Erilaiset huumorintajut

Mistään huumorintajusta ei aleta tehdä mitään diagnooseja

Vierailija kirjoitti:

Mistään huumorintajusta ei aleta tehdä mitään diagnooseja

Entä, kun sanotuista sanoista voi tulla toisinaan väärin käsityksiä ja niitä tilanteita ei saa oikaistua.

 

Se on  vaan totuus, että kaikki eivät ymmärrä, kaikenlaista huumoria.

Pitää tuntea seuransa, jossa tietynlaista huumoria suustaan laukoo.

Monet eivät ymmärrä satiiria, ironiaa, leikkimielisyyttä, ym. eivät edes huumoriin kätkekettyä kehumista.

Flirtistä puhumattakaan.

Hyvin kavereiden ja omiensa kesken, on eri juttu lasketella huumoria, koska kaikki ovat samalla taajuudella, tuntevat toisensa, tyyppeinä.

Ja tottahan huumorilla voi ilkeillä ja loukata, pirullisuuttaan.  Silloin pitää tietenkin kestää se, että toinen vastaa samalla mitalla takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistään huumorintajusta ei aleta tehdä mitään diagnooseja

 

Entä, kun sanotuista sanoista voi tulla toisinaan väärin käsityksiä ja niitä tilanteita ei saa oikaistua.

 

Siis keille?  Sinulle vai porukalle, jossa huumoria lasketellaan.

Eikä normaali, terve ihminen jää mietiskelemään kaikki sanoja ja sanomisia, mitä hänelle sanotaan.  Ei siihen ole syytä, eikä edes aikaa.

Onhan se hiukan outoa, jos joku jää miettimään ja pyörittelemään jotain huumorijuttuja kuukausi kaupalla.

Silloin vois olettaakin, että jotain häikkää psyykkisellä puolella on.

Lapsi kertoi ostaneen pizzan ja laittaneen sen jo uuniin lämpenemään. Hän kertoi tuon asian, kun tavattiin pidemmän matkan päässä kyseisestä asunnosta, jossa hän kertoi pizzan olevan uunissa. Kyllähän nuo teinit välillä haluaa nähdä aikuisten muuttuvia ilmeitä ja reagointia, kun jotain yllättävää kerrotaan. Ei se teini ollut mitään pizzoja oikeasti uuniin laittanut paistumaan. Sitä huumorintajua on niin monenlaista (aprillipäiväkin on vaan kerran vuodessa)

Normaalista huumorintajusta en osaa sanoa mitään, mutta minun pikimustasta huumoristani on tullut sanomista aika usein. Suhtaudun kuulemma liian kriittisesti kaikkeen ja erityisesti itseeni.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kertoi ostaneen pizzan ja laittaneen sen jo uuniin lämpenemään. Hän kertoi tuon asian, kun tavattiin pidemmän matkan päässä kyseisestä asunnosta, jossa hän kertoi pizzan olevan uunissa. Kyllähän nuo teinit välillä haluaa nähdä aikuisten muuttuvia ilmeitä ja reagointia, kun jotain yllättävää kerrotaan. Ei se teini ollut mitään pizzoja oikeasti uuniin laittanut paistumaan. Sitä huumorintajua on niin monenlaista (aprillipäiväkin on vaan kerran vuodessa)

Mitä huumoria tässä muka on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistään huumorintajusta ei aleta tehdä mitään diagnooseja

 

Entä, kun sanotuista sanoista voi tulla toisinaan väärin käsityksiä ja niitä tilanteita ei saa oikaistua.

 

 

 

Siis keille?  Sinulle vai porukalle, jossa huumoria lasketellaan.

Eikä normaali, terve ihminen jää mietiskelemään kaikki sanoja ja sanomisia, mitä hänelle sanotaan.  Ei siihen ole syytä, eikä edes aikaa.

Onhan se hiukan outoa, jos joku jää miettimään ja pyörittelemään jotain huumorijuttuja kuukausi kaupalla.

Silloin vois olettaakin, että jotain häikkää psyykkisellä puolella on.

