tyyppi, eikä kukaan puhu koskaan seläntakana kuin pelkää hyvää. Saadaan todella usein tuote-edustajien jättämiä tuotteita itselle/syötäväksi taukohuoneessa, ehdottaa muutoksia kaupan valikoimiin jne. Hyvästä työilmapiiristä kertoo myös sen, että tässä tällä työpaikalla kukaan on harvoin "saikuilla" jos oikeasti joku on kipeä niin sitten. Edellisessä paikassa oli jollain koko ajan joku mystinen ja krooninen ripulimigreenivälilelynpuollistumasilmätulehdus.. Niin muitten piti tehdä sitten senkin työt ja vitutti.. Varsinkin kun ilmotus tuli aina 1-2tuntia ennen oman vuoron alkua/loppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikku kaupungin H&M, (asukkaita n.20 000) en viitsi paikkakuntaa mainita.

90% työkavereista oli lukiossa opiskelevia tai juuri valmistuineita "pissaliisoja" itse olen lähempänä 30v. Puheenaiheet oli:

- "Kuka lähtee mun kans ryypäämään viikonloppuna/Kerrottiin missä oli ollut ryypäämässä" 

- Mistä saa halvimmalla tuotteen/palvelun "X" (Suurimmaksi osaksi keskustelut meikkeihin tms liittyvää)

- Näitkö ton äskeisen pojan miten SÖPÖ se oli. Tai vastaavasti, miten joku oli ruma tms.  

- "Ei vitsi miten IHANIA vaatteita, mä haluan tämän ja tämän, varaa tämä minulle" Vaatteita henkaroidessa piti ihastella jokaista saatanan rättiä, että onko joku kiva vai ei.. Riippumatta siitä meinasiko sen edes ostaa vai ei.. Mutta kun "iiiiiiiiiiiii ihania, mä en kestä...." Huoh..

Työkaverini koostui siis narsisista koulukiusaaja pissaliisoista, joiden kanssa ei olut yhtään mitään yhteistä.. En tiedä olisinko tykännyt työpaikasta enemmän, jos työkavereina olisi ollut jotain muita. Vaihdoin tavalliseen ruokkakauppaan, ja olen viihtynyt siellä paremmin, työkavereilla on päässä muutakin kuin huulikiiltoa ja hiuslakkaa.

Mulla taas on suunnilleen mun ikäisiä juntteja työkavereina. Miten on voinutkin samaan työpaikkaan osua lauma ihmisiä joilla jutut on niin puisevia ja ankeita, kaksimielisille vitseille tai toisille työkavereille nauretaan kun eivät ole paikalla ja pahaa puhutaan koko ajan. Täysin mahdotonta jutella mistään, kun ainoat asiat mikä niitä kiinnostaa on se mitä ruokaa on tehnyt, mitä salkkareissa tapahtui ja josko lomalla lähtis käymään Virossa. Ei jaksa oikeesti, jos niiltä kysyy että katoitteko eilen sen dokumentin/leffan/tms niin ne katsoo hoomoilasena että minkä? Huumoria, eikä varsinkaan sarkasmia ymmärretä, eikä oikein mitään muutakaan. Itse en katso salkkareita tai muuta vastaavaa, ainoaksi puheenaiheeksi jää se millainen sää on tänään.

Onko sulla mahdollista vaihtaa työpaikkaa? Harmi, että olet saanut huonot työkaverit, se vaikuttaa aina työnkannalta negatiivisesti, oli työ sitten mitä tahansa.

Itsellä on tässä kaupassa todella mukavat työkaverit. Hain tähän kauppaan töihin, koska olin käynyt tässä kaupassa asiakaana, ja aistin hyvän ilmapiirin. Vaistoni ei pettänyt. :)

Olen pienehkössä kaupassa töissä, jossa henkilökuntaa on n.10. (lihatiski + tuoretta kahvia ja leivonnaisia) Pomona on todella huippi tyyppi, eikä kukaan puhu koskaan seläntakana kuin pelkää hyvää. Saadaan todella usein tuote-edustajien jättämiä tuotteita itselle/syötäväksi taukohuoneessa, ehdottaa muutoksia kaupan valikoimiin jne. Hyvästä työilmapiiristä kertoo myös sen, että tässä tällä työpaikalla kukaan on harvoin "saikuilla" jos oikeasti joku on kipeä niin sitten. Edellisessä paikassa oli jollain koko ajan joku mystinen ja krooninen ripulimigreenivälilelynpuollistumasilmätulehdus.. Niin muitten piti tehdä sitten senkin työt ja vitutti.. Varsinkin kun ilmotus tuli aina 1-2tuntia ennen oman vuoron alkua/loppua. 

Itse työstä tykkään, mut verenpaine nousee sen kaksinaamaisuuden takia ja kun niitä typeriä kaksimielisyyksiä ja muuta joutavaa huudetaan ja sit hirnutaan niille jutuille niin ettei työrauhasta tietoakaan. Juuh, kyllä työpaikkoja katselen aktiivisesti, mutta jos ei muu auta, niin täytyy vaan yrittää päästää nuo jutut toisesta korvasta sisään toisesta ulos.