Suurin osa huumorilla todetuista asioista unohtuu ja joskus jotkut yksittäiset vanhat kerronnat voi juolahtaa uudestaan mieleen yllättäen hetkeksi joutilaana hetkenä tai uupuneempana. Vaikeahan sitä on tietää jääkö yksilölle vai joukolle epäselvyyksiä esim. sanotuista sanoista. Tilanne riippuvaistahan sekin voi olla. Autisminkirjoisetkin saattaa ymmärtää huumoria eritavoin (en tiedä siitä aiheesta tarkemmin), joten on turhan yksinkertaista todeta ihmisten psyykkeessä olevan häikkää. Eikä niillä autisminkirjon diagnooseilla varustetutkaan ihmiset ole aina tietenkään huumorintajuttomia (luulisihan sitä diagnoosien olevan kohdallaan). Mitäpä sitä liikoja pohtimaan. Opetetaankin sitä ainakin joillekin jonkin ikäisille, että älkää mistään murehtiko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kertoi ostaneen pizzan ja laittaneen sen jo uuniin lämpenemään. Hän kertoi tuon asian, kun tavattiin pidemmän matkan päässä kyseisestä asunnosta, jossa hän kertoi pizzan olevan uunissa. Kyllähän nuo teinit välillä haluaa nähdä aikuisten muuttuvia ilmeitä ja reagointia, kun jotain yllättävää kerrotaan. Ei se teini ollut mitään pizzoja oikeasti uuniin laittanut paistumaan. Sitä huumorintajua on niin monenlaista (aprillipäiväkin on vaan kerran vuodessa)

Mitä huumoria tässä muka on?

Eli osa ihmisistäkö  tulkitsee jekuttamisessa olevan mukana huumoria ja osa ihmisistä ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kertoi ostaneen pizzan ja laittaneen sen jo uuniin lämpenemään. Hän kertoi tuon asian, kun tavattiin pidemmän matkan päässä kyseisestä asunnosta, jossa hän kertoi pizzan olevan uunissa. Kyllähän nuo teinit välillä haluaa nähdä aikuisten muuttuvia ilmeitä ja reagointia, kun jotain yllättävää kerrotaan. Ei se teini ollut mitään pizzoja oikeasti uuniin laittanut paistumaan. Sitä huumorintajua on niin monenlaista (aprillipäiväkin on vaan kerran vuodessa)

 

Jotkuthan voisi sanoa ärhäkästikin teinin valehdelleen aikuiselle, mikä ei tietenkään hänen tarkoitustaan ollut tuossa kohtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistään huumorintajusta ei aleta tehdä mitään diagnooseja

 

Entä, kun sanotuista sanoista voi tulla toisinaan väärin käsityksiä ja niitä tilanteita ei saa oikaistua.

 

 

 

Siis keille?  Sinulle vai porukalle, jossa huumoria lasketellaan.

Eikä normaali, terve ihminen jää mietiskelemään kaikki sanoja ja sanomisia, mitä hänelle sanotaan.  Ei siihen ole syytä, eikä edes aikaa.

Onhan se hiukan outoa, jos joku jää miettimään ja pyörittelemään jotain huumorijuttuja kuukausi kaupalla.

Silloin vois olettaakin, että jotain häikkää psyykkisellä puolella on.

 

Kuulostat ihan kipiöltä.

Tietenkin, jos vitsin varjolla loukataan ja ivataan, se jää kaivelemaan.

Kun minä sanon sinulle muiden kuullen isossa porukassa isolla äänellä, että sinä olet niin yksinkertainen, ettet edes ymmärrä huumoria, kun sanon sinua ääliöksi. Sitten joku naurahtaa, joku hekottaa ja joku nostaa kulmiaan. Kaikki oivaltavat, että tuo sattui ja oli ilkeää, mutta kukaan ei reagoi puolustamalla sinua. Itse et siinä tilanteessa osaa sanoa mitään, koska jäädyt. On niin häkellyttävä tilanne.

Siinä on enemmän häikkää minussa, joka ivan sinua -ja niissä naurajissa ja tuon huonon käytöksen hiljaisissa hyväksyjissä, kuin sinussa, joka olet kohde.

Kaikki tuollainen iva rikkoo sitä yhteisöä. Tulee tunne, että läpällä voi loukata. Sitten syyllistetään, että mitä sä nyt leikistä?

Ei voi ivata. Se on väärin.

Ivaa keskenäs jotain kaveria, jos teillä on sellainen keskinäinen kulttuuri, mutta älä luule, että se on yhteisössä hyväksyttävää käytöstä. Se on raukkamaista käytöstä, ja se antaa tekijästä- siitä suunsoittajasta etovan ja epäluotettavan vaikutelman.🤯🤯🤢🤢🤮🤮

Jos olisin pomo, ja kuulisin moista, niin puhutteluun ja tarvittaessa varoitus. 

Aapee mene ja puhu jollekin tuosta.